Maailmankaikkeuden laajuudessa mitättömäksi luokiteltava ongelma voi suistaa elämän raiteiltaan ainakin hetkeksi. Ongelmana on kotikoloni laajakaistayhteyden selittämätön ongelma. Jonotin palveluntarjoajani asiakaspalveluun yli tunnin (!) saamatta palvelua. Olisin vain kysynyt onko vikailmoitukseeni reagoitu. Selittämättömällä tavalla yhteyteni meni poikki, eikä ole vironnut henkiin vaikka olen pistänyt likoon kaiken ATK-taitoarsenaalini. Paikallinen puhelinyhtiö väittää linjan olevan auki ja totean analysointiohjelmillani (olen aika hyvin perillä näistä ATK-asioista, vaikka sen itse sanonkin), että liikennettä tulee ja menee normaalisti. Vian väitetään olevan palveluntarjoajassani.
Internet ei toimi, totean lakonisesti. Tuntikausien ahertelusta huolimatta.
Onneksi minulla on edelleen antiikkinen 19,6 k:n puhelinmodeemini ja puolisalainen soittosarja erääseen palvelimeen ja voin lukea sähköpostit ja vastatakin saapuneisiin viesteihin. Mutta nettiselailu saa toistaiseksi jäädä. Nyt istun veteraaniurheilijoiden toimistossa ja teen toimistotöitä. Täällä toimii asentamani Internetyhteys edelleen. En taatusti koske mihinkään yhteysasetuksiin, sillä "if it works, don't fix it". Täällä toimistossa oli muuten aika jännä tilanne Internetin suhteen. Täällä oli aikanaan joku ihmeen Homeline kotisoittosysteemi, joka aika-ajoin oli viikkotolkulla epäkunnossa. Moraalittoman korkeaan hintaan saatiin aivan olematonta palvelua. Silloinkin jonotettiin porukalla "asiakaspalveluun" tuntikausia. Joskus siitä oli jopa apua, joskus ei. Toimistopäivät kuluivat puhelimessa jonottaen. Onkohan kukaan arvioinut miten paljon aikaa (rahaa) menee hukkaan kun yritykset ja yksityiset räpläävät näiden onnettoman epävarmojen laajakaistayhteyksien kanssa? Eikö teidänkin mielestänne ole kohtuutonta pitää asiakasta puhelinjonossa yli tunnin ratkaistakseen jotakin niin yksinkertaista ongelmaa kuin laajakaistan yhteysongelmaa?
Palveluntarjoajani on ystävällisessä sähköpostissaan ilmoittanut, että korjauspyyntöni käsitellään 4 vuorokauden kuluttua. Silloin kuulemma on minun vuoroni saada palvelua. Mitenköhän monella S:n asiakkaalla onkaan laajakaista-ongelmia kun minä joudun odottamaan peräti 4 vrk ennenkuin asiaani ruvetaan käsittelemään? Siihen asti koitan hoitaa vähäiset surffailutarpeeni täällä veteraaniurheilijoiden toimistossa. Bloginkirjoitteluun tulee luultavasti tauko. Mikä lienee terveellistä. Blogit veivätkin aikalailla paljon aikaani.
keskiviikkona, elokuuta 31, 2005
maanantaina, elokuuta 29, 2005
Hitunen ravintotietoutta
Tässä muutama kiinnostava uutisaihe ravinnon ja terveyden maailmasta, joukossa saatta olla yksi uutisankkakin:
Kasvisruokavaliota noudattavat naiset onnistuvat jutun mukaan helpommin painonhallinnassaan kuin lihaa syövät. (Saattaa pitää paikkansa.)
Fyysinen suorituskyky laskee kiihtyvästi
Fyysisen suorituskyvyn laskun väitetään olevan 70-vuotiailla neljä kertaa nopeampaa kuin 20 – 30-vuotiailla. Suorituskyvyn lasku näyttäisi johtuvan valtaosin sydämen kapasiteetin laskusta eikä maksimisykkeen laskusta. Tutkimus kertoo myös, että mitä paremmin kunnostaan huolehtii, sitä enemmän reservejä on käytössä. Ikääntyneiden välillä on tästä syystä valtavia eroja suorituskyvyssä. (Ei muuta kuin tossua tossun eteen!)
Akupunktuuri voi parantaa siemennesteen laatua
Kiinalaistutkimuksen mukaan akupunktiohoito voi parantaa miesten siemennesteen laatua, kun se on tuntemattomasta syystä heikentynyt aiheuttaen hedelmättömyyttä. (Tämä voi olla uutisankka, täytyy lukea alkuperäisjulkaisu. En usko akupunktioon alkuunkaan. Painii samassa sarjassa homeopatian ja astrologian kanssa.)
Lihaa syövät naiset ovat todennäköisemmin lihavia kuin kasvissyöjät
Kasvisruokavaliota noudattavat naiset onnistuvat jutun mukaan helpommin painonhallinnassaan kuin lihaa syövät. (Saattaa pitää paikkansa.)
Fyysinen suorituskyky laskee kiihtyvästi
Fyysisen suorituskyvyn laskun väitetään olevan 70-vuotiailla neljä kertaa nopeampaa kuin 20 – 30-vuotiailla. Suorituskyvyn lasku näyttäisi johtuvan valtaosin sydämen kapasiteetin laskusta eikä maksimisykkeen laskusta. Tutkimus kertoo myös, että mitä paremmin kunnostaan huolehtii, sitä enemmän reservejä on käytössä. Ikääntyneiden välillä on tästä syystä valtavia eroja suorituskyvyssä. (Ei muuta kuin tossua tossun eteen!)Akupunktuuri voi parantaa siemennesteen laatua
Kiinalaistutkimuksen mukaan akupunktiohoito voi parantaa miesten siemennesteen laatua, kun se on tuntemattomasta syystä heikentynyt aiheuttaen hedelmättömyyttä. (Tämä voi olla uutisankka, täytyy lukea alkuperäisjulkaisu. En usko akupunktioon alkuunkaan. Painii samassa sarjassa homeopatian ja astrologian kanssa.)
Det dagliga brödet
Esitelmä terveellisistä ruokatavoista 29.8.2005, Keltaisessa talossa. Ilouutisena kerrottakoon, että kukaan ei nukahtanut esitelmän aikana. (suomeksi on ilmestynyt saman tyyppinen blogiteksti)
Det dagliga brödet christer sundqvist
Föredrag i F:s nya utrymmen 29.8.2005
Jag utbildar toppidrottare i det hur man äter hälsosammare. Fast vi kanske inte skall bli toppidrottare har vi ändå nytta av att veta hur man äter hälsosammare. Det mesta av det jag säger har ni hört många gånger och av flera olika personer. Det blir lätt så att man slår dövörat till när man får råd av någon. Och särskilt av en som ni känner så här bra och ännu till råga på allt om just matvanor. Matvanor brukar man ju tvista om. Kan det nu löna sig att lyssna på den där christer, undrar du kanske? Ta och ge mig en chans. Kanske det här är dagen då du börjar ta maten på allvar. För jag tror faktiskt att hälsosam mat och hälsosamma matvanor är väldigt viktiga för oss alla.
1) ät mångsidigt!
Mångsidig mat garanterar att vi får i alla de nödvändiga vitaminerna, mineralerna, fibrerna osv. Framförallt lönar det sig att öka användningen av färska grönsaker. Undvik synliga fetter för fet mat gör att man lätt blir fet. Snabbmat, hamburgare, pizzor osv. är väldigt ensidig mat.
2) ät fisk två gånger i veckan
”Kloka människor äter fisk” stod det på en t-skjorta märkte jag och det är faktiskt rätt. Fisk är bra mat. Fiskens fett är hälsosamt. Man känner sig aldrig lika proppfull efter en fiskmiddag som efter en för stor bit kött.
3) Ät någonting var tredje timme
Det är bra om man kan hålla sig till en regelbunden rytm i sitt ätande. Då hålls blodsockret jämnare och varierar inte så hemskt mycket under dagens lopp. Vetenskapen har visat att var tredje timme är det bäst att äta mat eller mellanmål. Det är en dålig ovana att äta väldigt litet på morgonen, äta en smörgås mitt på dagen, dricka flera koppar kaffe för att hållas pigg och sedan helt utsvulten proppa i sig massor av mat på kvällen. Tyvärr är det här verklighet för många. Man skall förstås inte heller äta hela tiden något smått när man tittar på TV eller läser någon bok.
4) om du är jättehungrig skall du helst äta mycket kolhydrater (i form av bröd, potatis, ris, makaroner osv) och protein (i form av magert kött). Fet mat skall man undvika om man är jättehungrig för man blir så fort hungrig igen av fet mat. Det här är faktiskt sant! I människans hjärna finns det ett litet organ som heter hypothalamus, som reglerar vår hungerkänsla. Man har märkt att hungern registreras på basen av det hur mycket man måste tugga maten och hur ofta man sväljer. Fet mat dimper ner i magen snabbt och utan att man behöver tugga så intensivt. Tänk t.ex. på en morot, som du tuggar på länge, och på en fet köttbit, som verkar att slinka ner i ett nafs. Den som bantar borde äta sådan mat som man måste tugga på länge, är mitt enkla råd.
5) ät långsamt!
Det är många som slevar i sig maten i en hast. Det är en dålig ovana. Tugga maten ordentligt så mår magen bättre. Matspjälkningen börjar redan i munnen. Och som vi redan hörde, så lurar man hungercentret i hjärnan om man tuggar länge på maten.
6) för bort tallriken genast när du slutat äta.
Om man lämnar tallriken på bordet får man lätt lust att ta litet mera.
7) välj alltid i butiken ett fettsnålt alternativ om det finns
Fetter får man tillräckligt i sig fast man är på sin vakt, så det lönar sig att undvika synligt fett.
8) far inte hungrig till mataffären
Man kan göra helt knasiga uppköp om man är hungrig i mataffären. Helst skall man göra upp en köplista på förhand och följa listan trots att det finns specialerbjudanden på de mest underbara matvaror
9) motionera dagligen
Motion är förstås bra för hälsan annars också, men det som är viktigt att komma ihåg är att motion ökar ämnesomsättningen under motionsrundan och ännu flera timmar efter motionen. Ju högre ämnesomsättning desto bättre mår man och desto mindre finns det risk för fetma, åderförkalkning och vuxendiabetes.
10) ät inte mat från tallriken efter klockan 8 på kvällen
Efter 8 äter man grönsaker, frukter, bröd, men inte vanlig mat. Människan har under livets gång utvecklat en dygnsrytm, som gör att alla kroppsfunktioner sjunker mot kvällen. Man stör den här rytmen om man äter mat sent på kvällen. Risken för fetma ökar också om man äter mat väldigt sent på kvällen.
