tiistaina, tammikuuta 31, 2006

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei johda lihasmassan menetykseen

Otsikon väite on ystäväni tohtori Anssi Mannisen vastaus tähän paljon kiistoja aiheuttaneen vähähiilihydraattisen ruokavalion (dieetin) käyttökelpoisuuteen urheilijalle (lähinnä voimailijalle). Manninen kuuluu dieetin fanaattisiin puolustajiin ja intoutuu välillä kovastikin sättimään meikäläistä uppiniskaisesta hiilihydraattien suosimisesta.
Lähtötilanne on seuraava: Perinteisesti urheilijaa on neuvottu noudattamaan ravitsemusta missä hiilihydraattien osuus on korkea (60-65%), rasvan määrä pidetään kohtuullisena (25%) ja proteiinien annostelussa ei mennä liiallisuuksiin (12-15%). Atkinsin ja muiden vähähiilihydraattisten dieettien innoittamana on suoritettu runsaanlaisesti tutkimusta missä pyritään vähentämään hiilihydraatit minimiin ja lisäämään erityisesti proteiinien, mutta myös rasvojen määrää. Keho pyritään ravinnon sisältämän vähäisen hiilihydraatin myötä saattamaan ns. ketoositilaan, joka asialle omistautuneiden mielestä on paratiisimainen olotila urheilijalle. Rohkenen edelleenkin olla asiasta eri mieltä. Pidän monien muiden tutkijoiden tapaan ketoositilaa vahingollisena urheilijan kehitykselle.
Tutkija Mannisen ongelmana on vakuuttaa urheilijat seuraavasta seikasta: Kun rankasti treenaava urheilija ei saa ravinnon kautta korkeaoktaanista hiilihydraattia riittäviä määriä, hänen verensokerinsa laskee. Keho pyrkii väkisin muodostamaan verensokeria silloin muista kehon varastoista. Toiveena lienee, että sokeria muodostettaisiin dieselistä, eli kehon rasvakerroksista ja suoliston mukana kulkeutuvista rasvahapoista. Klassiset eläinkokeet ovat todenneet tämän glukoneogeneesin (glukoosin uudismuodostus) rasvasta toivottoman hitaaksi tapahtumasarjaksi. Todennäköisempänä on pidetty glukoneogeneesia lihasproteiinista. Tämä johtaa vaivalla hankittujen lihasten menettämiseen. Manninen pitää ajattelua virheellisenä ja pyytää huomioimaan, että pitkään jatkuvassa vähähiilihydraattisten dieettien suosimisessa keho tottuu tähän ankeuteen ja ryhtyy tehostamaan rasvojen vapautumista ja maksaan saapuu huikeita määriä rasvaa, joka muuttuu ketoaineiksi. Maksan keinot selvitä ketoaineista ovat perin vähäisiä, joten ketoaineet jäävät verivirran kuljetettavaksi (mm. aivoihin ja lihaksiin). Äärimmäisessä hädässä lihakset ja aivot voivat ilmeisesti käyttää hyväksi ketoaineita glukoosin sijaan. Corin kierron kautta maitohappo voidaan maksassa muuntaa glukoosiksi, mikä onkin tarpeen sillä on aineenvaihdunnallisia tapahtumia joissa glukoosia ehdottomasti tarvitaan.
Sanomansa vakuudeksi tutkija Manninen luettelee lukuisia tutkimuksia missä vähäisiä määriä hiilihydraattia sisältävä dieetti johtaa rasvojen lisääntyneeseen hyväksikäyttöön. Hiilihydraattiköyhän ravinnon ansiosta rasvat palavat tehokkaasti, ei suinkaan lihakset. Tämä ominaisuus on tietenkin valjastettu painonhallinnan käyttöön. Olisihan se ihanaa, jos läskit palaisivat pois rasvaa ja proteiinia runsaasti syömällä. Tästä asiasta kiistellään asiantuntijapiireissä. Minäkin olisin taipuvainen pitämään lupauksia rasvanpoltosta liioiteltuina.
No, palataan alkuasetelmaan, eli miten ihmeessä voimme välttää lihaskudoksen menetystä hiilihydraattiköyhää ravintoa nauttiessamme? Manninen antaa tähän neljä eri selitysmallia:
1) Adrenaliini. Matala verensokeri kiihdyttää adrenaliinin muodostusta ja adrenaaliini vähentää lihasproteiinin hajoamista. (chisterin huomautus: Mielestäni adrenaliinin rooli lihasproteiinin hajoamisen estäjänä on aika kaukaa haettu selitysmalli. Eiköhän adrenaliinin rooli ole lähennä verensokerin nostaminen ja verenpaineen sekä virtauksen lisääminen lihaksessa?)
2) Ketoaineet. Maksa muodostaa rasvasta ketoaineita, joita myös lihakset voivat käyttää polttoaineena. Ketoaineet voisivat myös toimia lihasproteiinin hajoamisen hillitsemisessä. (christerin huomautus: Jaksoin kahlata kirjastosta lainaamani Barry Searsin Zone-kirjat läpi ja muistan niistä lukeneeni, että aivot ja lihakset tarvitsevat toimiakseen jatkuvasti hiilihydraatteja, eli elimistö ryhtyy kipin kapin hajottamaan lihasproteiinia ja muuttamaan sitä hiilihydraateiksi. Kun ihminen paastoaa myös hermosto sopeutuu käyttämään ketoaineita energianlähteenä. Tähän menee aikaa suunnilleen kolme päivää. Ennen tätä lihasproteiineja hajoaa glukoosiksi, mikä turvaa aivojen energian saannin.)
3) Kasvuhormoni.Manninen spekuloi, että matala verensokeri kiihdyttää kasvuhormonin eritystä. Tälle asialle Manninen ei löydä tukea tieteellisestä kirjallisuudesta. (christer kommentoi: Kasvuhormonilla on tunnetusti voimakas anabolinen teho. Todella harmi, jos tälle seikalle ei sitten löydy tieteellistä tukea tässä vähähiilihydraattisten dieettien luomassa sekasotkussa)
4) Proteiini. Ravinnon runsas proteiiniosuus, joka väistämättä tulee kyseeseen vähähiilihydraattisessa dieetissä, kiihdyttää lihaksen proteiinisynteesiä sillä periaatteella, että nyt on millä mällätä. Tehdäänpä lisää lihaskudosta! Leusiinilla olisi Mannisen havaintojen mukaan tässä tärkeä rooli.(christer: no comments)

En minä vaan tiedä! Kyllä tämä on vaikeaa. Minä olen oppinut, että liikunnan aikana elimistö käyttää kaikkia energiaravintoaineita samanaikaisesti liikunnan tehon mukaan. Mitä hidastempoisempaa liikuntaa sitä enemmän käytetään rasvoja, mitä rankemmalla teholla liikutaan sitä enemmän kuuluu hiilihydraatteja ja äärimmäisen koville joutuessaan urheilija käyttää energiana lihasproteiinia. Anssi Mannisen juttu on julkaistu vähähiilihydraattisten dieettien pää-äänenkannattajassa Nutrition & Metabolism ja vieläpä sen tuoreimmassa numerossa. Muualle tämä todella hyvin kirjoitettu juttu tuskin olisi kelvannutkaan? (Pidä sanasi hunajaisina, sillä et milloinkaan tiedä milloin joudut syömään sanasi!)

Anssi ehti minulle jo vastata. Valitettavasti hänen tekstinsä ei ollut julkaisukelpoista tässä blogissa.

maanantaina, tammikuuta 30, 2006

Kahvia rintasyöpään

Lukeeko aikanaan reseptissäsi näin:
Kahvia, 2 kuppia 3 kertaa päivässä tarvittaessa rintasyövän estoon.

Onhan se mahdollista ainakin jos on uskomista tuoreeseen kanadalaiseen tutkimukseen. Tutkimuksessa seurattiin kahvin mahdollisia suojavaikutuksia erityistä geenivirhettä kantavissa naisissa. Tunnetaan nimittäin useita geenivirheitä, jotka altistavat rintasyövälle. Näistä tärkeimpiin kuuluvat BRCA1 ja BRCA2. Eläinkokeissa on osoitettu, että kahvin sisältämä kofeiini saattaa suojata näitä geenivirheitä kantavia naisia rintasyövältä, mutta epidemiologista näyttöä ei ole toistaiseksi ollut. Kanadalaiseen tutkimukseen osallistui noin 1 700 jommankumman geenivirheen kantajaa.
Suomessa arvioidaan, että rintasyöpään sairastuvista naisista noin 2% on jommankumman geenivirheen kantajia. Naisista alle 5% joi päivittäin yli kuusi kupillista kahvia. Heidän riskinsä sairastua osoittautui peräti 70% muita pienemmäksi. Suojavaikutus havaittiin vain kofeiinipitoisella kahvilla. Kofeiinitonta kahvia nauttineiden geenivirheen kantajien riski itse asiassa jopa kohosi hieman verrattuna kahvia käyttämättömiin. Tutkimusryhmän mukaan juuri kahvin kofeiini parantaa elimistön kykyä hajottaa naishormoneja, erityisesti estrogeeniä.

Lähde: International Journal of Cancer 118: 103-107, 2006 ja Verkkoklinikka, 30.1.2006

Mustaherukan ylistystä

Uudesta Seelannista kantautuu hyviä uutisia mustaherukan ystäville. Koeputkessa mustaherukan on todettu estävän solutuhoja, jotka johtavat mm. Alzheimerin tautiin. Koeputkesta on tietenkin pitkä matka käytännön tasolle, mutta minä olen aina luottanut siihen, että luonnon antioksidanteilla on parantava vaikutus.
Alzheimerin taudin aiheuttajista ei ole täyttä selvyyttä, mutta nykytiedon valossa tälle taudille tyypilliset solutuhot lienevät ainakin osoittain vapaiden radikaalien ja hapetusstressin aikaansaannosta. Ja tähän hapetusstressiin antioksidanttien on todettu vaikuttavan estävästi. Mustaherukassa ja monissa muissa mustissa marjoissa lienee erityisen paljon terveellisiä antioksidantteja, joita sanotaan antosyaaneiksi.
Harriet Millward (Alzheimer's Research Trust) pyytää suhtautumaan varauksellisesti tähän uutiseen: Tämä on rohkaiseva tutkimus, mutta lisätutkimuksia tarvitaan, jotta koeputkessa saadut koetulokset ovat toistettavissa myös ihmisissä. Ei voida sanoa mitään mustaherukan parantavasta vaikutuksesta tähän tautiin, mutta nyt on löytynyt uusi myönteinen näkökulma sairauden hoitoon luonnonmenetelmin.
Tohtori Spencer tutkijaryhmästä on paljon toiveikkaampi: Tällaiset tutkimustulokset ovat hyvin jännittäviä. Vaikka emme voikaan taata tuloksia aivotasolla, meillä on oikeus toiveikkuuteen. Minä suosittelen lämpimästi hedelmien ja vihannesten nauttimista ja erityisesti mustaherukoiden popsimista!

Lähde: Health Telegraph, 30.1.2006

Hyytävän kylmää toiveajattelua

Amerikan rikkaat ovat saaneet päähänsä kehitellä kuoleman jälkeisestä elämästään kornin tuntuisen farssin. He suunnittelevat syväjäädyttävänsä ruumiinsa siinä toivossa, että lääketiede kehittyy ja heidät voidaan aikanaan sulattaa henkiin taas nauttimaan edistyksellisemmästä elämästä. Eikä tässä vielä kaikki! Käyttäen viekasta veronkiertosysteemiä he voivat jäädyttää myös henkilökohtaiset varansa odottamaan uutta heräämistään.
Köyhät älkööt vaivautuko! Syväjäädytys maksaa 150 000 dollaria ja 200 vuoden kuluttua eläminen voi olla kallista, joten varoja pitää sijoittaa runsaasti, jotta ei tarvitse silloin kulkea köyhänä ja orpona. Monet suunnittelevat syväjäädyttävänsä itsensä lisäksi esim. vaimonsa. Vaimojen kulutustottumuksista 200 vuoden kuluttua ei ota kukaan selvää...
Löytyykö tuosta se onnellinen elämä? Health Telegraphin juttu on melkoisessa ristiriidassa pitämääni vaatimattomaan, ilmaiseen luentoon Kemiön saarella. Luettelin neljä onnellisen elämän peruspilaria:
1) On tärkeää, että on ystäviä joihin voi luottaa. Ystäviä jotka kysyvät: Miten sinä voit tänään?
2) Onni löytyy ydinperheestä. Mikään ei korvaa sitä, kun saa nähdä lasten ja lastenlapsensa kasvavan. Yksinäinen ja lapseton pariskunta voi löytää onnensa kohteeksi sukulaislapsen tai vaikkapa rakkaan koiran.
3) Moni on oivaltanut elinikäisen oppimisen idean. Onni on käydä kursseilla, oppia uutta, kehittää taitojaan, yhdistellä vanhaa oppiaan aivan uuteen ja ihmeelliseen tietoon.
4) Tärkein onnen lähde on kuitenkin myönteinen elämänasenne. Myönteisyyden avustamana jaksamme rämpiä elämän rämeikköjen läpi.

Syväjäädytystä mielekkäämpänä pidän ainutlaatuisen elämämme kunnioittamisesta ystäviemme ja perheidemme kesken elinikäisen oppimisen ja myönteisyyden siivittäminä.

