Olen jo jonkin aikaa lukenut BMJ:stä apulaisprofessori Imad Uthmanin (reumasairaudet) blogia Beirutista sodan keskeltä. Hän työskentelee Beirutin lääketieteellisessä keskuksessa. Tässä joitakin poimintoja hänen kirjoituksistaan. Konfliktista, joka ei ota laantuakseen.
Perjantaina, 1 syyskuuta Kenttäsairaalat pystytetty väärille kentille
Aika pian tilanteen rauhoittumisen jälkeen (12.7.2006) kolme arabimaata (Jordania, Egypti ja Saudi Arabia) lähetti Beirutiin 3 kenttäsairaalaa. Tarkoituksena oli avustaa konfliktissa haavoittuneiden sairaanhoidossa. Sairaaloiden sijoittelussa tehtiin kuitenkin sellainen virhe, että kaikki sijoitettiin Beirutiin ja ne ovat olleet varsin vähäisessä käytössä. Yksi näistä sairaaloista on pystytetty Verdunin kadun varteen, missä minä asun. Tämän sairaalan ohi mennessäni, näen miten tylsistyneet sotilaat ottavat siellä aurinkoa ja pelaavat lentopalloa paikallisten asukkien kanssa. Ei Beirutissa tarvita kenttäsairaaloita. Meidän omat sairaalamme toimivat ihan hyvin, mitä nyt on ollut energiapulaa jonkin verran. Nyt on lisäksi näkyvissä kenttäsairaaloiden ilmestymisestä johtuvaa tyytymättömyyttä. Paikallisissa lääkäripalvelujen tarjoajissa on kiukku nousemassa, sillä kenttäsairaalat tarjoavat nyt apua ihan tavallisiin vaivoihin ja asiakasvirtoja eivät paikalliset lääkärit ja apteekit suopealla silmällä katso. Kenttäsairaaloiden järkevämpi sijoituspaikka olisi ollut etelä-Libanonin maaseutu, missä kenttäsairaaloita todella olisi tarvittu.
Perjantaina, 25 elokuuta Ei se ole ohi vielä
Vaikka aseet ovat vaienneet, maassamme ei vielä tunnu kovinkaan toiveikkaalta. Ihmiset tuntevat olevansa panttivankeina. Itse asiassa koko maa on saarrettuna. Tulitauon astuttua voimaan 14.8.2006, on sallittu parin öljytankkerin pääsy Israelin valvoman meritilan läpi. Enempää ei ole sallittu, se oli siinä, ei enää polttoainetta. Nyt olemme taas sen tosiasian edessä, että polttoaine ja energia on loppumassa. Ei ole sähköä ja bensa-asemille jonotetaan taas. YK:n kovan painostuksen jälkeen saimme eilen polttoainetankkerin valvotun alueen läpi. Tämä tankkeri oli odottanut Beirutin ulkopuolella 2 viikkoa. Säännönmukainen laivaliikenne on kielletty Libanonin satamiin ja muistakaa, että lentokenttien avautuminen liikenteelle on voimakkaasti valvottua. Erikoisuutena on, että jokainen Beirutin lentokentälle aikova lentokone joutuu ensin laskeutumaan Ammanin lentokentälle turvatarkastusta varten. Yksikään eurooppalainen lentoyhtiö ei liikennöi Beirutiin. Meritilan täydellisen ja ilmatilan osittaisen saarroksen takia supermarkettien hyllyt ovat tyhjenemässä ja kaikesta tuontitavarasta on kova pula.
Mutta meillä on uusi turistirysä! Libanonin historia ulottuu tuhansien vuosien päähän ja monet arkeologiset löydöt ovat ihmiskunnan vanhimpia. Nyt on tarjolla uusia raunioita missä näkyy perintömme jälkipolville. Pölyn laskettua viimeisimpien taistelujen päätyttyä, voitte kuvitella miten paljon raunioita on tarjolla 9000 ilmapommituksen jäljiltä. Kaikki Beirutiin saapuvat ulkomaiset delegaatiot matkustavat eteläisen Beirutin halki. Meillä on tarjolla aivan ainutlaatuisia näkymiä turisteille. Ehkä toisen maailmansodan aikana oli jotakin vastaavaa. Kokonaisia kortteleita on raunioina. Valtavan ympäristöongelman muodostaa se miten pääsemme eroon kaikesta roinasta?
