tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Yli 10 000 kiireistä lukijaa


Tätä ravinto-, liikunta ja terveysaiheista sivustoani on tähän mennessä käyty lukemassa yli 10 000 kertaa 31.7.2005 lähtien kertoo sivulaskurini. Valtaosa kävijöistä eksyy tänne Google-hakukoneen kautta. Keskimäärin 184 käyntiä päivässä. Eikö ihmisillä ole parempaa tekemistä?
Kova kiire sivuiltani on toki pois. Keskimääräinen vierailuaika on 2 min 51 sek. Se on vahinko, sillä noin lyhyessä ajassa ei ehdi montakaan riviä tuottamaani tekstiä lukea ja ymmärtää.

Blogilistan käyttöarvo on minun kohdallani lähes mitätön. Vain 10 lukijaa päivää kohti. Blogilistan palveluihin kuuluu, että blogit voi tilata. Minun blogiani tilaa 32 kpl lukijaa. Eipä ole hurraamista. Moni on kehunut tuota blogilistaa, joten pysyttelen toistaiseksi sen listoilla ja joillekin on kertynyt aika paljonkin lukijoita. Minulla oli kauan alle 10 lukijaa, mutta nyt tulee uusia lukijoita harva se päivä. Mitään eroa ei ole sillä kirjoitanko paljon taikka vähän tähän blogiini. Aivan kuin kiusaksi 10 000. kävijä tuli Blogilistan kautta ja viipyi peräti 20 min 24 sek. Kiitos!

Suosituin juttuni viime viikkoina näyttäisi olevan "Onko aito luonnontuote aina parempi kuin ravintolisä?". Se on tosi mukava havaita, sillä sen jutun kirjoittamisesta olen saanut paljon hyvää palautetta. Jatkoa seuraa Enkovaaran esitelmän pohjalta tehtyä juttua luontaistuotteista.

Itselläni on viime päivinä ollut niin kova kiire, että en ole ehtinyt juuri mitään kirjoitella tähän blogiin. Valmisteilla on tällä hetkellä varsin kattava selvitys urheilijan lisäravinteista, sillä tätä on kysytty minulta sähköpostissa. Huomenna menen kuuntelemaan kolleega Anna-Liisa Enkovaaraa Helsinkiin, Tieteiden taloon. Hän juttelee luontaistuotteiden tutkimuksista. Siitä tulee siis raportti tähän blogiin. Tapaan siellä tuttuja blogimaailmastakin. Tule sinäkin rohkeasti moikkaamaan. Naaman tunnistat oheisesta kuvasta.

(LL Anna-Liisa Enkovaara: Tutkittua tietoa luontaistuotteista? 18-20, Tieteiden talo Kirkkokatu 6, Helsinki)

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006

Raimo Auvinen - hiihtosankari!

Helmikuussa 2005 Raimo Auvinen nousi vuoteestaan ja lähti liikkeelle. Ei nälkää nähden, vaan oikeaoppisesti ja maalaisjärkevästi syöden ja luovasti liikkumalla hän sai painonsa putoamaan tehokkaasti 63 kg marraskuun alkupäiviin mennessä ja painopiste siirtyi laihduttamisesta kuntoiluun tähtäimenä Finlandia-hiihtoon helmikuussa 2006 osallistuminen.
Finlandiahiihto sujui häneltä aivan mainiosti! Sijoitus 3904. ja aika oli 7,24,40. Hiihdettävä matka oli 62 km. Suomalaiset hiihtivät tänään olympialaisissa vain 50 km.

Onnea Raimo! Olet suuri hiihtosankari!

Suomalaiset ovat maailmankuuluja

Tohtori Tolonen kertoo minulle sähköpostissa, että Espanjan korkein sydäntautikuolleisuus on Fuengirolan alueella. Syynä ovat siellä asuvat lukuisat suomalaiset! Olemme siis maailmankuuluja. Suomalaiset eivät mitenkään hoida itseään, vaan ihmettelevät sitten, että mistä se sydäninfarkti nyt yhtäkkiä terveesen mieheen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Masennuslääkkeet voivat vahingoittaa sikiötä

Raskauden aikaiseen masennukseen saatetaan määrätä masennuslääkkeitä. Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) ovat länsimaissa tavallisia masennuslääkkeitä. Niillä ei ole todettu sikiötä vahingoittavia ns. teratogeenisia ominaisuuksia, joten niiden raskaudenaikaista käyttöä ei ole osattu erityisemmin varoa. Se tiedetään, että SSRI-lääkkeet kertyvät keuhkoihin, jossa niiden aiheuttama serotoniinin aineenvaihdunnan muutos johtaa verisuonten supistumiseen ja lisääntyneeseen solujen jakautumiseen keuhkojen lihassoluissa.
Tutkimuksessa käytettiin tapaus-verrokkitutkimusta, joka on hyvä sairauslähtöinen lähestymistapa. Tutkimukseen valitaan tutkittavaan sairauteen sairastuneita potilaita (nämä ovat niitä tapauksia) ja sitten valitaan henkilöitä, jotka eivät ole sairastuneet tähän (ns. verrokit). Sairauden tai vamman syitä etsitään vertaamalla tapausten ja verrokkien aikaisempaa tilannetta erityisesti mielenkiinnon kohteena oleville altisteille (tässä tapauksessa SSRI-lääkkeet). Altistumishistoriaa käydään läpi tarkoilla mittauksilla, tietokonemalleilla ja kyselyillä jne. Tapaus-verrokkitutkimuksessa voidaan tutkia yhtä sairautta, mutta useita altisteita. Tapauksien ja verrokkien altistumiseroista saadaan epäsuora arvio altistuneiden riskistä sairastua kyseiseen sairauteen suhteessa altistumattomien riskiin. Tutkimukset ovat yleensä suhteellisen yksinkertaisia ja halpoja toteuttaa. Tapaus-verrokkitutkimuksilla selvitetään etenkin harvinaisten sairauksien aiheuttajia.
Tässä nimenomaisessa SSRI-lääkkeiden tapaus-verrokkitutkimuksessa todettiin, että mikäli äiti käytti SSRI-lääkkeitä raskauden loppupuoliskolla, vastasyntyneellä oli 6,1-kertainen riski sairastua pulmonaalihypertensioon, kohonneesta keuhkoverenkierron paineesta aiheutuva harvinainen ja vaikea sairaus, johon liittyy suuri kuolleisuus. Tämä haitta ei liittynyt
raskauden alussa tapahtuneeseen lääkitykseen eikä myöskään muuntyyppisten masennuslääkkeiden käyttöön.
On syytä harkita SSRI-lääkkeen tarve yksilöllisesti ja varoittaa äitiä sen aiheuttamasta vaarasta sikiön keuhkoille.

These data support an association between the maternal use of SSRIs in late pregnancy and PPHN in the offspring; further study of this association is warranted. These findings should be taken into account in decisions as to whether to continue the use of SSRIs during pregnancy.

Lähde: Chambers C, Hernandez-Diaz S, Van Marter L, Werler MM, Louik C, Lyons Jones K, Mitchell AA. Selective serotonin-reuptake inhibitors and risk of persistent pulmonary hypertension of the newborn. N Engl J Med 354: 579–587, 2006

Ruoka on lihavan lapsen ainoa lohtu

Svenska Dagbladet kirjoittaa 25.2.2006 tärkeästä asiasta jutussaan Mat blir feta barns enda tröst. Tämä on jatkoa saman lehden jutulle jopa nelivuotiaiden ylipainosta. Tässä uudessa jutussa on kyse lapsista, jotka kasvavat kodissa ilman esikuvia. On kyse murrosikäisistä lapsista, jotka ovat pudonneet epäonnistumisten ansaan. Psykologi Gunilla Lundstedt haluaa ryhtyä lihavien lasten puhetorveksi.
Kiirettä pitää, sillä sairalloisesti lihavien lasten (100-150 kiloa) lukumäärä on kasvanut Ruotsissa hyvin nopeasti. Mistä löytyy jarru, joka pysäyttää uhkaavan kehityksen?
Tuttuja vastauksia tarjoaa Lundstedt:
- liikkumattomuus
- ruoan ylitarjonta
- ruoan palkintomerkityksen korostuminen
- perheen yhteisten ruokailutapahtumien puute

Maastohiihdon ja olympiakomitean johto vaihtoon!

Ei voi kuin hämmästellä maastohiihdon johdon ja olympiakomitean valmennuksen johdon kommentteja Torinon olympialaisten jälkeen. Reijo Jylhä sanoo: Hiihtoliiton on hoidettava jatkossa asiat kuitenkin niin, että nuoret kehittyisivät nykyistä nopeammin kansainväliselle huipulle. Jatkaen: Meidän pitää uskaltaa valmentaa jo 16-vuotiaita.

Väärin! Kamalan väärin ajateltu, parahin Reijo Jylhä. Nuoruusvuosina pitää antaa hiihtäjälupaustemme kehittyä maltillisesti kotimaassa kilpaillen ja ammattitaitoisessa valmennuksessa tasaisesti harjoitusrasitusta nostaen. Yletöntä kilpailuttamista ulkomailla pitää välttää. Parhaimmat paukut säästetään sinne 25-35-vuoden ikään.
Kokeilkaa tällaista teille tarjoamaani ilmaista menestysreseptiä: Lupaavien hiihtäjien tullessa 20-23-vuoden ikään valitaan joka vuosi 5 kehityskelpoisinta poikaa ja tyttöä, joille rakennetaan kokonaisvaltainen 5 vuoden ohjelma tähtäimenä kansainvälinen menestys aikuisena. Poikiin ja tyttöihin panostetaan koko viisivuotiskauden ajan, pakottamatta heitä ylettömään kilpailuruljanssiin. Mahdollisiin kilpailuihin osallistutaan päämäränä saada mahdollisimman kova treeni tehtyä. Jos menestytään siitä ei ole lupa innostua liikaa, jatketaan harjoittelua suunnitelman mukaan. Jos menestystä ei tule, pidetään hermot kurissa ja annetaan ajan kulua. Kaikista ei tule kansainvälisiä tähtiä, mutta viiden vuoden panostuksen jälkeen meillä on parempi mahdollisuus saada menestystä janoavia kansainvälisen tason hiihtäjiä, ehkä 3-5 kpl/vuosi.
Reijo Jylhä luettelee lähitulevaisuuden nimiksi naisista Mona-Liisa Malvalehdon ja Riikka Sarasojan. Miesten puolella päävalmentaja Jylhän katseet kääntyvät Ville Nousiaiseen, Toni Närväiseen, Matti Kylmälään, Olli-Pekka Tolvaseen ja Kalle Lassilaan. Nämä ovat aivan loistavia hiihtäjiä! Nämä pitää noukkia pikaisesti 5 vuoden ohjelmaan tavoitteena menestyminen aikuisiässä. Yletön kilpailu ulkomailla nuoruusiässä lopetetaan välittömästi. Paukut säästetään aikuisikään!
Olisin kuitenkin pikaisesti vaihtamassa päävalmentajaa, sillä monien muiden puutteiden lisäksi Reijo Jylhällä ei ole kykyä muodostaa suussaan esim. näitä ruotsinkielisiä nimiä: Heidi Lindfors, Eva Granqvist, Thomas Ramstedt ja Erik Lindroos.

Olympiakomitean Kari Niemi-Nikkolan silmin maastohiihdossa on kuitenkin menty eteenpäin. Mitali naisissa ja viides sija miehissä. Vuosi ja pala kerrallaan mennään eteenpäin. Toistaiseksi uuden lähtölaskennan jälkeen (Lahden MM-hiihtojen jälkeen) ei ole vielä syntynyt tasannetta, umpisokea hölösuu Niemi-Nikkola kiteytti. Hänelle katsottaneen järkevämpää tekemistä.

Suomen maastohiihdossa on uskallettava katsoa totuutta silmiin. Nykyisellä menolla tuhotaan vuosikymmeniä kestänyt suomalainen maastohiihtoperinne. Valmennusjohtoon valittaneen pikaisesti tämä trio: Harri Kirvesniemi, Juha Mieto ja Seppo Rehunen.

perjantaina, helmikuuta 24, 2006

Suomenkielisessä Wikipediassa on nyt yli 50 000 artikkelia

Suomenkielinen Wikipedia, vapaaehtoisvoimin koottu nettitietosanakirja osoitteessa fi.wikipedia.org, on ylittänyt 50 000 artikkelin rajapyykin. Rajan rikkonut artikkeli, Aku ei anna periksi, kirjoitettiin 21. helmikuuta 2006. Juhlapäivän muita uusia artikkeleita olivat muun muassa Thomas Morgenstern, Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia ja David Irving. Wikipedian kaikilla kielillä artikkeleita on yhteensä yli kolme miljoonaa. Aktiivisia kirjoittajia on maailmanlaajuisesti kymmeniätuhansia ja suomenkielisessä Wikipediassa satoja.
Suomenkielisen Wikipedian artikkeleiden keskipituus on 2 200 merkkiä tai 200 sanaa, ja painettuna se sisältäisi lähes 20 000 sivua. Wikipedian artikkelit ovat pääsääntöisesti kattavampia kuin perinteisessä painetussa tietosanakirjassa. Lisäksi Wikipedian artikkelit ovat paremmin ajan tasalla ja sisältävät linkkejä muihin tietolähteisiin.
Suomenkielinen Wikipedia aloitettiin helmikuussa 2003 ja 25 000 artikkelin raja ylitettiin 27. kesäkuuta 2005. Suomenkielisen Wikipedian kasvu on sen jälkeen kiihtynyt nopeaan tahtiin. Nykyisin uusia artikkeleita kirjoitetaan kuukaudessa lähes 4 000 ja olemassa olevia muokataan 50 000 kertaa.

Lähde: Suomenkielisen Wikipedian lehdistötiedote, 22.2.2006

Sinäkö ratkaiset maailmankaikkeuden mysteerit?