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Leonardo da Vincin muistilehtiö

Löysin aarteen: British Library on tehnyt Leonardo da Vincin muistilehtiöstä verkossa vapaasti selailtavan version. Asentamalla Shockwave-nimisen liitännäisen voi tietokoneen ruudulla selata muistilehtiötä, suurennuslasilla tutkia yksityiskohtia ym. Nopeilla laajakaistayhteyksillä näyttäisi toimivan ihan hyvin. Vaikutti todella kiehtovalta.
Samalla sivulla on myös mm. Wolfgang Amadeus Mozartia käsittelevä niinikään upea teos, joka kaiken lisäksi vieläpä soi!

lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Open Access keskustelu kiihtyy Suomessa

Olen mielenkiinnolla seurannut Open Access-keskustelua viime aikoina Suomessa ja ulkomailla. Open Access on tapa julkaista tieteellistä tietoa verkossa siten, että se on vapaasti kenen tahansa luettavissa, tulostettavissa ja levitettävissä edelleen ilman maksuja tai käytön esteitä (Suomen Open Access - työryhmän määritelmä).
Viimeisimmässä Tieteessä Tapahtuu - lehdessä on tietojärjestelmätieteen professori ja Suomen Open Access - työryhmän puhenjohtaja Bo-Christer Björkin artikkeli vapaasti luettavissa. Professori Björkin mukaan aihepiiriin liittyvä keskustelu on maailmalla tällä hetkellä hyvin kiihkeää. Netissä on luettavissa kannanottoja, jotka pikemminkin perustuvat luuloihin ja etujen valvontaan kuin faktoihin. Kaupalliset ja tieteellisten seurojen ylläpitämät tiedekustantajat ovat huomanneet että Open Access pitkällä tähtäimellä voi muodostua uhaksi heidän toiminnalleen, ja pyrkivät kirjoituksillaan ja julkishallinnon päättäjiin kohdistuvalla edunvalvonnalla kylvämään epäluuloja avoimen verkkojulkaisemisen toimivuutta kohtaan. Professori Björk kumoaa muutaman usein esitetyn väitteen:

Väite: Open Access-julkaiseminen vaikuttaa haitallisesti tieteellisten seurojen julkaisutoimintaan
Vastaus: Vapaan sisällön kasvun arvioidaan vähentävän lehtien tilausmaksuja ja sitä kautta mm. tieteellisten yhdistysten mahdollisuutta käyttää julkaisutoiminnasta saatua ylijäämää muihin tarkoituksiin, kuten seminaarien tai yleisöluentojen järjestämiseen. Toisaalta tieteelliset seurat pelkäävät omien lehtiensä muuttamista avoimiksi, koska arvelevat, että tästä voisi seurata jäsenkatoa (lehti on usein jäsenyyteen liittyvä etu, tai jäsenet saavat lehden huomattavan edulliseen hintaan). Nämä pelot ovat osin oikeutettuja, mutta ajat muuttuvat Björkin mukaan ja seurojen tulisi arvioida missionsa uudestaan vastaamaan Internet-ajan vaatimuksia ja mahdollisuuksia. Onko tärkeämpää esimerkiksi järjestää harvoille ja valituille kuulijoille julkaisutuloilla subventoituja yleisöluentoja, mitä mm. Royal Society pitää tärkeänä, kuin edistää oman alan tiedonvälitystä mahdollisimman tehokkaasti ja saavuttaa suuri joukko uusia lukijoita?

Väite: Avoin verkkojulkaiseminen vaarantaa tieteellisten artikkeleiden laadunvarmistuksen
Vastaus: Tämä väite on kaksijakoinen. Toisaalta on esitetty että jos kirjoittajat omatoimisesti ryhtyvät julkaisemaan erilaisia käsikirjoituksia verkossa omilla verkkosivuillaan tai korkeakoulujensa julkaisuarkistoissa, lukijoiden on vaikea tietää eroa näiden ja todella vertaisarvioinnin läpikäyneiden artikkeleiden välillä. Toinen variaatio tästä väitteestä on, että kirjoittajamaksua perivät lehdet voivat joutua houkutukseen hyväksyä laadultaan arveluttavia artikkeleita, jotta saisivat riittävästi maksavia kirjoittajia. Tilanne on kuitenkin aivan samanlainen tilauspohjaisessa julkaisumallissa, jossa esimerkiksi neljännesvuosittain ilmestyvät lehdet voivat joutua houkutukseen madaltaa rimaa, jotta lehti voisi ilmestyä luvatussa rytmissä ja tilaajat saisivat rahoilleen vastineen. Björk ei usko Open Access lehtien laatuongelmaan.

Professori Björk jaottelee Open Access-julkaisemisen puolesta esitettyjä argumentteja kolmeen eri kategoriaan:
1) Moraaliset. Nämä argumentit painottavat, että tieteen tulokset ovat pääosin julkisella rahoituksella aikaansaatu julkinen hyödyke, ja että tulosten tästä syystä tulisi olla kaikkien tarvitsevien ulottuvilla ilmaiseksi, kun se kerran nykytekniikan ansiosta on mahdollista lähes olemattomin marginaalikustannuksin. Toinen tähän kategoriaan liittyvä argumentti painottaa että Open Access tukee erinomaisesti tieteen perinteistä avoimuutta. Lisäksi OA:n eräät puolestapuhujat kiinnittävät usein huomion joidenkin kustantajien ylisuuriin voittoihin, joita välillisesti ylläpidetään julkisin varoin.
2) Taloudelliset argumentit pyrkivät vertailemaan eri julkaisumallien kustannuksia. Internet on muuttanut julkaisutoiminnan infrastruktuuria tavalla, joka tiedonvälitysketjun näkökulmasta mahdollistaa kokonaiskustannuksiltaan huomattavasti edullisemman ja myös tutkimustoiminnan kokonaisvaikutusten kannalta paremman toimintamallin.
3) Käytännölliset argumentit lähtevät siitä, että avoin saatavuus on webin käyttötavoista kaikkein luontevin ja lukijan kannalta helpoin. Ei liene aivan puhdas sattuma että World Wide
Web:in perusta luotiin juuri tutkimuslaitoksessa (CERN), tutkijoitten omien tarpeitten tyydyttämiseksi.

Pitkällä tähtäimellä tieteellisten artikkeleiden markkinat, erityisesti kirjoittajien tekemien valintojen kautta, tulevat ratkaisemaan yleistyykö avoin saatavuus, ja yleistyykö se Open Access-lehtien tai rinnakkaisten julkaisuarkistojen kautta. Aiheen ympärillä käyty julkinen keskustelu on kuitenkin tärkeää, koska sen avulla voidaan vaikuttaa avainasemassa oleviin tahoihin, kuten tutkimustoiminnan rahoittajiin ja tiedeyhteisön järjestöihin, jotka valinnoillaan voivat ratkaisevalla tavalla vaikuttaa kehityksen suuntaan.

Paras tapa Open Access - periaatteen mainostamiseksi on, että lukijat ja tiedon loppukäyttäjät konkreettisesti huomaavat, miten paljon vapaa saatavuus auttaa heitä heidän omassa työssään, ja alkavat toteuttaa periaatetta myös omien kirjoitustensa osalta sekä asettaa vaatimuksia asian edistämiseksi omissa yhteisöissään, päättää professori Björk artikkelinsa.

christer pohdiskelee:
Minä ihmettelen kaikesta vakuuttelusta huolimatta miten tilausmaksuja perivät tiedelehdet voivat enää pysyä hengissä vapaan tiedejulkaisun puristuksessa? Onko tiedelehtien vapaaksi päästäminen sittenkään kaikkien etu? Ravintotieteen julkaisuja on vapaassa levityksessä esimerkiksi pönkittämässä Atkinsin kaltaisten ruokavalioiden ajatusmaailmaa usein vieläpä sillä tavalla, että tutkimuksen rahoittajana on esim. Atkinsin Säätiö. Miten tuossa tilanteessa voidaan taata, että kirjoituksessa käydään asiat objektiivisesti läpi? Vaarana on, että rahoittajan näkökulma väkisin paistaa läpi. Maksullisissa lehdissä tapahtuva tiukan tieteellinen tarkastelu saattaisi herkästi lähettää tällaisen käsikirjoituksen bumerangina takaisin. Mitä mieltä te olette?

On olemassa kokonaisia kirjastoja missä voi lukea tiedelehtiä ilmaiseksi. Sinne tulee kiihtyvällä vauhdilla uusia ilmaisia lehtiä.

Suomalaisia avoimia tiedelehtiä:
Annales Academiæ Scientiarum Fennicæ Mathematica
Annales Botanici Fennici
Annales Zoologici Fennici
Boreal Environment Research
Elore
Ennen ja nyt - historian tietosanomat
Human Technology
Metsätieteen aikakauskirja
Mirator
Silva Fennica

Ulkomaisia lehtihakemistoja:
DOAJ - Directory of Open Access Journals
PLoS - Public Library of Science
BMC - BioMed Central
Regensburg/Max Planck Gesellschaft
HighWire Free Online Full-text Articles
HighBeam Library Research
Free Medical Journals
PubMed Central
Scielo
Free Full Text

perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Liiallisesta sokerin syönnistäkö sokeritauti?

Erkki Vähäsarja kysyy: Onko veteraaneilla havaittu sokeritaudin puhkeamista sen johdosta, että me kaikki käytämme paljon hiilihydraattia? Täsmennettynä: Kun käyttää esim. Pro Gainer-tuotetta ohjeiden mukaisesti parin kuukauden ajan vuodessa massan lisäämiseksi ja voiman hankkimiseksi ja juomassa on hiilihydraatteja 41 g/100g, josta sokereita 5,7g niin onko minunlaiselleni laihalle pikajuoksijalle (195 cm/87 kg) odotettavissa sokeriongelmia ottaen huomioon, että suvussa ei ole sokeritautia, paitsi isälle se tuli 80-vuotiaana, mutta niin lievänä, että ei tarvinnut lääkettä. Hän eli 86-vuotiaaksi. On myös ennen treeniä nautittavaa Malto Energyä, jossa on 94,5 g/100 h-hydraattia, josta sokereita 6,5 g . Tätä tuotetta olen käyttänyt hyvin harvoin. 1250 g:n pussi on venynyt kaapissa jo puoli vuotta. Palautumisjuomissa on myös runsaasti hiilihydraatteja, kuten Gainomax:ssa. Kun minäkin syön runsaasti leipää, enimmäkseen kokojyvä- (pullaa ei edes joka kuukausi) ja kaurapuuroa ja kun maidossa ja melkein missä vaan on sokeria, niin onko tullut mainioitten urheilutohtoreitten (joita Jyväskylässä viime helmikuussa kuulimme) tutkimuksissa esille ikääntyvillä urheilijoilla ongelmaa hiilihydraattien lisäämisen takia? Minulla on meneillään neljäs harjoitteluvuosi, ja koko ajan olen käyttänyt Osuuskaupan hyllyltä saatavia urheilujuomia, mutta lähes aina vähemmän, kuin valmistaja on suositellut, harvoin suositeltua määrää. Kysymykseni taustalla on sekin, että mitä tietoa on urheilujuomien maksimisuositusten vaikutuksesta pitkäaikaisessa käytössä sokeritaudin suuntaan? Kun meikäläinenkin ilmeisesti juoksee niin kauan kuin paikat kestävät, toivoakseni vielä 30 vuotta, jos Luoja sen suo. Kesäkuussa olin selkäkivussa, jäi Kalajoki väliin. Samoin jäi väliin kolmelta nuoremmalta Nivalan miesveteraanilta revähdysten takia. Onneksi naiset panivat paremmaksi! Matti Kiviojan selkä on reistannut, joten hän oli sen takia pois Kalajoelta. Heinäkuun lopulla pääsin harjoittelemaan. Elokuussa kulki jo juoksu ja syksy on treenattu kovasti. Sokerikysymys tuli pintaan, kun vaimolla puhkesi sokeritauti. Hänellä sitä on sekä äidin, että isän puolella.

Terveisin: Erkki Vähäsarja, 58 v, Nivala

Ravintovalmentaja, christer sundqvist, vastaa: Ensinnäkin, kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä. Toiseksi, teillä ei ole mitään aihetta huoleen. Sokerin syönnistä ei terveelle ihmiselle kehity sokeritautia. Iloisella 1950-luvulla asiat olivat toisin. Silloin todellakin pidettiin sokerinsyöntiä sokeritaudin aiheuttajana. Nyt tiedämme onneksi enemmän tästä tavattoman yleisestä taudista. Aikuisiän sokeritaudin kehittymiseen vaikuttaa eniten keskivartalolihavuus, liikkumattomuus ja muut ns. metaboliseen oireyhtymään liittyvät taudin oireet. Sairaus ilmaantuu salakavalasti ja vähitellen ja siihen sairastuvat yleensä keski-ikäiset ylipainoiset henkilöt, joilla saattaa olla perinnöllinen alttius sairauteen (periytyvyys on 40% jos jommallakummalla vanhemmalla on todettu sokeritauti ja 70% jos se on molemmilla vanhemmilla). Ensioireina aikuistyypin sokeritaudissa esiintyy voimistuvaa janontunnetta ja itsepintaista väsymystä. Mikään maailmanloppu sokeritaudin saaminen ei ole. Sairaus pysyy kurissa varsin hyvin pysyvillä ruokailutottumusten muutoksilla. Tarpeen vaatiessa hoidossa joudutaan turvautumaan insuliinipistoksiin. Mutta teillä ei siis ole aihetta huoleen. Liikunta-annoksenne pitää huolen siitä, että metabolinen oireyhtymä pysyy kaukana ja nauttimanne nopeastikin sokeroituvat hiilihydraatit tulevat kehonne käyttöön. Mainitsemanne lisäravinteet ovat ehkä paikallaan silloin kun harjoitus on erityisen rasittavaa. Mitään pakottavaa tarvetta ei ole nauttia lisäravinteita. Toki saatte monipuolisesta ravinnosta kaikki tarvitsemanne ravintoaineet ja uskoisin teidän voivan enemmänkin luottaa ruisleivän ja kaurapuuron voimaan. Viimeisimpien tutkimustulosten mukaan veteraaniurheilijoiden olisi hyvä nauttia 12-15% hyvälaatuisia valkuaisaineita varmistaakseen riittävän hyvän palautumisen suorituksista, hiilihydraatteja kannattaa nauttia 60-65% ja rasvan määräksi jättää 25% Osuuskaupan hyllyltä kannattaa valita myös runsaasti kasviksia ja hedelmiä puhtia antamaan. Toivotan teille runsain määrin antoisia liikunnan siivittämiä päiviä!