Maanantaina, 21 elokuuta
Tulitauon ensimmäinen viikko sujui varsin rauhallisissa merkeissä. Ainoastaan Israelin kommandojoukkojen lauantainen hyökkäys lähelle Baalbeckin kaupunkia rikkoi rauhan. Tämä aiheutti taas pelkotiloja tilanteen luisumisesta pahempaan suuntaan. Beirutissa asiat ovat järjestymässä pikavauhtia normaaliksi; yhä enemmän väkeä muuttaa takaisin eteläisiin esikaupunkialueisiin. Ihan kuin tyhjiö olisi purkautunut. Ihmiset lähtivät yhden päivän aikana takaisin koteihinsa evakuointikeskuksista. Ongelmat ovat muuttaneet osoitetta. Viralliset lähteet väittävät noin 30 000 kodin joko kokonaan tai osaksi tuhoutuneen. Lisäksi monet koulut on tuhottu. On esimerkiksi kuurojen ja sokeiden koulu maan tasalla. Polttoainekuljetukset sallittiin viime viikolla mikä on helpottanut kauheaa energiakriisiä. Beirutin kansainväliselle lentokentälle on laskeutunut ensimmäinen siviililentokone sitten 13. heinäkuuta. Avustuslennot ovat alkaneet. Amerikkalaisen yliopiston opetus Beirutin sairaalassa on normalisoitumassa ja näillä näkymin saamme lukukauden aloitettua 28 elokuuta. Ihmiset ovat rennompia ja moni ravintola ja kahvila on avannut ovensa ensimmäistä kertaa 5 viikkoon.
Maanantaina, 14 elokuuta
"Krapulaa" (The Day After)
Eilen oli toinen tulitauon jälkeinen päivä libanonilaisille. Asiat näyttävät lähes normaalilta. Sairaalassa ihmiset ovat rentoja ja pikkuhiljaa elämän pyörä saa vauhtia taas Beirutissa. Ne suuret kodittomien ihmisten joukot, jotka majoittuivat sairaalan tiloihin, ovat vähitellen vähenemään päin. Opetustilat saadaan taas käyttöön ja vähitellen sairaalaan palautuu normaali toiminta eri osastoille. Asukkaita lähtee kodittomille varatuista tiloista takaisin omiin kaupunkeihinsa ja kyliin. Kymmenet tuhannet ihmiset ruuhkauttavat etelään johtavat tiet. Ihmiset jonottavat siellä noin 8 tuntia saavuttaakseen kotikylänsä. Matka on vaivalloinen, sillä tiet on pommitettu rikki ja sillat ovat tuhoutuneet. Ongelmatonta ihmisten siirtyminen kotikonnuilleen ei suinkaan ole. Rakkaasta kodista on jäljellä pelkkä rauniokasa, jonka viereen pystytetään teltta. Tämä ongelma koskettaa noin 15 000 kotia. Tällä hetkellä kotia vailla on 702 413 ihmistä. Eilen pelastusjoukot ryhtyivät raivaamaan raunioitten keskeltä kuolleiden ihmisten jäännöksiä. Arviolta 50 ruumista löytyi. Sairaaloiden ruumishuoneet on määrätty tyhjennettäväksi ja tänään Tyyroksen valtionsairaala pitää yhteiset hautajaiset niille 126:lle kuolleelle joita sillä vielä oli ruumishuoneessa. Avustuskolonnat aloittivat myös vaivalloisen matkansa etelän kyliin viedäkseen sinne välttämättömiä lääketarvikkeita. Polttoainepula on yhä suuri ongelma ja sen johdosta ei myöskään ole sähköä. Hartaasti odottamamme polttoainetankkerit ovat yhä edelleen Kyproksen satamassa, odottamassa Israelin armeijan päätöstä lähteä Libanonin suuntaan.