Selasin New Scientist lehteä. Huomasin, että vuonna 2004 käynnistyi vedonlyönti siitä ratkeavatko seuraavat tiedemysteerit ennen vuotta 2010:

En ole nähnyt ratkaisua ylläoleviin ongelmiin, mutta vielä on neljä vuotta aikaa jäljellä.

Ratkeavatko nämä mysteerit ennen vuotta 2010?

Sieniretkelle - maaliskuussa!


Pirjo Toikkanen Kotimaiset Kasvikset ry:stä kehottaa meitä syömään sieniä. Menkää sieniretkelle ruokakauppaan!
Ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosastolla sienisatoa riittää kautta koko vuoden. Valkoiset ja ruskeat, suuret ja pienet herkkusienet, siitakesienet, osterivinokkaat ja portobellot odottavat poimijaansa ennen kaikkea nyt, kun niiden oma nimikkoviikko käynnistyy viikolla 10. Sienten täyteläisen maun salaisuus on umami. Se tasapainottaa, korostaa ja tuo esiin sienten rinnalla maisteltavien muiden ruoka-aineiden ominaismakuja. Valkoisen herkkusienen maku on mantelinen ja miedon puhdas. Ruskea herkkusieni maistuu sisarustaan hieman täyteläisemmältä. Osterivinokkaan maku on hyvin mieto. Siitakesieni ja portobello muistuttavat maultaan eniten metsäsieniä. Sieniruokaohjeita löydät osoitteesta http://www.kotimaisetkasvikset.fi/ kohdasta Keittokirja.

Sienissä on runsaasti valkuaisaineita ja ne parantavat elimistömme puolustuskykyä. Energiaa viljellyt sienet sisältävät keskimäärin vain 30 kcal/100 g. Proteiinia niistä saa vastaavasta määrästä noin 2 g. Muista ravintoaineista voi erityisesti mainita viljeltyjen sienten B-vitamiinit, kuidun sekä kivennäis- ja hivenaineet: kaliumin, magnesiumin, kalsiumin, raudan, sinkin ja seleenin. Sienten elimistöä vahvistaviin ja jopa lääkitseviin vaikutuksiin on uskottu vuosituhansia. Vanhoissa kaukoidän kulttuureissa sieniä, esimerkiksi siitakesientä pidetään erityisenä elämän eliksiirinä. Tutkimuksin on saatu osoitusta siitä, että sienet auttavat ehkäisemään syöpäsairauksia. Erityisesti osterivinokkaalla ja siitakesienellä on havaittu myös kolesterolitasoa alentavaa vaikutusta. Samoin sienissä on aineita, jotka suojaavat viruksilta ja vahvistavat ihmisen immuunijärjestelmää.

Kaarlo Kangasniemi puhuu dopingista

Apu-lehden toimittaja Juha Numminen on jutellut painonnostaja Kaarlo Kangasniemen kanssa dopingista. Kangasniemi on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen painonnoston olympiamitalisti. Tässä parhaimmat palat Kaarlon haastattelusta:

Pärjääkö nykyisin niillä valmennusohjelmilla, joilla sinä pärjäsit?
– Sillä tiedolla, mitä nyt tiedän, olisin ylivoimainen. Eivät he kuitenkaan halua tehdä niin kuin minä olen kertonut. Jättävät puolet pois. Ei ole rahaa lihashuoltoon, ei kunnon ruokaan. Painonnostajaa pitäisi hieroa kaksi kertaa viikossa. Kun siihen ei ole varaa, ei heistä tule mitään.

Millaisena näet dopingin? Se on kuitenkin ehdottomasti kiellettyä.
– Eikä sitä voida estää. Kaikki nämä insuliinit ja kasvuhormonit, ei niitä näy missään. Samalla lailla kuin esimerkiksi norjalaisilla hiihtäjillä, lima valuu polviin asti. Se ei ole normaalia. Keuhkojen tehostaja, mikä on lääke, joka ajaa limaa niin, että se valuu polviin asti, nämä räkäpallot? Katso hiihtokilpailuja niin näet millaisessa kunnossa he ovat.

Milloin aloit käyttää niitä sallittuja hormoneja?
– Lääkäri antoi niitä, kun minulta meni vatsalihas poikki, kun vyö katkesi punnerrusnostossa. Antoi hormoneja, että paranen nopeammin. Huomasinkin, että kunto paranee nopeasti ja ajattelin, että nämä ovat hyviä.

Astuit hormonien ihmeelliseen maailmaan?
– Siitä se lähti, kun lääkäri määräsi, ja ne onkin tarkoitettu leikkauspotilaille ja riisitautisille. Lääke on oikein heitä varten, ei urheilijoille. Paranee nopeammin ja luusto vahvistuu, riisitautisilla ja vanhuksilla.

Kuinka yleistä käyttö oli muilla urheilijoilla vuonna 1967?
– Minä hölmöyttäni sanoin, kun olimme urheiluopistolla, kerroin parille yleisurheilijalle. He levittivät tiedon salamannopeasti. Siitä se levisi kaikkeen urheiluun.

Milloin hormonien käyttö kiellettiin?
– Vuonna 1975. Vuoden 1976 olympialaisissa Montrealissa kärähti jo moni, kun luottivat… Nesteenpoistoaineesta kärähtivät, koska nesteenpoistoaine peitti hormonit.

Oliko silloin puhetta, että hormoneilla olisi haittavaikutuksia?
– Kyllä niistä jotakin, jos ottaa yliannoksia. Toisilla oli hirmuannoksia. Joillakin sydän kasvaa puolta suuremmaksi kuin muuten. Eikä mahdu toimimaan. Moni on kuollut.

Miten käyttämäsi hormonit vaikuttivat?
– Kyllä sitä kävi kuumana. Aggressiivinen olin. En tahtonut nukkua. Kun nukun yleensä vähän, silloin en nukkunut juuri lainkaan. Verenpaine nousi. Kaikennäköistä sellaista tuli. Yhtäkkiä kasvoi pingispallon kokoinen kasvain. Leikattiin peukalon juuresta. Kasvaimia ja syöpävaaraa se lisää.

Alussa sanoit, että valmentaisit toisin kuin nykyisin valmennetaan.
– Jalkapalloilija ei tarvitse kuin kaksi voimaharjoitusta viikossa ja jääkiekkoilija, korkeintaan kolme. Muuten siitä ei ole hyötyä. Tulee vain voimaa, ei ketteryyttä eikä kestävyyttä. Mitä enemmän menee voiman puolelle, sitä useammin pitää tehdä voimaharjoituksia.
– Painonnostajien täytyy treenata 20 kertaa viikossa. Kun on eri lajeja, nostamista tulee olla 12 kertaa viikossa, ja sitten muu urheilu päälle. Olen tehnyt tietokoneella kaavan. Kun olen esittänyt sen painonnostajille, he jättävät lihashuollon pois. Heillä ei ole rahaa hierontaan, ei sellaiseen mitä lihashuollossa tarvitaan.
– Samoin ravinnon tulisi olla monipuolista ruokaa, valkuaisia, vitamiineja ja hivenaineita. He syövät pitsoja ja sellaisia. Eivät niillä tulokset parane. Ruokaravintokäyrää tulisi katsoa tarkkaan. Eikä sitä tuttipullosysteemiä, että yhden noston jälkeen pitää heti juoda. Sen voisi unohtaa.
– Kuulantyöntäjää katselin. Heti joi. Ei ihminen sellaista tarvitse.

Vastustako itse asiassa dopingia?
– En minä sitä sen paremmin vastusta. Sen vaarat minä sanon. Minulla on lista vaaroista. Kun on kysytty, että jos voitatte kultamitalin ja kuolette vuoden kuluttua siitä, haluatteko voittaa, yli 70 prosenttia haluaa voittaa sen kultamitalin. Kunnianhimo on niin kaamea. Amerikkalaisen tutkimuksen vastaukset olivat Englannissa melkein samat. Suomessa ei ole kysytty.

Olisit siis valmis antamaan dopingvalmennusta, koska ihmiset tietävät dopingin vaarat?
– Kyllä. On jokaisen henkilökohtainen juttu lähteä sille tielle. Raha, maine ja kunnia kiinnostavat ihmisiä.

Kun sinulla on urheilusta lähes inhorealistinen kuva, millaisena näet urheilun nyt? Mikä on parasta, mikä huonoa? Mikä tekee urheilusta kiinnostavan, kun keinot ovat mitä ovat ja henki on näin tekopyhä?
– Ihmisiä kannustaa raha. Valtava kunnianhimo, kun lehdet ja televisio paahtavat. Kun minä olin pieni, ei paahdettu niin kauheasti. Ihmisen omanarvontunto nousee, kun hänet tunnetaan ja rahaa tulee paljon ikkunoista ja ovista. Eivät oikein osaa edes rahojaan käyttää, heittelevät turhanpäiväisyyksiin. Rahapalkintoja kasvatetaan ja kasvatetaan. Raha kiehtoo ihmisiä. Sellaisten kanssa kuljetaan, joilla on paljon rahaa. Tällaisia köyhiä ei tunnetakaan.

Mitä hyvää urheilussa on?
– Urheilu on hyväksi terveydelle, jos ei yritetä henkeen ja vereen. Sosiaalisena tapahtumana urheilu palvelee myös hyvin. Ihmiset harjoittelevat ja puhuvat yhdessä. Eivät vain mökötä nurkassa, ettei heistä tule vallan höperöitä. Ruumiillinen kunto on hyvä, jos ei ylitä rajojaan eikä revi itseään. Nuorten olisi erityisen hyvä olla mukana urheilussa. Ettei vain tietokonetta. Muuten he ovat 40-vuotiaina kuin potkupalloja, menevät kierittelemällä eteenpäin.

Sinun on väitetty puhuvan dopingjutuista, koska olet katkera katkenneesta urastasi.
– Kun painot putosivat päähän ja selkään, enkä päässyt kävelemään vaan makasin sängyssä, minua rupesi ottamaan pattiin kaikki. Minkäänlaista palkkaa ei ollut. Palkanmaksu loppui Porin kaupungilta. Kukaan ei ollut voittanut missään lajissa niin kuin minä. Seuran mestaruus, Suomen mestaruus, Pohjoismaiden mestaruus, Euroopan mestaruus, Moskovan Cupin voitto lasketaan Euroopan mestaruudeksi, on maailmanmestaruus ja on olympiavoitto ja maailmanennätyksiä kauhea määrä. Näistä saavutuksista ei annettu mitään.
– Kultainen kiekkokin, jonka minä olen kirjojen mukaan saanut, en ole sitä ikinä nähnyt. Sen otti joku muu.
– Minulla on kaikennäköistä epärehellistä palkintoa. Nelimarkan taulukin oli väärennetty. Myin sen kun oli kauhea rahapula. Luulin että saan hirmuhinnan. Näyttivät minulle mikroskoopilla, että oli väärennetty.

Äidin asenne vaikuttaa nuoren laihduttamiseen

Hoikkuutta arvostavat äidit saavat nuoret huolehtimaan omasta kehostaan ja laihduttamaan muita useammin. Yhdysvaltalaistutkimukseen osallistui yli 5 000 tyttöä ja lähes 4 000 poikaa sekä heidän äitinsä. Nuoret olivat 12-18-vuotiaita. Sekä nuoret että heidän äitinsä vastasivat kyselyyn, jossa he kertoivat pituutensa, painonsa ja painoon liittyvät huolenaiheensa. Tytöt, jotka uskoivat äitinsä haluavan heidän olevan hoikka, olivat useammin huolestuneita omasta painostaan kuin ne, jotka kokivat, että heidän painollaan ei ollut isompaa merkitystä. Pojistakin vain ne olivat huolestuneita painostaan, jotka tunnistivat äitinsä toiveen siitä, että he olisivat ihannepainoisia. Nuoret, jotka tunnistivat äitinsä huolen heidän painostaan, laihduttivat useammin, kuin ne, jotka kokivat, että heidän painollaan ei ollut merkitystä. Äitien huoli lastensa painosta voi olla hyvä asia, koska tällaiset nuoret voivat kokea, että heistä välitetään aidosti. Toisaalta sinänsä ihannepainoisten äitien laihduttaminen voi olla ongelmallista, mikäli tämä aiheuttaa lastenkin turhaa laihduttamista.

Läteet: Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine 159: 1121-1126, 2005 ja Tohtori.fi

Jo nelivuotiaat lapset liian lihavia Ruotsissa!


Svenska Dagbladet kertoo lihavuuden olevan Ruotsissa yhä nuorempien lasten vaiva. Tuoreen selvityksen mukaan useampi kuin joka kuudes nelivuotias ruotsalaislapsi on ylipainoinen tai lihava. Lasten lihavuus on yleisempää syrjäseuduilla ja haja-asutusalueilla kuin suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi Västernorrlandin läänissä joka viides nelivuotias painaa liikaa, mutta Tukholman läänissä vain joka kymmenes. Lastenlääkäri Margareta Blennow (kuvassa) pitää lukuja huolestuttavina.
Luvut on otettava hyvin vakavasti. Ne osoittavat, että toimenpiteisiin on ryhdyttävä ajoissa, mieluiten jo ennen viiden vuoden ikää, Margareta Blennow sanoo.
Ruotsissa tehty selvitys perustuu yli 18 000 nelivuotiaan painoon vuosina 2002-2006. Suomessa ei ole saatavilla yhtä tarkkaa tietoa alle kouluikäisten lasten lihavuuden yleisyydestä. Se kuitenkin tiedetään, että lasten lihavuus on täälläkin yleistynyt hälyyttävästi viime vuosikymmenien aikana. Tällä hetkellä ylipainoisia ja lihavia lapsia on kaksinkertainen määrä 1970-luvun lopun tilanteeseen verrattuna.

Lähteet: Verkkouutiset, 23.2.2006 ja tohtori Toloselta saatu sähköposti

torstaina, helmikuuta 23, 2006

Suksi luistamaan ilman luistovoiteita!


