Onko aito luonnontuote aina parempi kuin ravintolisä?

Vastaus lukijakysymykseen:

Iltakajo kysyy: Millaisia eroja on ravintoaineiden pilkkoutumisessa ja imeytymisessä, kun verrataan puhtaita luonnonantimia ja vastaavia (synteettisiä?) ainesosia sisältäviä ravintolisiä?

Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys! Oikeastaan minun pitäisi heti sanoa, että en tiedä vastausta tähän kysymykseen. Kiusaan teitä kuitenkin vastauksentapaisella. Vastauksen antamiseen ei minun mielestäni löydy osviittaa tieteellisestä tutkimuksesta. Liekö minun syytä edes yrittää jotain sekavaa sanoa tästä asiasta? Onko siitä enemmän harmia kuin hyötyä? Johtaako tämä uskottavuuteni täydelliseen tuhoutumiseen? Lukeeko näitä sivuja tämän jälkeen enää kukaan? Otan riskin ja vastaan tähän kysymykseen!
Nähkää tämä vastaukseni jonkinlaisena keskusteluun kutsuna ja vilpittömänä vastauksen etsintänä tähän Iltakajon todella hyvään kysymykseen. Ei minulla ole tarpeeksi tietoa tästä asiasta! Kenellä on? Kuka heittää ensimmäisen kiven minun yleisessä kivityksessäni?

Rohkeana poikana vastaan tähän kuitenkin näin: Puhtaat luonnonantimet ovat ylivertaisia verrattuna ravintolisiin, jotka todellakin usein ovat synteettisesti valmistettuja tuotteita aivan kuten nykyaikaiset lääkkeemme. Se mikä puuttuu ravintolisästä on luonnon oma "pakkausaine" (ravintokuidut, kasvin omat mehut, antioksidantit, tuntemattomat tai vähän tutkitut ainesosien yhteisvaikutukset ym.). Lisäksi nautittuun hedelmään liittyy aina vaikeasti mitattavia mielikuvia kuten hedelmän väri, maku ja muoto. Esimerkiksi hedelmän houkutteleva väri voi virittää suoliston sellaiseen tilaan, että imeytyminen tehostuu. Ei suolistoa tulisi nähdä pelkkänä koneistona. Tunnettu ja tutkittu asia on se, että vitamiinistatuksen ollessa kunnossa vitamiinia imeytyy vähemmän suolistosta ja jotkin vitamiinit, hivenaineet ja jotkut ruoan ainesosat häiritsevät vitamiinien imeytymistä. Kun jokin tietty ravintoaine eristetään luonnontuotteesta "yhteys" luontoon tavallaan menetetään.

Ennenkuin toisin todistetaan kannattaa siis minun mielestäni mielummin syödä vitamiinit esim. hedelmästä kuin pilleripurkista.

Vastauksen ongelmallisuus saattaa johtua lähinnä siitä, että on kyllä jonkin verran tutkimustietoa ja -traditiota luonnon omista tuotteista, joita pääsääntöisesti voidaan pitää hyvin terveellisinä ja suositeltavina, mutta sen sijaan ravintolisiä on yllättävän vähän tutkittu esim. tarkoissa kaksoissokkotutkimuksissa. Jos tutkimuksia ravintolisistä on tehty kaikkien tieteen kriteereiden mukaisesti, saavutetaan monesti ristiriitaisia tuloksia monimutkaisesta koeasetelmasta johtuen. Ongelmat eivät todellakaan johdu siitä, etteikö mielenkiintoa tulosten saavuttamiseen olisi. Päinvastoin halu saada tietoa ravintolisien vaikutuksista on todella suuri. Ongelmana on tutkimustyön kalleus (kuka rahoittaa?). Sponsoroinnin saaminen on todella vaikeaa isoihin väestötasolla suoritettaviin tutkimuksiin ja ravintolisien vaihteleva laatu tekee tilanteen myös kovin hankalaksi. Ravintolisistä ei vaadita samanlaisia, tarkkoja kymmenienkin vuosien ajan kestäviä tutkimuksia kuin monista lääkkeistämme. Ei minulla ole minkäänlaista halua käyttäytyä katalasti ravintolisiä myyviä yrityksiä kohtaan. Totean vain faktana, että luontaistuote voi olla kovin huonosti tutkittu tuote ja yhtä kaukana luonnon omasta tuotteesta kuin synteettisesti valmistettu lääkeaine. Itse asiassa luontaistuotteiden valmistus on nykyään varsinaista huipputeknologiaa.

Tämä tyly vastaukseni ei kuitenkaan tarkoita, että ravintolisät olisivat hyödyttömiä. Kyllä niistä on joissakin tapauksissa ollut ilmeistä hyötyä. Sen verran merkittäviä potilaskuvauksia olen saanut lukea ja olen saanut kokea joidenkin ravintolisien hyödyllisyyden lähipiirissäni. Puuttuvat tarkat väestötason tutkimukset eivät kuitenkaan (vielä) salli tämän suurempaa ilakointia. Täytyy ottaa huomioon, että suurin osa ravintolisien tutkimuksista on tehty soluviljelmillä ja koe-eläimillä (aivan kuten monet muutkin tutkimukset).

Osoitan hämmästyttävän kehnon tietämykseni tason: Ei minulla ole tiedossa löytyykö tarkkoja tutkimuksia esimerkiksi ravintolisien sisältämien vitamiinien ja hivenaineiden imeytymisestä suolistosta. Imeytyykö pillerin vitamiini yhtä tehokkaasti kuin omenan sisältämä vitamiini? Kauheata todeta miten vähäisellä paneutumisella itse ongelmaan minä levitän tätä hedelmien ja vihannesten ilosanomaa ravintoluennoillani! Mitä jos minä todellakin olen ymmärtänyt asian ihan väärin?

Nyt joudunkin kysymään teiltä jatkokysymyksen: Onko tiedossanne tarkkoja tieteellisiä tutkimuksia missä verrataan luonnon omien tuotteiden imeytymistä esim. synteettisesti valmistettuihin vitamiinipuristeisiin? Missä se tiukka fakta luuraa?

Todella kutkuttaksi tilanne muodostuu kun ravintolisiä käytetään lääkkeenomaisesti hoitamaan jotakin sairautta. Otan esimerkkinä esille synteettisesti valmistetut kalaöljyt ja hyvin mielenkiintoisessa tutkimusvaiheessa olevat omega-3-rasvahapot (esim. E-EPA). Eikosapentaeenihaposta löytyy yhä enemmän tarkkoja kaksoissokkotutkimuksia ja tämän "farmaseuttisen" kalaöljyn tarjoamat mahdollisuudet erilaisten sairauksien hoidossa ja parantamisessa on näytetty toteen. Sairauden hoitoon tarvittavia määriä kalaöljyä lienee mahdotonta saada kokoon kala-aterioiden muodossa. Näin olen asian ymmärtänyt. Ainoaksi mahdollisuudeksi saavuttaa lääkkeenomainen hoitotulos on nauttia kalaöljyä pilleristä. Terve ihminen selvinnee kuitenkin ilman E-EPAa. Onko näin?