Tulitauko astui voimaan kello 8 aamulla. Vielä kello 7:50 Israelin ilmavoimat pommittivat siviilikohteita eri puolilla Libanonia. Huomionarvoista oli miten moni heitteille jäänyt ihminen lähti liikkeelle palatakseen kotiinsa ja rakkaiden ystäviensä ja omaistensa luo heti samalla kellonlyömällä kun pommitukset loppuivat. Suuria jonoja ilmestyi rikkiammutuille teille. Lisäksi kansa meni ulos kaduille ja iloitsi tulitauosta. Vaikka he ovat menettäneet niin paljon elämässään ja omaisuudesta ei ole tietoakaan, he iloitsivat siitä, että toistamiseen (ensimmäisen kerran vuonna 2000) he ovat voittaneet "voittamattomana" pidetyn vihollisen. Valitettavasti kotiinpaluu on useimmilla hyvin ankea. Kodista on vain rauniot jäljellä ja pitkän aikaa kodittomat ihmiset tulevat kummittelemaan otsikoissa. Eikä kotiinpaluu ollut mitenkään onnekas kaikille. Kaksi ihmistä kuoli, heidän joukossaan yksi lapsi, ja usea ihminen loukkaantui räjähtämättömien pommien niittäessä satoaan.
Lopuksi vielä muutama sana kuolleiden lasten omaisille. Sodan alusta lähtien, yksikään 34. päivästä ei ole kulunut ilman että lapsi on päässyt hengestään. Kaiken ikäiset lapset. Sikiöistä puberteetti-ikäisiin. Oikein pahaa teki katsoa kun näitä pieniä enkeleitämme kaivettiin kuolleina esiin raunioista. Kokonaisia perhekuntia on temmattu pois keskuudestamme. Olen varma siitä, että tämä sota menee ennätyskirjoihin hirmuisimpana lapsiin kohdistuneesta väkivallasta historian aikana maatamme kohdanneista konflikteista. Pyydän lääkäriystäviäni ympäri maapallon rukoilemaan tämän konfliktin aikana kaatuneitten lasten puolesta. Levätköön heidän sielunsa rauhassa.
Sunnuntaina, 13 elokuuta
Matka libanonilaisten mielen koukeroihin.
Olen tehnyt merkittävän huomion: akuutit stressioireet ovat jääneet pois, tai ainakin libanonilaiset eivät merkittävissä määrin hae lääkäriapua tähän tämän kriisin aikana. Eilen olin kahden lapseni kanssa ostoksilla eräässä supermarketissa kun kuului 20 valtavaa räjähdystä 2 minuutin aikana. Osoittautui, että Israelin sotakoneet pommittivat Beirutin esikaupunkialueella sijaitsevia asuintaloja. Kahdeksan 12-kerroksista taloa tuhoutui kokonaan. Mielenkiintoista oli huomata miten ihmiset olivat huolestuneen näköisiä, mutta jatkoivat ostosten suorittamista kuten ennenkin. Lääkärikierroksillani teho-osastoilla sota-aikoina ja taas tällä hetkellä, minulla on sellainen tuntuma, että akuutit stressireaktiot loistavat poissaolollaan. Yksi selitys voi olla, että ihmiset tulivat tälle stressille "immuuneiksi" vuoden 1975 sisällissodan aikana. Sitten kansa on saanut näitä tehostus- eli boostervaikutuksia kymmenien vuosien aikana Israelin ja Libanonin välisissä selkkauksissa. Joka tapauksessa Libanonin kansa vitsailee avoimesti nykyisistä tapahtumista. Useita vitsejä kiertää täällä sähköposteina ja kännykkäviesteinä. Viimeisin hyvin suosittu vitsi kehottaa ihmisiä hakeutumaan pommisuojiin kun Italia seuraavan kerran voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden, sillä kahtena kertana Italia on voittanut maailmanmestaruuden (1982 ja 2006) ja tämän jälkeen Israel on hyökännyt Libanoniiin.