Forskning och Framsteg kirjoittaa numerossa 2 vuonna 2006 suksien voitelusta. Suksien voitelu on tunnetusti tarkkaa puuhaa. Leonid Kuzmin on nyt lisensiaattityössään Östersundin yliopistossa Ruotsissa tutkinut suksien luistoa. Luistovoideltu suksi luistaa hänen tutkimustensa mukaan paremmin kuin voitelematon suksi. Kuitenkin tämä parempi luisto koskee vain kokeen alkuvaihetta, eli jo lyhimmillään 200 m ja pisimmillään 3,8 km:n jälkeen voitelematon suksi luisti paremmin kuin voideltu suksi! Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että luistovoide kerää ladun pinnalta kaikkea mahdollista likaa ja suksen luisto heikentyy.
Maastohiihtosuksissa on tänä päivänä pohjassa ultrakorkeamolekulaarinen polyeteenikerros, jolla on kulutusta kestävät ominaisuudet, alhainen kitkakerroin ja lisäksi kyky itsevoiteluun. Tämän lisäksi voitelemattomaan sukseen liittyy Leonidin mukaan toinenkin ominaisuus. Siklaamalla (raapimalla ja hiomalla suksen pohjaa erityisellä harjalla) sukset hiihtokuntoon tavallinen kuntohiihtäjä säästää aikaa voitelulta.
Leonid Kuzminille tämä ei ole mikään uusi asia. Hän puhunut voitelemattoman suksen puolesta vuodesta 1995 lähtien, jolloin hän vastasi vaimonsa Antonina Ordinan suksien "voitelusta" hiihdon MM-kisoissa Thunder Bayssä. Voitelemattomilla suksilla Antonina Ordina saavutti pronssimitalin sekä yksilö- että viestimatkalla.
Pitovoidetta pitää tietenkin edelleen käyttää perinteisen tyylin kisassa. Mutta luistovoidetta ei Leonidin mukaan kannata käyttää. Aika jännä tutkimus, joka pistää minut aika mietteliäälle tuulelle. Jan-Eric poikani suksia voidellaan Karhutallin ja Harri Kirvesniemen toimesta viimeisimpien kikkojen mukaan. Aina ei suksen luisto ole ollut paras mahdollinen. Olisikohan poikani valmis kokeilemaan voitelematonta suksea?
Tässä on sellainen itsekin oivaltamani asia: Tehtaalta tullut suksi ei heti luista optimaalisesti. Se pitää "hiihtää sisään" ja luistovoiteen ikään kuin imeytyä muovimateriaalin sisään. Tämäkin aika voitaisiin säästää (satakunta hiihtokilometriä) hiihtämällä voitelemattomalla suksella.

Mitä mieltä ollaan?

Lääkeyhtiö Merckin moraalista keskustellaan edelleen

New England Journal of Medicine ilmaisee uudelleen huolestuneisuutensa lääkejätti Merckin moraalista Vioxx lääkeaineen testeissä. Arvovaltaiselta taholta tulee nyt runsaasti lunta lääkeyhtiön tupaan. Tavattoman epäviisaasti on toimittu:

Although the information in the internal Merck memorandum was reported to the FDA and posted on its Web site three months after publication of the VIGOR article, it was not made available to the Journal editors during the manuscript review process. Because these data were not included in the published article, conclusions regarding the safety of rofecoxib were misleading.

Tohtori Tolonen piti minut ajan tasalla tämän asian suhteen. Kiitos!

Varo internetin kautta myytäviä laihdutusvalmisteita!

Elintarvikevirasto varoittaa eilen ilmestyneessä tiedotteessaan internetin kautta myytävistä laihdutusvalmisteista. Esimerkiksi usniinihappoa sisältävät valmisteet on viraston mielestä luokiteltu maksan toiminnan kannalta haitallisiksi. Tätä happoa saadaan Usnea-nimisestä jäkälästä. Markkinoilla on turvallisia tuotteita, mutta näköjään joidenkin tuotteiden suhteen on syytä olla varuillaan. Asian tärkeyden takia, tässä lähes täydellinen kopio tiedotteesta:

Kuluttajien on syytä suhtautua varauksella laihdutukseen tai painonhallintaan tarkoitettuihin tuotteisiin. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää internetin, postimyynnin tai verkostomarkkinoinnin kautta myytäviin tuotteisiin. Jos tuotteessa ei ole kunnon pakkausmerkintöjä tai tuote kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, on syytä harkita, kannattaako sitä ostaa.
Markkinoilla on runsaasti erilaisia laihdutukseen tai painonhallintaan tarkoitettuja tuotteita. Elintarvikevalvontaviranomaiset saavat toistuvasti kyselyjä erityisesti siitä, ovatko laihdutukseen tarkoitetut ravintolisät turvallisia ja tutkittuja. Yhteydenottoja tulee esimerkiksi kuluttajilta, jotka katsovat joutuneensa tavalla tai toisella petetyiksi jonkin tuotteen ostettuaan.
Elintarvikkeina myytävät pillerit, puristeet ja kapselit luokitellaan ravintolisiksi, joista on EU-direktiiviin pohjautuvat säädökset. Ravintolisien tehosta ei vaadita tieteellistä näyttöä eikä niiden myyntiin tarvita lupaa. Tuotteet eivät ole lääkkeitä ja näin ollen ne eivät käy läpi järjestelmällistä ennakkotarkastusta. Elinkeinonharjoittaja vastaa siitä, että tuote on käyttöohjeen mukaisena määränä terveydelle vaaraton eivätkä pakkausmerkinnät johda kuluttajaa harhaan. Markkinoinnissa ei saa ilmoittaa valmisteella olevan sellaisia vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole. Lääkkeellisten väittämien, kuten sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien, esittäminen on kielletty.
Laihdutukseen tarkoitettujen tuotteiden ja erityisesti ravintolisien kohdalla suuri ongelma on harhaanjohtava markkinointi. Mitä enemmän tuotteesta luvataan, sitä epäluuloisemmin niihin kannattaa suhtautua. Valmisteet ovat usein tehottomia joskin yleensä vaarattomia. Mutta markkinoilla liikkuu myös joitakin vaarallisia tuotteita. Esimerkiksi internetin välityksellä myytävät usniinihappoa sisältävät valmisteet on todettu olevan maksan toiminnan kannalta haitallisia. Markkinoilla on ollut myös rasvanpolttoon tarkoitettu tuote, jonka sisältämä 2,4-dinitrofenoli häiritsee vakavasti elimistön solujen energiantuotantoa. Myös kuituvalmisteiden on todettu aiheuttaneen turpoamisen vuoksi suolitukoksia, kun käyttöohjetta ei ole noudatettu. Lisäksi markkinoilta on löytynyt yksittäisiä eksoottisia raaka-aineita sisältäviä tuotteita, joille ei ole tehty EU:n uuselintarvikeasetuksen edellyttämää riskinarviota ja jotka siksi ovat olleet luvattomasti markkinoilla.
Vastuu tuotteen koostumuksen, merkintöjen ja markkinointiväitteiden oikeellisuudesta ja lainmukaisuudesta on elinkeinonharjoittajalla. Mikäli kuluttaja kokee tulleensa petetyksi tuotteen suhteen, on syytä ottaa yhteyttä ravintolisää maahantuovaan tai valmistavaan yritykseen ja oman kunnan elintarvikevalvontaviranomaiseen. Jos epäilee tuotteen aiheuttaneen sivu- tai myrkytysoireita, on lisäksi hyvä ottaa yhteys lääkäriin. Viranomaiset puuttuvat yksittäisten tuotteiden myyntiin, jos on aihetta epäillä, että tuote on terveydelle haitallinen tai jos siitä annetut tiedot ja käyttöohjeet ovat puutteellisia.
Tuotteita tulee aina käyttää pakkauksessa olevan ohjeen mukaan eikä suositeltua vuorokausiannosta saa ylittää. Lasten, raskaana olevien ja muiden erityisryhmien kohdalla kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta ja välttää tuotteiden pidempiaikaista käyttöä. Jos tuotteessa ei ole kunnon pakkausmerkintöjä, suomen- ja ruotsinkieliset pakkausmerkinnät puuttuvat tai yrityksen osoite puuttuu kokonaan, on syytä harkita, voiko tuotteeseen luottaa tai kannattaako sitä ostaa.

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Sanna Viljakainen, Elintarvikevirasto, puh. (09) 393 1535

Potilaan turvallisuus etusijalla

Rolf Nordström ottaa blogissaan kantaa potilaan turvallisuuteen ja suomalaislääkäreiden täydennyskoulutukseen: Luulisi olevan itsestäänselvyys tämänpäivän Suomessa lääketieteen alalla. Toisin kuitenkin on. Lukekaa!

Varhaisnuorten kasvupyrähdys ja ravinnontarve

Lukijakysymys
Janne kysyy varhaisnuorten kasvupyrähdyksistä ja ravinnon tarpeesta: Terve! Oon viime aikoina paljon funtsinnut ja jonkun verran kahlannut suomenkielistä kirjallisuutta läpi liittyen varhaisnuorten ravitsemukseen. Mutta missään ei ole asiaa kovinkaan syvällisesti selitelty.
Otetaan esimerkiksi vaikka tapaus joka kasvaa vuoden aika 13cm pituutta ja harrastaa lähes päivittäin raskasta liikuntaa. Tällaista kasvupyrähdystä ei ole ollut sitten toisen elinvuoden. Sen osaan päätellä, että tarve oikealle ravinnolle on kova. Mutta sitä kysyisin, että kuinka kova? Onko jotain erityistarpeita, jotka eroavat terveiden lasten ja/tai terveiden aikuisten suosituksista? Onko joidenkin lisäravinteiden käyttö mielestäsi perusteltua?

Vastaus:
Mielestäni varhaisnuoren ei ole syytä harrastaa raskasta liikuntaa kasvupyrähdysten aikana. Ei tässä minun mielestäni ole kyse energian riittävyydestä ja ravinnontarpeesta vaan siitä, että elimistölle pitää antaa rauha kasvaa. Ehtii sitä urheilemaan sitten kasvupyrähdyksen jälkeen.
Aikamoisen tyly lähestymistapa ongelmaasi, eikö vain?
Annan sinulle esimerkin, eli omat urheilevat poikani.
Voimakkaan kasvun aikana korostui lapsillani levon merkitys. Terveillä lapsillani ruokahalu oli kasvuvaiheessa aivan valtava. Pidin tätä ruokahalua hyvänä mittarina lisääntyneelle ravinnontarpeelle. Vanhempien tehtäväksi jää pitää esillä monipuolista ruokaa. Luonto hoitaa loput. Minulla on siis kaksi urheilevaa poikaa ja kaksi urheilevaa tyttöä. Poikia olen enemmän seurannut. Molemmat hiihtävät, nuorempi (17-vuotias Jan-Eric) on tällä hetkellä maan parhaimpia, vanhempi (22-vuotias Hans-Christian) koki kovan kohtalon 16-vuotiaana polviongelmineen ja menetti kosketuksen terävimpään kärkeen. Ovat molemmat kasvaneet voimakkaasti 13-vuoden iässä ja liikunnallisen lahjakkuuden takia, ei niinkään eritisen kovan harjoittelun seurauksena, ovat hallinneet hiihtokilpailuja 13-16-vuotisina. Jan-Eric on nyt 17-vuotiaana aloittanut määrätietoisen harjoittelun päämääränä olla maan kärkihiihtäjä aikuisena.

En ole nähnyt perusteltuna suositella Jan-Ericille lisäravinteita alle 16-vuotiaana. Nyt hän harjoittelee hetkittäin erittäin kovaa ja useita kertoja päivässä. Lisäravinteiden käyttö saattaa olla perusteltua, mutta vieläkin päämääränä on syödä monipuolista sekaruokaa ja nauttia korkealuokkaisia luonnon omia välipaloja. Hän kokeilee tällä hetkellä sponsorin (Biovita) toimittamia luontaistuotteita. Kokemusta tuotteista kerätään tulevia vuosia varten. Hetken mielijohteesta ei kannata ruveta käyttämään lisäravinteita. Tässä pitää olla suunnitelma.

Pistän lisää juttua lisäravinteista tähän blogiini muutaman päivän kuluttua.

keskiviikkona, helmikuuta 22, 2006

Vihannekset ja hedelmät suojaavat aivoja

Meta-analyysissa on kerätty tietoja lääketieteellisistä tietokannoista ja muista lähteistä koskien hedelmien tai vihannesten kulutusta ja aivohalvauksen riskiä. Tutkimuksia tarkasteltaessa osoittautui, että hedelmät ja vihannekset näyttivät suojanneen sekä aivoinfarktilta että aivoverenvuotoon liittyvältä aivohalvaukselta. Näyttää siltä, että kohtuullinen hedelmien ja vihannesten kulutus suojaa jossakin määrin aivoverenkiertohäiriöiltä.

Lähteet: Lancet 367:320-326, 2006 ja Verkkoklinikka, 22.2.2006

Muista juoda maitoa koulussa!

Maito ja Terveys ry:n keräämien tietojen mukaan rasvattoman maidon osuus koulumaidosta nousi viime vuonna 42 prosenttiin. Kevytmaito oli kuitenkin edelleen koulumaitona suosituinta (44%).
Lasillinen rasvatonta maitoa kouluaterialla on suositeltava valinta. Se täydentää muun aterian ravintosisältöä mm. proteiinilla, kalsiumilla, magnesiumilla, B-ryhmän vitamiineilla ja D-vitamiinilla. Näin valistaa Maito ja Terveys ry:n toiminnanjohtaja Ulla-Marja Urho.

Lähde: Maito ja terveys ry:n tiedotteita, 22.2.2006

Anoreksia – voiko siitä parantua?