11) efter maten skall man helst ta en tupplur
Det är bra att vila efter maten för då skvalpar inte maginnehållet omkring hela tiden. Det är större chans att få i sig matens värdefulla näringsämnen om man vilar på maten.
12) drick mycket vatten
Man skall dricka rent vatten fast man inte är törstig. Människans tarmar, muskler, hud, blodomlopp osv. vilar i ett vattenbad. Över 70% är vatten i människan. Många människor har ofta huvudvärk som beror på det att de dricker för litet vatten. Det värsta man egentligen kan göra mot huvudvärk är att dricka mycket kaffe och ta några huvudvärkspiller. Kaffe därför att det är vätskedrivande och huvudvärkspillret därför att det tar bort varningssignalen om att något är på tok.
Det finns mycket annat man kan tala om då det gäller mat, men kanske vi slutar här. Om ni vill kan vi starta en studiecirkel kring mat här i Diverseboda.
Tack för uppmärksamheten!
Det dagliga brödet christer sundqvist
Föredrag i F:s nya utrymmen 29.8.2005
Jag utbildar toppidrottare i det hur man äter hälsosammare. Fast vi kanske inte skall bli toppidrottare har vi ändå nytta av att veta hur man äter hälsosammare. Det mesta av det jag säger har ni hört många gånger och av flera olika personer. Det blir lätt så att man slår dövörat till när man får råd av någon. Och särskilt av en som ni känner så här bra och ännu till råga på allt om just matvanor. Matvanor brukar man ju tvista om. Kan det nu löna sig att lyssna på den där christer, undrar du kanske? Ta och ge mig en chans. Kanske det här är dagen då du börjar ta maten på allvar. För jag tror faktiskt att hälsosam mat och hälsosamma matvanor är väldigt viktiga för oss alla.
1) ät mångsidigt!
Mångsidig mat garanterar att vi får i alla de nödvändiga vitaminerna, mineralerna, fibrerna osv. Framförallt lönar det sig att öka användningen av färska grönsaker. Undvik synliga fetter för fet mat gör att man lätt blir fet. Snabbmat, hamburgare, pizzor osv. är väldigt ensidig mat.
2) ät fisk två gånger i veckan
”Kloka människor äter fisk” stod det på en t-skjorta märkte jag och det är faktiskt rätt. Fisk är bra mat. Fiskens fett är hälsosamt. Man känner sig aldrig lika proppfull efter en fiskmiddag som efter en för stor bit kött.
3) Ät någonting var tredje timme
Det är bra om man kan hålla sig till en regelbunden rytm i sitt ätande. Då hålls blodsockret jämnare och varierar inte så hemskt mycket under dagens lopp. Vetenskapen har visat att var tredje timme är det bäst att äta mat eller mellanmål. Det är en dålig ovana att äta väldigt litet på morgonen, äta en smörgås mitt på dagen, dricka flera koppar kaffe för att hållas pigg och sedan helt utsvulten proppa i sig massor av mat på kvällen. Tyvärr är det här verklighet för många. Man skall förstås inte heller äta hela tiden något smått när man tittar på TV eller läser någon bok.
4) om du är jättehungrig skall du helst äta mycket kolhydrater (i form av bröd, potatis, ris, makaroner osv) och protein (i form av magert kött). Fet mat skall man undvika om man är jättehungrig för man blir så fort hungrig igen av fet mat. Det här är faktiskt sant! I människans hjärna finns det ett litet organ som heter hypothalamus, som reglerar vår hungerkänsla. Man har märkt att hungern registreras på basen av det hur mycket man måste tugga maten och hur ofta man sväljer. Fet mat dimper ner i magen snabbt och utan att man behöver tugga så intensivt. Tänk t.ex. på en morot, som du tuggar på länge, och på en fet köttbit, som verkar att slinka ner i ett nafs. Den som bantar borde äta sådan mat som man måste tugga på länge, är mitt enkla råd.
5) ät långsamt!
Det är många som slevar i sig maten i en hast. Det är en dålig ovana. Tugga maten ordentligt så mår magen bättre. Matspjälkningen börjar redan i munnen. Och som vi redan hörde, så lurar man hungercentret i hjärnan om man tuggar länge på maten.
6) för bort tallriken genast när du slutat äta.
Om man lämnar tallriken på bordet får man lätt lust att ta litet mera.
7) välj alltid i butiken ett fettsnålt alternativ om det finns
Fetter får man tillräckligt i sig fast man är på sin vakt, så det lönar sig att undvika synligt fett.
8) far inte hungrig till mataffären
Man kan göra helt knasiga uppköp om man är hungrig i mataffären. Helst skall man göra upp en köplista på förhand och följa listan trots att det finns specialerbjudanden på de mest underbara matvaror
9) motionera dagligen
Motion är förstås bra för hälsan annars också, men det som är viktigt att komma ihåg är att motion ökar ämnesomsättningen under motionsrundan och ännu flera timmar efter motionen. Ju högre ämnesomsättning desto bättre mår man och desto mindre finns det risk för fetma, åderförkalkning och vuxendiabetes.
10) ät inte mat från tallriken efter klockan 8 på kvällen
Efter 8 äter man grönsaker, frukter, bröd, men inte vanlig mat. Människan har under livets gång utvecklat en dygnsrytm, som gör att alla kroppsfunktioner sjunker mot kvällen. Man stör den här rytmen om man äter mat sent på kvällen. Risken för fetma ökar också om man äter mat väldigt sent på kvällen.
11) efter maten skall man helst ta en tupplur
Det är bra att vila efter maten för då skvalpar inte maginnehållet omkring hela tiden. Det är större chans att få i sig matens värdefulla näringsämnen om man vilar på maten.
12) drick mycket vatten
Man skall dricka rent vatten fast man inte är törstig. Människans tarmar, muskler, hud, blodomlopp osv. vilar i ett vattenbad. Över 70% är vatten i människan. Många människor har ofta huvudvärk som beror på det att de dricker för litet vatten. Det värsta man egentligen kan göra mot huvudvärk är att dricka mycket kaffe och ta några huvudvärkspiller. Kaffe därför att det är vätskedrivande och huvudvärkspillret därför att det tar bort varningssignalen om att något är på tok.
Det finns mycket annat man kan tala om då det gäller mat, men kanske vi slutar här. Om ni vill kan vi starta en studiecirkel kring mat här i Diverseboda.
Tack för uppmärksamheten!
Kurssitoiminta käyntiin Keltaisessa talossa!
Järjestö F kokoontui ensimmäistä kertaa uusissa kerhotiloissaan Keltaisessa talossa. Vieraskirjaan tuli 15 henkilön nimet, eli meitä oli paikalla reippaasti yli puolet jäsenistöstä. Tilaisuus oli suuren luokan menestys. Maalainen hoiti sujuvalla ruotsinkielellä (!) talon synnytysvaiheiden esittelyn ja yritti kovasti pitää meidät hyvällä tuulella. Kahvikupposen ääressä innostuimme kehuskelemaan talon tarjoamia mahdollisuuksia. Esitetyistä ideoista valitsimme tälle syksylle muutamia aika helposti toteutettavia:
1) joka toinen tiistai miesväki muodostaa vapaaehtoisen remonttiryhmän, joka ryhtyy terapeuttisessa mielessä askaroimaan talon (talojen) kimpussa. Sovimme, että remonttiryhmä aloittaa huomenna.
2) joka toinen tiistai (alkaen 6.9. klo 10.30) yhdistyksen miehet ja naiset aloittavat "Terveelliset ruokatavat"-kurssin veteraaniurheilijan ja M:n johdolla
3) sovittiin pidettäväksi grillijuhla 26.9. klo 10.30 alkaen
4) muita tapahtumia pyritään toteuttamaan kerhotiloissa mahdollisuuksien mukaan
1) joka toinen tiistai miesväki muodostaa vapaaehtoisen remonttiryhmän, joka ryhtyy terapeuttisessa mielessä askaroimaan talon (talojen) kimpussa. Sovimme, että remonttiryhmä aloittaa huomenna.
2) joka toinen tiistai (alkaen 6.9. klo 10.30) yhdistyksen miehet ja naiset aloittavat "Terveelliset ruokatavat"-kurssin veteraaniurheilijan ja M:n johdolla
3) sovittiin pidettäväksi grillijuhla 26.9. klo 10.30 alkaen
4) muita tapahtumia pyritään toteuttamaan kerhotiloissa mahdollisuuksien mukaan
Liikapaino ja tupakka ovat huono yhdistelmä
Läski ja tupakka ovat telomeerien surma, kirjoittaa Tiede-lehti räväkästi!
Liikapaino ja säännöllinen tupakointi aiheuttavat solujemme ennenaikaista vanhenemista. Telomeerit ovat DNA-jaksoja kromosomien päissä, jotka lyhenevät "sytytyslangan" tavoin aina, kun solu jakautuu. Lancet -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että ylipainoisilla ja sauhuttelijoilla telomeerien lyhenemistahti on muita ihmisiä kiivaampaa. Kun tutkittiin yli 1 000 naiselta verinäytteestä napattujen valkosolujen telomeerien pituus huomattiin, että lihavilla telomeerit olivat 240 emäsparia tavallista lyhyempiä. Ero vastaa noin yhdeksän vuoden ikääntymistä. Tupakoitsijoilla tilanne oli hieman lohdullisempi. Heillä sauhuttelu vauhditti telomeerien lyhenemistä viiden vuoden verran.
Terveellisiä elämänohjeita löytyy esimerkiksi täältä.
Liikapaino ja säännöllinen tupakointi aiheuttavat solujemme ennenaikaista vanhenemista. Telomeerit ovat DNA-jaksoja kromosomien päissä, jotka lyhenevät "sytytyslangan" tavoin aina, kun solu jakautuu. Lancet -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että ylipainoisilla ja sauhuttelijoilla telomeerien lyhenemistahti on muita ihmisiä kiivaampaa. Kun tutkittiin yli 1 000 naiselta verinäytteestä napattujen valkosolujen telomeerien pituus huomattiin, että lihavilla telomeerit olivat 240 emäsparia tavallista lyhyempiä. Ero vastaa noin yhdeksän vuoden ikääntymistä. Tupakoitsijoilla tilanne oli hieman lohdullisempi. Heillä sauhuttelu vauhditti telomeerien lyhenemistä viiden vuoden verran.