Tämä vitsien kertominen ei tarkoita, että ihmiset olisivat tunteettomia tämän tragedian ja aina läsnä olevan turvattomuuden edessä. Selvitäkseen tästä ihmisillä on yleensä näitä uskonnollisia käsityksiä. Useimmat rukoilevat Jumalaa, jotta hän pelastaisi heidät ja tuhoaisi vihollisen ja sen tukijat. Valitettavasti nämä hirmuteot myös johtavat syvään vihollista kohtaan tunnettuun vihaan, joten tämän suhteen saadaan taas paljon tehostusrokotuksia useiksi sukupolviksi eteenpäin.
Lauantaina, 12 elokuuta
Terveystilanteen päivitys täällä etelässä
Terveystilanne täällä Etelä-Libanonissa on saavuttanut suuronnettomuuden mittasuhteet. En enää viitsi luetella uhrien lukumääriä, voitte hyvin kuvitella kuinka paljon tulee uhreja jos vähintään kaksi tusinaa kuolee ja noin 4 kertaa enemmän haavoittuu jok'ikinen päivä. Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat koko ajan maalitauluina. Yksi näistä urheista tyypeistä kuoli eilen saatuaan kuolettavan annoksen sirpaleita kehoonsa. Itse asiassa tämä mieshenkilö kuoli kun hänen ambulanssilleen, joka oli osa tuhannen auton rykelmää, annettiin vapaa kulkuoikeus Israelin armeijan toimesta. Yllättäen tätä autokolonnaa vastaan kuitenkin hyökättiin Israelin lentokoneiden toimesta ja 8 ihmistä kuoli.
Lukuisat ilmahyökkäykset ovat estäneet kaiken liikkumisen teitä pitkin, jalkaisin tapahtuvaa liikkumista lukuunottamatta ja monin paikoin on lääkejakelu täysin pysähdyksissä. Tämän lisäksi Israelin koneet osuivat pommeillaan Saidan ja Tyyroksen lähettyvillä oleviin sähkölaitoksiin ja kaupungit pimenivät. Tämä oli täydellinen katastrofi alueen sairaaloille ja nyt kun luette nämä rivit voitte olla varmoja, että sairaalat ovat panneet ovensa kiinni, pakottaen sadat haavoittuneet ja sairaat oman onnensa nojaan. Tebninin sairaala lähettääkin tällä hetkellä SOS-viestejä voidakseen pelastaa loukkuun jääneen 340:n potilaan ja henkilökunnan hengen.
Perjantaina, 11 elokuuta
Tilanne täällä Beirutissa pahenee päivä päivältä. Polttoainetta on jäljellä hälyttävän vähän. Nyt joutuu jonottamaan 6-8 tuntia saadakseen 5 litraa autoonsa jostakin mahdollisesti auki olevasta huoltoasemasta Beirutissa. Eilen Israel yllättäen hyökkäsi keskustaan noin puoli mailia yliopiston kampukselta. Tämä synnytti paniikkia, sillä paikalliset asukkaat elivät toivossa, että Beirutin keskustaa ei pommitettaisi ilmasta. Näyttää siltä, että täällä ei ole sellaista rakennusta joka olisi turvassa kun väsymätön tappokone on täysillä liikkeellä. Tänäkin aamuna 12 henkilöä kuoli yhdessä ilmaiskussa Pohjois-Libanonissa.
Beirutin Amerikkalaisen Yliopiston (AUB) johtaja piti tänä aamuna puheen henkilökunnalle: "Emme voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Sen tiedämme, että AUB on ankkurina tässä myrskyssä. AUB:n perintö on meidän käsissämme ja tämä perintö antaa meille sielunvoimaa, kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Yhdessä kirjoitamme uutta uljasta lukua tämän yliopiston pitkässä historiassa."