Lukijakysymys
Sinikka kertoo: Olisin todella kiitollinen jos saisin yksinkertaiset ohjeet miten tyttäreni saisi anoreksiansa hallintaan. Hän on juuri tullut kotiin sairaalasta, missä hänelle annettiin ravintoliuosta. Nyt hän lupaa taas syödä kunnolla. Pelkään, että se kuitenkin epäonnistuu. Onko minussa äitinä se vika, että olen hänestä liian huolestunut ja tuputan hänelle ruokaa? Mitä hänen kannattaa syödä? Sairaalasta ilmoitettiin, että hän on edelleen kovasti alipainoinen. BMI-arvo on 17,3. Anteeksi häiriö, mutta olen aika epätoivoinen!

Vastaus: Tunnen suunnatonta avuttomuutta tämän vaikean syömisongelman edessä. Tässä olet, Sinikka, nuoren sairastuneen tytön äitinä tarjonnut minulle melkoisia haasteita. Olet vuorenvarmasti lukenut kaiken käsiisi saamasi tiedon tästä sairaudesta, tavannut lääkäreitä, koulukuraattoreita, psykologeja ehkä jopa ravitsemusterapeutteja. Ja sitten olet jutellut rakkaan tyttäresi kanssa monen monta kertaa. Miksi hän ei pääse eroon sairaudestaan?
Kaikesta tarjotusta avusta huolimatta tyttäresi yhä oireilee. Tämä voi johtua siitä, että hoitohenkilökunnan ponnisteluista huolimatta he eivät voi ihmeeksi muuttua. Tähän sairauteen ei ole helppoa vastausta. Kaikki eivät koskaan parane anoreksiasta, joutuvat kantamaan tätä taakkaa koko ajan, koko elämänsä ajan. Tämä muistuttaa erästä tilannetta Björkbodassa. Sinne on erääseen taloon perustettu sosiaalisten syiden takia ahtaalle joutuneiden henkilöiden pelastamiseksi eräänlainen yhteisö. Siitä hommasta on järki kaukana vaikka kaikki varmaankin vakuuttavat toimivansa vilpittömästi ja yrittävät kehittää Keltaisesta talosta mahdollisimman toimivan paikan paikkakunnan syrjäytyneille nuorille. Lehtiin (asiasta kiinnostuneet lukekaa esim. Åbo Underrättelser 21.2.2006) pistetään paikallisten toimittajien avulla suloisia sanoja toisensa perään miten erinomaisesti kaikki toimii tuossa yhteisössä. Totuus on aivan toinen: johtaja rakentaa pilvilinnoja ja valjastaa tähän työhön taitavasti hänelle sopivan henkilökunnan, joka uskoo toimivansa kaikissa käänteissä oikealla tavalla. Kuitenkin kaikki mikä tapahtuu talon sisällä ei kestä totuuden valossa. Asiakkaiden ahdistusta lisätään monin eri tavoin hoitamatta yhtäkään tulehtunutta tilannetta loppuun saakka. Itse asiassa hoitamattomia ongelmatilanteita käytetään itsekkäästi oman arvovallan pönkittämiseen aivan kuten näkee joskus näissä anoreksiatapauksissa itsekkäiden lääkäreiden ja psykologien toimesta. Viisainta tässä olisi jos nämä itsekkäät sekoilijat vetäytyisivät pois hankkeesta. Aivopesun kohteena on myös yhteisön ainoa miespuolinen työntekijä. Hän on ainoa, joka hiukan ymmärtää asiakkaitten tarpeet, yrittää kääntää tilanteen sekavuuden toimivaksi, hoitavaksi yhteisöksi. Hänellä on valtava työsarka edessä. Hänen pitäisi oikeastaan lyödä nyrkkinsä pöytään ja sanoa, että nyt lopetetaan valehtelu ja ryhdytään hommiin ahdingossa olevien asiakkaiden tilanteen ratkaisemiseksi. Sosiaaliset ongelmat ovat rinnastettavissa tähän käsiteltävään anoreksiaan, josta monella on vankat tiedot, mutta hoitoon liittyy niin paljon erilaisia tunnelatauksia ja epävarmuustekijöitä. Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan tuolla Björkbodan yhteisössä asiakkaiden tilanteen ymmärtämistä ja oman avuttomuuden tunnustamista. Sama tilanne on tässä anoreksiassa: tyttäresi tilanteen ymmärtäminen on kaiken hoidon perusta, pilvilinnat ja hienot hoitosuunnitelmat romahtavat jos tytärtäsi hoidetaan ylhäältäpäin (ehkä jopa syyllistäen) kun:

Ainoa tie terveyteen kulkee tyttäresi tasolle laskeutuvien, suurta rakkautta tuntevien ihmisten kautta.

Anteeksi tämä rinnastus syrjäytyneiden nuorten tilanteeseen Björkbodassa, josta sinulla ei ole mitään aiempaa tietoa. Se kuitenkin auttaa minua ja toivottavasti myös sinua Sinikkaa ymmärtämään mistä tässä tyttäresi tilanteessa on kyse. Tie terveyteen on mahdollinen, mutta tie on kovin kivikkoinen.

Rohkeuden puutteesta minua ei voitane syyttää, sillä nyt pyrin mahdollisimman yksinkertaisiin hoito-ohjeisiin anoreksiaan. Minulla on tähän mahdollisimman vaikea lähtökohta. Minä en ole lääkäri, minulla on kokemusta vain muutamasta anorektikosta, mutta lähestyn tätä ongelmaa eri tasolta kuin ongelmaa hoitavat ammattilaiset ja tästä voi olla yllättävänkin paljon hyötyä. Älä kuitenkaan odota minulta liikoja!

Olen hakenut taustatietoa kirjoittamistani ravintokirjoista (CD-versiot), lukenut anoreksian hoito-ohjeita muutamasta lehti-artikkelista ja paneutunut muutamaan tuoreeseen tieteelliseen kirjoitukseen. Vierailin myös internetin keskustelupalstoilla, mutta sieltä ei paljoa haaviin tarttunut, muuta kuin omaisten epätoivoa ja tavatonta eksytystä. En voi suositella keskustelupalstoja sinulle. Siellä tarjottava apu on puettu niin sekavaan muotoon, että siitä ei saa mitään tolkkua. Anorektikolle voi näistä keskustelupalstoista olla se hyöty, että hän lukee muiden yhtä epätoivoisten ihmisten viestejä ja tunnistaa itsensä niistä. Syömishäiriöisten liiton sivuilta löytyi jotain pientä, asiallistakin tietoa.

Toivottavasti arvostat, Sinikka, tätä useiden tuntien työtäni. Tästä työstäni voi ihan aikuisten oikeasti olla jopa hyötyä tyttärellesi. Toivon tätä kaikesta sydämestäni.

Ensin tulee taustatietoa sairaudesta ja sitten yksinkertaiset ravitsemukselliset ja muut hoidolliset ohjeet.

Taustatietoa sairaudesta
Anoreksia (laihuushäiriö, ruokahaluttomuus) on psyykki­sistä syistä johtuva nuorilla (useimmin naisilla) tavattava vai­kea-asteinen ruokahaluttomuus, joka hoitamattomana (anoreksia nervosa) johtaa nopeaan laihtumiseen ja lopulta jopa kuolemaan. Anoreksia nervosalle on ominaista pyrkimys äärimmäiseen laihuuteen. Varoitusmerkit, ku­ten valikoivat ruokailutottumukset, lihomisen pelko ja pa­konomainen liikunta, ovat usein havaittavissa jo ennen sai­rauden riistäytymistä hallinnasta. Anoreksiaan sai­rastuvalla on usein heikko omanarvontunne ja he pitävät itseään lihavina normaali- tai alipainostaan huolimatta. Va­kavin haitta anorektikolle on liian vähäinen energian, vitamiinien ja hivenaineiden saanti, joka ruokkii syömättömyyskierrettä entisestään. Anoreksian hoitoon kuuluu ravitsemuksellinen neuvonta ja hoito sekä soveltuvin osin psykoterapia. Tutkimuksessa ja hoidossa tarvitaan monien ammattiryhmien tiivistä yhteistyötä. Vaikeissa tapauk­sissa tarvitaan sairaalahoitoa. Potilaan on opittava uudelleen normaali nälän tyydyttämisen taito. Mitä aikaisemmin asianmukainen hoito aloitetaan, sitä parempi on paranemisennuste.

Tyttäresi anoreksian hoito
Mielestäni tyttäresi kuuluu ehdottomasti tämän laihuushäiriön vakavien tapausten piiriin. Hän täyttää anoreksian kriteerit ICD-10-tautiluokituksen mukaan. Tyttäresi potilaskertomuksessa lienee löydettävissä tämä koodi: F50.0.

Tässä yksinkertaiset ohjeeni tyttärellesi:
Oletan, että koko perhe ja hoitoyksiköt ovat sitoutuneet toimimaan tyttäresi parhaaksi. Oletan, että tyttärellesi on tehty täydellinen kliininen tutkimus ja hän on jutellut ongelmastaan ammattiauttajien kanssa.

  • Pyydä häntä tekemään ruutupaperille oma hoitosuunnitelma, jota hän ei ainakaan aluksi näytä muille. Se on hänen oma selviytymissuunnitelmansa. Kyllä hän tietää mistä on kyse.
  • Jos hän haluaa pitää esim. ruokapäiväkirjaa, se on hänen oma henkilökohtainen asiansa. Häntä ei saa tähän pakottaa, se olisi mieletöntä. Tärkeää on, että hän itse kirjoittaa selviytymissuunnitelmansa.
  • Hän poimii siihen selviytymissuunnitelmaansa toivon mukaan kaiken sen valistuksen ydinsanoman, jota hän on saanut kuulla sinulta, hoitohenkilökunnalta ym. Tärkeää on, että se on hänen itsensä kirjoittama.
  • Tyttäresi painotavoite voisi olla perheen yhteinen hanke. Pistäkää esim. jääkaapin oveen millimetripaperille tehty tavoitepainon seurantalomake. Siihen tyttärenne merkitsee painonsa tasaisin väliajoin (esim. kerran viikossa). Laihduttajasta poiketen nyt odotetaan käyrän sojottavan kasvun suuntaan. Pistäkää muutamia maltillisia tavoitteita paperille ja kun ne saavutetaan, viettäkää silloin juhlahetki perheen kesken.
  • Syömishäiriöstä ei saa vaieta perheen sisällä!
  • Anna tyttärellesi tarpeeksi aikaa toipua, kannusta ja kehu häntä jos hän esimerkiksi ilmoittaa saaneensa kuukautiset (monelta anorektikolta kuukautiset loppuvat) ja kehu häntä erityisesti naisellisuudestaan
  • Kannusta tytärtäsi etsimään itsestään lahjakkuuden piirteitä (liikunnallisuus, musiikki, käsityöt, sosiaalisuus). Jokainen on lahjakas omalla tavallaan. Pyydä häntä sitten keskittymään käyttämään lahjakkuuttaan ja siinä yhä parempiin suorituksiin pyrkien. Näin hän voi vapautua itsensä sairalloisesta tarkkailusta ja ryhtyy syömään ravitsemuksellisesti oikeaoppisesti.
  • Ruokavalion monipuolisuutta korostaisin aivan erityisesti. Kannusta tytärtäsi syömään myös niitä ruoka-aineita, joita hän on saattanut välttää.
  • Ravitsemussuositukset ja kaikenlaiset esitteet ravintoaineista voi olla hyvä heittää roskiin. Hoitohenkilökunnan usko kaikenlaisiin esitteisiin on horjumaton, mutta minun mielestäni niistä voi olla yllättävän paljon haittaa hoitotilanteessa. Tyttäresi uhma ja epävarmuus voi kohdistua juuri näihin esitteisiin. Ei hän esitteillä parane vaan rakkaudella, kannustuksella ja huomiolla
  • Naisellisella oveluudellasi pyri valmistamaan hänelle maukasta kotiruokaa. Vaihtelu voi tässä olla avainsana.
  • Luovu jostakin omasta harrastuksestasi, ehkä jopa järjestäen työsi sellaiseksi, että voit olla kotona mahdollisimman paljon. Tyttäresi ansaitsee tämän.
  • Tiheät ateriat voivat olla tyttärellesi kauhistus. Kannusta häntä kuitenkin syömään edes vähän mutta riittävän usein (6 kertaa päivässä). Se on monelle anorektikolle vaikeaa.
  • Iloitse vähäisistäkin edistysaskelista.
  • Houkuttele tytärtäsi istumaan kauan ruokapöydässä. Runsaamman aterian luomaa täyteyden tunnetta hänen pitää oppia sietämään vähitellen.
  • Vie hänen huomionsa pois energiamäärien laskemisesta, joka monelle anorektikolle on erityisen tyypillistä. Jos huomaat hänen lukevan tuoteselostuksia erityisen tarkasti, juttele esim. perheen kesäsuunnitelmista.
  • Jos hoitohenkilökunnalta on tullut ohjeita välttää liikuntaa (energian säästämiseksi) naura tällaiselle älyttömyydelle ja kannusta tytärtäsi liikkumaan mahdollisimman paljon. Liikunta parantaa anorektikon tilannetta kohentamalla mielialaa. Ruokahalun löytyminen voi myös onnistua tällä tavalla paremmin. Sairaalloinen liikunta on tietysti asia erikseen! Kohtuullisuus on tässä ydinsanana.
  • Jos tyttäresi haluaa jutella psykologin tai koulukuraattorin kanssa tilanteestaan, kannusta häntä tähän. Jos tilanne tuntuu tyttärestäsi ahdistavalta, hän voi lopettaa tämän hoidon. Psykologin luona pitää istua vapaaehtoisesti, muuten siitä ei ole mitään hyötyä.
  • Perheterapia voi olla liian rankkaa tyttärellesi. Käytä maalaisjärkeäsi!
  • Kaikenlaisia lääkkeitä esim. masennukseen saatetaan tyttärellesi määrätä otettavaksi. Ole tämän suhteen erityisen tiukkana lääkärille. Kysy lääkäriltä perustelut lääkkeiden antamiseen. Sano epäileväsi lääkkeiden soveltuvuutta tyttäresi hoitosuunnitelmassa ja katso miten lääkäri tähän reagoi. Tavallinen terveyskeskuslääkäri saattaa olla laadittujen hoitosuunnitelmien ohjeistusten sokaisema ja lääketehtaitten kytkökset ovat saattaneet sekoittaa hänen harkintakykynsä.
  • Minä en usko mielialalääkkeiden auttavan anoreksiaan.
  • Houkuttele tytärtäsi kokeilemaan erilaisia hyvälaatuisia ravintolisiä. Käykää yhdessä juttelemassa luontaistuotekaupassa. Terveiden on harvoin perusteltua syödä ravintolisiä, mutta anorektikon on lähes pakko valjastaa kaikki keinot käyttöönsä. Osaava myyjä osaa poimia hyllystä ne oikeat tuotteet. Anna tyttäresi kokeilla tuotteita vähintään kolme kuukautta, mieluummin kauemmin. Jos edistystä ei ole nähtävissä, vaihda tuotetta kunnes löytyy toimiva tuote. Kerro tyttärellesi, että ravintolisä ei korvaa aterioita. Jokapäiväinen monipuolinen ruokailu on kaiken perusta.