Terveellisiä elämänohjeita löytyy esimerkiksi täältä.
sunnuntai, elokuuta 28, 2005
Twistilaudalla 45 min
Ulkona sataa ja tuulee, joten twistilautani saa taas kyytiä. Jännittävä päivä tulossa huomenna. Keltaisen talon kerhohuone otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön.
Suomelle EM-mitali - väkevän viinan juonnissa
Verkkouutiset julkaisi seuraavan "pelottavan" uutisen: Väkevien myynti alkanut vähentyä!
Raitistumisen pelkoa ei kuitenkaan ole, sillä vielä sentään viina kelpaa suomalaisille. Tuotevalvontakeskuksen tietohallintopäällikkö Lennart Wahlfors pitää todennäköisenä, että alkoholin myynti kasvaa absoluuttisena alkoholina mitattuna noin yhden prosentin tänä vuonna. Myynnin kasvu on kuitenkin selvästi taittunut, sillä myynti lisääntyi viime vuonna 6,5 prosenttia.
- Siitä ei pidä kuitenkaan vetää johtopäätöstä, että kaikki olisi nyt hyvin. Korkea kulutustaso näyttää tulleen jäädäkseen. Tällä kulutustasolla kamppaillaan jo mitalisijoista Euroopassa, kun tässä lajissa olisi viisainta karsiutua jo alkuerissä, Wahlfors huomauttaa.
Absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna suomalaiset joivat yhteensä käsittämättömät 53,7 miljoonaa litraa alkoholia viime vuonna. Yhtä suomalaista kohti se teki keskimäärin 10,3 litraa. Wahlforsin mukaan tänä vuonna määrä on lähempänä yhtätoista kuin kymmentä litraa.
Kirjoittaminen sujuu tänään!
Kunnon yöunet, hyvä ruoka ja inspiroivat lukuhetket mm. blogien parissa aukaisivat sanaisen arkkuni harvoin koettuun loistoonsa. Onnistuin vääntämään mielestäni julkaisukelpoiseen muotoon juttuni HUU-lehteen (Vähän ravinnon merkityksestä ylikunnosta palautumisessa). Irvileuat vääntävät tietenkin tuosta HUUhaa-huumoria, mutta karu totuus on, että lehden nimestä on vaikea etsiä huuhaata (sisällöstä en mene takuuseen): Huippu-Urheilu Uutiset. Tieteen popularisointi on välillä kovin tuskallista. Onneksi voin nyt ajoissa jättää tämän käsikirjoituksen lehden toimituksen pähkäiltäväksi.
lauantaina, elokuuta 27, 2005
12 km VL
Kirjoittamista paremmin sujuu kilpakävely. Tihkusateessa kävelin 12 km vauhdilla leikitellen. Mietin lenkin aikana kirjoittamisen tuskaani. Joskus saan ideoita lenkin aikana, tänään en saanut. Säälin niitä, jotka joutuvat juttuni aikanaan lukemaan.
Veteraaniyleisurheilun MM-kisoista Espanjassa kantautuu sentään hyviä uutisia: Mitaleja Suomella on nyt yhteensä 16 eikä olla vielä puolivälissäkään kisoja. Vesan raportteja on ollut mukava lukea.
Veteraaniyleisurheilun MM-kisoista Espanjassa kantautuu sentään hyviä uutisia: Mitaleja Suomella on nyt yhteensä 16 eikä olla vielä puolivälissäkään kisoja. Vesan raportteja on ollut mukava lukea.
Kirjoittaminen on tänään ollut työlästä
Olin varannut tämän päivän yhden lehtiartikkelin viimeistelytyötä varten erääsen urheilulehteen, mutta on pakko sanoa, että tänään ei kirjoittaminen suju. Varmasti tämä ongelma on tuttu kaikille kirjailijoille. Joskus tulee sellaisia tilanteita, että kirjoittaminen ei yksinkertaisesti suju. Mitähän ammattilaiset tekevät silloin kun tekstiä ei synny eikä ole varaa jäädä odottamaan inspiraatiota? Kun eräpäivä lähestyy uhkaavasti. Millä tavalla päästään uudestaan kirjoittamisessa liikkeelle kun oikein pahasti tökkii?
Netistä löytyi aika laihaa lohtua:
Kirjoittamisen prosessi
Kirjoittamisen teoria ja käytäntö
Onneksi muillakin näyttäisi olevan samoja ongelmia kirjoittamisen suhteen:
Kun kirjoittaminen ei onnistu
Näiltä blogikirjoittajilta tekstiä syntyy ihailtavalla tavalla: maalainen, Jari Sedergren, Kirsti Ellilä, pagisija, Tiedemies, Mocartes, Anita Konkka, jne.
Kirjoittaminen on rakastamista. Jos ei rakastu kirjaan jota on tekemässä, kirja joko menee kesken tai syntyy kuolleena. (Anita Konkka).
Kaunista, Anita, ja niin kaukana minun todellisuudestani. Voisiko joku osoittaa minulle miten oppisin rakastamaan parasympaattista hermostoa, glutamiinia, testosteronia ja ylikuntoa? Ensialkuun ehkä riittäisi jopa kiintyminen, en välttämättä tarvitse rakkautta ihan heti.
Rakkain terveisin, chrisu
Netistä löytyi aika laihaa lohtua:
Kirjoittamisen prosessi
Kirjoittamisen teoria ja käytäntö
Onneksi muillakin näyttäisi olevan samoja ongelmia kirjoittamisen suhteen:
Kun kirjoittaminen ei onnistu
Näiltä blogikirjoittajilta tekstiä syntyy ihailtavalla tavalla: maalainen, Jari Sedergren, Kirsti Ellilä, pagisija, Tiedemies, Mocartes, Anita Konkka, jne.
Kirjoittaminen on rakastamista. Jos ei rakastu kirjaan jota on tekemässä, kirja joko menee kesken tai syntyy kuolleena. (Anita Konkka).
Kaunista, Anita, ja niin kaukana minun todellisuudestani. Voisiko joku osoittaa minulle miten oppisin rakastamaan parasympaattista hermostoa, glutamiinia, testosteronia ja ylikuntoa? Ensialkuun ehkä riittäisi jopa kiintyminen, en välttämättä tarvitse rakkautta ihan heti.
Rakkain terveisin, chrisu
Vammala - Parainen 0-6
Tyttäreni (14-v) tuli äsken kotiin voitokkaalta jalkapalloreissulta. Nuoresta iästään huolimatta hän pelaa jo naisten 2-lohkossa. Hän ei ole mikään maalitykki vaan luotettava vasen laitapelaaja, joka jakaa mallikkaita syöttöjä maaliahneille potkijoille. Tänään jäi Vammala Paraisten jyrän alle tylyin 0-6 numeroin. Parainen johtaa sarjaa.
perjantaina, elokuuta 26, 2005
Mielenterveys on kuolemanvakava juttu
Minulla on ollut paha mieli saatuani äskettäin tietää kuolleena löydetyn nuoren ystäväni kohtalosta. Hänellä oli ollut ongelmia mielenterveytensä kanssa jo pitkään, mutta poismeno tuli silti yllätyksenä. Muistan erityisellä lämmöllä äskettäin hänen kanssaan tehtyä kävelyretkeä erään lammen rantaan, hänen puuhasteluaan remonttihommissa, hänen epäselvää puhetta, hänen pientä autoaan.
Pitäkää huolta toisistanne, sillä elämä on niin lyhyt.
Pitäkää huolta toisistanne, sillä elämä on niin lyhyt.
Kysymyksiä ja vastauksia ruokaympyrästä
Löysin sattumalta netistä perjantainelosen, joka tällä kertaa kosketteli ravintoasioita. Vastasin kyselyyn ja kopioin vastaukset tähän:
1. Seuraatko ruokaympyrää?
Opetan urheilijoita valitsemaan ravintoaineensa ruokaympyrästä. Voi ehkä liioittelematta sanoa, että elän niinkuin opetan. Eli, seuraan ruokaympyrää. Erityisesti yritän noudattaa ruokaympyrän sanomaa pienestä lohkosta rasvoille ja isoista lohkoista hedelmille, leivälle ja lihavalmisteille. Mielstäni on pedagogisesti oivallista kun ruokaympyrässä elintarvikkeet näytetään sellaisina kuin ne näkee kaupassa.
2. Käytätkö paljon aikaa ruokasi laittamiseen?
Ei, olen huono laittamaan ruokaa. Se tosin ei tarkoita, että sortuisin pikaruokaan.
3. Pidätkö uusien ruokien kokeilemisesta?
Jep. Äskettäin kokeilin spelttiä, seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla kvinoaa, jota eräs ravitsemusterapeutti suosittelee.
4. Kuka/mikä inspiroi sinua ruoanlaitossa?
Terveellisyys, puhtaus ja vähärasvaisuus inspiroi.
Lisää tietoa mm. ruokaympyrästä voi lukea ravintokirjastani.
1. Seuraatko ruokaympyrää?
Opetan urheilijoita valitsemaan ravintoaineensa ruokaympyrästä. Voi ehkä liioittelematta sanoa, että elän niinkuin opetan. Eli, seuraan ruokaympyrää. Erityisesti yritän noudattaa ruokaympyrän sanomaa pienestä lohkosta rasvoille ja isoista lohkoista hedelmille, leivälle ja lihavalmisteille. Mielstäni on pedagogisesti oivallista kun ruokaympyrässä elintarvikkeet näytetään sellaisina kuin ne näkee kaupassa.
2. Käytätkö paljon aikaa ruokasi laittamiseen?
Ei, olen huono laittamaan ruokaa. Se tosin ei tarkoita, että sortuisin pikaruokaan.
3. Pidätkö uusien ruokien kokeilemisesta?
Jep. Äskettäin kokeilin spelttiä, seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla kvinoaa, jota eräs ravitsemusterapeutti suosittelee.
4. Kuka/mikä inspiroi sinua ruoanlaitossa?
Terveellisyys, puhtaus ja vähärasvaisuus inspiroi.
Lisää tietoa mm. ruokaympyrästä voi lukea ravintokirjastani.
torstaina, elokuuta 25, 2005
Hiihtäjäpoikani voitokas vaihteeksi triathlonissa
Pojan harjoittelusta kantautui mukavia uutisia. Sivulajissa, triathlonissa, tuli 22.8.2005 voitto. Monipuolinen harjoittelu on tärkeää tuossa iässä (17-vuotias). Nyt pistän saunaan lämmön päälle ja sitten oman treenin pariin: 15 km reipas tasavauhtinen kävely.
Hurja määrä sanontoja, aforismeja, sananlaskuja ym.