AUB:n yliopistosairaalan monella lääkärillä olisi ollut mahdollisuus paeta maasta muiden ulkomaalaisten kanssa (kaksoiskansalaisuuden takia), mutta yksikään ei lähtenyt. Sairaala toimii normaalimiehityksellä. Kolmen vuosikymmenen aikana kehittyneiden sotilaallisten konfliktien myötä väki on harjaantunut tosi hyvin voittamaan vaikeudet ja olemme oppineet joustamaan. Tämän nykyisen konfliktin ensi viikoista lähtien moni lääkäri ja professori on antanut työpanoksensa niiden lukuisten kodittomien ihmisten parissa, jotka ovat saanet katon päänsä päälle jossakin niistä kahdestatoista Beirutin valtiollisesta koulusta.
Sairaalan hallinto on myös päättänyt jakaa muille kaupungissa toimiville sairaaloille polttoainetta rajallisista polttoainevarastoistamme, jotta heillä olisi käynnissä edes yksi leikkaushuone. Kaikista kansainvälisistä vetoomuksista huolimatta, Israelin armeija ei ole sallinut polttoainetankkerien pääsyn satamaan. Ne ovat tätä tilaisuutta odottaneet jo kaksi viikkoa Kyproksella. Tilannetta pahentaa se, että israelilaiset hyökkäävät kaikkien tiellä liikkuvien tankkiautojen kimppuun.
Keskiviikkona, 9 elokuuta, iltapäivällä
Täällä etelässä on puutetta kroonisten sairauksien hoitoon tarvittavista lääkkeistä. Avustusjärjestöt ja lääkärit etelä-Libanonissa kertovat, että mikäli Israelin asettamat matkustusrajoitukset eivät lievene, tuhansia ihmisiä jää ilman diabetes- ja syöpälääkkeitään. Hakim Khalji, Medecins Sans Frontieres (MSF) koordinaattori Tyroksen (engl. Tyre) satamakaupungista tietää kertoa, että vuosikausia lääkkeitä nauttineet potilaat ovat nyt ilman lääkkeitään. Tilanne on liian vaarallinen, jotta lääkejakelu voitaisiin ulottaa kaikkin kyliin. Israelin pommitukset ovat katkaisseet Tyrokseen johtavan tien ja meille on sadellut taivaalta pommien lisäksi lentolehtisiä, missä varoitetaan israelilaisten käyvän jokaisen tiellä liikkuvan kimppuun. Tuo Litanijoki toimii jonkinlaisena rajana, sillä sen eteläpuolelle ei ole menemistä. David Shearer YK:sta vetosi maanantaina Israelin armeijan suuntaan, että lopettaisivat siviilejä vastaan kohdistetut hyökkäyksensä ja jotta sallittaisiin humanitaarisen avun perillesaanti. Shearer sanoi hävityksen vieneen Libanonin humanitaarisen suuronnettomuuden partaalle. Täällä Beirutissa on nyt aika kaoottista ja paniikki leviää varsinkin kun Beirutin sairaala sai osuman parista ohjuksesta. Minun piti juosta katsomaan ovatko lapseni turvassa.
Keskiviikkona, 9 elokuuta, aamupäivitys
"Sodan tarkastelua, pommisuojan etsintää: väärä teoria." Suojan etsiminen vaaran uhatessa on osa inhimillistä ja eläimellistä vaistoa. Etenemme kohti tämän konfliktin toista kuukautta ja ihmiset oppivat aika nopeasti, että ei ole mitään mieltä etsiytyä pommisuojaan. Ensinnäkin siitä syystä, että meillä ei ole pommisuojaa, puhumattakaan siitä, että suojissa olisi edes välttämättömimmät perustarpeet siihen hakeutuville ihmisille, kuten esim. vessoja ja juoksevaa vettä. Toiseksi ihmiset konfliktin alkuvaiheessa huomasivat hyvin äkkiä ne suuret edistysaskeleet, joita on tehty räjähteiden kehittelyssä. Yhdellä ainoalla pommilla voidaan nykyään romahduttaa mikä tahansa rakennus, joten ihmiset seisovat nykyään paikallaan kun pommit putoilevat. Onnekkaimmat ovat rakennuksen ylimmissä kerroksissa. Syy tähän onneen on se, että he pääsevät vaivoistaan ensimmäisinä. Tämä saattaa teistä tuntua huvittavalta, mutta tosiasiassa tämä on surullinen totuus.
