Monimutkaisia asioita ei kannata liikaa jäädä miettimään

Hollannissa on tehty erityisen mielenkiintoinen tutkimus, josta minulla on samansuuntaisia kokemuksia itsellänikin. En halua nyt millään tavalla kehuskella omilla kyvyilläni. Totean vain faktana, että minulla on todettu lahjakkuutta käsitellä isoja asiakokonaisuuksia. Suurempia pinnistelemättä pystyn hahmottamaan tuhansien lukemieni tieteellisten tutkimusten yksityiskohtaisistakin tutkimustuloksista niiden olennaiset havainnot ja asettaa ne suurempaan kokonaisuuteen kuten esimerkiksi terveyteen. Nykytekniikka tietokoneineen ja terveystietokantoineen on helpottanut tätä ajattelutyötäni valtavasti. Nyt olen iloinen kun olen löytämässä selityksen lähes koko elämäni ajan vaivanneeseen kummalliseen tapaan välillä tehdä töitä jonkin isomman kokonaisuuden parissa useita vuorokausia yhteen menoon. Annan ajan kulua monimutkaisten työtehtävien parissa liiemmin pinnistelemättä ja asiat selkiintyvät aivan kuin itsestään. Aivot työstävät ongelmaa ikään kuin muiden tehtävien ohella.

Suloista on lukea miten hollantilaiset ovat todenneet, että monia eri näkökohtia sisältävien päätösten tekemisessä ei kannata hosua, vaan antaa aivoille aikaa työstää ratkaisua tiedostamattomasti, ilman aktiivista pohdiskelua. Sen sijaan pienemmän ratkaisun tekemisessä aktiivinen ajattelu tuotti hyvän tuloksen.

Amsterdamin yliopiston tutkija Ap Dijksterhuis työryhmineen testasi päätöksentekoa ja sen onnistumista sekä kokeellisesti että reaalitilanteessa, kahdessa eri kauppaliikkeessä Amsterdamissa. Kokeellisessa osassa joukolle vapaaehtoisia annettiin tehtäväksi valita uusi auto joko neljän tai 12 annetun tiedon perusteella. Ominaisuudet olivat valintaan oleellisia vaikuttavia seikkoja kuten bensiinin kulutus tai jalkatilan suuruus. Kun kriteereitä oli vain neljä ja aikaa neljä minuuttia, useimmat löysivät parhaan yhdistelmän. Sen sijaan 12:n ominaisuuden kokonaisuus oli liian vaikea hallittavaksi neljässä minuutissa, sillä vain joka neljäs onnistui löytämään kaikkein parhaan ominaisuusyhdistelmän sisältävän automallin. Tulos on sama kuin sattuman tuottama. Sen sijaan kun koehenkilöille annettiin muutaman minuutin pohdiskelun jälkeen muuta mietittävää eli käskettiin heidän ratkaista aivan muu tehtävä, tilanne muuttui. Kun auton valintaan palattiin toisen ongelman pohtimisen jälkeen, huomattavasti useampi löysi parhaan yhdistelmän. Aivot tekivät työtä tehokkaasti taustalla, ilman tietoista ohjausta.

Kokeen toisessa osassa tutkijat seurasivat ostajia huonekaluliikkeessä ja tavaratalon keittiövälineosastolla. Alkuoletus oli, että huonekalujen valintaa mietitään pidempään, keittiövälineet valitaan nopeasti. Pari viikkoa ostoksen jälkeen ostajilta kysyttiin miten onnistunut valinta oli ollut. Ne jotka olivat keskittyneet valitsemaan keittiövälineitä tietoisesti pitempään kaupassa, olivat tyytyväisempiä ostoksiinsa kuin harkitsematta ostaneet. Huonekaluostoksiinsa tyytyväisimpiä olivat ne, jotka eivät olleet kaupassa pohtineet tietoisesti kovin pitkään ostostaan. Todennäköisesti he olivat miettineet valintaansa jo aiemmin ja alitajunta oli työstänyt valinnan valmiiksi.

Ilmeisesti aivojen tietoinen ajattelutoiminta ei pysty hallitsemaan kovin suurta yksityiskohtien määrää samanaikaisesti. Kun meillä on aivoissamme ratkaistavana monimutkainen ongelma, kannattaa jättää sen käsittely automaattisen toiminnan kohteeksi. Tulos on todennäköisesti parempi kuin pakotetun aktiivisen miettimisen jälkeen.

Lähde: Radion tiedeuutiset, 19.2.2006