Jossain vaiheessa luulin, että minulla oli aika iso kokoelma sanontoja, aforismeja, sananlaskuja ym., mutta nyt löysin voittajani (Katso alla). Kun vertailin omaa kokoelmaani oli pakko todeta selvä häviö, toisaalta minulla näyttäisi olevan paljon sellaisiakin sanontoja, joita ei muualta löydy. Jatkan siis oman kokoelmani kehittelyä. Käykää täällä katsomassa tosi isoa kokoelmaa:
Wikiquote
Wikiquote
Muutin blogini ulkoasua
Kyllästyin tummasävyiseen blogini ulkoasuun. Muutin vähän valoisampaan malliin. Bloggeri varoitti mahdollisesti menettäväni joitakin räätälöintejä siirtyessäni uuteen ulkoasuun. Tuskin kuitenkaan menetän mitään korvaamatonta. Tänään on aika vierähtänyt Kilpirauhasliiton tilaaman ravintokirjan kimpussa.
Kyllästyin tummasävyiseen blogini ulkoasuun. Muutin vähän valoisampaan malliin. Bloggeri varoitti mahdollisesti menettäväni joitakin räätälöintejä siirtyessäni uuteen ulkoasuun. Tuskin kuitenkaan menetän mitään korvaamatonta. Tänään on aika vierähtänyt Kilpirauhasliiton tilaaman ravintokirjan kimpussa.
Rohkea ehdotus ja rohkeaa pohdintaa älykkyydestä
Keskustelin eilen pitkään L:n kanssa remonttihommista Keltaisessa talossa. Hän sanoi aluksi harmittelevansa pintaremontin tekoa kerhohuoneessamme, mutta mitä pitemmälle remontti edistyy, sitä vakuuttuneempi hän on, että se oli sittenkin viisas päätös. Hän kuvaili kaikkia niitä toimenpiteitä mitä olisi pitänyt suorittaa, jos työ tehtäisiin kunnolla. Ammattimiehen puhetta on mukava kuunnella. Samalla tunsin suunnatonta iloa ja pientä ylpeyttäkin osattuani innostaa L:ää mukaan tähän kaistapäiseen projektiin saada omat kerhotilat yhdistyksellemme. Keskustelukumppanini oli joitakin vuosia sitten ihmisraunio, joka halusi riistää hengen itseltään. Tänään hän on suurenmoinen resurssihenkilö pienessä ja vaatimattomassa yhdistyksessämme. Muistan L:n niiltä ajoilta jolloin hänellä oli kriisi meneillään. Ero tämänpäivän tilanteeseen on suuri.
"Saanko ehdottaa sinua Vuoden Jäseneksi FSPC:ssä (ruotsinkielinen vastine MTKL:lle)?", kysyin yht'äkkiä L:ltä. L meni hiljaiseksi, mietti hetken, silmät kostuivat ja sitten näin pään nyökkäävän. "Hyvä juttu, pistän ehdotuksen menemään FSPC:en huomenna. Pidetään peukkuja, että valinta osuu sinuun. Olet sen arvoinen!", kehuin L:ää vilpittömästi.
Vuoden jäsenen valintaan liittyy kaikenlaisia juhlallisuuksia, joista uskon L:n selviävän. Eikä ole mitenkään varmaa, että L valitaan vuoden jäseneksi. Hakijoita voi olla paljon.
Toteutin lupaukseni ehdottaa L:ää vuoden jäseneksi. Pistin kaiken kapasiteettini likoon kirjoittaessani hakemukselle hyvät perustelut. Kirjoitin mielstäni elämäni parhaimmat viisi riviä tekstiä. Nyt pidän peukkuja, että valinta ei taas kohdistuisi johonkin ammattiauttajaan vaan, että tänä vuonna palkittaisiin nöyrä, ahkera, tervehtynyt rivijäsen. Hyvänä esimerkkinä muille mielenterveysongelmista kärsiville. Muistan miten viime vuonna katkeroiduin hetkeksi kun minua itseäni ei ehdotettu vuoden jäseneksi vaikka olin tehnyt suhteellisen arvokkaan työpanoksen pelastamalla ensin yhden paikallisen mielenterveysyhdistyksen rappiolta vuonna 1994 ja sitten uusinut saman tempun toisessa paikallisyhdistyksessä vuonna 2004. Katkeruuteni ei kestänyt kauan, sillä oivalsin, että narsismi oli vienyt minut mukanaan. Tuli tosi hyvä olo kun minussa asuva pieni Luther oivalsi millaista tuhoa olisin saattanut saada aikaiseksi vuonna 2004, jos olisin vihjaissut halustani päästä hetkeksi parrasvaloihin näissä mielenterveyspiireissä.
Keskusteluissamme L on yllättäen kehunut maalaustekniikkaani. Hän tuntee älylliset lahjani, mutta hän sanoi yllättyneensä, että minä osaan tehdä siistiä maalipintaa. Paljastin hänelle, että isäni on maalari ja kirvesmies ammatiltaan. Olin väkisin nähnyt hänen maalaavan monet mökit ja ollut itsekin mukana auttamassa. Itse asiassa, koristemaalaus (jota jaloa taitoa minä olen ikäänkuin kokeillut Keltaisen talon yläkerrassa) oli hänen bravuurinumeronsa. Muistan muitakin "sankaritöitä", kuten yllytyshullun isäni projekti naapuritädin puupinon kimpussa. Hän oli jossain vaiheessa lyönyt "Koskispullosta" vetoa, että hän katkoo ja pilkkoo pöllit polttopuiksi ilman moottoreita kahdessa päivässä. Naapurin täti nimittäin ei voinut sietää moottorisahan ääntä. Siellä isä hääri yhden päivän pokasahan ja kirveen kanssa. Toista päivää (ja yötä) varten hän tarvitsi minun apuani. Siellä me hakkasimme ja sahasimme. Taisi siinä mennä vähän enemmän aikaa kuin isä oli luvannut, mutta viinaa hän sai juodakseen kuitenkin.
Minulla on ollut tosi huonot välit isääni, johtuen hänen alkoholisoitumisestaan ja typeryyksistään. On jotenkin traagista, että välimme menivät oikeastaan poikki kun en mennyt ammattikouluun opettelemaan peltisepän hommia (joka isäni mielestä oli maailman hienoin ammatti) vaan valitsin lukion ja korkeakoulumaailman. Isäni ei edes heltynyt kun hänelle kantautui tietoa siitä, että minä olin jossakin M:n testissä osoittautunut viisaaksi pojanklopiksi. En tiedä mistä naapuri oli kuullut tästä älykkyystestistä. Itse olin ollut siitä niin hiljaa kuin mahdollista, sillä en juurikaan uskonut näiden älykkyystestien osaavan kaivaa esiin lahjakkuuksia keskuudestamme. Muistan miten isälläni ei ilmekään värähtänyt kun hän kuuli miten naapurin setä kehui asuvansa "neron" naapurissa. Ja naapurin vakuuttelu, että lukioon minun kannattaisi mennä, meni kuuroille korville.
Kun mietin tuota vuosikymmenien takaista episodia, pystyn nyt katsomaan asiaa ihan eri kantilta ja peltisepän ammatti olisi varmaankin ollut viisas valinta. "Nerona" ei ole helppo elää keskinkertaisuuksien keskellä. Lahjakkuuteni ja luovuuteni on ollut oikeastaan yllättävän vähäisessä käytössä. Uskoisin, että olisin saanut enemmän näkyvää aikaiseksi peltiseppänä. Eniten minua harmittaa jatkuva "laskeutuminen" (Mikähän olisi oikea sana tähän yhteyteen? Tuo käyttämäni sana tuntuu liian mahtipontiselta.) tavallisten ihmisten tasolle ja keskinkertaisten ihmisten tyhjänpäiväiset jaarittelut. Silloin, onneksi harvoin, kun en ole pystynyt pitämään "jarruja päällä" vaan päästänyt ilmoille mitä todella olen ajatellut joidenkin ihmisten muka suurista aikaansaannoksista, olen saanut siitä kärsiä ilmeisesti ihan oikeutetun rangaistuksen. Parempi pysyä hiljaisena, rauhallisena, pohdiskelevana ja ujuttaa vaivihkaa omat ratkaisuehdotukset toisen suuhun. Pystyn hyvin ymmärtämään, että älykkäitä ihmisiä voidaan pitää tavattoman tylsinä ihmisinä. Minä osaan olla tavattoman tylsä ihminen, toisaalta uskon pystyväni viihdyttämäänkin ihmisiä tarpeen vaatiessa. Kaipaan poisnukkunutta ystävääni H:ta, jonka kanssa luovuuteni/luovuutemme puhkesi täyteen loistoon. Kaksi muuta minulle sopivaan älylliseen pohdintaan pystyvää henkilöä asuu niin kovin kaukana ja näen heidät niin harvoin. Voisikohan Keltaiseen taloon joskus saada herätettyä henkiin älyllinen keskustelupiiri? Maalaisen kanssa sellainen saattaisi jopa onnistua... Olen viettänyt monta tuntia lukien hänen blogimerkintöjään. Hyvän blogin kirjoittamiseen tarvitaan lahjakkuutta ja rohkenen pitää maalaisen blogin kirjoittelua aikamoisen nerokkaana. Nyt ymmärrän miksi hänellä on tyytyväisiä lukijoita pilvin pimein. Hän on tässä uudessa lajissa yksinkertaisesti oikein hyvä. Oikeastaan olen tavattoman hämmästynyt, että hän ei kierrä Suomen maata ristiin rastiin pitämässä blogikursseja. Hän olisi tähän oikein sopiva. Meillä on oikeastaan sama dilemma maalaisen kanssa: Älyllisen ponnistelun ja ahkeruuden kautta aikaansaatu tietopaketti, jolle on hyvin vähäistä käyttöä. Maalaisella on bloginsa ja minulla on ravintokirjani. Uskon, että meidän molempien aika koittaa vielä.
Nyt täytyy tehdä hommia!
Keskustelin eilen pitkään L:n kanssa remonttihommista Keltaisessa talossa. Hän sanoi aluksi harmittelevansa pintaremontin tekoa kerhohuoneessamme, mutta mitä pitemmälle remontti edistyy, sitä vakuuttuneempi hän on, että se oli sittenkin viisas päätös. Hän kuvaili kaikkia niitä toimenpiteitä mitä olisi pitänyt suorittaa, jos työ tehtäisiin kunnolla. Ammattimiehen puhetta on mukava kuunnella. Samalla tunsin suunnatonta iloa ja pientä ylpeyttäkin osattuani innostaa L:ää mukaan tähän kaistapäiseen projektiin saada omat kerhotilat yhdistyksellemme. Keskustelukumppanini oli joitakin vuosia sitten ihmisraunio, joka halusi riistää hengen itseltään. Tänään hän on suurenmoinen resurssihenkilö pienessä ja vaatimattomassa yhdistyksessämme. Muistan L:n niiltä ajoilta jolloin hänellä oli kriisi meneillään. Ero tämänpäivän tilanteeseen on suuri.