Kysymykseen on vastattu Ikiliikkuja-lehdessä 1/2006

Popsi, popsi porkkanaa...


Isoäiti oli sittenkin oikeassa! Kun hän pyysi sinua syömään paljon porkkanoita, muita vihanneksia ja hedelmiä, hän ehkä perusti tämän tiedon äidillisiin vaistoihinsa. Nykyaikaiset tutkimukset vahvistavat isoäidin viisauden: Vihannekset ovat terveellisiä!

Lue lisää tästä Doc to Doc - blogissa (engl.), BBC Health Newsistä (engl.) tai Health Telegraph (engl.)
Alkuperäinen tutkimus löytyy Lancet-lehdestä 367(9507):320-326, 2006
Increased fruit and vegetable intake in the range commonly consumed is associated with a reduced risk of stroke. Our results provide strong support for the recommendations to consume more than five servings of fruit and vegetables per day, which is likely to cause a major reduction in strokes.

Fyysinen aktiivisuus lisää tyytyväisyyttä elämään


Professori Seppo Sarna Helsingin yliopiston Kansanterveyslaitokselta on tullut tutuksi tarkkojen tilastotietojen myötä. Hän on Suomen Veteraaniurheiluliiton sivuilla saanut runsaasti julkisuutta tarkoilla korkeushyppytilastoilla. Kiitos ja kumarrus kun tulokset ovat saaneet veteraaniurheilijoita inspiroida! Jyväskylän yliopiston Gerontologian laitoksella professori Harri Suominen ja WADAn suomalainen edustaja professori Karri Wichmann ovat myös moneen kertaan korostaneet aktiivisen liikunnan merkitystä mm. esitelmissään veteraaniurheilijoille.
Nyt professori Sarnan tarkoista tilastoista on ollut hyötyä väitöskirjatutkimuksessa, jossa tutkittiin fyysisen liikunnan merkitystä. Heli Bäckmandin väitöstutkimus osoittaa, että liikunnalla on ehkä suurempi merkitys terveydelle kuin yleensä luullaan: Fyysinen aktiivisuus on myös tavallaan sijoitustoimintaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin, josta kerätään myös korkotuottoa sitten myöhemmässä elämänkaaren vaiheessa, Bäckmand sanoo.
Väitöskirja käsittelee fyysisen aktiivisuuden merkitystä persoonallisuuteen, mielialaan ja toimintakykyyn. Tutkimuksessa on pitkään seurattu ikääntyviä suomalaisia miehiä, joiden joukossa on entisiä huippu-urheilijoita.
Fyysisellä aktiivisuudella oli selkeä merkitys hyvinvoinnin lisääjänä ja erityisesti psyykkisen hyvinvoinnin ja mielialan lisäämisessä. Todettiin myös, että fyysinen aktiivisuus lisää toiminnallisia ikävuosia elämänkaaren loppupuolella, ja myös sellainen havainto tehtiin, että nämä fyysisesti aktiiviset ovat selkeästi elämäänsä tyytyväisempiä kuin verrokkihenkilöt, Bäckmand tiivistää tutkimuksensa tulokset.
Liikunnan laaja kansanterveydellinen käyttöarvo korostuu. Jos mietitään sitä, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve tulee kasvamaan ja jos voidaan elämäntapa-asioilla, esimerkiksi fyysisellä aktiivisuudella lisätä itsenäisiä ja omatoimisia elinvuosia, niin tällä toimintakykyisyydellä on todella merkittävä merkitys, Bäckmand sanoo. Ja jatkaa: Kun liikkuva kokee mielialansa hyväksi, niin hän on myös aktiivinen ottamaan sosiaalisia kontakteja ulospäin ja tarttumaan asioihin.
Bäckmand kokosi tuloksensa maailmanlaajuisestikin varsin mittavan aineiston pohjalta: Aineiston kerääminen on aloitettu Helsingin yliopiston Kansanterveyslaitoksella jo vuonna 1976 Professori Seppo Sarnan johdolla. Tämä aineisto koostuu noin 4500 suomalaisesta miehestä, joista noin 2800 on edustanut Suomea kansainvälisissä urheilukilpailuissa, eli he ovat entisiä suomalaisia huippu-urheilijoita. Vertailuryhmän muodostavat armeijan kutsuntatarkastuksessa terveeksi luokiteltuja tavallisia suomalaisia miehiä. FT Christer Sundqvist pitää verrokkiryhmän valintaa aika mielenkiintoisena. Onhan armeijan kutsunnoissa todettu nuorten miesten kunnon romahtaneen. Olisiko vertailuryhmän valintaa pitänyt harkita tarkemmin? Antaako tutkimus tällä tavalla toteutettuna liiankin hyvän kuvan liikunnan vaikutuksista? Tuota asiaa vastaväittelijä varmaan tiedustelee väittelijältä sitten aikanaan. Heli Bäckmandin mukaan elämäänsä tyytyväisimpiä olivat kestävyys- ja kamppailu-urheilijat sekä ampujat että joukkuelajien edustajat. Verrokit olivat elämäänsä tyytymättömimpiä. Seurannassa suurin riski sairastua masentuneisuuteen oli kamppailu-urheilijoilla. Matala fyysinen aktiivisuus alkutilanteessa ennusti masentuneisuutta seurannassa, kun taas fyysisen aktiivisuden lisääminen vähensi masentuneisuuden riskiä.
Radion tiedeuutiset on 27.1.2006 kertonut tästä asiasta.

Katkokävelyyn suositellaan - kävelyä

Katkokävelyksi sanotaan sellaista kävelyä, jossa potilaan on pakko pysähtyä vähän väliä ääreisverenkierron häiriöistä johtuvan kivun takia. Yhdysvaltalaistutkimuksen (Annals of Internal Medicine 144: 10-20, 2006) mukaan jo kolmen tunnin kävely viikossa näyttää merkittävästi hidastavan toimintakyvyn heikkenemistä näillä potilailla. Tutkimukseen osallistui 417 katkokävelystä kärsivää potilasta. Heistä 143 käveli vähintään kolme tuntia viikossa ja muut 274 liikkuivat huomattavasti vähemmän. Potilaita seurattiin kolmen vuoden ajan. Vähintään kolme tuntia kävelleiden sairaus eteni merkitsevästi hitaammin kuin muiden.
Katkokävelypotilaita tulisi aina kannustaa kävelemään, koska se näyttää hidastavan sairauden etenemistä eikä leikkaushoitoa tarvittaisi niin herkästi. Monelle potilaalle riuskempi liikunta osoittautuu liian vaativaksi.

Lähde: Verkkolinikka, 26.1.2006

torstaina, tammikuuta 26, 2006

Omega-3-rasvahapot ja syöpä

Olemme tottuneet kuulemaan hyviä uutisia omega-3-rasvahapoista ja terveydestä.
Tunnetussa amerikkalaisessa tiedelehdessä Journal of the American Medical Association on ilmestynyt yhteenveto, jossa ei löydetä tukea omega-3-rasvahappojen syöpää vähentävälle teholle.
Näin tylyyn johtopäätökseen päätyvät RAND Healthin tutkijat Greater Los Angeles VA Healthcare Systemissä. He ovat tarkistaneet vuosina 1966-2005 ilmestyneiden 38 erillisen tutkimuksen tuloksia sillä silmällä löytyykö tukea ajatukselle, että näitä rasvahappoja kannattaa syödä syövän torjumiseksi.
Onko tämä katastrofi kalaöljyjä sisältävien tuotteiden markkinoille? Minun oli ihan pakko kysyä tätä tohtori Matti Toloselta ja tällaisen vastauksen sain:

Tämä ei ole mikään katastrofi, sillä analysoiduissa tutkimuksissa on käytetty kovin erilaisia kalaöljyvalmisteita ja erilaisia päiväannoksia. Kuten nyt tiedämme, eivät kalaöljyn kaikki rasvahapot suinkaan ole antikarsinogeenisia, kuten EPA on. Perinteisissä valmisteissa DHAn suhde EPAan on 3:2 ja lisäksi niissä on omega-3:a vain noin 50-60 %, loput ovat omega-6-, omega-7-, omega-9- ja saturoituja rasvahappoja triglyseridimuodossaan, jotka ovat herkkiä hapettumaan itsestään (auto-oksidaatio). Amerikkalaiset tunnetutkin valmisteet osoittautuivat kehnoiksi tässä Indianan yliopiston äskeisessä analyysissa. Hapettuneista rasvahapoista, etenkin DHA:sta syntyy isoprostaaneja jotka voivat kumota EPAn antikarsinogeenista vaikutusta. Karoliininen Instituutti on toista mieltä kalaöljyn antikarsinogeenisyydestä, samoin muut tutkimuslaitokset. Epidemiologisissa analyyseissa on aina monia virhelähteitä, vaikka niiden takana olisivat arvostetut tutkimuslaitokset. Omega-3:n osuutta syöpätaudeissa tutkitaan vilkkaasti edelleen ja uutta tietoa julkaistaan kaiken aikaa. Sitä paitsi syövän ehkäisyssä tarvitaan monia muitakin suojaravinteita, kuten SUVIMAX-tutkimuskin osoitti.

Päädyttiin johtopäätökseen, että omega-3-rasvahappojen ja syövän ehkäisyn välillä ei ole yhteyttä.
vastaan
Omega-3-rasvahapot ehkäisevät syöpää.

Jään odottamaan teidän kommenttejanne.

christer luennoi - christer föreläser


Pistän tähän lähikuukausien yleisöluentoni. Ehkä löytyy Teitäkin kiinnostavaa kuunneltavaa tai saatte otsikoista ajatuksenpoikasia? Tulen mielelläni luennoimaan Teidänkin luoksenne.
Här kan ni se mina föreläsningar för allmänheten under de kommande månaderna. Kanske något intresserar även Er eller kanske ni inspireras av någon rubrik? Jag föreläser gärna även hos Er.

30.1.2006 kl. 12.00-12.45 Hur mår du - mår du bra?, Björkboda
2.2.2006 klo. 18-20 Kilpirauhaspotilaan ravinto ja liikunta, Kotka
9.2.2006 klo. 18-20 Kilpirauhaspotilaan ravinto ja liikunta, Kouvola
18.2.2006 klo. 15-17 Uutta tietoa urheilijan ravitsemuksesta, Turku
24-26.2.2006 Ravinto on nähtävä kokonaisuutena. Kilpirauhasliiton kuntoutuspäivät, Hämeenlinna
4.3.2006 klo. 13-15 Uutta tietoa kilpirauhasihmisten ravinnosta, Lahti
7.3.2006 klo. 18-20 Urheilijan ravinto, Turku
9.3.2006 klo. 17.30-20.00 Voimistelijan ravinto, Turun naisvoimistelijat
22.3.2006 klo. 18.00-20.00 Kilpirauhaspotilaan liikunta ja ravinto, Rovaniemi
25.3.2006 kl. 13.00-14.30 Idrottarens näring, Kisakallio, Pojo
29.3.2006 klo. 18-20 Kilpirauhaspotilaan liikunta ja ravinto, Happy House, Turku
2.4.2006 klo. Tietoiskuja miesten painonhallinnasta, Mies10 tapahtuma, Caribia-halli, Turku
6.4.2006 klo. 18-20 Kilpirauhaspotilaan ravinto ja liikunta, Vaasa

Eipä ole kala koolla pilattu!


Tiedemiehet ovat löytäneet Sumatran soilta maailman pienimmän kalalajin. Naaraat kasvavat 7,9 mm ja koiraat 10,3 mm pituisiksi. On tällä ihmeellä nimikin: Paedocypris progenetica. Tällainen kala ei kalankoukkuun tartu. Tarvittiin hyvin tiheä kalaverkko kalan pyydystämiseen. Kalaa on ihmetelty Lontoon luonnontieteellisesssä museossa ja tutkija Ralf Britz pitää kalaa hyvin merkillisenä. Se selviää elossa Sumatran soiden happamissa suovesissä ja sillä on pienet evät, joilla koiras voi ottaa tartuntaotteita ehkäpä vikuroivasta naaraasta.

Lähde: The Globe and Mail, 25.1.2006

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006

Kolesteroli alas ruisleivän voimalla


Nyt ruvetaan tekemään kolesterolia alentavaa ruisleipää Suomessa. Fazer Leipomot on juuri äsken saanut EU:n komissiolta markkinointiluvan kolesterolia alentavalle ruisleivälle. Hakemuksen käsittely kesti peräti viisi vuotta.
Nyt kun asian julkinen osa on saatu päätökseen uskon, että on mahdollista kehittää useita uusia kolesterolia alentavia leipätuotteita, arvioi tutkimus- ja kehitysjohtaja Sampsa Haarasilta yhtiöstä.
Lupa koskee kasvisteroleilla täydennettyä ruisleipää. Kasviksista saatavien sterolien kolesterolia alentava vaikutus perustuu siihen, että ne eivät imeydy ihmisen suolistosta ja estävät myös näin kolesterolia imeytymästä.