Etsi käsiisi Hyvä Terveys – lehden numero 5/2002 sivut 51-52. Kun ruoka on ongelma artikkelissa kerrotaan hyvin tästä sairaudesta. Lue erityisesti kohta Ruokavalio uuteen uskoon.

Tsemppiä!

tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Ei nimi blogia pahenna

Lukijakysymys: Miksi tämä blogi on nimeltään veteraaniurheilija? Aika vähän on veteraanien urheilutouhuista asiaa. Sen sijaan tosi paljon hienoa asiaa terveydestä ja ravinnosta! Terveisin Seppo Jyväskylästä.

Vastaus: Aikoinaan kun maalainen houkutteli minut kirjoittamaan blogia olin sitä mieltä, että saattaisin tätä jaksaa kirjoittaa korkeintaan viikon verran ja enimmäkseen veteraaniurheilijoiden asioista. Tämä alkoi siis sellaisena sekavana kokeiluna. Hämmästelen blogikirjoitteluni jatkumista. Tämä on tavattoman sujuva julkaisualusta, paljon vaivattomampi kuin muut kehittämäni ja ylläpitämäni kotisivut.
Käsittelen edelleen blogissani veteraaniurheilua. Kahden äsken ilmestyneen ravintokirjani tiimoilta oli varastossa kuitenkin tavattoman paljon ravintoaiheista tarinaa, joka näyttäisi kiinnostavan muitakin ihan kohtuullisen paljon. Sittemmin kehitin tästä blogistani lähinnä uusien ravinto- ja liikunta-aiheisten tiedejuttujen kehitysalustan. Referoin rennosti löytämiäni juttuja tieteellisistä kausijulkaisuista ja teen kaikenlaisia pieniä yhteenvetoja minua kiinnostavista asioista. Eli, tämä on yhtä itsekäs projekti kuin mikä tahansa muu blogi.
En näe tarvetta nimenvaihdolle. Niin kauan kuin tämä blogi jotenkuten toimii olkoon sen nimenä veteraaniurheilija.

Kysy ravinnosta ja terveydestä!

Lukijapalautetta voi antaa vaikkapa tähän. Vastaan kysymyksiinne ja toiveisiinne parhaan kykyni mukaan. Välillä voi kestää kauankin ennen kuin juuri teidän asianne käsitellään.

Kiitos palautteestanne!

maanantaina, helmikuuta 20, 2006

Monimutkaisia asioita ei kannata liikaa jäädä miettimään

Hollannissa on tehty erityisen mielenkiintoinen tutkimus, josta minulla on samansuuntaisia kokemuksia itsellänikin. En halua nyt millään tavalla kehuskella omilla kyvyilläni. Totean vain faktana, että minulla on todettu lahjakkuutta käsitellä isoja asiakokonaisuuksia. Suurempia pinnistelemättä pystyn hahmottamaan tuhansien lukemieni tieteellisten tutkimusten yksityiskohtaisistakin tutkimustuloksista niiden olennaiset havainnot ja asettaa ne suurempaan kokonaisuuteen kuten esimerkiksi terveyteen. Nykytekniikka tietokoneineen ja terveystietokantoineen on helpottanut tätä ajattelutyötäni valtavasti. Nyt olen iloinen kun olen löytämässä selityksen lähes koko elämäni ajan vaivanneeseen kummalliseen tapaan välillä tehdä töitä jonkin isomman kokonaisuuden parissa useita vuorokausia yhteen menoon. Annan ajan kulua monimutkaisten työtehtävien parissa liiemmin pinnistelemättä ja asiat selkiintyvät aivan kuin itsestään. Aivot työstävät ongelmaa ikään kuin muiden tehtävien ohella.

Suloista on lukea miten hollantilaiset ovat todenneet, että monia eri näkökohtia sisältävien päätösten tekemisessä ei kannata hosua, vaan antaa aivoille aikaa työstää ratkaisua tiedostamattomasti, ilman aktiivista pohdiskelua. Sen sijaan pienemmän ratkaisun tekemisessä aktiivinen ajattelu tuotti hyvän tuloksen.

Amsterdamin yliopiston tutkija Ap Dijksterhuis työryhmineen testasi päätöksentekoa ja sen onnistumista sekä kokeellisesti että reaalitilanteessa, kahdessa eri kauppaliikkeessä Amsterdamissa. Kokeellisessa osassa joukolle vapaaehtoisia annettiin tehtäväksi valita uusi auto joko neljän tai 12 annetun tiedon perusteella. Ominaisuudet olivat valintaan oleellisia vaikuttavia seikkoja kuten bensiinin kulutus tai jalkatilan suuruus. Kun kriteereitä oli vain neljä ja aikaa neljä minuuttia, useimmat löysivät parhaan yhdistelmän. Sen sijaan 12:n ominaisuuden kokonaisuus oli liian vaikea hallittavaksi neljässä minuutissa, sillä vain joka neljäs onnistui löytämään kaikkein parhaan ominaisuusyhdistelmän sisältävän automallin. Tulos on sama kuin sattuman tuottama. Sen sijaan kun koehenkilöille annettiin muutaman minuutin pohdiskelun jälkeen muuta mietittävää eli käskettiin heidän ratkaista aivan muu tehtävä, tilanne muuttui. Kun auton valintaan palattiin toisen ongelman pohtimisen jälkeen, huomattavasti useampi löysi parhaan yhdistelmän. Aivot tekivät työtä tehokkaasti taustalla, ilman tietoista ohjausta.

Kokeen toisessa osassa tutkijat seurasivat ostajia huonekaluliikkeessä ja tavaratalon keittiövälineosastolla. Alkuoletus oli, että huonekalujen valintaa mietitään pidempään, keittiövälineet valitaan nopeasti. Pari viikkoa ostoksen jälkeen ostajilta kysyttiin miten onnistunut valinta oli ollut. Ne jotka olivat keskittyneet valitsemaan keittiövälineitä tietoisesti pitempään kaupassa, olivat tyytyväisempiä ostoksiinsa kuin harkitsematta ostaneet. Huonekaluostoksiinsa tyytyväisimpiä olivat ne, jotka eivät olleet kaupassa pohtineet tietoisesti kovin pitkään ostostaan. Todennäköisesti he olivat miettineet valintaansa jo aiemmin ja alitajunta oli työstänyt valinnan valmiiksi.

Ilmeisesti aivojen tietoinen ajattelutoiminta ei pysty hallitsemaan kovin suurta yksityiskohtien määrää samanaikaisesti. Kun meillä on aivoissamme ratkaistavana monimutkainen ongelma, kannattaa jättää sen käsittely automaattisen toiminnan kohteeksi. Tulos on todennäköisesti parempi kuin pakotetun aktiivisen miettimisen jälkeen.

Lähde: Radion tiedeuutiset, 19.2.2006

Greliini parantaa muistia

Ruokahalumme on varsin monimutkaisen säätelyn varassa. Vuonna 1999 löydettiin uusi ruokahalua säätelevä ns. nälkähormoni, greliini (engl. ghrelin). Nykyään greliinin pitoisuus voidaan mitata verestä. Greliiniä erittyy verenkiertoon tyhjästä mahasta, ja se aktivoi reseptoreja eri puolilla kehoamme, lähinnä aivoissa. Greliini on rakenteeltaan 28 aminohapon muodostama peptidi. Greliinin pitoisuus veressä vaihtelee suuresti vuorokauden eri aikoina. Se nousee ennen ruokailua ja laskee sen jälkeen. Tutkimuksissa on ilmennyt, että greliinin nousu aiheuttaa nälän tunteen. Tyhjä vatsa, vähäkaloriset ja vähärasvaiset ruokavaliot sekä proteiiniköyhä ravinto lisäävät greliinin tuotantoa, mikä voi ajan oloon johtaa painonhallinnan epäonnistumiseen. Mielenkiintoinen havainto on anorektikoilla (vakava syömishäiriö, joka johtaa sairalloiseen laihtumiseen) mitatut korkeat veren greliinitasot.

Herkullinen uusi löydös on greliinin yhteys oppimiseen. Hiiritutkimuksissa on havaittu, että greliinihormoni parantaa muistia. Greliinin tiedetään aktivoivan reseptoreja eri puolilla aivoja. Hypotalamuksessa sen tiedetään säätelevän ruokahalua, mutta sen vaikutuksia muihin aivoalueisiin ei ole tunnettu. Nyt tohtori Tamas Horvath Yalen yliopistosta on havainnut tutkimuksissaan, että greliini vaikuttaa synapsien määrään oppimista ohjailevassa hippokampuksessa. Hiirillä, joilta on nykyaikaisin menetelmin poistettu greliinigeeni, on hippokampuksessa peräti neljännes vähemmän synapseja kuin normaalihiirillä. Horvathin mukaan ravintolisänä annettu greliini myös auttaa tavallisia hiiriä pärjäämään paremmin oppimis- ja muistamistehtävissä.

Greliiniä tutkitaan hyvin paljon ja voi olettaa aika suurta kiinnostusta greliiniä kohtaan nyt kun sen on todettu vaikuttavan oppimiskykyyn ja muistiin. Tenttiin ei ilmeisesti kannata suunnata täpötäysin vatsoin, julistaa Tiede-lehti tänään!

Tutkimuksesta kertoi äskettäin Nature Neuroscience. Myöhemmin lisäsin tämän tiedon: We may learn best on an empty stomach! kirjoittaa News Medical Net, 23.2.2006

perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Liikunnan väitetään olevan terveellistä

Noel C. Barengon kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Kuopion yliopistossa tiistaina 21. helmikuuta. Väitöskirja tuo lisävalaistusta liikunnan eri osatekijöiden vaikutuksesta terveyden riskitekijöihin. Tutkimustulokset vahvistivat käsitystä siitä, että säännöllisellä vapaa-ajan liikunnalla on myönteinen vaikutus verenpainetautiin sairastumisen riskiin sekä sepelvaltimotauti- ja kokonaiskuolleisuuteen. Verenpainetaudin riski aleni miehillä 22 prosenttia ja naisilla 27 prosenttia, havaitsi Noel C. Barengon. Vapaa-aikana aktiivisesti liikuntaa harrastavilla henkilöillä oli myös pienempi kokonais- ja sepelvaltimotautikuolleisuus verrattuna vain vähän liikuntaa harrastaviin. Myös työliikunta vähensi merkittävästi sepelvaltimotauti- ja kokonaiskuolleisuutta sekä miehillä (21 %) että naisilla (27 %).
Harmillista on todeta, että suomalaiset miehet ja naiset eivät liiku vieläkään riittävästi terveyden ylläpitämistä varten.
Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 1972-1997 Pohjois-Karjala Projektin (1972, 1977), FINMONICA- (1982, 1987, 1992) ja FINRISKI (1997) –tutkimusten yhteydessä. Aineisto käsitti kaikkiaan noin 50 000 henkilön (25-64-vuotiaat) elintapoja ja vaaratekijöitä koskevat tiedot.
Väitöskirjan nimi on Physical activity, cardiovascular risk factors and mortality (Liikunta, sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ja kuolleisuus)

Lähde: Verkkouutiset, 17.2.2006

Liikuntaresepti auttaa masennukseen

Lyhyt aerobinen liikunta vaikuttaa myönteisesti vaikeasta masennuksesta kärsivien mielialaan. Amerikkalaiseen tutkimukseen osallistui 15 miestä ja 25 naista. Osallistujat arvottiin harjoittelemaan puolen tunnin ajan teholla, joka vastasi 80-90 % ikään suhteutetusta maksimisykkeestä tai lepäämään puolen tunnin ajan. Osallistujien mielialaa arvioitiin 5 minuuttia ennen koetta ja 5, 30 ja 60 minuuttia kokeen jälkeen.
Molemmissa ryhmissä psyykkinen stressi, masentuneisuus, sekavuus, väsymys, jännitys ja viha vähenivät yhtä paljon. Hyvänolon ja elinvoimaisuuden tunne parani kuitenkin vain harjoitteluryhmässä. Vaikka pelkkä rentoutuminenkin riitti kohottamaan masentuneiden mielialaa, liikunta näytti vaikuttavan selvästi voimakkaammin. Näyttää siltä, että vain puolen tunnin kävely riittää parantamaan merkittävästi masentuneen potilaan mielialaa. Kun liikunta toistuu riittävän usein, sen tuloksetkin ovat pysyvämpiä. Liikuntaresepti siis tepsii masennukseen.

Lähteet: (Med Sci Sports Exerc 37: 2032-2037, 2005) ja Tohtori.fi, 17.2.2005

Onko olemassa lihottavia viruksia?