"Saanko ehdottaa sinua Vuoden Jäseneksi FSPC:ssä (ruotsinkielinen vastine MTKL:lle)?", kysyin yht'äkkiä L:ltä. L meni hiljaiseksi, mietti hetken, silmät kostuivat ja sitten näin pään nyökkäävän. "Hyvä juttu, pistän ehdotuksen menemään FSPC:en huomenna. Pidetään peukkuja, että valinta osuu sinuun. Olet sen arvoinen!", kehuin L:ää vilpittömästi.
Vuoden jäsenen valintaan liittyy kaikenlaisia juhlallisuuksia, joista uskon L:n selviävän. Eikä ole mitenkään varmaa, että L valitaan vuoden jäseneksi. Hakijoita voi olla paljon.
Toteutin lupaukseni ehdottaa L:ää vuoden jäseneksi. Pistin kaiken kapasiteettini likoon kirjoittaessani hakemukselle hyvät perustelut. Kirjoitin mielstäni elämäni parhaimmat viisi riviä tekstiä. Nyt pidän peukkuja, että valinta ei taas kohdistuisi johonkin ammattiauttajaan vaan, että tänä vuonna palkittaisiin nöyrä, ahkera, tervehtynyt rivijäsen. Hyvänä esimerkkinä muille mielenterveysongelmista kärsiville. Muistan miten viime vuonna katkeroiduin hetkeksi kun minua itseäni ei ehdotettu vuoden jäseneksi vaikka olin tehnyt suhteellisen arvokkaan työpanoksen pelastamalla ensin yhden paikallisen mielenterveysyhdistyksen rappiolta vuonna 1994 ja sitten uusinut saman tempun toisessa paikallisyhdistyksessä vuonna 2004. Katkeruuteni ei kestänyt kauan, sillä oivalsin, että narsismi oli vienyt minut mukanaan. Tuli tosi hyvä olo kun minussa asuva pieni Luther oivalsi millaista tuhoa olisin saattanut saada aikaiseksi vuonna 2004, jos olisin vihjaissut halustani päästä hetkeksi parrasvaloihin näissä mielenterveyspiireissä.
Keskusteluissamme L on yllättäen kehunut maalaustekniikkaani. Hän tuntee älylliset lahjani, mutta hän sanoi yllättyneensä, että minä osaan tehdä siistiä maalipintaa. Paljastin hänelle, että isäni on maalari ja kirvesmies ammatiltaan. Olin väkisin nähnyt hänen maalaavan monet mökit ja ollut itsekin mukana auttamassa. Itse asiassa, koristemaalaus (jota jaloa taitoa minä olen ikäänkuin kokeillut Keltaisen talon yläkerrassa) oli hänen bravuurinumeronsa. Muistan muitakin "sankaritöitä", kuten yllytyshullun isäni projekti naapuritädin puupinon kimpussa. Hän oli jossain vaiheessa lyönyt "Koskispullosta" vetoa, että hän katkoo ja pilkkoo pöllit polttopuiksi ilman moottoreita kahdessa päivässä. Naapurin täti nimittäin ei voinut sietää moottorisahan ääntä. Siellä isä hääri yhden päivän pokasahan ja kirveen kanssa. Toista päivää (ja yötä) varten hän tarvitsi minun apuani. Siellä me hakkasimme ja sahasimme. Taisi siinä mennä vähän enemmän aikaa kuin isä oli luvannut, mutta viinaa hän sai juodakseen kuitenkin.
Minulla on ollut tosi huonot välit isääni, johtuen hänen alkoholisoitumisestaan ja typeryyksistään. On jotenkin traagista, että välimme menivät oikeastaan poikki kun en mennyt ammattikouluun opettelemaan peltisepän hommia (joka isäni mielestä oli maailman hienoin ammatti) vaan valitsin lukion ja korkeakoulumaailman. Isäni ei edes heltynyt kun hänelle kantautui tietoa siitä, että minä olin jossakin M:n testissä osoittautunut viisaaksi pojanklopiksi. En tiedä mistä naapuri oli kuullut tästä älykkyystestistä. Itse olin ollut siitä niin hiljaa kuin mahdollista, sillä en juurikaan uskonut näiden älykkyystestien osaavan kaivaa esiin lahjakkuuksia keskuudestamme. Muistan miten isälläni ei ilmekään värähtänyt kun hän kuuli miten naapurin setä kehui asuvansa "neron" naapurissa. Ja naapurin vakuuttelu, että lukioon minun kannattaisi mennä, meni kuuroille korville.
Kun mietin tuota vuosikymmenien takaista episodia, pystyn nyt katsomaan asiaa ihan eri kantilta ja peltisepän ammatti olisi varmaankin ollut viisas valinta. "Nerona" ei ole helppo elää keskinkertaisuuksien keskellä. Lahjakkuuteni ja luovuuteni on ollut oikeastaan yllättävän vähäisessä käytössä. Uskoisin, että olisin saanut enemmän näkyvää aikaiseksi peltiseppänä. Eniten minua harmittaa jatkuva "laskeutuminen" (Mikähän olisi oikea sana tähän yhteyteen? Tuo käyttämäni sana tuntuu liian mahtipontiselta.) tavallisten ihmisten tasolle ja keskinkertaisten ihmisten tyhjänpäiväiset jaarittelut. Silloin, onneksi harvoin, kun en ole pystynyt pitämään "jarruja päällä" vaan päästänyt ilmoille mitä todella olen ajatellut joidenkin ihmisten muka suurista aikaansaannoksista, olen saanut siitä kärsiä ilmeisesti ihan oikeutetun rangaistuksen. Parempi pysyä hiljaisena, rauhallisena, pohdiskelevana ja ujuttaa vaivihkaa omat ratkaisuehdotukset toisen suuhun. Pystyn hyvin ymmärtämään, että älykkäitä ihmisiä voidaan pitää tavattoman tylsinä ihmisinä. Minä osaan olla tavattoman tylsä ihminen, toisaalta uskon pystyväni viihdyttämäänkin ihmisiä tarpeen vaatiessa. Kaipaan poisnukkunutta ystävääni H:ta, jonka kanssa luovuuteni/luovuutemme puhkesi täyteen loistoon. Kaksi muuta minulle sopivaan älylliseen pohdintaan pystyvää henkilöä asuu niin kovin kaukana ja näen heidät niin harvoin. Voisikohan Keltaiseen taloon joskus saada herätettyä henkiin älyllinen keskustelupiiri? Maalaisen kanssa sellainen saattaisi jopa onnistua... Olen viettänyt monta tuntia lukien hänen blogimerkintöjään. Hyvän blogin kirjoittamiseen tarvitaan lahjakkuutta ja rohkenen pitää maalaisen blogin kirjoittelua aikamoisen nerokkaana. Nyt ymmärrän miksi hänellä on tyytyväisiä lukijoita pilvin pimein. Hän on tässä uudessa lajissa yksinkertaisesti oikein hyvä. Oikeastaan olen tavattoman hämmästynyt, että hän ei kierrä Suomen maata ristiin rastiin pitämässä blogikursseja. Hän olisi tähän oikein sopiva. Meillä on oikeastaan sama dilemma maalaisen kanssa: Älyllisen ponnistelun ja ahkeruuden kautta aikaansaatu tietopaketti, jolle on hyvin vähäistä käyttöä. Maalaisella on bloginsa ja minulla on ravintokirjani. Uskon, että meidän molempien aika koittaa vielä.
Nyt täytyy tehdä hommia!
keskiviikkona, elokuuta 24, 2005
Projekt Diverseboda
Jep, tältä näyttää Keltainen Talo. Siellä on viime päivinä kovasti puuhasteltu, jotta järjestö F saisi toimivat kerhotilat. Olen toiveikas sen suhteen, että koko talo ennen pitkää saadaan täyttymään toimeliaista pienryhmistä.
Keltaisen talon ihmeelliset käänteet
Olen taas lähdössä Keltaiseen taloon talkoohommiin. Keltaisen talon kriitikkona on nyt pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä Keltaisen talon sweetikoksi:
a) yläkerrassa on sähköt!
b) uusi mies on ihan kelvollinen
c) yläkerran rappuset ovat pian kuin uudet
d) muutkin ongelmat ovat pikkuhiljaa ratkeamassa
Olen taas lähdössä Keltaiseen taloon talkoohommiin. Keltaisen talon kriitikkona on nyt pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä Keltaisen talon sweetikoksi:
a) yläkerrassa on sähköt!
b) uusi mies on ihan kelvollinen
c) yläkerran rappuset ovat pian kuin uudet
d) muutkin ongelmat ovat pikkuhiljaa ratkeamassa
tiistaina, elokuuta 23, 2005
Lähettäisitkö sinä lapsesi reikikurssille?
Veteraaniurheilijan valvovat silmät ovat taas nähneet vakavaa huuhaata: Konsan Kartano - niminen rekisteröity yhdistys järjestää Reikikurssin lapsille eräänä syyskuisena viikonloppuna tänä vuonna, eli vuonna 2005! Kurssin kuvausteksti ei jätä ainakaan minua kylmäksi:
Opi välittämään parantavaa energiaa rajattomasti itsellesi ja läheisillesi. Oppimiskyky paranee rauhallisuuden, keskittymiskyvyn ja luovuuden lisääntyessä. Apua kipu-, jännitys- ja erilaisiin pelkotiloihin. Itseluottamus kasvaa, terveys kohenee. Saat aina lisää voimaa ja kestävyyttä tarvittaessa.
Nyt on taas pakko kysyä: Eikö millään ole enää mitään väliä? Tässä houkutellaan viattomia lapsia huuhaan piiriin. Lähettäistkö sinä lapsesi reikikokemuksesta nauttimaan?
Mitä ihmettä on reikikurssi? Reiki ry vastaa:
Viittaus Einsteiniin oli komea! Onkohan tässä peräti käyty lukemassa Einsteinin verratonta spektraalioppia? Spektraaliopillahan pystyttiin todistamaan suhteellisuusteorian oikeellisuus. Ja reikikurssin vetäjä Rita Forsberg-Kimura perehdyttää varmaankin ensi tilassa lapset spektraaliviivojen värähdyslukuihin ja gravitaatiokenttiin. Nämä äärimmäisen vaikeat Nobelfyysikkoja vuosikausia piinanneet ongelmat selviävät kädenkäänteessä. Einstein kääntyy haudassaan!