Kuva: Fazer Leipomot
Teksti: Talentum, 25.1.2006 ja Fazer Leipomoiden Lehdistötiedote, 25.1.2006

Maastohiihdon dopingpykälät kuin veteen piirretty viiva


Urheilulehden Jari Kupila on ollut kirjoitustuulella! Lehden tuoreessa numerossa 3/2006 hän kirjoittaa sivuilla 4-7 maastohiihdon dopingpykälistä.
Huhut verimanipulaatiosta kiihtyvät lähestyttäessä Torinon olympiakisoja. Eniten on aiheuttanut kuohuntaa väitteet norjalaisille ja keskieurooppalaisille hiihtäjille annetuista erikoisluvista ylittää hemoglobiinirajat.
Urheilulehti on haastatellut kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n lääketieteellisen komitean puheenjohtajaa ruotsalaista Bengt Saltinia. Hän vahvistaa yllättäen nämä epäilyt näin sanoen: Viidelle maailmancuphiihtäjälle on myönnetty lupa ylittää hemoglobiinille asetettu raja-arvo. Nämä hiihtäjät kilpailevat mitä ilmeisemmin myös Torinon olympialaisissa.
Hikilautojen liikuttelijoiden suomalainen päävalmentaja Reijo Jylhä pelkää tässä vilpin mahdollisuutta. Jylhä sanoo: Lääkärintodistus, jossa vakuutetaan urheilijan verenkuvan olevan luonnollisista syistä poikkeuksellinen ei liene niitä vaikeimmin ostettavia asioita.
Suomalaisten mieshiihtäjien kohdalla veriarvot ovat turvallisesti ylärajojen alapuolella. Tähän on päästy valistustyöllä. Nyt paremmalla ravinnon ja harjoittelun suunnittelulla veriarvot ovat nousseet jonkin verran, mutta ylärajojen lähelle on päässyt ainoastaan ylikuntoinen Juha Lallukka.
Jari Kupila kritisoi voimakkaasti maastohiihdon lajijohtoa ja väittää näitä taitamattomiksi ammatissaan. Heidän olisi pitänyt anoa erivapauksia hemoglobiiniarvoihin aivan kuten norjalaiset ja keskieurooppalaiset. Olen tässä eri mieltä kuin toimittaja Kupila. Nostan hattua hiihtojohdolle kun kerrankin ymmärretään välttää kaikenlaista vilppiä. Se on puhtaan suomalaisen urheilun peruspilari, että ei yritetäkään mennä muiden maiden perässä tässä asiassa. Pysykää tiukkoina hiihtojohto! Säilyttäkää Lahden katastrofin jälkeen valittu linja pitää suomalaishiihto kaikin keinoin puhtaana.

Lähde: Urheilulehti 3:4-7, 2006

Muuttuneet ravintottumuksemme


Newsweekin toimittaja Anne Underwood on haastatellut mm. Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan johtajaa tohtori Walter Willettiä.
Me saamme ravinnosta liian vähän vitamiineja ja hivenaineita. Syy ei ole ravinnossa sinänsä vaan ravintotottumuksemme ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Me syömme yksinkertaisesti liian paljon epäterveellistä ruokaa.

Korjausresepti on tuttu: Syökää enemmän kasviksia, nauttikaa omega-3-rasvahappoja, D-vitamiinia ja kalsiumia tarvitaan runsaammin (ehkä jopa ravintolisänä), kromia kannattaisi harkita ja kalium on tainnut päästä unohtumaan.

Muutama asiaa valaiseva poiminta lehdestä:

Kalsiumi on enemmän kuin luitten vahvistaja. Se on välttämätön aine hermoärsykkeiden välityksessä ja sitä tarvitaan ylläpitämään sydämenlyönnit normaalina. Se kiihdyttää hormonien eritystä ja toimii entsyymireaktioiden käynnistäjänä. Joidenkin tutkimusten mukaan se voi jopa ehkäistä paksusuolen syöpää. Ja tätä kalsiumia pitäisi nauttia paljon enemmän kuin nykyisin. Vain puolet amerikkalaisista saa riittävästi kalsiumia, sanoo tohtori Felicia Cosman kansallisesta Osteoporoosisäätiöstä. Päivittäiset suositukset ovat 1000 milligrammaa aikuisille, 1200 yli 50-vuotiaille naisille ja 1300 murrosikäisille lapsille.
D-vitamiinin tarpeemme on jatkuvan kiistan aiheena. USA:n hallitus suosittelee 200-600 kansainvälistä yksikköä (KY) päivässä, mutta yhä enemmän löytyy tieteellistä tukea ajatukselle, että tämä on liian vähän. Viime kuussa Cedric ja Frank Garland kirjoittivat, että 1000 KY:tä päivässä voi puolittaa riskin sairastua paksusuolen syöpään ja vähentää rinta- ja munasarjasyövän esiintyvyyttä 25 prosenttia. Tohtori Michael Holick Bostonin yliopistosta on pannut ihotautilääkärien käsityskyvyn lujille suosittelemalle kesäisin 5-10 min aurinkokylpyjä ilman aurinkorasvaa 2-3 kertaa viikossa. Monissa maissa talvella auringon säteet eivät paista tarpeeksi vahvasti D-vitamiinin tuotannon käynnistämiseksi iholla. Tilapäisen vajeen täyttämiseksi hän suosittelee vitamiinipillereitä, kalaa ja terveysvaikutteisia elintarvikkeita.
Missä omega-kolmoset piilottelevat? Ruokamme sisältää sekä lyhytketjuisia ALA-rasvahappoja että pitkäketjuisia EPA- ja DHA-rasavahappoja. Suurimmat terveyshyödyt löytyvät pitkäketjuisista rasvahapoista. Amerikan Sydänyhdistys suosittelee rasvaisten kalojen syöntiä ainakin kaksi kertaa viikossa sydän- ja verisuonisairauksien estämistä varten. Sellaisille potilaille joilla jo on sydäntauti määrätään 1000 mg EPAa ja DHAta päivittäin, joko kaloista tai ravintolisinä.
Kromia tarvitsemme tavattoman vähän, joten päivittäiset tarpeemme tulevat ilmeisesti tyydytettyä. Jotkut tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että kromia ei ehkä kuitenkaan saada tarpeeksi ravinnosta. Syynä näyttäisi olevan jalostettujen sokerituotteiden suuri nauttiminen. Ratkaisu ongelmaan löytyy parsakaalista, omenista ja muista hedelmistä samalla kun vähennämme jalostettujen sokerituotteiden nauttimisen mahdollisimman vähiin. Terveysintoilijat voivat harkita ravintolisä kromipikolinaatin nauttimista 25-35 mikrogrammaa päivässä. Kokeissa on käytetty niinkin suuria annoksia kuin 200 ja ylikin.
Nykyiset suositukset kaliumin suhteen ovat 4700 milligrammaa päivää kohti, mutta useimmat ihmiset eivät pääse lähellekään tätä. Kummallista, sillä se ei ole vaikeaa. Muutamassa perunassa on jo 950 milligrammaa. Neljällä viikunalla päästään jo 540 mg:aan ja lasillinen appelsiinimehua sisältää 450. Ihmisten pitää tottua syömään monipuolisemmin, silloin saamme kaliumin lisäksi riittäviä määriä kaikkia muitakin ruoan sisältämiä ravintoaineita.
Loppujen lopuksi optimaaliseen ravintoon ei ole oikotietä. Terveytemme tukirankana on liikunta ja terveellinen ruokavalio. Ei tuohon voi muuta sanoa kuin, että tuokaa lisää kasviksia pöytään!

Lähde: Newsweek 23.1.2006, sivut 38-43

tiistaina, tammikuuta 24, 2006

Ihmemies Kim Peek


Tämä ei ole mikään uusi juttu. Scientific American lehden joulukuun numero vuodelta 2005 on vain minun kohdallani odottanut lukuvuoroaan tähän saakka. Hyvää kannatti tosin odottaa!
Tässä teille varsinainen ihmemies. Kuvassa näette miten Kim Peek, osittain kehitysvammainen (savant-ilmiö) lukee jotain lukuisista kirjoistaan. Tämä Utahissa, USA:ssa asuva ihmemies rupesi lukemaan kirjoja 18 kk ikäisenä ja tähän mennessä hän on niitä lukenut yli 9000 kpl. Hänellä on valokuvamuisti ja hän lukee kirjoja meistä tavallisista ihmisistä poiketen niin, että hän muistaa kirjan sisällön vielä monien vuosienkin jälkeen. Itse asiassa hän on kehittänyt sellaisen systeemin, että kirjan luettuaan hän kääntää sen nurinpäin kirjahyllyssään merkkinä siitä, että se on luettu ja tallentunut muistiin!
Monien savantien tapaan hänellä on sosiaalisia ongelmia, joissa hän tosin on harjaantunut tultuaan kuuluisaksi ja tavattuaan paljon ihmisiä. Hän on valtavan kömpelö liikkeissään eikä esimerkiksi kykene napittamaan paitaansa. Hän oppi kävelemään vasta neljän vuoden iässä ja kävelee vieläkin kömpelösti ikäänkuin sivuttain. Hän on antanut aiheen erääseen elokuvaan nimeltä Rain Man (pääosassa Dustin Hoffman).
Tieteelle hän on tavattoman mielenkiintoinen ilmiö. NASA on tutkinut häntä monin eri tavoin. Toisessa kuvassa näette skannauskuvia hänen aivoistaan. Niissä on paljon mielenkiintoisia ominaisuuksia. Tiedonkulussa on ilmeisiä puutteita (!) aivolohkojen välillä. Kim Peekillä on corpus callosum aivokurkiainen lähes surkastunut pois, eli aivolohkot toimivat erillään. Tämä kaksinkertaistaa aivojen kyvyn käsitellä tietoa. Hän esimerkiksi lukee samanaikaisesti kahta sivua, silmien liikkuessa molemmilla sivuilla samanaikaisesti ja itsenäiseen tahtiin. Hän ahmii kirjoja tällä tavalla varsin nopeasti. Yhden sivun lukemiseen menee noin kymmenen sekuntia.
Scientific American kertoo esimerkkinä miten hän lukee Tom Clancyn romaanin 1 tunnissa ja 25 minuutissa. Neljän kuukauden kuluttua häneltä kysytään kirjasta yksityiskohtaisia tietoja ja hän kertoo tarkasti tämän tiedon samalla ilmaisten millä sivulla tieto esiintyy kirjassa. Hänellä on ainakin 15 osaamisaluetta, joista voidaan mainita Amerikan historian lähes täydellinen hallinta. Hän tietää myös lähes kaiken urheilusta, elokuvista, maantieteestä, avaruusohjelmista, näyttelijöistä. Hän osaa Raamatun ulkoa ja lukee ulkomuistista lähes virheettömästi koko Shakespearen tuotannon. Hän tunnistaa kaikki USA:n postinumerot ja voi ilmoittaa millä taajuudella radio-ohjelma kuuluu siellä sekä tietenkin radioyhtiön nimen. Hän voi antaa täydellisen reittikuvauksen kahden umpimähkään valitun amerikkalaisen kaupungin välillä useimmiten kadunnimineen.
Kömpelyydestään huolimatta hän on niin valtavan kiinnostunut musiikista, että ulkomuistista opettelemansa nuotit hän nykyään on opetellut soittamaan pianolla. Tämä pianonsoiton taito oli (onneksi) niin vaativaa, että siinä on mennyt häneltä kaksi vuotta pianonsoitonopettajan seurassa. Nyt hän kuulemma jo soittaa pianoa oikein hyvin!

Minä liikutuin kyyneliin kun luin tästä ihmeellisestä miehestä. Tutustukaa tekin tähän ihmeeseen.

Lisää tietoa: Kim Peek Wikipediassa (engl.)

maanantaina, tammikuuta 23, 2006

Ole johdonmukainen laihdutuksessa

Petri Kaipainen on ansiokkaalla tavallaan lukenut JAMA-lehden (lyhennelmä) vertailevaa tutkimusta laihdutusdieeteistä. Lukekaa huolellisesti Petrin juttu ja alkuperäisjulkaisu. Olen monessa asiassa täysin samaa mieltä kuin artikkelin kirjoittaja. Tässä tärkeimmät havainnot:

  • Lievä ylipaino ei ole kovin vaarallista.
  • Lievästä ylipainosta luisuu kuitenkin helposti lihavuuteen.
  • Sairaalloinen lihavuus kohottaa jo huomattavasti kuolemanvaaraa.
  • Vaikeaa lihavuutta hoidetaan lääkkeillä (Orlistaatti, sibutramiini) ja laihdutusleikkauksilla (Säädettävät mahapannat, mahantypistysleikkaus).
  • Laihduttaminen on yllättävän vaikeaa.
  • Ihmedieettien tulokset eivät ole pysyviä, vaan vanhat ruokailutottumukset palaavat pian takaisin.
  • Hyvä laihdutusruokavalio on sellainen, jota voi noudattaa koko loppuelämän ajan.
  • On järkevää käyttää useimmista ruoka-aineista vähärasvaisia vaihtoehtoja, jolloin pysyvä muutos on helpompi toteuttaa.
  • JAMA-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin toisiinsa neljän tunnetun dieetin tehoa. Nämä olivat Atkinsin dieetti, Painonvartijoiden dieetti, Zone-dieetti ja Ornish-dieetti.
  • Pitkään jatkettaessa Atkinsin dieetti voi olla haitaksi, koska ravintokuitujen saanti jää pieneksi ja dieetti voi vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan.
  • Painonvartijoiden dieetti on neljästä tutkitusta turvallisin ja toimivin, koska se tähtää jo valmiiksi pysyvyyteen.
  • Zone-dieetin toteuttaminen on aika hankalaa. Proteiinin määrä on turhan suuri ja ongelmana on myös hyvänlaatuisten hiilihydraattien vähyys.
  • Ornish-dieetti on vähärasvainen, kasvisravintoon keskittyvä dieetti. Sen etuna on keveys ja helppo toteutettavuus.
  • Tutkimuksen tulos yllättää. Sen mukaan ei ole välttämättä oleellista, mitä dieettiä noudattaa, kunhan on johdonmukainen.
  • Uusien muotien matkiminen ja tempoileva ruokakäyttäytyminen näyttää johtavan epäonnistumiseen.
  • Atkinsin dieettiä noudattaneet laihtuivat noin 2 kiloa, muita dieettejä noudattaneet noin 3 kiloa.
  • Painonvartijoiden dieettiä ja Zone-dieettiä noudattaneet olivat uskollisimpia ja sinnittelivät useammin tutkimuksen loppuun asti kuin muut.
  • Tutkimuksessa ei kiinnitetty huomiota liikuntaan, vaikka se on toki tärkeä osa laihdutusta ja tavoitepainossa pysymistä.
  • Liikunta ei yksin riitä, mutta se tehostaa selvästi ruokavalion vaikutusta painoon.
  • Terveydenhuollossa ei valitettavasti ymmärretä palkata ravitsemusterapeutteja, vaikka on selvää, että ihmiset eivät selviä yksin paino-ongelmiensa kanssa.
  • Painonhallinta ja liikunta ovat tupakoimattomuuden ohella parhaat terveyden avaimet.