Länsimaisessa lihavuusepidemiassa syytä ei haluta yksinomaan vierittää kehnojen ruokailutapojen ja vähentyneen liikunnan varaan. Onko olemassa lihottavia viruksia? Näin yhdysvaltalaistutkijat Whigham, Israel ja Atkinson ainakin tuumivat, sillä he ovat tunnistaneet uusia viruksia, jotka lisäävät koe-eläinten rasvavarastoja, mutta samalla vähentävät veren rasvoja. Löydöllä voi olla merkitystä ihmisen lihavuustutkimukselle. Tosin, minun mielestäni tämä on aika kyseenalaista ja tässä on sellaista laiskan roskaruokaa mässäilevän jenkin selittelyn makua.
Jo aikaisemmissa tutkimuksissa sama tutkimusryhmä oli osoittanut, että adenovirus-36 lisäsi kanojen, hiirten ja apinoiden rasvakudosta ja vähensi veren kolesteroli- ja rasvapitoisuutta. Adenovirus-5 oli lihottanut hiiriä. Uusimmassa tutkimuksessaan tutkimusryhmä keskittyi adenoviruksiin 2, 31 ja 37. Nyt tutkittiin kanoja. Niistä vain adenovirus 37 aiheutti kanojen lihomisen. Kuten adenovirus-36, myös adenovirus-37 vähensi kanojen veren rasvoja. Adenovirus-37 kohotti kuitenkin yllättäen veren kolesterolia, toisin kuin adenovirus-36. Adenovirus-37 ja -31, mutta ei adenovirus-2 lisännyt kanojen rasvasolujen erilaistumista, mikä liittyy lihomiseen. Tutkimus viittaa siihen, että jopa viruksilla voisi olla oma roolinsa myös ihmisen lihomisessa. Rohkea väite, sikäli, että tietääkseni yhtäkään adenovirusta ei koetilanteessa ole tartutettu ihmiseen.
Kaikki adenovirukset tarttuvat lähikontaktissa ja aiheuttavat useimmiten hengitystieinfektioita. Osa niistä aiheuttaa kuitenkin myös ruoansulatuselimistön infektioita, silmätulehduksia, virtsarakkotulehduksia ja ihottumia.
Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä American Journal of Physiology – Regulatory, Integrative and Comparative Physiology 290: R190-R194, 2006 nimellä Adipogenic potential of multiple human adenoviruses in vivo and in vitro in animals.

Lue myös tämä: Verkkoklinikka, 17.2.2006

torstaina, helmikuuta 16, 2006

Muhammedin ruusuja tarjolla Iranissa


Kaikki puhuvat nykyään noista Muhammedin pilakuvista, jotka julkaistiin eräässä tanskalaisessa lehdessä (Jyllands-Posten). Minun antini kaaokseen on Iranissa tehty päätös boikotoida tanskalaisia wienerleipiä! Makeaa rakastavat iranilaiset ovat nyt saaneet päähänsä muuttaa wienerleipien ("danish pastry") nimeksi Muhammedin ruusu. Kaikki tanskalaisuuteen viittaavat sanat on peitetty ja korvattu islamin edestä kuolleen marttyyrin nimellä.
Tasapuolisuuden nimessä pitäisi julkaista myös islamilaisten piirtämät pilakuvat juutalaisista. Ne vasta sairaita ovatkin! Kuvassa juutalaisten hallitsemaa Amerikkaa kuvataan tähtilipun muodostamina käärmeinä (käärme-symbolilla halutaan muistuttaa juutalaisvainosta).

Lähde: Västerbottens-Kuriren, 16.2.2006

Vyötärölihavuus ei ehkä olekaan niin vaarallista?

Ruotsista kuuluu kummia. Olemme tottuneet siihen, että tutkijat kertovat vyötärön kohdalle kerääntyneen viskeraalirasvan vaaroista. Nyt ruotsalainen Magdalena Lundgren on julkaissut väitöskirjan, jossa todetaan elimistön rasvavarastot toki hyvin erilaisiksi aineenvaihdunnallisesti, mutta mitenkään erityisen vaaralliseksi Lundgren ei leimaa viskeraalirasvaa. Väitöskirjan kimppuun hyökkää vastaväittelijä professori Eva Degerman Uumajan yliopistossa 24.2.2006.
Väittelijä Lundgren on kasvattanut rotan ja ihmisen rasvakudospaloja ja todennut ihonalaisen rasvan ja viskeraalirasvan välillä toki suuria eroja, mutta samantyyppisiä eroja löytyy myös rasvakudoksista eri puolilta kehoa. Hänen mielestään viskeraalirasvasta ei erityisen herkästi irtoa vapaita rasvahappoja maksan riesaksi. Hän ei löydä tukea ajatukselle, että metabolinen oireyhtymä ja insuliiniresistenssi johtuisi juuri viskeraalirasvan erilaisesta aineenvaihdunnasta. Nykykäsitys on ollut, että viskeraalirasvaa vaivaa tämä insuliinihäiriö erityisesti aikuistyypin sokeritaudissa. Lundgren on todennut että viskeraalirasvaan siirtyy paljon tehokkaammin verensokeria kuin muihin rasvavarastoihin. Glyseroli, joka on triglyseridien aineenvaihduntatuote, käyttäytyi eri tavalla naisten ja miesten rasvakudoksissa. Naisilla glyserolia vapautui huomattavasti enemmän ihonalaisesta rasvakudoksesta kuin viskeraalirasvasta. Miehillä tällaista eroa ei näkynyt.
Mielenkiintoista!

Lundgren, Magdalena (2006). Interplay between hormones, nutrients and adipose depots in the regulation of insulin sensitivity: an experimental study in rat and human adipocytes. (2006-02-16) Lataa koko väitöskirja tästä.

Liikunta on hyödyllistä syöpäpotilaille

Lukijakysymys: Christer, ajattelin tässä liikuntaa ja sen suotuisaa vaikutusta näillä syöpäpotilailla. Selittyykö se kenties endorfiinien vapautumisella vai vaaditaanko reaktioon suurempi rääkki kuin mihin kemoterapiaa saava ehkä kykenee? Terv. HD

Vastaus: Anteeksi kun olet nimimerkki HD saanut odottaa aika kauan kysymystäsi. Nyt olen kuitenkin jotakin vastauksentapaista tarjoamassa sekä sinulle että toivon mukaan myös blogini satunnaisille lukijoille.

Liikunnan hyötyvaikutukset näkyvät ymmärtääkseni syöpäpotilaassa monella eri tasolla:
  1. Liikunta parantaa mielialaa ja luo taistelumieltä, että vielä tässä selvitään tästä vakavasta sairaudesta. Endorfiinin lisääntyminen on todennäköisesti myös hyvä asia.
  2. Liikunta vaikuttaa hormonitasoihin. Rintasyöpäpotilailla liikunta alentaa estrogeenimääriä ja insuliinitasoja. Naisten rintasyövässä kohonneet estrogeenimäärät ovat riskinä. Insuliinin kaltainen kasvutekijä (IGF) lisää rintasyöpävaaraa, kun taas sitä sitova valkuaisaine (IGFBP-1) pienentää vaaraa. Tätä valkuaisainetta (IGFBP-1) muodostuu lisääntyneen fyysisen kuormituksen, alentuneen energiansaannin ja laihtumisen yhteydessä. Lisäksi alentunut IGF aktiivisuus saattaa lisätä maksan sukuhormoneja sitovan valkuaisaineen synteesiä ja tällä tavoin vähentää vapaiden estrogeenien määrää. Liikunnan ja rintasyöpävaaran välisistä yhteyksistä on olemassa noin 20 epidemiologista seurantatutkimusta, joista suurin osa osoittaa, että liikunta pienentää rintasyöpävaaraa.
  3. Liikunta kohentaa yleiskuntoa ja auttaa jaksamaan paremmin.
  4. Liikunta pitää painon kurissa ja se on hyvä asia, sillä vyötärölihavuus nakertaa ihmisen terveyttä. Lihavuus näyttää lisäävän joidenkin syöpätautien vaaraa. Näyttöä on kohtu-, rinta-, munuais-, rinta- ja paksusuolen syövän osalta.
  5. Liikunta vilkastuttaa suolen toimintaa. Näin ollen ainakin teoriassa ruoka ja sen mukana saamamme haitalliset aineet viipyvät suolistossa vähemmän aikaa. Muistaakseni tämä mainitaan yhtenä niistä mekanismeista, joilla liikunta ehkäisee paksusuolen syöpää.
  6. Kohtuullinen liikunta tehostaa elimistön yleisten puolustusmekanismien toimintaa.

Voiko liikunnasta olla haittaa syöpäpotilaalle?

  1. Liian rankka liikunta voi viedä energiaa syövästä toipumiselta ja on riski, että yleiskunto romahtaa.
  2. Liikunta ja terveellinen ravinto "ruokkii" myös syöpäkasvainta luoden sille paremmat edellytykset kasvaa. Onkohan tästä liikunnan mahdollisesti syöpäkasvainta ruokkivasta vaikutuksesta tarkempaa tietoa lukijoillani?

Lähteitä:
Suomen Lääkärilehti 30-32/2002: Suositukset ravinnosta ja liikunnasta syövän ehkäisyssä
Suomen Lääkärilehti 23/2001: Liikunta, painonhallinta ja syöpä
Syöpä-Cancer 34 (4): 14-15, 2004: Liikunta vähentää rintasyövän uusiutumista (Tiina Oivanen)
Syöpä-Cancer 34 (5): 18-20, 2004: Liikunta madaltaa syöpävaaraa (Pirjo Rintala)
European Journal of Cancer Prevention 2005;14:363-371: Case-control study of lifetime occupational and recreational physical activity and risks of colon and rectal cancer.
Pirjo Rintala. Physical activity and the risk of breast cancer. Jyväskylä: LIKES-Research Center for Sport and Health Sciences, 2003, 71 p.
Pohjanpiiri 3: 6-7, 2004: Liikunta on tärkeä osa sairauksien ehkäisyä ja hoitoa (Olavi Määttä)

Terveysväitteet tarkistettu

Lukuelämystä odottavat joutuvat nyt pettymään. Elintarvikeviraston tänään julkaisema Terveysväiteprojekti 2004 (Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, Emma Pikkarainen, Eeva Fieandt) on kovin heppoinen ja ikävästi sanoakseni kovin tylsästi kirjoitettu. Vuonna 2004 toteutettiin projekti, jossa 24 kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset ohjattiin tarkastamaan terveysmarkkinointia harjoittavia kauppoja ja paikallislehtiä. Kaiken kaikkiaan tehtiin 297 tuotetarkastusta, jotka koskivat 204 eri tuotetta.
Elintarvikevirasto menettää tässä kuivankankeassa raportissaan oivallisen tilaisuuden nostaa esille villinä rehottava terveystuotteiden markkinointi. Mikäli tarkoitus oli osoittaa kunnallisen elintarvikevalvonnan voimavarojen puute, tässä onnistutaan erinomaisesti. Mikäli tarkoitus oli paneutua terveysmarkkinoilla rehottaviin terveysväitteisiin, tässä epäonnistutaan surkeasti. Lähinnä tämä luo sellaisen kuvan, että lähettäkääpä meille lisää rahaa niin teemme ihan oikean tutkimuksen! Tässä olisi ollut mahdollisuus nostaa esille sellaisia luontaistuotteita, jotka ihan oikeasti toimivat ja joiden terveysväitteet pohjautuvat tutkittuun tietoon.

Tässä joitakin poimintoja havaituista epäkohdista:
  • Erään tuotteen esite antoi tuotteesta lääkkeellisen vaikutelman korostaessaan, että tuotetta on tutkittu kuin reseptivalmisteita. Tuotetta verrataan nimeltä mainittuun reseptivalmisteeseen. Esitteessä on kaavioita, joissa verrataan kyseisen tuotteen vaikutuksia mm. sokereiden imeytymiseen ja perusaineenvaihduntaan lumevalmisteen kanssa. Tuotteesta kerrotaan voimakkaita elintoimintoväitteitä, mm. lipaasinestäjä, suojaa soluja vaurioitumiselta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta tehokkaammin kuin C- ja E-vitamiini, ehkäisee alfa-amylaasientsyymiä.
  • Kuntien elintarviketarkastajien keräämässä aineistossa oli eräs luontaistuotevalmistajan esite, jossa kerrottiin nivelistä ja käytettiin kuvia apuna vertailtaessa terveitä ja tulehtuneita niveliä. Esitteessä ei suoranaisesti mainittu valmistajan tuotteita nimeltä, kerrottiin vain tiettyjä aineita sisältävien valmisteiden oletetusta tehosta niveliin. Esitteessä viitattiin mm. kipuihin, jomotuksiin, nivelruston rappeutumiseen ja nivelrikkoon. Elintarvikeviraston tulkinnan mukaan tämänkin esitteen antama informaatio katsotaan valmistajan tuotteiden lääkkeelliseksi markkinoinniksi ja siten lainvastaiseksi.
  • Elintarvikevirasto katsoi selvästi lääkkeellisten termien käytön kielletyksi lääkkeelliseksi markkinoinniksi, esimerkiksi termi ”diureetti” (nesteenpoistaja) katsottiin lääkkeelliseksi. Jos materiaalissa vain mainittiin nesteenpoisto, sitä ei tulkittu lääkkeelliseksi termiksi, vaikka diureetti tarkoittaakin nesteenpoistajaa. Diureetit ovat myös virtsaneritystä lisäävä lääkeaineryhmä, jota käytetään mm. kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Myös termit ”adaptogeeni” (auttaa elimistöä sopeutumaan rasitukseen) ja ”sedatiivinen” (rauhoittava) luokiteltiin kielletyiksi lääkkeellisiksi termeiksi.
  • Projektin materiaalissa oli paljon eksoottisia elintoimintoihin viittaavia väitteitä, jotka mitä todennäköisimmin ovat harhaanjohtavia väitteitä ja siten lainvastaisia. Näitä Elintarvikevirasto ei kuitenkaan luokitellut tässä selvityksessä lääkkeellisiksi. Tällaisia olivat muun muassa seuraavat aineistossa esiintyneet väitteet: verta puhdistava, aivotoiminnan sähköisen jännitteen värähtelyn taajuus muuttuu beeta-aalloista alfaaalloiksi, vilkastuttaa orgaanisten jäämien erittymistä

Onko raportissa jäänyt huomaamatta esim. tämä aivan älytön tuote:

Jvi-sport: Dymatize Meth-X Kasvuhormoni- ja tetosteroniboosteri. Ravintosisältö 2 kapselia: 5-Methyl-7-Methoxy-Isoflavone 200mg, 7-Isopropoxyisoflavone 40mg, LPC (Lysophosphatidylchlorine) 100mg, Tribulus Terrestris 500mg, Magnesium Aspartate 225mg, Zinc 15mg, NAC (N-Acetyl-Cyteine) 100mg, Green Tea 100mg, Guggul Extract 100mg.Yleistä: Kovin tuote urheiluravinne markkinoilla. Tuotteella erittäin tehokas vaikutus testosteroni- ja kasvuhormonitasoihin, joka luo edellytykset nopeampaan lihaskasvuun ja palautumiseen. Meth-X estää lihasten purkua, parantaa ravintoaineiden imeytymistä ja lisää proteiinisynteesiä. Meth-X:n avulla pystyt edistämään rasvanpalamista ja hyväksi käyttöä massakaudellakin. Ostamalla Meth-X:n varmistat kehityksen.