Iloitsin asuessani reikivapaalla alueella! Oletko sinä reikivaarassa?
Veteraaniurheilijan valvovat silmät ovat taas nähneet vakavaa huuhaata: Konsan Kartano - niminen rekisteröity yhdistys järjestää Reikikurssin lapsille eräänä syyskuisena viikonloppuna tänä vuonna, eli vuonna 2005! Kurssin kuvausteksti ei jätä ainakaan minua kylmäksi:
Opi välittämään parantavaa energiaa rajattomasti itsellesi ja läheisillesi. Oppimiskyky paranee rauhallisuuden, keskittymiskyvyn ja luovuuden lisääntyessä. Apua kipu-, jännitys- ja erilaisiin pelkotiloihin. Itseluottamus kasvaa, terveys kohenee. Saat aina lisää voimaa ja kestävyyttä tarvittaessa.
Nyt on taas pakko kysyä: Eikö millään ole enää mitään väliä? Tässä houkutellaan viattomia lapsia huuhaan piiriin. Lähettäistkö sinä lapsesi reikikokemuksesta nauttimaan?
Mitä ihmettä on reikikurssi? Reiki ry vastaa:
Reiki on ikivanha tiibettiläinen tekniikka, joka luonnollisella tavalla palauttaa kehomme ja mielemme tasapainon. Reiki täyttää tyhjäksi käytetyt energia-varastomme ja antaa takaisin elinvoimamme sekä auttaa kehoamme saavuttamaan optimaalisen terveyden. Kaikki kehon solut on rakennettu värähtelevästä energiasta (jo Einstein aikanaan tiesi tämän). Värahtelemällä eri nopeuksilla solut muodostavat ihmisessä erilaisia kudoksia ja elimiä kuten esimerkiksi luumassan, lihaksiston ja veren. Mitä nopeammin energia värähtelee soluissa, sitä pehmeämpi rakenne muodostuu. Luumassa värähtelee hitaammin kuin lihakset ja veri taas nopeammin. Aivan kuten vesi värähtelee nopemmin kuin jää mutta hitaammin kuin höyry. Reiki on energiaa ja se toimii fysiikan lakien mukaisesti.
Viittaus Einsteiniin oli komea! Onkohan tässä peräti käyty lukemassa Einsteinin verratonta spektraalioppia? Spektraaliopillahan pystyttiin todistamaan suhteellisuusteorian oikeellisuus. Ja reikikurssin vetäjä Rita Forsberg-Kimura perehdyttää varmaankin ensi tilassa lapset spektraaliviivojen värähdyslukuihin ja gravitaatiokenttiin. Nämä äärimmäisen vaikeat Nobelfyysikkoja vuosikausia piinanneet ongelmat selviävät kädenkäänteessä. Einstein kääntyy haudassaan!
Iloitsin asuessani reikivapaalla alueella! Oletko sinä reikivaarassa?
maanantaina, elokuuta 22, 2005
Jäykät jalat
9 + 9 tunnin istuminen linja-autossa viikonloppuna on kantanut veronsa. Lisäksi on tullut istuttua tiiviisti tietokoneen ääressä webmasterin hommissa. Tänään sujui näistä syistä johtuen kilpakävely-lenkki tosi jäykissä merkeissä. Kävelin väkisin 10 km ja aavistuksen verran paremmalta tuntui lenkiltä palatessa.
9 + 9 tunnin istuminen linja-autossa viikonloppuna on kantanut veronsa. Lisäksi on tullut istuttua tiiviisti tietokoneen ääressä webmasterin hommissa. Tänään sujui näistä syistä johtuen kilpakävely-lenkki tosi jäykissä merkeissä. Kävelin väkisin 10 km ja aavistuksen verran paremmalta tuntui lenkiltä palatessa.
Christerin toimiva laihdutusohjelma
Minulta kysytään laihdutusohjeita tuhka tiheään. Rohkeasti olen esittänyt luettavaksi seuraavan listan:
1) syökää monipuolista perusruokaa (suosikaa kasviksia) välttäen näkyvien rasvojen käyttöä (rasva lihottaa herkemmin kuin hiilihydraatti)
2) kovan nälän yllättäessä syökää mieluummin runsaasti hiilihydraatteja (leipää, perunaa, riisiä ja pastaa) ja proteiineja (laihaa lihaa) kuin rasvaa (rasva pitää nälän loitolla kaikkein huonoimmin kaikista energiaravintoaineista!)
3) syökää rauhallisesti ruokaa kunnioittaen
4) viekää ruokalautanen heti pois lopetettuanne syömisen, jotta ette jäisi miettimään ottaisitteko hieman lisää ruokaa
5) valitkaa ravintolassa ja kaupassa aina vähärasvaisin vaihtoehto (välttäkää kastikkeita) ja välttäkää alkoholipitoisia juomia
6) menkää kauppaan ruokaostoksille kylläisinä (tehkää ostoslista valmiiksi ja noudattakaa sitä, tarjouksessa oleva jauheliha on aina rasvaisinta)
7) lisätkää liikuntaa asteittain kunnes päivittäisestä liikunnasta tulee elämäntapa (muistakaa erityisesti hyötyliikunta). Liikunta on se voima, joka pitää kehon kunnossa.
8) älkää syökö ruokaa lautaselta kello 8 jälkeen illalla (sopivaa on syödä muutama hedelmä, kasviksia ja kokojyväleipää)
9) älkää napostelko välipaloja samalla kun luette kirjaa tai katsotte televisiota (saatatte vahingossa tuhota koko viikon ponnistelut syömällä muun tekemisen yhteydessä ilman varsinaista nälän tunnetta)
10) juokaa runsaasti vettä (lasillinen vettä ennen ruokailua hillitsee pahimman nälän)
11) käykää aamulla vaa’alla noin kuukauden välein ja iloitkaa mikäli paino on pudonnut 2% edellisestä kerrasta (90 kg painavalla tämä tarkoittaa kuukaudessa 1,8 kg:n ja vuodessa noin 18 kg painonalennusta)
12) asettakaa realistinen tavoite (älkää olko liian rajuja itsellenne, esim. ihannepainon ylärajan saavuttami-nen kolmessa vuodessa voi olla hyvä tavoite)
13) palkitkaa itsenne tai ystävänne tavoitteen täytyttyä esim. ulkomaanmatkalla tai uusilla lenkkitossuilla
14) jatkakaa sinnikkäästi tavoitteen saavutettuanne painon hallitsemista sillä laihduttaminen on pysyvä elämäntavan muutos (välitavoite = painon kurissa pysyminen esim. 2 kk ajan). Laihdutus on kolmasosa dieettiä ja kaksi kolmasosaa tahdonvoimaa, sanoo professori Rautavaara.
15) olkaa rehellisiä itsellenne (monesti lihavat ”unohtavat” syöneensä ja juoneensa jotain tiettyä ravintoainetta)
16) jos esiintyy motivaatio-ongelmia laihdutuksessa kannattaa harkita laihduttamista ryhmässä (esim. Painonvartijat)
17) unohtakaa kaupalliset laihdutusdieetit (ne eivät toimi!). Hylkää hihhuli-dieetti, neuvoo professori Rautavaara.
Kommentteja saa antaa!
(Lähde: Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, 2005)
Minulta kysytään laihdutusohjeita tuhka tiheään. Rohkeasti olen esittänyt luettavaksi seuraavan listan:
1) syökää monipuolista perusruokaa (suosikaa kasviksia) välttäen näkyvien rasvojen käyttöä (rasva lihottaa herkemmin kuin hiilihydraatti)
2) kovan nälän yllättäessä syökää mieluummin runsaasti hiilihydraatteja (leipää, perunaa, riisiä ja pastaa) ja proteiineja (laihaa lihaa) kuin rasvaa (rasva pitää nälän loitolla kaikkein huonoimmin kaikista energiaravintoaineista!)
3) syökää rauhallisesti ruokaa kunnioittaen
4) viekää ruokalautanen heti pois lopetettuanne syömisen, jotta ette jäisi miettimään ottaisitteko hieman lisää ruokaa
5) valitkaa ravintolassa ja kaupassa aina vähärasvaisin vaihtoehto (välttäkää kastikkeita) ja välttäkää alkoholipitoisia juomia
6) menkää kauppaan ruokaostoksille kylläisinä (tehkää ostoslista valmiiksi ja noudattakaa sitä, tarjouksessa oleva jauheliha on aina rasvaisinta)
7) lisätkää liikuntaa asteittain kunnes päivittäisestä liikunnasta tulee elämäntapa (muistakaa erityisesti hyötyliikunta). Liikunta on se voima, joka pitää kehon kunnossa.
8) älkää syökö ruokaa lautaselta kello 8 jälkeen illalla (sopivaa on syödä muutama hedelmä, kasviksia ja kokojyväleipää)
9) älkää napostelko välipaloja samalla kun luette kirjaa tai katsotte televisiota (saatatte vahingossa tuhota koko viikon ponnistelut syömällä muun tekemisen yhteydessä ilman varsinaista nälän tunnetta)
10) juokaa runsaasti vettä (lasillinen vettä ennen ruokailua hillitsee pahimman nälän)
11) käykää aamulla vaa’alla noin kuukauden välein ja iloitkaa mikäli paino on pudonnut 2% edellisestä kerrasta (90 kg painavalla tämä tarkoittaa kuukaudessa 1,8 kg:n ja vuodessa noin 18 kg painonalennusta)
12) asettakaa realistinen tavoite (älkää olko liian rajuja itsellenne, esim. ihannepainon ylärajan saavuttami-nen kolmessa vuodessa voi olla hyvä tavoite)
13) palkitkaa itsenne tai ystävänne tavoitteen täytyttyä esim. ulkomaanmatkalla tai uusilla lenkkitossuilla
14) jatkakaa sinnikkäästi tavoitteen saavutettuanne painon hallitsemista sillä laihduttaminen on pysyvä elämäntavan muutos (välitavoite = painon kurissa pysyminen esim. 2 kk ajan). Laihdutus on kolmasosa dieettiä ja kaksi kolmasosaa tahdonvoimaa, sanoo professori Rautavaara.