Nuoren urheilijan ravinnon muistilista

Olen kehittelemässä nuoren urheilijan ravinnon muistilistaa. Onko sinulla ideoita mitä siinä pitäisi ottaa huomioon?

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Köntysbic!

Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa nettiversiossaan miesten uudesta villityksestä. Sysmässä aerobicin vaihtoehto on todellakin köntysbic. Tällä nimellä on tarkoitus houkutella raavaita miehiä hikoilemaan ja venyttelemään.
Saarijärveläinen-lehti kirjoittaa aiheesta lisää: Miesten voimajumppa, köntysbic, sopii kaikille miehille ja pojille. Tuntien aluksi lämmitellään, mutta tunnin pääpaino on lihaskuntoliikkeissä, joissa pyritään monipuolisuuteen ja huomioidaan erityisesti niitä lihasryhmiä, jotka jäävät vähälle käytölle esimerkiksi kuntosaliharjoittelussa. Tunti päättyy tehokkaisiin venytyksiin. Köntysbicissä on paketissa kaikki se, mitä kuntoilijan pitäisi tehdä, mutta yksin ei saa aikaiseksi. Tuntien sisältö suunnitellaan ryhmässä yhdessä vastaamaan osallistujien toiveita.

Veteraaniurheilija toivottaa köntysbicille menestystä!

Prader-Willi syndrooma

Harva on kuullut tästä Prader-Willi syndroomasta. Se on harvinainen sairaus, joka tekee potilaasta helposti valtavan lihavan lapsuudesta lähtien. Syndroomaa sairastavat syövät lakkaamatta ja kiinnostavat ravitsemustutkijoita tästä syystä erityisen paljon. Ruoanhimo kasvaa niin suureksi, että lapsilta on pistettävä kaikki ruoka lukkojen taakse! Jatkuva nälkä saattaa nimittäin johtaa ruoan varasteluun ja jopa syötäväksi kelpaamattomien ruoantähteiden näpistelyyn, luen Prader-Willi syndroomasta kertovilla sivuilla. Prader-Willi-lapset ja -aikuiset ovat normaalia lyhyempiä, heillä on pienet kädet ja jalat. Tiukasta ruokavaliosta huolimatta heille kertyy helposti ylipainoa. Jonkin asteista kehitysvammaisuutta esiintyy. Tätä sairautta potee Suomessa noin 150 lasta ja aikuista ja Prader-Willi Syndrome Associationin mukaan tämä harvinainen kromosomivaurio esiintyy USA:ssa 0,0083-0,0067 prosentilla väestöstä.
Kasvuhormonia antamalla on saatu hyviä hoitotuloksia. Kasvuhormonin antaminen on lisännyt Henrin aktiivisuutta. Myös paaston sietokyky on parantunut, mikä tarkoittaa sitä, että hän pystyy odottamaan ruokaa entistä kauemmin. Esimerkiksi tänne tullessamme hänellä ei ollutkaan ihan heti ruoka mielessä, suomalaiset vanhemmat kertovat lapsensa kehityksestä. Nyt on ikävä kyllä ilmennyt tavattoman pahoja sivuvaikutuksia tästä kasvuhormonihoidosta. Tappavan (morbidly obese) lihavilla Prader-Willi lapsilla on epätavallisen runsaana esiintyvä uniapnea sanotaan Floridan yliopiston tutkimuksissa. Uniapnea johtaa katkonaiseen hengitykseen. Ei tarvita kuin lievä vilustuminen ja kuolema korjaa satoaan näissä raukoissa. Floridan tutkijat huomasivat unen olleen katkonaisen ennen hormonihoidon aloittamista ja joillakin lapsilla oireet paranivat hoidon aloittamisen jälkeen, toisilla ei. Tähän syndroomaan liittyvä lihasheikkous lienee tärkein syy uniapnean tuottamiin ikäviin kuolemantapauksiin. Lihasheikkous teki hengittämisen vaikeaksi ja kasvuhormonin vaikutuksesta kitarisat kasvoivat siinä määrin, että nenä meni täysin tukkoon vielä samaan aikaan tulleen vilustumisen johdosta! Mahdollisena selityksenä Prader-Willi potilaiden nukkuessa tulleisiin ennenaikaisiin kuolemiin pidetään myös rasvakudoksen kertymistä siinä määrin runsaasti ylävartaloon, kaulan ja niskan alueelle, että hengitys vaikeutuu.
Nyt keskustellaan Prader-Willin hoitoon hyväksytyn kasvuhormonin kieltämisestä tutkimuksessa esille tulleiden hälyttävien tulosten myötä. Tutkijoilla oli käytössä 25 potilaan aineisto ja se on todella paljon näin harvinaisessa sairaudessa.

Lähde: The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism (PDF) Julkaistu netissä ennen painetun version ilmestymistä
Vinkin tarjosi: Medical News Today, 22.1.2006
Lue lisää: Lastenlääkäri Eero Palolammen hieno yhteenveto sairaudesta (Word-dokumentti)

Räväkkä kommentti ravintovalistuksesta

Kirjoitin seuraavan räväkän kommentin eräälle mielenkiintoista ravintoaiheista blogia ylläpitävälle opiskelijalle:

Kirjoittelet ravitsemusasioiden ristiriitaisuuksista. Sitähän siinä on. Vaihtoehtoiset ruokavaliot tuovat mielenkiintoisia haasteita ja ristiriitoja virallisen ravintovalistuksen vaalijoille (KTL). Minua lähinnä harmittaa virallisen (oikean?) ravintovalistuksen tylsä esitystapa ja järjettömän jääräpäinen jäkättäminen oman linjan erinomaisuudesta. Vaihtoehtoisten ruokavalioiden esittelyissä on sellaista pirteää räväkkyyttä, joka näyttäisi uppoavan kansaan vaikka sitä ei aina ankkuroitaisikaan länsimaiseen tiedekäsitykseen. Minä olen itse yrittänyt olla räväkkä virallisen ravintovalistuksen puolustaja ja huomannut miten vähän juuri tätä uskalletaan ymmärtää professoreiden ja ravintotutkijoiden parissa. Tuntuu siltä kuin värikkyys olisi pannassa tuolla tutkimuspuolella. Mitä korkeampi virka, sitä syvempi hiljaisuus ottaessani yhteyttä. Kaikkein naurettavimmin tämä tulee ilmi kun pyydän kommenttia johonkin ravintoasiaan. Näen kyllä että sivuillani käydään vierailemassa kyseisestä tutkimuslaitoksesta useita kertoja päivässä, mutta kommenttia ei heru. Sähköpostiin saattaa kuukausien viiveiden jälkeen tulla muutaman rivin sepustus lähinnä yläastetasoista päättelyä ja jokin lukuinnostusta syventävä viittaus tutkijan omiin tutkimustöihin. Saatko nauttia värikkäistä ja osaavista opettajista? Onko sinulla selitystä tälle kummalliselle värikkyyteni vastustusilmiölle - onko se peräti kateellisuutta, vai vielä pahempaa - vieraantumista tosielämästä? Millaisen linjan sinä aiot ottaa? Tätä olisi ehkä hyvä pohtia ennenkuin "menet pilalle" liiasta lukemisesta :-)
Kiitos pirteästä blogistasi, jota mielelläni seuraan! Terveisin, christer


Kommenttia pukkaamaan siitä, eikö vain? Voitte kirjoittaa nimimerkillä mikäli ei teitä huvita omalla nimellä esiintyminen. Kommentin voivat luovuttaa myös ne älykkäämmät tutkijat, jotka eivät vielä "bloggaa" :-) Kommenttiosiosta löytyy tällainenkin mahdollisuus.

Nuori ravitsemustieteen opiskelija, Janne Huovila, on omassa blogissaan lähtenyt kehittelemään omia ajatuksiaan ravintovalistuksen kiemuroista. Hänellä on raikas lähestymistapa asiaan! Kannattaa lukea hänen kirjoituksiaan. Tässä muutama poiminta kirjoituksesta, jonka hän on otsikoinut Ravintokeskustelu - onko sellaista (suluissa omat vaatimattomat kommenttini):

Enpä ole juurikaan törmännyt rakentavaan vuorovaikutukseen vaihtoehtoisesti ja perinteisesti ravitsemuksesta ajattelevien ryhmien välillä. (Juuri tämä on se draaman perusjuoni. Molemmat osapuolet pitävät käsityksistään lujasti kiinni, suoranaisesti varotaan näyttämästä pienintäkään myönteisyyttä toisen osapuolen näkökannoissa. Piristäviä poikkeuksia on onneksi tullut vastaan.)

Jokaisesta perinteisestä käsityksestä poikkeavasta ajatuksesta tai tutkimustuloksesta kerrottaessa muistutetaan [kuntosaliharjoitteluun erikoistuneen lehden toimesta] kuinka ravintotieteilijät ovat hakoteillä. (Tästä on valitettavasti runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Kerron yhden. En ole ikimaailmassa tutkijanurallani kokenut niin paljon nöyryytystä kuin silloin kun lähdin Pakkotoiston keskustelukanavalla puhumaan ketoosista varoittavaan sävyyn. En mitenkään voinut arvata, että käyttämäni perinteinen termi ketoositilasta - ketoasidoosi - aiheuttaisi todellisen ajojahdin tuolla keskustelukanavalla missä kyseenalaistettiin koko tieteellinen tuotantoni! Sittemmin ajojahdin synnyttänyt vaihtoehtoisen tiedekäsityksen omaava henkilö (AM) on ollut minuun yhteydessä moneen kertaan hyvinkin sävyisään sävyyn, mahdollisesti huomattuaan, että hänen järjenjuoksunsa pimentyi tuona kohtalokkaana syksynä. Keskusteluketju on sittemmin katkaistu ja ilmaan on jäänyt AM:n legendaarinen analyysi ravintopuolen osaamisestani: Potaskaa! Minä kunnioitan tätä suomalaista tutkijaa ja pidän hänen kirjoituksiaan, ei suinkaan potaskana, vaan varteenotettavana näkemyksenä asiasta. Meitä ravintovalistajia on liian vähän, jotta meillä olisi varaa olla sotajalalla keskenämme.)

Ravintovalistusta ylläpitävät laitokset, eivät ole ymmärtäneet, että niiden arvovaltaa ei tavallisen ihmisen silmissä ole (enää) itsestään selvyys. (Onneksi arvovalta on rapissut, sanoisin! Tästäkin minulla on useita esimerkkejä. Traagisin lienee erään juuri valmistuneen ravintotieteilijän totaalinen pimahtaminen kun hän sai minulta ystävällisen kirjeen, missä huomautin, että hänen tekstinsä oli liian vaikeasti ymmärrettävää kohderyhmälleen, eli nuorille urheilijoille. Tarjosin hänelle yhteistyötä, sillä minulla saattaisi olla mahdollisuuksia välittää tuo tärkeä sanoma helpommin omaksuttavassa muodossa. Lähetin hänelle esimerkin, missä käänsin hänen tekstinsä ymmärrettävään muotoon. Se johti monien käänteiden jälkeen inhottavaan ylimielisyyteen ja vaatimukseen poistaa hänen nimensä maininta kaikesta kirjallisesta tuotannostani. Sen toki tein. Mielestäni hänen ylimielisyytensä ja ryhtymisensä yliopistolliseen snobbailuun hipoi jo mauttomuuden rajoja. Onnea hänelle jatkossa. En vieläkään tosin ole törmännyt sellaiseen nuoreen urheilijaan, joka olisi näkyvälle paikalle (Suomen Olympiakomitea) sijoitettua ravintovalistajan tekstiä jaksanut lukea läpi. Lähinnä sitä on pidetty huvittavana esimerkkinä, miten ravinnosta ei pitäisi valistaa.)