Loppujen lopuksi sanoisin, että hyvin moni ihminen toivoo luontaistuotekaupasta löytävänsä elämyksiä ja oman mielensä mukaista täydennystä ravintoonsa, eikä niinkään etsi lääkkeenomaisia tuotteita. Onko siinä nyt sitten niin paljon merkitystä onko pilleripurkin kyljessä luvattu vähän liikoja? Pahimmat epäkohdat, täydelliset huuhaa-tuotteet ja virheelliset terveysväitteet on kuitenkin syytä tietenkin kitkeä pois.

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2006

Eikosapentaeenihappo masennuksen hoidossa

Lukijakysymys: Olet muistuttanut aika ajoin ystäväsi Matin avustuksella mm. eikosapentaeenihapon terveysvaikutuksista. Missä määrin tällaisten lisäravinteiden käyttö on perusteltua esim. masennuksen tmv. hoidossa, kun tutkimuksissa edes vähäistä myönteistä vaikutusta antava annostus on moninkertainen tavalliseen annokseen verrattuna?

Vastaus: Eikosapentaeenihappoa (EPA) saadaan kaloista. Kalaöljyn noin 50 rasvahaposta vain EPA on antidepressiivinen ja antipsykoottinen aine, sanoo asiasta Suomessa eniten tietävä tohtori Matti Tolonen.
Olen tutustumassa tutkimusraportteihin EPAsta ja kovan luku-urakan ollessa pahasti kesken, en voi tarjota tähän kysymykseesi tyhjentävää vastausta. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että EPAsta on apua masennuksen hoidossa masennuslääkityksen tukena. Lue pohdiskellen tietopankkia etyyli-EPAsta. Niin minäkin teen - luen suomenkielisen tekstin, vertailen tekstiä alkuperäistutkimuksiin ja etsin lisää vastaavia tutkimuksia itsenäisesti. Luultavasti tarvitaan hoitovaikutuksen saamiseksi juuri masennukseen varsin suuria annoksia ja tästä syystä pelkän kalan syönti ei riitä vaan joudutaan turvautumaan kalaöljykapseleihin.
Käynnissä on tällä hetkellä lukuisia väestötasolla suoritettavia tutkimuksia (mm. National Institues of Health USA:ssa) ja koeputkessa tehtäviä EPAn vaikutusmekanismia tarkentavia perustutkimuksia. Katsotaan mitä lisätietoa ne tuovat tietopankkeihimme.
Kuopion yliopiston psykiatrian klinikassa on alkanut lokakuussa 2004 kliininen kaksoissokkokoe 200 masennuspotilaan 3 kk:n täydentävästä hoidosta eräällä E-EPA-valmisteella (1 000 mg/vrk). Tutkimusta johtaa oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihonen. Valintakriteerit täyttäviä potilaita tulee tutkimukseen sitä mukaa kun heitä löytyy; kaikki eivät siis aloita hoitoa yhtaikaa. Tutkimuksen odotetaan kestävän vielä ainakin vuoden (tekstiä kirjoitettaessa oli päiväyksenä 16.1.2006). Nämä tutkimukset kestävät kauan. Ei auta muu kuin odottaa kiltisti!
Omega-3-rasvahappojen vaikutusta masennuksen hoidossa on tutkittu tieteellisissä kaksoissokkokokeissa jo yli viisi vuotta. Eri maista julkaistut tutkimukset ja tapausselostukset viittaavat siihen, että vain EPA-rasvahappo on antidepressiivinen ja antipsykoottinen. Riittävän suurena päiväannoksena (1 000–4 000 mg/vrk) annettuna EPA-rasvahappo voi nopeuttaa paranemista ja vähentää taudin uusiutumisen vaaraa. Tehokkainta näyttää olevan kalaöljystä tyhjiötislaamalla valmistettu etyyli-EPA, jota voidaan tiivistää yhteen kapseliin 70–90 %, kun muissa valmisteissa EPAa on vain 15–37 %.

Syö monipuolisesti

Lukijakysymys: Eikö terveyden kannalta ole suositeltavampaa pyrkiä syömään monipuolisesti ja sitä kautta turvaamaan riittävä ravintoaineiden saanti kuin paikata puutteellista ruokavaliota (lue: epäterveellistä) ylimääräisillä ravintolisillä?

Vastaus: Monipuolinen ruokailu on terveytemme perusta.

Tässä tiedonjanoisille ote kirjastani Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, josta löytynee kaikille sopivaa tietoa:

Urheilija pärjää hyvin pitkälle ilman kukkaroa rasittavia lisäravinteita huolehtimalla siitä, että syö monipuolisesti ihan vain perusruoka-aineita. Monipuolisessa kasvik­sia ja eläinkunnan tuotteita sisältävässä ruokavaliossa on kaikki tarvitsemamme ravintoaineet helposti saatavassa muodossa.
On hyvä pitää mielessä ruokaympyrä ja sen sisältö. Ruokaympyrässä ravintosisällöltään samankal­taiset elintarvikkeet on ryhmitelty samoihin loh­koihin ympyrässä. Lohkojen koko vastaa eri elintarvi­keryhmien keskinäistä suhdetta ruokavaliossa (pieni lohko rasvoille, isoja lohkoja hedelmille, leivälle ja lihavalmis­teille). "Tavallinen" ruoka on kaikkein parasta ja monipuo­lisinta niin kuntoilijalle kuin aktiivisesti urheilua harrasta­valle. Vitamiinien, kivennäisaineiden ja pro­teiinien tarve lisääntyy harjoittelun vaikutuksesta, mutta monipuolinen ruokavalio, josta saadaan riittävä määrä ener­giaa tyydyttää myös yleensä näiden ravintoaineiden lisään­tyneen tarpeen. Ongelmana tässä yhteydessä on se, että urheilijat eivät valistuksesta huolimatta kokoa ravintolähteitä riittävän monipuolisesti:
- viljatuotteita
- kasviksia
- marjoja
- vihanneksia
- hedelmiä
- vähärasvaista lihaa
- kalaa
- kananmunia
- vähärasvaisia maitotuotteita
- mineraalipitoisia juomia

Varsinkin marjat, kasvikset ja vihannekset jäävät liian usein pois päivittäisestä ruokavaliosta. Koti-oloissa ruo­kaileva urheilija oikaisee liian helposti helpommin valmis­tuvan valmisruoan tai pikaruoan pariin. Biokemialliset tut­kimukset urheilijoiden ravitsemustilasta useiden vuosikym­menten ajoilta viittaavat vahvasti siihen, että monipuolisesta ruokavaliosta saatavat suojaravintoaineet riittävät kattamaan päivittäisen tarpeen. Päivittäin tekemämme ruokava­lion valinnat ovat tärkeitä, sillä yksittäiset ruoat tai ravinto­aineet eivät rakenna (tai tuhoa) kokonaisuutta. Kaik­kea voi syödä, kunhan suhteet ovat oikein (paljon hiilihyd­raatteja (60%), vähän rasvaa (25%) ja sopivasti proteiineja (15%)).
Helsingin olympialaisten (1952) aikana tehdyt ur­heilijoiden ravintoselvitykset antoivat energiaravintoainei­den suhteiksi: 40% hiilihydraattia, 40% rasvaa ja 20% pro­teiinia. Ajat muuttuvat: Antiikin kreikkalaiset urheili­jat söivät pääasiassa vihanneksia, herneitä, viljavalmisteita ja hedelmiä. Erikoisuutena mainitaan painija Milo Crotonista, joka voitti olympialaiset vuosina 532-516 e. Kr. Hänen väitetään syöneen 9 kg lihaa, 9 kg leipää ja 8,5 l viiniä päivittäin valmistautuessaan kisoihin.
Aiempina vuosisatoina länsimaiden suurin ravitsemuksellinen epä­kohta on ollut ruoan puute ja yksipuolisuus, joista on ai­heutunut nälkää ja puutostauteja. Sotavuosien jälkeen 1950-luvulla tilanne kääntyi toisinpäin ja epäkohdaksi muodostui ylensyönti.
Päivittäin läpivietävien kehittävien ja tehokkaiden harjoi­tusten suorittaminen onnistuu vasta, kun ruokavalion koos­tumus on urheilijan tarpeiden mukainen. Ravitsemuksen suunnittelussa ensisijaisia ovat energian tarpeen tyydytys, nestetasapainon säätely, hiilihydraattien, rasvojen ja proteii­nien määrä ja laatu sekä suojaravintoaineiden riittävän saan­nin turvaaminen. Lisäksi on syytä huomioida harjoi­tuskausi, ruokailurytmi, harjoitusten kesto ja -tiheys, mah­dolliset allergiat ja mieltymykset sekä huolehtia urheilijan ravitsemustilan seurannasta säännöllisesti. Tarvittaessa ravitsemustilaa voidaan seurata kliinisin ja biokemiallisin mittauksin. Läheskään kaikki urheilijat eivät kuitenkaan noudata riittävän monipuolista ruokavaliota. Usein urheilija noudattaa kaavamaisesti tiettyä rutiinia, niin harjoittelun kuin ruokavalionkin suhteen, jolloin ruokavaliosta saattaa muodostua liian yksipuolinen ja joidenkin ravintoaineiden osalta puutteellinen.
Yhteinen perheruokailu näyttää tukevan lasten ja nuorten terveitä ruokavalintoja. Eri­tyisen tärkeänä pidetään nuoriin kohdistuvaa valistusta mitä kannattaa syödä mikäli haluaa saavuttaa terveellisemmät elämäntavat. Niissä perheissä, joissa oli säännölli­sesti yhteinen päivällinen, lapset söivät harvemmin makeisia ja pikaruokaa. Ruoanlaittoon pitäisi käyttää enemmän aikaa, jotta ei aina tarvitsisi käyttää pikaruokia.
Kunnon kehittymi­sen kannalta on parempi jopa jättää 15 min lenkistä pois ja käyttää se ravintorikkaan ruoan valmistamiseen. Mielenkiintoista on että, kenialaiset kestävyysjuoksijat syö­vät erittäin paljon hiilihydraatteja (71%) ja hyvin vähän rasvaa (15%) ja proteiineja (13%). Ruoka oli varsin yksinkertaista, pääosin kasvispohjaista ja jokseenkin yksi­puolista (peruselintarvikkeita ja maissia sekä papuja). Mutta mitä tärkeintä, juoksu kulkee!
Ruokavalion ravitsemuksellinen laatu parantuu pienillä ruokatottumusten muutoksilla, joista ei ole kohtuutonta vaivaa. Kun syödään monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuudella, saadaan riittävästi kaikkia suojaravintoaineita. Mitä pienempi on energian tarve, sitä ensiarvoisempia oi­keat ruokavalinnat ovat, jotta saadaan kaikkia välttämättö­miä ravintoaineita. Erityisesti vanhusten, laihduttajien ja kevyttä työtä tekevien naisten on valittava syömisensä mo­nipuolisesti saadakseen aterioistaan kaiken tarpeellisen. Hetkellinen hairahdus rasvaisen ruoan pariin ei ole mikään katastrofi. Vasta sitten kun rasvaisesta ruoasta tulee tapa, voidaan puhua kohonneesta riskistä lihoa tai saada lii­kaa kolesterolia.
Urheilijan pääaterioiden pitäisi muodostua viljatuotteista ja perunoista. Perunan ravintoarvo on hyvin korkea. Hiili­hydraattien saannin kannalta hyviä perusruoka-aineita ovat: pasta, riisi ja nuudelit. Leipä kuuluu hyvänä hiilihyd­raattilähteenä urheilijan peruselintarvikkeisiin. Yleisesti ottaen urheilijan tulee välttää rasvoja, mutta jonkin verran hyödyllisiä tyydyttymättömiä rasvoja on syytä nauttia esim. pistämällä kasvisrasvalevitteitä leivän päälle. Tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat ovat hyödyllisiä niiden sisäl­tämien vitamiinien ja suurien antioksidanttimäärien vuoksi (C-vitamiini, karotenoidit ja flavonoidit). Maitotuottei­den merkitys urheilijalle on suuri niiden sisältämän proteii­nin ja kalsiumin vuoksi. Rasvaton maito, maitorahka, rae­juusto ja rasvaton jogurtti sopii jokaisen urheilijan ruokapöydälle. Banaani antaa nopeasti energia ja soveltuu hyvin palautumisvälipalaksi kun taas sitrushedelmät, ome­nat, päärynät ja persikat tulisi nauttia ennen harjoitusta. Tuoretta kalaa tulisi syödä vähintään kaksi kertaa viikossa. Muita hyviä lihavalmisteita ovat vähärasvainen broileri, naudan paistisuikaleet ja sian fileesuikaleet.
Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, että vete­raani-ikäiset (50.4 vuotta) pyöräilijät ja juoksijat pystyivät tyydyttämään ravintotarpeensa syömällä monipuolista pe­rusruokaa ja lisäravinteista ei ollut hyötyä.

tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Rasvasta käydään mielenkiintoista keskustelua!