15) olkaa rehellisiä itsellenne (monesti lihavat ”unohtavat” syöneensä ja juoneensa jotain tiettyä ravintoainetta)
16) jos esiintyy motivaatio-ongelmia laihdutuksessa kannattaa harkita laihduttamista ryhmässä (esim. Painonvartijat)
17) unohtakaa kaupalliset laihdutusdieetit (ne eivät toimi!). Hylkää hihhuli-dieetti, neuvoo professori Rautavaara.
Kommentteja saa antaa!
(Lähde: Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, 2005)
Valmennuspuuhien ihanuuksista ja kurjuuksista vähäsen
Valmennan tällä hetkellä 18:a yleisurheilijaa. Se on mielestäni sopiva määrä nykyisellä palvelutasolla. Sain kahdelta valmennettavaltani tänään palautetta siitä miten harjoittelu on sujunut. Ajattelin päästää joitakin ajatuksia yleiseen levitykseen koska siitä saattaisi olla hyötyä urheilijoiden valmennuksesta vähän laajemmissakin piireissä. Lisäksi urheilijoiden valmennuksesta hyvin vähän tietävät saisivat mahdollisuuden kurkata tähänkin mystiseen tehtäväkenttään.
Valmentamisen autuus
Valmennusohjelman kirjoittaminen on aika rankkaa puuhaa. Minulta menee aikaa valmennusohjelman kirjoittamiseen 2-3 tuntia / urheilija / kk. Kommentoimiseen menee vähemmän aikaa, vaikka tähän mielelläni käyttäisin enemmänkin aikaa. Syy tähän ristiriitaan on se, että minun luokseni on hakeutunut valmennusoppia saamaan enimmäkseen sellaisia urheilijoita, jotka eivät tekemisistään paljoakaan kirjoittele tai soittele. Ajattelevat ilmeisesti, että näethän sinä sitten tuloksistani missäpäin mennään treeniohjelman suhteen. Onneksi joukossa on muutama poikkeuksellisen esimerkillisesti palautetta antava urheilija, kuten esimerkiksi J ja R.
Tabula rasa
Lokakuussa lähdetään puhtaalta pöydältä liikkeelle. Tämä on se ihana hetki valmentajalle, jolloin urheilijan kanssa käydään pääpiirteissään läpi tuleva harjoitus- ja kilpailukausi. Edelliskausien havainnot käydään kriittisesti läpi. Valikoidaan harjoituspäiväkirjamerkinnöistä esiin ne olennaiset tiedot ja pannaan merkille kehittävien harjoitteiden onnistumiset tai epäonnistumiset. Tästä tulee jatkossa yksilöidympää tietoa, mutta pistän tähän muhimaan ajatuksen siitä, että n. 10% koetetaan tehostaa harjoittelun määrää ja tehoa viime kauteen verraten.
Havaintoja
Usein yhteyttä ottavat urheilijat J, R, E1, E2 ja P ovat kokeneet vaihtelevan kauden. Esimerkinomaisesti voisin tässä päästää eetteriin J:n kanssa käymäni kirjeenvaihdon tältä aamulta.
Hei J!
Voit olla todella tyytyväinen kauteesi. Voit toki ottaa hiukan rauhallisemmin tämän kilpailukauden lopun. Tärkeintä on aloittaa uusi peruskuntokausi terveenä. Ajattelen, että Christerin Koplan kokouksessa käymme läpi toteutuneet harjoitukset kaudelta 2004-2005. Lisätään rohkeasti n. 10% määriin ja tehoihin uutta harjoitusohjelmaa toteuttaessamme. Erityisen hyvin sinulle sopineet treenimuodot nousevat tärkeään rooliin:
a) tekniikkatreenit H:n kanssa
b) mäkiharjoittelu kevättalvella
c) kovat intervallit kilpailuun valmistavalla kaudella
Pistetään rohkeat tavoitteet ensi kaudeksi. Itse olen hämmästynyt kehityksestäsi tänä vuonna! Ohjelmoidun harjoittelun tulosta aika suurelta osin. Nyt kun on yksi hyvä kausi alla, tiedämme mitä kannattaa toteutta, mitä pitää vielä hioa ja miten paljon kestät harjoittelua menemättä ylikuntoon. (Olen muuten kirjoittamassa S:n valmennuspäällikkö J:n pyynnöstä artikkelin ylikunnosta Huippu-Urheilu Uutiset - lehteen).
Mielestäni voisit nauttia monipuolisesta harjoittelusta ja satunnaisista kilpailuista tämän kilpailukauden loppuun. Sitten ihan lyhyt palauttava ylimenokausi ja hommat tosissaan käyntiin ehkäpä jo lokakuun puolessavälissä. Jätä Ahvenanmaan puolimaraton juoksematta tänä syksynä! Hyvä olisi tehdä kovia treenejä yhdessä E:n kanssa. Olen huomannut miten te innostatte toinen toisianne. Rämäpää-E on selvästi järkevöitynyt treenatessaan kanssasi ja sinä olet saanut lisää puhtia mm. intervalleihisi E:n kanssa tsempatessasi.
Ei muuta kuin jatka ilman sen syvällisempiä mietteitä siitä mitä harjoitusohjelmassasi lukee. Tärkeintä on nyt pysyä terveenä ja aloittaa uusi treenikausi motivaatiota täynnä.
Ravintokokeilusi Montignacin dieetin parissa kuulostaa mielenkiintoiselta! Voisin tehdä sinulle ravintoanalyysin (ravintopäiväkirjat + analyysi). Saisimme tietää onko nykyisessä ruokailussasi parantamisen varaa. Uskomattoman monella huippu-urheilijalla on parantamisen varaa ruokailussaan.
Jatkuu
Inpiraation osuessa kohdalleni saatan taas kirjoittaa valmennuspuuhistani. Saa toki kysyä minulta urheilijoiden valmennuksesta.
Valmennan tällä hetkellä 18:a yleisurheilijaa. Se on mielestäni sopiva määrä nykyisellä palvelutasolla. Sain kahdelta valmennettavaltani tänään palautetta siitä miten harjoittelu on sujunut. Ajattelin päästää joitakin ajatuksia yleiseen levitykseen koska siitä saattaisi olla hyötyä urheilijoiden valmennuksesta vähän laajemmissakin piireissä. Lisäksi urheilijoiden valmennuksesta hyvin vähän tietävät saisivat mahdollisuuden kurkata tähänkin mystiseen tehtäväkenttään.
Valmentamisen autuus
Valmennusohjelman kirjoittaminen on aika rankkaa puuhaa. Minulta menee aikaa valmennusohjelman kirjoittamiseen 2-3 tuntia / urheilija / kk. Kommentoimiseen menee vähemmän aikaa, vaikka tähän mielelläni käyttäisin enemmänkin aikaa. Syy tähän ristiriitaan on se, että minun luokseni on hakeutunut valmennusoppia saamaan enimmäkseen sellaisia urheilijoita, jotka eivät tekemisistään paljoakaan kirjoittele tai soittele. Ajattelevat ilmeisesti, että näethän sinä sitten tuloksistani missäpäin mennään treeniohjelman suhteen. Onneksi joukossa on muutama poikkeuksellisen esimerkillisesti palautetta antava urheilija, kuten esimerkiksi J ja R.
Tabula rasa
Lokakuussa lähdetään puhtaalta pöydältä liikkeelle. Tämä on se ihana hetki valmentajalle, jolloin urheilijan kanssa käydään pääpiirteissään läpi tuleva harjoitus- ja kilpailukausi. Edelliskausien havainnot käydään kriittisesti läpi. Valikoidaan harjoituspäiväkirjamerkinnöistä esiin ne olennaiset tiedot ja pannaan merkille kehittävien harjoitteiden onnistumiset tai epäonnistumiset. Tästä tulee jatkossa yksilöidympää tietoa, mutta pistän tähän muhimaan ajatuksen siitä, että n. 10% koetetaan tehostaa harjoittelun määrää ja tehoa viime kauteen verraten.
Havaintoja
Usein yhteyttä ottavat urheilijat J, R, E1, E2 ja P ovat kokeneet vaihtelevan kauden. Esimerkinomaisesti voisin tässä päästää eetteriin J:n kanssa käymäni kirjeenvaihdon tältä aamulta.
Hei J!
Voit olla todella tyytyväinen kauteesi. Voit toki ottaa hiukan rauhallisemmin tämän kilpailukauden lopun. Tärkeintä on aloittaa uusi peruskuntokausi terveenä. Ajattelen, että Christerin Koplan kokouksessa käymme läpi toteutuneet harjoitukset kaudelta 2004-2005. Lisätään rohkeasti n. 10% määriin ja tehoihin uutta harjoitusohjelmaa toteuttaessamme. Erityisen hyvin sinulle sopineet treenimuodot nousevat tärkeään rooliin:
a) tekniikkatreenit H:n kanssa
b) mäkiharjoittelu kevättalvella
c) kovat intervallit kilpailuun valmistavalla kaudella
Pistetään rohkeat tavoitteet ensi kaudeksi. Itse olen hämmästynyt kehityksestäsi tänä vuonna! Ohjelmoidun harjoittelun tulosta aika suurelta osin. Nyt kun on yksi hyvä kausi alla, tiedämme mitä kannattaa toteutta, mitä pitää vielä hioa ja miten paljon kestät harjoittelua menemättä ylikuntoon. (Olen muuten kirjoittamassa S:n valmennuspäällikkö J:n pyynnöstä artikkelin ylikunnosta Huippu-Urheilu Uutiset - lehteen).
Mielestäni voisit nauttia monipuolisesta harjoittelusta ja satunnaisista kilpailuista tämän kilpailukauden loppuun. Sitten ihan lyhyt palauttava ylimenokausi ja hommat tosissaan käyntiin ehkäpä jo lokakuun puolessavälissä. Jätä Ahvenanmaan puolimaraton juoksematta tänä syksynä! Hyvä olisi tehdä kovia treenejä yhdessä E:n kanssa. Olen huomannut miten te innostatte toinen toisianne. Rämäpää-E on selvästi järkevöitynyt treenatessaan kanssasi ja sinä olet saanut lisää puhtia mm. intervalleihisi E:n kanssa tsempatessasi.
Ei muuta kuin jatka ilman sen syvällisempiä mietteitä siitä mitä harjoitusohjelmassasi lukee. Tärkeintä on nyt pysyä terveenä ja aloittaa uusi treenikausi motivaatiota täynnä.
Ravintokokeilusi Montignacin dieetin parissa kuulostaa mielenkiintoiselta! Voisin tehdä sinulle ravintoanalyysin (ravintopäiväkirjat + analyysi). Saisimme tietää onko nykyisessä ruokailussasi parantamisen varaa. Uskomattoman monella huippu-urheilijalla on parantamisen varaa ruokailussaan.