Tiistai, 8 elokuuta illan pimetessä
Sodan 28. päivä kääntyy illaksi. Inhon tunteet näkyvät jokaisen kasvoilta. Ihmiselämällä ei ole enää mitään merkitystä tässä konfliktissa. Ihmisiä kuolee siellä sun täällä, siinä ei ole mitään uutta. Kaksikymmentäneljä ihmistä on yhä kateissa sen talon raunioissa, joka sai osuman eilisessä ilmaiskussa. Tänään 5 ihmistä kuoli ja moni haavoittui Ghaziehin kaupungissa etelä-Libanonissa, mitä siinä nyt sitten on niin erikoista!!! Ironista kyllä tässä köyhät ihmiset olivat omaistensa ja naapureidensa hautajaisissa, ne kuolivat edellisessä ilmapommituksessa, kun heidän hautajaiskulkueensa keskelle osui muutama ohjus. Näin ollen kuolema vetää kuolemaa puoleensa ja niin edelleen. Eilen puhuin 6-vuotiaan poikani kanssa, joka tunnusti minulle kadehtivansa serkkuaan joka joutui pakenemaan maasta viikko sitten. Miksi, kysyin häneltä? Hänen mukaansa kadehtiminen johtuu siitä, että hän ei saa kohdata kuolemaa ilmapommituksissa. Jätän teidät pohtimaan johtopäätöksiänne tästä asiasta, joka varsinkin kiinnostanee lapsipsykologian parissa tutkimustyötä tekeviä. Saattaa olla, että olisi hyvä jos posttraumattista stressiä tutkivat tulisivat tänne Libanoniin katsomaan mitä on jäljellä lapsistamme.
8.8. aamupäivitys
Eilen oli tämän konfliktin verisin päivä toistaiseksi. Mainitsin edellisissä sähköpostiviesteissäni, että olosuhteet ovat tulossa viheliäisiksi. Tämä katastrofi on saanut maanjäristyksen tai tsunamin mittasuhteet. Osa maasta on nyt täysin eristyksissä, polttoaine on loppumassa koska Israel ei vielä ole antanut lupaa meille käydä polttoainetta tuovilla laivoilla. Terveyspalvelut toimivat erittäin rankoissa olosuhteissa. Eilen muutamalle pelastustyöntekijälle kävi huonosti kun he jäivät romahtaneen rakennuksen alle Tyrin kaupungissa täällä etelässä. Täällä ei ole tarpeeksi ambulansseja. Täällä ei ole kuormautoja, jotka kuljettaisivat pois romahtaneiden rakennusten jäänteet. Olette varmaan nähneet televisiosta eilisten Beirutin pommitusten jälkeen miten paikalliset pelastustyöntekijät ja asukkaat epätoivoisesti yrittävät raivata tieltä romahtaneita rakennuksia. Me emme halua syyllistää ketään, emme halua politikoida, mutta inhimilliset kärsimykset minun maassani ansaitsevat sivistyneen maailman huomion mitä suuremmassa määrin.
Löytyy myös Lisa Rubinin (lääkäri) blogikirjoituksia Haifasta, pohjois-Israelista. Siellä ei elämä ole aivan yhtä kaoottista kuin Beirutissa.
Tätä christer sundqvistin tekemää käännöstä saa vapaasti käyttää.
Lähde: British Medical Journal, 9.8.2006