Itse olen ainakin omaksunut ajatuksen, että tiedon perille menoksi on vähintään yhtä tärkeää se miten asian ilmaiset, kun se mitä sanot. (Jep, tässä nyt täytyy taas ihailla nuoren lupaavan opiskelija Huovilan kypsää ajatuksen kulkua. Ravintovalistuksessa ei voi onnistua jos ainoaksi tavaksi jää oppikirjan sivuilta haetun tiedon toistaminen kohdeyleisölle. Ainakin niissä paikoissa missä minä olen luennoinut on vastassa ollut valistunut kuulijajoukko. Kuulijat ovat tienneet ravinnosta tosi paljon ja he olivat jo kuulleet niin monta hyvää ja vielä paljon enemmän huonoja esitelmiä ravinnosta, että olisin lisännyt ahdinkoa kaivamalla esiin ruokakolmiot ja lautasmallit. Sen sijaan olen puhunut paljon siitä miten ravintokäyttäytymiseemme liittyy niin paljon tunnetason ongelmia. Jos yleisö edelleen on hereillä luennon loppupuolella voi toki kaivaa esille jotakin oppikirjastakin. Tärkeintä mitä ravintovalistaja voi tehdä on tutustua tarkoin kohdeyleisönsä tai yksittäisen henkilön taustoihin, että voi päähuomion asettaa niihin lukuisiin päivänpolttaviin kysymyksiin ravinnosta mitä näillä voi olla. Muunlainen luennointi tai valistus pitäisi kriminalisoida!)

Toistaiseksi voin sanoa, että taiteilen jossain perinteisten ja vaihtoehtosten käsitysten välimaastossa. Lähestyn asioita mielummin ihmisten arkisista kokemuksista käsin ja tahdon todella mitata mitä tutkimuslaitoksella on tarjottavana. Toivottavasti kykenen kentän ja tutkimuksen välistä kuilua kaventamaan omalla kohdallani. (Tämä on aivan oikea lähestymistapa. Ei kannata vetäytyä minkään bunkkerin sisään omine ideoineen. Vuosikaudet epäluuloisesti suhtautuneena tohtori Matti Toloseen päätin yhtenä kauniina kesäpäivänä lukea hänen tuotannostaan kaiken esillä olevan, harkiten ja tietolähteet selvittäen. Siitä on lähtenyt liikkeelle tavattoman kova urakka, jolle ei loppua ole näköpiirissä. En voi sanoa olevani samaa mieltä kaikesta mitä hän kirjoittaa tai mitä hän puhuu, mutta niissä asioissa missä harmoniat ovat kohdallaan, niissä minä olen todennut tämän tohtorin aivan ilmiömäiseksi tietolähteeksi. Meillä ravintovalistajilla tulee olemaan rutkasti töitä tutkimustiedon välittämisessä kansan syville riveille. Minä olen lapsellisesti sitä mieltä, että lähes kaikki tutkimustulokset on vietävissä jäykkien akateemisten piirien parista kansankielelle jalostetussa muodossa. Meillä on tutkijoina nähdäkseni tämä velvollisuus! Tutkija, joka ei pysty tähän kansanomaiseen lähestymistapaan, antakoon rohkeasti tämän tehtävän jollekin ravintotoimittajalle. Jos ei näinkään synny järkevää tekstiä, sitä ei myöskään väkisin pidä tyrkyttää kansalaisille luettavaksi tai kuunneltavaksi.)

lauantaina, tammikuuta 21, 2006

Tietoa ravintoaineista vuodelta 1897


Tästä muodostui kaihoisa historiallisten tekstien päivä. Tämä on hyvä päättää hienoon teokseen, josta luemme yhdessä sen ravintoaineita kertovasta luvusta parhaimmat palat. Kyseessä on tietenkin Kodin Lääketieteellinen Käsikirja , joka on johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi. Se julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjan on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, iätöntä viisautta tarjoten (väliotsikot ovat minun tekemiäni):

Ruokailun syvällinen tarkoitus
Ruoan ja juoman tarkoituksena on ainoastaan ihmisen näljän ja janon sammuttaminen sekä ruumiin ravitseminen ja voimassa pitäminen. Mitä ylitse näiden tarpeiden syödään tai juodaan, on liikaa ja vahingolista. Kohtuullisuus on terveyden äiti, ja se ken kohtuutta noudattaa, ei milloinkaan saa syytä sitä katua. Terve ihminen ei yleensä tarvitse mitään erityisiä ohjeita ruoan ja juoman valinnassa, sillä se on oikeastaan ylellisyys syömisessä, joka vahingoittaa, ja yleensä voipi sanoa, että useimmat ihmiset syövät paljon enemmän, kuin he ravinnoksensa tarvitsevat. Kokonaan väärä on se usko, että mitä enemmän syödään, sitä enemmän vahvistetaan ja ravitaan itsensä; sillä ainoastaan sen verran kuin terve vatsa voipi sulattaa, tulee käytetyksi ruumiin ravinnoksi; jäännös tekee haittaa ja erittyy sulamattomana.

Älä syö liikaa ruokaa
Ruoan paljous riippuu luonnollisesti kunkin tarpeesta: lapsi ja nuoriso tarvitsee ruokaa useammin, kuin täyskasvuinen, työntekijä enemmän kuin paikallaan istuva, ja yleensä tulee tässä noudattaa sitä sääntöä, ettei milloinkaan syödä niin paljon, että sen seurauksena tuntisi painostusta. Liiallinen syöminen yhdellä kertaa on aina sopimatonta, ja tämän kiusauksen välttämiseksi ei ole pidettävä liian pitkiä ruokailujen väliaikoja. On sopimatonta syödä, kuten moniailla on tapana, ainoastaan kerran päivässä; atria tulee silloin tavallisesti liian vahva, jonka jälkeen voipi pahoin. Ei myöskään ole hyödyllistä syödä liian usein, koska vatsan, joka silloin ei koskaan saa levätä, täytyy siitä heikontua.

Parasta on syödä kolme kertaa päivässä
Yleensä näyttää täyskasvuiselle olevan sopivinta syödä 3 kertaa päivässä, 5 - 6 tunnin väliajoilla; mutta lapsi, jonka ruumis vasta on kehityksen alaisena, tarvitsee useamman atrian, samaten kuin työväen luokka, joka useinkin on alkanut päivänsä aikaisemmin aamulla. Kukin ruoka-atria ei yleensä saa sisältää useampaa kuin 1 ? 2, korkeintaan 3 ruokalajia, esim. aamiainen ja illallinen yhden lajin, päivällinen kaksi. Ruokaa ei ole nautittava kylmänä eikä kuumana. Aamiaista ei ole koskaan syötävä heti ylös noustua, eikä illallista koskaan myöhään, vaan vähintäänkin paria tuntia ennen maata menoa.

Syö ruokasi rauhallisesti
Liian kiireinen syöminen on myöskin vahingollista, koska ruoka silloin ei tule tarpeeksi hienonnetuksi ja syljellä sekoitetuksi, ja koska vatsa tulee hätäisen täyttymisen kautta pingotetuksi, jonka seurauksena on rasittava täyteläisyyden ja ahdistuksen tunto j.n.e.; päinvastoin on ruoka pitkään ja hyvin pureksittava ennenkuin se niellään. Kovan liikunnon harjoittaminen vähää ennen syöntiä ei ole hyödyllistä, ei myöskään jos syödessä työskennellään jotain muuta, luetaan j.n.e. Yleensä ei ruoan jälkeen olisi koskaan nukuttava. Ainoastaan vanhoille ja heikontuneille henkilöille, joilla on niukalti yöunta, voipi olla hyötyä hyvin lyhyestä päivällisunesta, mitä lyhempi sen parempi ja silloin mieluummin ennen kuin jälkeen päivällisen.

Monipuolinen sekaruoka on parasta ihmiselle
Miedän ravintoaineemme saadaan osaksi kasvikunnasta, osaksi eläinkunnasta. Edellisiä sanotaan kasvillisiksi, jälkimmäisiä eläimillisiksi. Parhaana pidetään sitä, että ravinto käsittää molempain lajien sekoitusta, kuitenkin yleensä vähän enemmän kasviaineita. Niitä, jotka hyljäävät eläimellisen ravinnon ja elävät yksinomaan kasviaineilla, sanotaan kasvinsyöjiksi. Heikko henkilö kuitenkin voipi tavallisesti paremmin helposti sulavista, hyvin valmistetuista liharuoista, jotka edellisissä useinkin saavat aikaan vatsankipuja, puhistusta ja happoisuutta. Maustinten käyttämistä pitäisi niin paljon kuin mahdollista rajoittaa ja yleensä sovittaa ruoan ja vatsan laadun mukaan. Vanhemmat henkilöt kärsivät runsaammin maustettua ruokaa.

Alkoholi on vahingollista ruoan kanssa
Paloviina ja liköörit ruoan yhteydessä ovat ei ainoastaan kokonaan tarpeettomia, vaan myöskin vahingollisia ja olisivat jätettävät vallan pois. Jos ryyppy viinaa tahi lasillinen viiniä ehdottomasti on otettava, tulee se kuitenkin tapahtua syödessä eikä ennen ruokailua, ei myöskään kun vatsa on tyhjä.

Ravintoa eläinkunnasta
Kaupassa oleva liha sisältää lihassyitä, rasvaa, suonia, verta ja luita. Ravitsevaisimmat aineosat ovat osaksi lihassyyt, jotka sisältävät munanvalkuas- ja liimanpitoisia aineita, osaksi rasvaa. Rasvainen liha on mureampaa ja ravitsevampaa kuin laiha. Aivan veres liha on sitkeämpää ja huonompaa kuin se, jota on jokunen päivä säilytetty, jolloin erästä vissiä happolajia on muodostunut lihassa, jonka kautta se tulee mureammaksi ja maukkaammaksi. Petoeläinten lihaa pidetään yleensä varsin vaikeasti sulavana, kasvia syöväin eläinten taas sangen helposti sulavana, ja kaikista lihalajeista on sarvikarjasta saatava liha parasta ja helpoimmin sulavaa. Itse rasva on kuitenkin aina vaikeasti sulavaa ja tulee sairaiden sitä karttaa.

Sairauksista toipuville nuorta lihaa
Taudista toipuville henkilöille on karitsanliha sopivinta, sen jäljestä vasikanliha, kanat ja kanapojat. Kun ruoansulatus on vahvistunut, on härjänliha parasta ja sopivinta joka-aikaiseen käytäntöön. Voimakkainta ja parasta lihaa saadaan nuorista, äsken täyskasvuisiksi tulleista eläimistä. Keitetty liha on yleensä vähemmän ravitsevaa kuin uunissa tai halstarilla paistettu; voin tahi paljon rasvan kanssa käytettynä, tulee se hitaammin sulavaksi. Liha ja kalat ovat aina vereksinä parhaita. Mutta kunnollisesti suolattuna saadaan lihasta ja kaloista kasviaineiden yhteydessä myöskin hyvin terveellistä ravintoa. Kovasti suolattu liha ja kalat ovat ennen käyttämistä parahultaisiksi livotettuvat. Niiden yksinomainen ja pitkällinen käyttäminen vaikuttaa kuitenkin haitallisesti ruoansulatukseen ja saa aikaan keripukkia. Hevosenliha on tummempaa ja kiinteämpää kuin härjänliha ja soveltuu varsinkin savustamiseen ja paistamiseen, vähemmän keittämiseen, mutta on huonoa, jos teurastettu hevonen on ollut liian vanha ja laiha.

Sianliha on hyvää ravintoa
Sianliha eli silava on sekä hyvää että voimakasta ravintoa, jota varsinkin työkansa paljon käyttää. Linnuista ovat kanat, kyyhkyset ja metsälinnut helpoimmin sulavia; vaikeammin sulavia ovat vesilinnut. Ettei pilautunut ja mädännyt liha sovi nautittavaksi, on itsestään selvä; muttei näennäisesti tervettäkään lihaa ole syöminen, jos on syytä epäillä, että eläin ennen teurastamista on kärsinyt jotain vaikeaa sisällistä tautia, kuten verenmyrkytystä, räkätautia, pernatautia, sika punatautia, sikaruttoa j.n.e. Myöskin siemenien ja trikiinien turmelemaa läskiä on parasta karttaa, vaikkapa nämä loiset voitaisiinkin kovalla keittämisellä tahi paistamisella tehdä vahingottamattomiksi.

Löysät munat parempia
Hyvin vähän kiehautetut munat ovat ravitsevia ja helposti sulavia sekä sopivat hyvin tautien jälkeen parantumisen alussa; sitävastaan ovat koviksi keitetyt munat varsin vaikeasti sulavia. Munista ovat kananmunat parhaita; huonompia ovat hanhen-, ankan- ja kalkkunanmunat. Kuitenkaan eivät munat ole varsin niin ravitsevia, kuin tavallisesti otaksutaan. Jotta voisi täyttää täyskasvuisen ihmisen päiväisen typin tarpeen, tarvittaisiin kokonainen tiu munia; munan aineosista sisältää valkea aine enemmän munanvalkuaista, keltainen enemmän rasvaa.

Syökää kalaa
Kala on yleensä vähemmän ravitseva kuin liha, se kun sisältää vähemmän munanvalkuais-aineita, mutta on kuitenkin helpommin sulavaa. Parhaita ovat ahven, hauki, varsinkin nuori hauki, made, harjuslohi ja maariankala; huonompia pidetään valkokaloja, kuten särkeä, säynästä, lahnaa y.m., ja yleensä kaikkia rasvarikkaita kaloja. Lohi on vereksenä paras, suolattuna vaikeammin sulavaa ja savustettuna vaikeinta. Ankeriasta, niin vereksenä kuin suolattunakin, on nautittava ainoastaan pienissä annoksissa. Silli ja silakka sopivat hyvin, varsinkin kasvillisen ravinnon yhteydessä. Verekset ravut ja hummerit ovat ravinnoksi terveellisiä; muutamissa henkilöissä synnyttävät ravut eräänlaista punaista ihottumaa, joka kuitenkin pian katoaa. Suolattu hummeri on vaikeasti sulavaa. Osteri on hyvää ravintoa.