Osallistu sinäkin mielenkiintoiseen rasvakeskusteluun!

Öljyä niveliin ja pistä näppäimistö laulamaan!
Rasvaa laineilleko liian härskissä rasvan ylistyksessä?
Kerro käsityksesi ravintorasvoista!

Asetelma on tällainen: Viralliselle ravintovalistukselle harmillisen ristiriitainen tutkimustulos on julkaistu JAMAssa ja siitä keskustellaan nyt mm. Science-lehdessä ja myöskin tässä vaatimattomassa blogissani. Turha minun tässä on tulosta kaunistella; heppoista oli hyöty rasvan vähentämisessä. Edustan itse virallista ravintovalistuksen kantaa, että suomalaiset edelleenkin syövät liikaa rasvaa. Mihin suuntaan olemme menossa rasvavalistuksessa?

Tohtori Matti Tolonen sanoo JAMAssa julkaistusta tutkimuksesta seuraavaa: Kyllähän WHI-tutkimus on raju sokki perinteisen ravitsemusvalistuksen antajille. Hehän ovat uskoneet vähärasvaiseen ruokavalioon kuin pukki suuriin sarviinsa. Tutkimusta kommentoidaan mm. New York Timesissa seuraavasti:"Tulokset ovat mullistavia", sanoo tohtori Jules Hirsch, New York Cityn Rockefeller-yliopiston entinen ylilääkäri. Hän on tutkinut koko ikänsä ruokavalioiden merkitystä painoon ja terveyteen. Hän kritisoi New York Timesin haastattelussa nykyistä ravitsemusneuvontaa. Terveysviranomaisilla ei ole hallussaan oikeaa tietoa siitä, kuinka ihmisten tulisi syödä hallitakseen painoaan ja pysyäkseen terveenä, Hirsch jyrisee."Tulos oli murskaava", sanoo Harvardin yliopiston ravitsemuslääketeiteen professori Walter Willet Science-lehdessä. Tämä ei ollut mikä tahansa tutkimus, sanoo tohtori Michael Thun, Yhdysvaltain syöpäjärjestöjen epidemiologi New York Timesissa. Hän kutsuu hanketta väestötutkimusten Rolls-Royceksi, niin suuri ja kallis se oli. Ja sellaisena se sanoo viimeisen sanan. Tutkimus ei tue vähärasvaisen ruokavalion suosittelemista väestölle sydän- ja verisuonitautien ja syövän ehkäisemiseksi. Monet muutkin ravitsemus- ja lääketieteiden asiantuntijat ovat kommentoineet tuloksia. Osa heistä neuvoo edelleen vähentämään tyydytettyjä ja transrasvoja, ja lisäämään kasvisten ja vihannesten syöntiä. Toiset taas eivät ole lainkaan ilahtuneita uusien tulosten tulkinnasta. Tohtori Dean Ornish, joka on kauan suosittanut vähärasvaista dieettiä uskoo, etteivät tutkimukseen osallistuneet naiset vähentäneet riittävästi rasvansyöntiään eivätkä he syöneet tarpeeksi kasviksia ja hedelmiä. Hän – kuten Wiletkin – pitää myös seuranta-aikaa liian lyhyenä syövän ilmaatnumsen kannalta. Toiset taas sanovat, että dieetillä on merkitystä sydäntautien ehkäisyssä, kunhan ihmiset vain noudattaisivat ns. Välimeren ruokavaliota, jossa on vähän tyydytettyjä rasvoja kuten voita ja runsaasti tyydyttymätöntä rasvaa, oliiviöljyä. Tutkimukseen osallistuneet naiset vähensivät kaikkia rasvoja, mikä saattoi olla virhe. Olisi ehkä pitänyt vähentää tiettyjä ja lisätä toisia.Sydänlääkäri Peter Libby Harvard Medical Schoolista huomauttaa, etteihän Välimeren dieetin eikä kuntoliikunnankaan terveysvaikutuksia ole tutkittu yhtä mittavasti kuin nyt raportoitua ruokavaliota. "Jos vastaava liikunnan terveysvaikutuksia käsittelevä tutkimus osoittautuisi negatiiviseksi, minä lakkaisin uskomasta väestötutkimuksiin", hän sanoo. Libby kritisoi tutkimusasetelmaa vanhanaikaiseksi. Hän uskoo, että useimmat ihmiset osaavat nykyään erottaa huonot ja hyvät rasvat toisistaan ja lisätä hyvien rasvojen (kuten omega-3:n) syöntiä. Tutkimusta johtanut epidemiologi Barbara V. Howard sanoo, että ihmisten tulisi ymmärtää, ettei mikään dieetti yksin takaa ihmisen terveyttä. "Mikään ruokavalion muutos tässä maassa ei poista kroonisia sairauksia", hän tulkitsee. "Ihmiset kuvittelevat aina, että tauti johtuu siitä, mitä he ovat syöneet. He eivät ajattele kuinka paljon he ovat syöneet, kuinka paljon he ovat tupakoineet ja kuinka vähän he ovat liikkuneet". Tupakointia lukuun ottamatta terveysvalistus perustuu suurimmaksi osaksi epäsuoriin näyttöihin elintapojen merkityksestä, Howard korostaa. Useimmat tutkijalääkärit ovat sitä mieltä, että meidän tulisi syödä hyvin, pitää paino kurissa ja harrastaa säännöllistä kuntoliikuntaa. Samanlaisia suosituksia antavat myös syöpätutkijat. Esimerkiksi tohtori Thun ei kannata vähärasvaisen ruokavalion suosittelemista syövän ehkäisemiseksi. Toiset tutkijat muistuttavat geenivirheiden merkityksestä kroonisten tautien synnyssä. Nyt julkaistu tutkimus on hyvin suunniteltu ja toteutettu ja sen tulokset pitää ottaa todesta, sanoo David A. Freedman, Kalifornian yliopiston tilastotieteilijä. Hän ei ollut itse mukana tässä tutkimuksessa, mutta on kirjoittanut oppikirjoja väestötutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta. Nyt tutkijat olivat ottaneet purtavakseen kovan pähkinän, sillä asiantuntijat ovat vakuutelleet vuosikymmeniä, että vähärasvainen ruokavalio ehkäisee sydäntauteja ja syöpää ja on muutenkin terveellinen. Tällaisia väitteitä on vaikea todistaa. Myöskään runsaan kuidun saannin ja paksusuolisyövän välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan sitovasti, vaikka se on ollut vuosikymeniä vallitseva käsitys. Ei myöskään ole sitovasti osoitettu, että vitamiinien käyttö estäisi tai aiheuttaisi syöpätauteja. [Esimerkiksi suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa oli monia menetelmävirheitä, jotka mitätöivät johtopäätökset. Beetakaroteeniryhmässä heti seuraavana päivänä tapahtunut koehenkilön kuolema laskettiin vitamiinkapselin aiheuttamaksi jne. Kritiikistä huolimatta Kansanterveyslaitos ei suostu korjaamaan virheitään.]Uusia tuloksia on tulkittu myös painonhallinnan kannalta. Koeryhmän ruokavalio ei näyttänyt vaikuttaneen koehenkilöiden painoon. Eräät tutkijat huomauttavat, ettei vähärasvainen, runsaasti hiilihydraatteja sisältänyt ruokavalio lihottanut, vastoin ns. alakarppisten (low-carb) käsityksiä. Toisaalta on huomattava, ettei tässä testattu low-carb -dieettiä (matalahiilihydraattista ruokaliota). Tulokset eivät tukeneet yleistä käsitystä, jonka mukaan rasvan vähentäminen auttaisi laihtumaan. Vaikka aineisto käsitti vain naisia, pätevät sydäntauteja ja syöpää koskevat tulokset todennäköisesti myös miehiin, sanoo Women's Health Initiativen projektipäällikkö tohtori Jacques Rossouw New York Timesissa.
Tohtori Pentti Nykänen vastaa: Luin Jaman alkuperäisartikkelin.On huomioitava, että tutkittavien keski-ikä oli tutkimuksen alussa 62 vuotta. Tuloksia voidaan siis soveltaa vanhempaan ikäluokkaan. 62 vuoteen mennessä on varmaan jo taphtunut "luonnonvalintaa" joten tutkimus ei ole edustava koko populaation osalta.
Ja tohtori Tolonen jatkaa: Ravitsemusopit ovat kyllä menossa uusiksi. Kohtuullisen runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio alentaa veren kohonnutta kolesterolia, kun taas liian vähärasvainen ruokavalio nostaa sitä, kertoo toinen amerikkalainen tutkimus. Se vahvistaa vastikään julkaistuja Oulun yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen havaintoja, joiden mukaan vähärasvainen ja paljon (700 g/vrk) kasviksia sisältävä ruokavalio lisää hapettunutta LDL-kolesterolia ja vähentää hyvää HDL-kolesterolia. Tällaiset muutokset ahtauttavat tunnetusti verisuonia. Tutkimus tehtiin New Yorkin valtionyliopistossa Buffalossa tohtori David Pendergastin johdolla. Siinä 11 istumatyötä tekevää koehenkilöä – 6 naista ja 5 miestä – noudatti kolme viikkoa hyvin vähärasvaista ruokavaliota, jonka antamasta energiasta 19 % tuli rasvasta. Seurauksena oli, että veren "hyvä" HDL-kolesteroli väheni. Hyvä kolesteroli kiertää veressä sitoutuneena valkuaisaineeseen, HDL-lipoproteiiniin, joka kuljettaa kolesterolia pois verisuonten seinämistä maksaan hajotettavaksi. Veressä tulee olla tietty vähimmäismäärä HDL-kolesterolia, koska se suojaa sydäntä ja verisuonia, sanovat tutkijat. Uuden tutkimuksen mukaan sopiva rasvan syönti pitää HDL-kolesterolin määrän sopivana, mutta vähärasvainen ruoka vähentää sitä liikaa. "Tulos ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen tulisi saada 50 % energiastaan rasvasta", Pendergast muistuttaa. "Kohtuullinen rasvan syönti – 30–35 prosenttia ravinnon kaloreiden määrästä – näyttää olevan terveydelle hyväksi", hän tulkitsee. Pendergastin tutkimuksen terveellinen "rasvainen ruokavalio" käsitti muun muassa punaista lihaa ja oliiviöljyä. Siinä ei ollut sen enempää kaloreita kuin noin 30 % rasvaa sisältävässä ruokavaliossa eikä se lisännyt yhtään veren LDL-kolesterolia. Sitä vastoin 19 %:n vähärasvaisen dieetin kalorimäärä oli pienempi ja koehenkilöt laihtuivat sen aikana hiukan. Mutta samalla aleni myös hyvän HLD-kolesterolin pitoisuus, Perdergast muistuttaa. Hänen tutkijaryhmänsä on äskettäin julkaissut samanlaisen ravintotutkimuksen kestävyysjuoksijoiden keskuudessa. Siinäkin vähärasvainen ruokavalio alensi HDL-kolesterolia ja heikensi immuunijärjestelmän toimintaa. Pendergast on vakuuttunut siitä, ettei vähärasvainen ruokavalio ole terveellinen enempää urheilijoille kuin tavallisillekaan ihmisille. Hän ei ota vielä kantaa siihen, minkälaista ruokavaliota lihavien ja sydäntautisten ihmisten tulisi noudattaa. Sekä amerikkalaiset että suomalaiset tutkijat uskovat, että rasvaa sisältävä ruokavalio edistää HDL-kolesterolia kuljettavan ApoA1-proteiinin tuotantoa elimistössä. Meksawan K, Pendergast DR, Leddy JJ, et al. Effect of low and high fat diets on nutrient intakes and selected cardiovascular risk factors in sedentary men and women. J Am Coll Nutr. 2004;23(2):131-40.
Tohtori Christer Sundqvist miettii syntynyttä tilannetta seuraavasti: Nämä ovat loistavia kommentteja. KIITOS! Elämme todella jännittäviä aikoja. Nyt on valmistunut useita laadukkaita ravintotukimuksia, jotka pistävät käsityksemme ravinnon rasvoista uusiksi ainakin mitä tulee virallisen ravintovalistuksen linjaan. Olen yrittänyt saada kommentteja tähän asiaan Kansanterveyslaitoksen tutkijoilta. Ilmeisesti siellä ollaan kuitenkin niin kiireisiä, että kommenttia saadaan edelleen odottaa.Itse olen vankasti sitä mieltä, että rasvan laadulla on tässä keskeinen rooli. Liian vähärasvaisessa ruokavaliossa lienee se vaara, että terveellisen rasvan osuus jää liian alhaiseksi. Antaisin tukeni tohtori Toloselle tässä asiassa. Me tarvitsemme kiihkotonta ja asiallista valistusta ravinnon rasvoista. Teen näistä rasvakeskusteluistamme yhteenvedon jossakin vaiheessa.

Mitä mieltä te olette? Teen tästä käydystä keskustelusta jossakin vaiheessa yhteenvedon ja mikäli saamme mukavasti tekstiä aikaiseksi, voimme ehkä lähettää tästä käsikirjoituksen julkaistavaksi joihinkin niihin terveys- ja liikuntalehtiin joihin minä tavallisesti kirjoitan.

Blogiarkisto