Lihakeitto on virkistävää
Lihasoppa ja liemi (buljong) sisältävät jonkun määrän lihan liukenevista ravinto- ja muista virkistävistä aineista ja ovat myöskin helposti sulavia, jonkatähden niitä annetaan heikoille sairaille ja sellaisille, jotka eivät voi sulattaa itse lihaa; rasva kuitenkin on ensin pois kuorittava.

Maito on terveellistä
Ensimmäisenä elinvuonna on lapselle naisenmaito, etupäässä äidinmaito, muuten imettäjän, ainoata terveellistä ja luonnollista ravintoa. Muina ikäkausina on lehmän maito tavallisinta terveellisintä ravintoainetta. Tavallisesti sisältää lehmän maito 100:lle osalle noin 87 osaa muita aineita, nimittäin noin 3 osaa rasvaa, 4 osaa munanvalkuaisainetta, runsaasti 4 osaa maitosokeria ja lisäksi moniaita suoloja. Rasvahiukkaset kokoutuvat kermana pinnalle. Kun tämä otetaan pois, sanotaan jäljelle jäänytta maitoa kuorituksi. Kuorimaton maito on siis lihavinta ja ravitsevaisinta; sitävastoin on separaattorilla kermasta tyyni erotettu maito, n.s. separeerattu maito, laihinta ja arvottominta. Hyvän kuorimattoman maidon pitää sisältää 3 prosenttia rasvaa.
Maito voipi sisältää tartunta-aineita, esim. nystyrätaudin, sellaista tautia sairastavista lehmistä, tyyfyskuumeen, tulirokon y.m. tautien aiheita. Piimä on varsin maukasta ja terveellistä, mutta mätänevä maito on vahingollista. Kirnupiimä, eli voin valmistuksen jäljelle jäänyt hera, on sangen ravitsevaa, sillä se sisältää munanvalkuaista, rasvaa, maitosokeria ja maitohappoa.

Maitoa ei saa väärentää vedellä laimentamalla
Maitoa väärennetään vedellä laimentamalla ja lisäämällä suutaa, jauhoja, liitua, liisteriä y.m. Voi, jota saadaan kermaa vispaamalla tahi kiivaasti liikuttamalla, on rasvalajeista maukkainta ja vatsalle helpoimmin sulavaa. Hyvän voin tulee sisältää lähes 84% rasvaa, ainoastaan 2% juustoainetta, 0.1% maitosokeria ja 14% vettä. Mitä enemmän juustoainetta se sisältää, sen pikemmin se härskiytyy.
Keinotekoista voita eli margariinia voidaan nykyjään valmistaa yhtä maukasta kuin terveellistäkin, mutta on melkoista huokeampaa. Tämä sulaa helpommin (22 - 31 astetta lämpimässä C), kuin oikea voi (joka tarvitsee 36 astetta C). Suolaamisella tulee voi maukkaammaksi ja helpommaksi säilyttää.

Juusto on hyvää ravintoainetta
Juusto, jota myöskin saadaan maidosta juoksettamalla tahi kokoamalla ja kokoon puristamalla juustoaine juustopainimessa, on niinikään hyvää ravintoainetta, vaikka vähän vaikeammin sulavaa kuin liha. Kuorimattomasta maidosta saadaan arvokkaampaa rasvaista juustoa, kermajuustoa, kuoritusta laihaa, kuorittua juustoa. Vanhempana tulee juusto kovemmaksi ja maukkaammaksi. Lisäämällä kuminoita, neilikoita ja muita maustimia, saadaan kuminajuustoa. Enimmän kiitetyitä ulkomaisa juustolajeja ovat: Rocheford, Parmesan, Brieg, Cammenbert, Gorgonzola y.m.
Ruotsalainen ja suomalainen poronjuusto, jota lappalaiset valmistavat poron maidosta, on myöskin rasvaista, voimakasta ja hyvää juustoa. Käyttämällä maitosokeria, valmistetaan makeata herajuustoa. Kutun maidosta tehdään kutunjuustoa.

Ravinto kasvikunnasta
Vilja, perunat, herneet, pavut, nauriit, lantut ja kaalit ovat yleisimmät ravinnoksi käytettävistä kasvikunnan tuotteista. Viljat ovat vissien viljakasvien siemeniä, joista tavallisimpia ovat vehnä, ruis, ohra, kaura, maissi ja riisi. Kaikkien näiden siemenet sisältävät munanvalkuaista, tärkkelystä, rasvaa, kummia, sokeria, kasvifibriinia (selluloosaa), suoloja ja vettä eri määrin sekoitettuna. Munanvalkuaista on enimmän (14%) vehnässä, sitä lähinnä rukiissa (13%), ohrassa (12%), kaurassa (11%), maississa (10%) ja vähimmän riisissä (ainoastaan 6%); sitävastoin on riisissä runsaimmin tärkkelystä (86%), sen jälkeen maississa (77%), kaurassa (59%), vehnässä (56%), rukiissa (51%) ja vähimmän ohrassa (48%). Rasvaisin on maissi (18%), sitä lähinnä kauraa (5.5%), vehnä ja ohra (2%), ruis (1.5%), laihin on riisi (0.75%).
Jauhamisella eroitetaan kasvifibriini eli lusto (leseet), ja jäljellä oleva hienonnetaan jauhoiksi, joista leivotaan leipää tahi keitetään puuroa, velliä, valmistetaan pannukakkua y.m. Leipä on valmistettava kypsyneestä, häränjyvistä, siemenistä y.m. hyvin puhdistetusta ja kuivatusta viljasta. Jollei häränjyviä tyystin poisteta, vaikuttavat ne helposti vaikeita tauteja (vetotauti, ergotism.) ja kuolemankin, kuten monissa paikoin tapahtui vuonna 1867.
Kun vilja on märkyyden tai hallan turmelema, on mahdollista ainoastaan sen huolellisella kuivaamisella, hienommaksi jauhamalla, pitempiaikaisella taikinan vaivaamisella ja nostattamisella sekä maustimia (kuminoita, vänkoolia, aniksia) lisäämällä saada koossapysyvää ja syötäväksi kelpaavaa leipää, joka ei vahingoita terveyttä. Sitäpaitsi on niihin aina sekoitettava kumminkin 1/3 eheitä jauhoja.

Ruisleipä pitää miehen tiellä
Jollei kovina aikoina voida hankkia hyvää viljaa, täytyy valmistaa hätäleipä, johon mieluummin on käytettävä perunia, kangasjäkälää, juolavehnää, poronjäkälää, kuin puun kuoria ja olkia. Hyvän leivän täytyy olla parahultaisen käynyttä, mureaa ja hienohuokoista, ei taikinamaista tai likilaskuista. Silloin on se hyvänmakuista ja varsin sopivaa ravintoa, kaikkein mieluimmin liharuokain yhteydessä, joiden laimennusaineena aina voipi käyttää leipää, kun muita kasviaineita ei ole saatavissa. Parasta ja voimakkainta on hyvä ruisleipä. Vastaleivottuna ja lämpimänä on se kuitenkin raskasta ja vaikeasti sulavaa eikä tee kaikille hyvää.

Puuro on terveellistä
Puuro on terveellistä ravintoa, mutta pitää olla erittäin hyvin keitettyä, varsinkin ryynipuuro. Sama on ryyni- ja jauhovellin laita. Lapsille, joita vaivaa madot ja kinastus, lasten vilutauti (horkka) ja heikko vatsa, ei kuitenkaan pidä niitä paljon syöttää. Kaikki rasvaiset maitoruoat, s.o. jauhot, joihin on sekoitettu rasvaa ja öljymäisiä aineita, maustimia y.m. , paakelsit, kaakut, kokkareet j.n.e., ovat sitävastoin vaikeasti sulavia ja on niitä ainoastaan hyvin kohtuullisesti nautittava.

Vältä korkeaglykeemisiä ravintoaineita
Ne täyttävät vatsan paljon pikaisemmin kuin tavallinen leipä, mutta vaikuttavat painostusta vatsassa ja närästystä. Näihin kuuluu osaksi myöskin pannukakut, lätyt, vohvelit j.m.s., jos niitä suuremmassa määrin nautitaan.

Keitä perunat kuorineen
Perunat sisältävät 1 - 2% munanvalkuaisainetta, 13 - 24% tärkkelystä ja 60 - 81% vettä. Raakana kuorien ja keittämällä kuorittuna, menee osa munanvalkuaisesta j suoloista hukkaan. Perunoita turmelee halla, perunarutto (eräs ruskea sieni perunan sisäosissa) ja Coloradon kuoriainen.
Vihanneksista sisältävät herneet ja pavut enimmän munanvalkuaisainetta. Muuten sisältävät vihannekset hyödyllisiä fosforihappo-, kali- y.m. suoloja, hieman rasvaa, mutta enimmän vettä (80 - 95%).

Peruna sopii kaikille
Perunat, juuriskat ja muut kasvilliset, josko sitten ovat maassa tai maan päällä kasvaineita, pitää hyvin keittää ja on niitä syötävä mieluimmin lihan tai kalan kanssa, kun vaan varat sen myöntävät. Moiliaiset (muuruutit) ovat helposti sulavia. Perunat, jotka nykyjään ovat ottaneet etusijan kaikista kasviaineista ovat, kohtuudella nautittuna, sopivia kaikille. Niiden, joita vaivaa heikko ruoansulatus, jonka yhteydessä on taipumusta happoisuuteen ja puhalluksiin, tulee kuitenkin käyttää niitä säästelijäästi.

Kaalit saattavat pistää puhisemaan
Meidän tavalliset kaalilajimme ovat hyvin keitettyinä ravitsevia, mutta puhistuttavia. Kukkakaali on kaikista lientein ja tulisi sitä etupäässä käyttää; lantut, niin keitettyinä kuin kärvennettyinäkin, ovat vatsaa pehmittäviä. Pavut ja herneet vaikuttavat puhistusta ja vaativat vahvempaa ruoansulatusta; sentähden ovat ne paikallaan itstuville kuivattuna käyttäen sopimattomia; viheriäisinä ja vereksinä ovat ne helpommin sulavia.
Spenaatti, ruokarabarberi, y.m.s. ovat vilvastavia ja terveellisiä sekä sopivimpia vahvoille, vereville henkilöille; samoin ovat sallaatit. Retiisit, retikat, hierakat, pepparruutit, krassit j.m.s. estävät mätää ja keripukkia ja ovat virtsaa ulostavia sekä sopivat niille, jotka niitä voivat suvaita. Sama on sipulien laita. Kurkut ovat vaikeasti sulavia, jonkatähden niitä on hyvin säästävästi käytettävä; samoin ovat meloonit. Sienet ovat vississä määrin ravitsevia, mutta yleisesti jokseenkin vaikeasti sulavia. Niiden kokoaminen ravinnoksi tulee tapahtua mitä suurimmalla varovaisuudella ja asian-ymmärryksellä, niistä kun useat ovat hengenvaarallisesti myrkyllisiä.

Hedelmiä oman maun mukaan
Mehevät hedelmät, kuten omenat, päärynät, luumut, persikat, aprikoosit, appelsiinit, meloonit ja kaikellaiset marjat sisältävät enimmäkseen sokeria, elimellisiä happoja ja eetterisiä öljyjä. Niitä syödään enemmän maun kuin niiden ravintoarvon takia; kuitenkin sisältävät ne hiilihydraatteja helposti sulavassa muodossa. Taloudessa käytetään edullisesti myöskin monia kuivatuita hedelmiä, kuten omenia, pääryniä, viskunoita, katriininluumuja, rusinoita, viikunoita, daadeleja y.m.
Mehukkaista hedelmistä ovat omenat ja päärynät parhaita; ne ovat helposti sulavia, pehmittäviä ja vilvastavia. Samoin ovat karviaismarjat, viinamarjat, kirsimarjat, ehdolla, että ovat hyvin kypsiä tahi keitetyitä. Ananashedelmät, persikat, aprikoosit, viinirypäleet ovat niinikään pehmittäviä ja jäähdyttäviä. Luumut koettelevat enemmän vatsaa. Mansikat ovat vilvastavia ja pehmittäviä sekä tekevät hyvää kivi- ja leinivaivoissa; mustikat ovat hieman ummehduttavia, kuivatut mustikat mainioita ulostustautia vastaan; keitetyitä puolukoita pitäisi olla varastossa joka kodissa käytettäväksi sekä ruoaksi että kuumejuoman valmistukseen.

Pähkinässä on paljon rasvaa
Mantelit, varsinkin karvaat mantelit ovat ylellisesti nautittuina vahingollisia. Pähkinät vaikuttavat helposti yskää ja karheutta kurkussa, mutta sekä pähkinät että mantelit sisältävät runsaasti munanvalkuaista ja rasvaa, pähkinäpuun hedelmät aina 66% rasvaa, makeat mantelit aina 24% munanvalkuaisaineita. Kastanjat ovat vaikeasti sulavia. Suklaa on ravitsevaa ja terveellistä, mutta on nautittava ilman maustimitta, jotka tekevät sen kuumentavaksi.

Sokeri lihottaa
Ruokamaustimista ovat sokeri ja suola etevimmät. Sokeria tavataan joko ruokosokerina, jota saadaan sokeriruovosta, sokerijuurikkaista y.m., rypälesokerina, jota saadaan rusinoista, makeista hedelmistä, hunajasta y.m. tahi maitosokerina, imettäväin eläinten maidosta. Kaikki lajit voivat käymisellä muuttua väkiviinaksi ja hiilihapoksi. Sokeri on nykyjään välttämättömän tarpeellinen sekä ravinto- että nautintoaine. Ruumiissa muuttuu se rasvaksi, sentähden on niiden henkilöiden, joilla on taipumusta rasvatautiin, sitä karttaminen. Muuttumalla maitohapoksi, voipi se vahingoittaa hampaita ja myöskin kartuttaa mahahappoa. Siirappi on eräänlaatuista juoksevaa sokeria.

Suolan ylistystä
Suola on kenties kaikista välttämättömin maustin. Se varjelee toisia ravintoaineita mätänemästä ja on itsekin tärkeä ravintoaine, se kun tekee tärkeän osan verestä ja kloorinpitoisuutensa kautta kuljettaa mahanesteelle aineksia tuon tärkeän kloorivetyhapon tarpeeksi. Myöskin kiihottaa suola ruokahalua. Suuressa määrin nautittuna vaikuttaa se janoa sentähden, kun suola on taipuisaa vetämään itseensä vettä.

Mausteet kiihottavat ruokahalua
Melkein kaikki muut maustimet, kuten pippurit, inkivääri, kaneeli, neilikat, kardimummat, caynnen-pippurit, sinappi, anikset, kuminat, vänkoolit, korianterit, musokoti, metsäkirveli, y.m. saadaan kasvikunnasta ja sisältävät kiihottavia ja tuikeita haihtuvia öljyjä ja hartseja; ovat sentähden ruokahalua kiihottavia, antavat elvyttävän maun ruoille ja edistävät mahanesteen erittymistä. Niitä on kuitenkin aina kohtudella käytettävä, ne kun ovat verta ärryttäviä. Öljyt kasvikunnasta, kuten öljypuun öljy, korvaavat eläinrasvaa ja ovat yhtä helposti sulavia kuin nekin, mutta niitä ei ole käyttää eltaantuneina.
Etikka ei sovi rintatautisille eikä sitä ole koskaan nautittava kohtuuttomasti tai liian väkevänä. Metsäkirveli lisää maitoa imettäjättärelle ja sopii niille, joilla on heikko rinta. Sitruunankuoret ovat hieman kuumottavia ja edistävät ruoansulamista. Kuminat, anikset ja vänkoolit kartuttavat maitoa ja lieventävät mahan puhalluksia. Muskotti on vatsaa vahvistavaa, mutta samoin kuin saframikin, hieman huumaavaa. Kaneelit, neilikat, kardimumma, inkivääri ja pippurit ovat kuumentavia ja ärryttäviä ja sopivat paremmin ijäkkäämmille, jäykille henkilöille, joilla on vitkallinen ruoansulatus, kuin nuoremmille ja vereville, joiden niitä on ainoastaan mitä suurimmalla säästelijäisyydellä käyttäminen.

Ruoka on keitettävä hyvin
Kaikki ruoka on huolellisesti, puhtaasti ja siististi valmistettava, keitettävä hyvin, muttei mehuttomaksi tahi pohjanpalaneeksi. Keittoastiat pitää olla joka rautaisia, vuolukivisiä tahi hyvin tinattua kuparia, sekä aina hyvin puhtaiksi pestyjä. Ruoan säilyttämiseen, atrioimiseen ja nauttimiseen ovat tinaamattomat kupari- ja vaskiastiat niinikään kerrassaan kelvottomia. Sopivimpia ovat lasi-, posliini-, kivi-, puu- ja tina-astiat.

Ylellinen juominen on aina vahingoksi
Juomaa ei ole nautittava enemmän kuin ruokaakaan muussa tarkoituksessa, kuin janon sammuttamiseksi, eikä maun kiihotinten tyydyttämiseksi. Usein kuullaan kysyttävän, onko syödessä juominen vahingoksi vaiko hyödyksi; monikin luulee, että mahaneste tulee siitä miedommaksi ja ruoansulatus vahingoittuu. Mutta sellaista tapahtuu ainoastaan ylellisellä juomisella. Jokaisen tarvitsee tyydyttää syödessä ilmautuvan janon, joka ei ole ainoastaan suun ja kurkun kuivuutta, vaan useinkin vatsan todellista nestemäisten aineiden tarvetta. Paljaasta tottumuksesta tehty tai ylellinen juominen on aina vahingoksi.
Kylmää juomaa on nautittava ainoastaan vähän kerralla, varsinkin lämpimänä ollessa; varomattomuus tässä suhteessa voipi helposti aikaan saada mitä vaikeimpia tauteja. Juodessa verkalleen, tarvitaan yleisesti vähempi määrä juomaa janon sammuttamiseksi kuin jos juodaan pikaisesti. Kaikista juomista on puhdas, selkeä lähdevesi luonnollisinta, oivallisinta ja terveellisintä. Se jäähdyttää, ohentaa ja puhdistaa verta, vahvistaa vatsaa ja pysyttää aivot ja hermot niiden terveessä ja raittiissa tilassa, tekee ihmisen tyyneksi, iloiseksi ja rattoisaksi sekä ylläpitää terveyttä paremmin kuin mitkään keinotekoiset aineet. Sen tuleekin olla terveen henkilön ainoana jokapäiväisenä juomana. Jotta vesi täyttäisi nämä tärkeät tehtävät, tulee sen kuitenkin olla hyvää, s.o. sen pitää olla vilvakasta, väritöntä, selkeää ja kirkasta sekä täydelleen hajutonta ja mautonta. Mieluummin on valittava sellaista, joka juoksee hiekkaisesta ja kallioisesta maanlajista. Paikallaan seisovaa, likaista, liejuista ja mädäntynyttä vettä on aina kartettava; mutta paremman puutteessa voipi kuitenkin sellaistakin käyttää sen puhdistettua (suodatettua) , joka tapahtuu siten, että sen annetaan juosta hiekkakiven, hiekan tahi sysimurskan lävitse. Jokainen hyvä lähde tahi kaivo on mitä suurimman arvoinen ympärillä asuville; mutta jotta sen vesi pysyisi raikkaana ja hyvänä, on se sopivalla tavalla sisältä ympäröitävä (kivellä ja sementillä), varustettava sopivalla peitteellä ja katoksella, puhdistettava toisinaan, varustettava tarpeellisella viemärillä ja ennen kaikkia suoleltava likaisilta lisävesiltä. Niisä seuduissa, joissa juomaksi ja ruokalaitokseen käytetään meri- tahi jokivettä, on vedenottopaikoilla myöskin tarpeellista puhtautta pidettävä. Näitä paikkoja on käytettävä yksinomaan mainittuun tarkoitukseen, eikä samassa pesuun, karjan juottamiseen y.m., ei myöskään ole niitä niin valittava, että vesi niissä saapi vahingollisia sekoituksia yläpuolella tahi lähistössä sijaitsevista tehtaista, lantakasoista j.s. Maito sammuttaa janoa ja antaa ravintoa; vedellä miedonnettuna on se kelvollista ja miellyttävää juotavaa.

Sokerijuoma on sopivaa kuumetautiselle
Sokerijuoma, hyvin valmistettuna ja raikkaana ollessa, on yleisesti sopivaa juomaa kuumetautisellekin. Kalja ei ole vahingollista täysikasvuisille, varsinkaan niille, jotka tekevät ruumiillista työtä, jos se vaan on hyvin keitettyä ja käynyttä sekä kohtalaisen karvasta, ei liian verestä eikä myöskään vanhaa ja hapanta. Olvi, jota keitetään ohranmaltaista, lisäämällä humaloita, ja tavallisesti sisltää 81 - 91% vettä, 5 - 6% muita mehusteita (kasvillista munanvalkuaista, sokeria, tärkkelyskummia, lupuliinia, glyseriiniä, maitohappoa ja suoloja) sekä enemmän tai vähemmän hiilihappoa, on niille, joiden toimi vaatii kovaa ruumiinliikuntoa, kohtuullisesti käytettynä terveellistä ja ravitsevaa juomaa, mutta paikallaan istuvissa vaikuttaa se helposti lihavuutta, puhleutta, hengenahdistusta, limayskää, peräpukamatautia j.n.e. Sen laadussa valmistukseen katsoen on otettava huomiooon sama, mitä kaljasta sanottiin. Nykyjään on Baijerin olvi tullut yleisesti käytetyksi ja mieluisaksi juomaksi.

Älä totuttele itseäsi juomaan väkijuomia
Mitä tulee väkijuomiin, paloviinaan, rommiin, aarakkiin, viiniin y.m., on kaikista parasta, ettei totuteta itseään mihinkään niistä, ja varmaan se parhaimmin ja kauvimmin säilyttää terveytensä, joka vähimmän niitä käyttää. On petollista uskoa, että nämä aineet vahvistaisivat ruumiista. Alussa ne elähyttävät, mutta vaain tuokioksi, jonka jälkeen seuraa sitä suurempi velttous ja heikkous. Kohtuullisesti käytettynä eivät ne tehne pitkään aikaan mitään nähtävää vahinkoa, mutta ylellisyys niiden käyttämisessä tuottaa, kuten joka mies tietää, mitä surullisimpia seurauksia, ja tässä käydään niin helposti kohtuullisuuden rajan ylitse. Sentähden onkin parasta niistä kokonaan kieltäytyä ja luopua, ainakin mitä jokapäiväiseen käyttöön tulee. Melkein voipi sanoa: on vähemmän vaarallista juoda itsensä kerta kuussa humalaan, kuin jokapäivä käyttää väkijuomia. Mitä ruokaryypyn välttämättömyydestä ja hyödystä puhellaan, on tyhjää jaaritusta, ja on sen sekä tiede että kokemus täydellisesti kumonnut. Päinvastoin vahingoittaa alkohooli senkautta, että se saentaa tuota ruoansulatukselle tarpeellista pepsiiniä. Niinpä ijäkkäiden henkilöidenkin, jota monivuotisen tottumuksen perästä vihdoinkin ovat heittäneet pois päivällisryypyn, on täytynyt tunnustaa, että ruansulatus siitä on parantunut, eikä suinkaan huonontunut. Sentähden olisi toivottavaa, että paloviinan käyttäminen voitaisiin perinpohjin hävittää; se olisi uudelleen asetettava oikaan paikkaansa: apteekkeihin ja tehtaisiin.
Muilla väkijuomilla on enemmän tai vähemmän paloviinan ominaisuudet ja vaikutukset, ja terveys säilyy aina sitä paremmin, mitä vähemmän sitä nautitaan. Ne eivät voi enempää kuin paloviinaakaan tuottaa mitään todellista ja pysyväistä voimaa ja tarmoa. Ennen kaikkia on muistettava, ettei nämä juomat suinkaan sovi lämmitysaineiksi pakkasella ja talvimatkoilla; vilustaminen siitä vaan pahenee, ja useinkin joudutaan vaaraan saada joku jäsen palellutuksi, mikä ei niin helposti tapahdu, jos sen sijaan nautitaan vähän lämmintä olutta, johon sekoitetaan pari kardemumman siementä. Pikemmin sopii ottaa lasin väkijuomia silloin kun ruumis on hyvin palava ja uupunut. Pahin kaikista on aamuryyppy, "karvas" ja iltatoti; ei mitkään juomat niin perinpohjin turmele vatsaa, kuin nämä. Parhaita ovat jalot väärentämättömät viinit, joita käytättämisellä saadaan hedelmänesteistä, etupäässä rypälemehusta. Viinit sisältävät, paitsi vettä, alkohoolia, sokeria, happoja (kuten viinihappoa, rypälehappoa, omenahappoa, parkkihappoa) ja suoloja. Väkevimmät viinit, sherry, portviini, madeira, marsala sisältävät 15 - 25% alkohoolia. Makeat viinit sisältävät 10 - 15% sokeria.

Kahvi on naisten paloviina
Ylellisyystavaroista on kahvi elähdyttävää ja virkistävää, mutta ylellisesti nautittuna vaikuttaa se hermoheikkoutta ja velttoutta, ja on vahingollista, varsinkin kohtutautisille henkilöille. Kahvi on, niin sanoaksemme, naisten paloviina. Sentähden ovatkin kahvinhimoiset naiset aina kivulloisia, joita vaivaa päänkivistys ja kehno vatsa. Kohtuullisesti nautittuna vaikuttaa kuitenkin kahvi muutamissa henkilöissä pehmittävästi ja ulostavaksi. Sopimattominta on se syömättömään vatsaan, jollei sitä nautita leivän ja maidon kanssa ja siis aamiaiseksi. Vahvain atriain jäljestä edistää se ruoan sulamista.
Tee vaikuttaa melkoisessa määrin hermostorakennukseen. Niin kahvi kuin teekin saavat aikaan unettumuutta, jos niitä juodaan väkevinä tahi runsaasti iltasilla. Hyvänhajuisista juomista on suklaa hyödyllisintä ja ravitsevinta.

Tupakka on ihan tarpeetonta
Tupakka on, samoin kuin paloviinakin ihan tarpeetonta tavaraa, muttei kuitenkaan tee likimaillekaan niin suurta vahinkoa kuin paloviina, sitten kun ruumis kerran on siihen tottunut. Nuuskaaminen, pureminen ja polttaminen on muuten siivotonta ja vaikuttaa kaikenmoisia haittoja. Tupakka sisältää useita tuikeita, huumaavia myrkkyjä, etupäässä tuota varsin myrkyllistä nikotiinia. Tupakansavua ei saa koskaan niellä.

Suomen ensimmäinen struumaleikkaus



Mielenkiintoinen leikkaus tehtiin lauantaina täkäläisellä kirurgisella klinikalla kun mainitun sairaalan johtaja professori F. Saltzman leikkasi 16 vuotta vanhalta tytöltä koko oikean puoliskon kilpirauhasesta (glandula thyreoidea). Leikkaus tehtiin struuman takia (eli sairalloisella tavalla suurentuneen rauhasen takia) ja ansaitsee tulla mainituksi ensimmäisenä leikkauksena lajissaan Suomessa.

Lähde: Morgonbladet no. 215, 15.9.1884

Blogiarkisto