Jatkuu
Inpiraation osuessa kohdalleni saatan taas kirjoittaa valmennuspuuhistani. Saa toki kysyä minulta urheilijoiden valmennuksesta.
Raahesta kotiin yöllä
Palasin yöllä Raahesta, jossa olin 14-15 vuotisten poikien ja tyttöjen yleisurheilun Suomen mestaruuskisoissa valvojana ja ohjaajana. Oli riemukasta nähdä uusia urheilijatähtösiä. Moni venyi kesän parhaaseen tulokseensa, mikä lienee mitaliakin innostavampi asia tuossa iässä. Sain itsekin liikkua runsaasti nuorten parissa mikä hyvin palvelee kunnon kohottamistani loppukesän koitoksiin.
En saa unta, joten teen päivityksiä Veteraaniurheiluliiton sivuille ja luen saapuneet sähköpostit. Tavattoman paljon oli taas roskapostia. Pyytämättä minulle taas tyrkytettiin viagraa, ilmaisia DVD-asemia, jopa ilmaisia matkoja. Oli joukossa asiallisiakin viestejä.
Palasin yöllä Raahesta, jossa olin 14-15 vuotisten poikien ja tyttöjen yleisurheilun Suomen mestaruuskisoissa valvojana ja ohjaajana. Oli riemukasta nähdä uusia urheilijatähtösiä. Moni venyi kesän parhaaseen tulokseensa, mikä lienee mitaliakin innostavampi asia tuossa iässä. Sain itsekin liikkua runsaasti nuorten parissa mikä hyvin palvelee kunnon kohottamistani loppukesän koitoksiin.
En saa unta, joten teen päivityksiä Veteraaniurheiluliiton sivuille ja luen saapuneet sähköpostit. Tavattoman paljon oli taas roskapostia. Pyytämättä minulle taas tyrkytettiin viagraa, ilmaisia DVD-asemia, jopa ilmaisia matkoja. Oli joukossa asiallisiakin viestejä.
torstaina, elokuuta 18, 2005
keskiviikkona, elokuuta 17, 2005
Juokse poika juokse
Tänään menin vielä myöhään 8 km:n juoksulenkille. Juoksin pitkin pikkukaupungin kujia ja havaitsin muutaman nuoren hortoilevan siihen malliin, että kirkasta nestettä oli varmaan valutettu kurkusta alas liiankin reippaasti. Pysähdyin ja kysyin tarvitaanko apua ja sain vastaukseksi: "Juokse sinä ukko v***uun siitä!" Vastasin huumoria tapaillen: "Jep, tänään minä tosiaankin vaihteeksi juoksen, mutta ahtaaseen paikkaan sinä olet minua ohjaamassa". Nicky Cruz New Yorkin väkivaltaisen alamaailman keskeltä olisi varmaan hoitanut tuon asian paremmin.
Nyt tulee pieni tauko näissä kirjoitushommissa. Lähden Raaheen urheilujoukkueen johtajaksi. Täytyy varata mukaan luettavaa: Sinikka Pakemanin Terveellisen ravinnon aakkoset pitää ainakin lukea, Duodeciminin Kliininen ravitsemus vaatii silmäilyä, ja iltalukemiseksi Ville Ritolan elämäntarina Suden hetkiä ja sitten vielä pieni nippu äskettäin saapuneita ravintojulkaisuja. Eiköhän noilla pärjää sunnuntaihin asti.
Tänään menin vielä myöhään 8 km:n juoksulenkille. Juoksin pitkin pikkukaupungin kujia ja havaitsin muutaman nuoren hortoilevan siihen malliin, että kirkasta nestettä oli varmaan valutettu kurkusta alas liiankin reippaasti. Pysähdyin ja kysyin tarvitaanko apua ja sain vastaukseksi: "Juokse sinä ukko v***uun siitä!" Vastasin huumoria tapaillen: "Jep, tänään minä tosiaankin vaihteeksi juoksen, mutta ahtaaseen paikkaan sinä olet minua ohjaamassa". Nicky Cruz New Yorkin väkivaltaisen alamaailman keskeltä olisi varmaan hoitanut tuon asian paremmin.
Nyt tulee pieni tauko näissä kirjoitushommissa. Lähden Raaheen urheilujoukkueen johtajaksi. Täytyy varata mukaan luettavaa: Sinikka Pakemanin Terveellisen ravinnon aakkoset pitää ainakin lukea, Duodeciminin Kliininen ravitsemus vaatii silmäilyä, ja iltalukemiseksi Ville Ritolan elämäntarina Suden hetkiä ja sitten vielä pieni nippu äskettäin saapuneita ravintojulkaisuja. Eiköhän noilla pärjää sunnuntaihin asti.
Realismia
Keltaisen talon projektin suhteen alkaa valkenemaan karu totuus. Kerhohuoneen käyttöönottoiltapäivä lähestyy ja talon alakerta on yhä ns. "vaiheessa". Alakerran parissa puuhataan nykyisellä työväellä varsin uutterasti ja uusikin mies tuli näyttäytymään, mutta aivan liian vähäisin henkilöresurssein ollaan liikkeellä. Kelvollisia työnohjaajia laskin tänään talossa puuhailleen ainakin kolme kpl ja työntekijöitä oli kaksi kpl. Yläkerrassa on kerhohuone jonkinlaisessa kunnossa. Kuin ihmeen kautta siellä on edistystä tapahtunut. Rappuset ovat asiakaskunnalleni ongelmalliset ja voin hyvinkin kuvitella, että kaikki eivät suostu kiipeämään niitä ylös. Varasuunnitelmani alakerran käytöstä ei toteutune ainakaan vielä. Muutamaan kertaan olen muistuttanut palotikkaista, niitä ei näy. Muutamaan kertaan olen puhunut sähköjohdoista ja puuttuvasta sähköstä. Tänään kävi yllättäen sähkömiehiä katsomassa yläkerran huonetta. Sanoivat ongelmia löytyneen. Pelkään pahinta, toivon ihmettä. Käymälän tuuletusputki puskee aromia yläkertaan ja ratkaisua on pähkäilty ihailtavalla tarmokkuudella. Välillä olen pistänyt aromia puskevan putken päälle esteen, jolloin aromit jäävät alakerran väen murheeksi. Muutamaan kertaan olen puhunut kahvinjuontimahdollisuudesta joko ylä- tai alakerrassa. Keittiön lattia on auki, vesiputkesta tulee likaista vettä, mutta mitä positiivisinta tänään tuli upeat design-astiastot projektin johtajan kyydissä talon käyttöön. Lienee osoitus naisen logiikasta: Kahvinjuontihetkeä juhlistavat peräti upeat kupit, ehkä muutkin miehisiä putkiaivoja askarruttavat ongelmat selviävät. Projektin johtaja näyttäytyi konsultoiden minua tavoilleen uskollisesti ilmaiseksi ja muistuttaen kerhohuoneemme vuokranmaksusta. Olin ymmärtänyt saavamme kerhohuoneen käyttöömme työpanosta vastaan. En tule suostumaan vuokranmaksuun. Pistin tyytyväisyydellä merkille, että edelliset konsultointihetket eivät olleet pudonneet huonolle kasvualustalle. Ideointini oli pistetty käytäntöön ilmeisellä menestyksellä. Nämä saattavat olla vähäpätöisiä asioita, mutta ilmainen konsultointityö on mielestäni ongelmallista. Toistaiseksi puheliaan johtajattaren mainitsemia konsultointipalkkioita ei ole näkynyt eikä niistä uudestaan ollut puhetta. Nyt onnistuin sentään vihjaisemaan olevani tosissani km-korvausten suhteen. Kaikesta valituksestani huolimatta kolmannen sektorin puuhiin minä olen ihastunut. Saa nähdä miten ehdin projektiin osallistua ravintoluentorumban alkaessa ja firman hommien puskiessa päälle.
Illalla oli urheiluseura X:n yleisurheilujaoston kokous. Realismin kaiken alleen peittävä viitta oli meidät sielläkin peittänyt alleen. Urheiluseuran nimekkäät edustusurheilijat vievät kohtuuttoman suuren osuuden taloudellisista resursseista ja urheilutulokset ovat olleet yhtä nopeakinttuista miestä lukuunottamatta aika heppoista luokkaa. Tulee SM-pisteille aika huikea hinta, todettiin. Tummaihoisia juoksijoita on käynyt esittäytymässä seuran edustusta toivoen. Pistettiin mietintämyssyn alle, sillä tilastoista löytyy valkoisia miesnylkyttäjiämme kauhistuttavia juoksuaikoja. Onko Bahrain-kiintiö täynnä? Onko peräti Lahden Ahkera-kiintiö täynnä? Harmittelin kovasti loistavan nuorisovalmentaja J:n saadessa niin vähäistä valmennusvastuuta ja kahden pätevän valmentajan puuttumista kokonaan listoilta. Ei sovi ihmetellä nuorten yleisurheiluinnon hiipumista kun seura ei halua käyttää parasta valmentajakaartiaan. Kaiholla muisteltiin entisiä aikoja, jolloin yleisurheilun pariin riitti innokasta väkeä. Nyt ne vähäisetkin innostuneet sielut kaikkoavat valmennussähläilyjen myötä. Pitääkö kaikki paljastaa? Ei, tämä loppuu nyt.
Keltaisen talon projektin suhteen alkaa valkenemaan karu totuus. Kerhohuoneen käyttöönottoiltapäivä lähestyy ja talon alakerta on yhä ns. "vaiheessa". Alakerran parissa puuhataan nykyisellä työväellä varsin uutterasti ja uusikin mies tuli näyttäytymään, mutta aivan liian vähäisin henkilöresurssein ollaan liikkeellä. Kelvollisia työnohjaajia laskin tänään talossa puuhailleen ainakin kolme kpl ja työntekijöitä oli kaksi kpl. Yläkerrassa on kerhohuone jonkinlaisessa kunnossa. Kuin ihmeen kautta siellä on edistystä tapahtunut. Rappuset ovat asiakaskunnalleni ongelmalliset ja voin hyvinkin kuvitella, että kaikki eivät suostu kiipeämään niitä ylös. Varasuunnitelmani alakerran käytöstä ei toteutune ainakaan vielä. Muutamaan kertaan olen muistuttanut palotikkaista, niitä ei näy. Muutamaan kertaan olen puhunut sähköjohdoista ja puuttuvasta sähköstä. Tänään kävi yllättäen sähkömiehiä katsomassa yläkerran huonetta. Sanoivat ongelmia löytyneen. Pelkään pahinta, toivon ihmettä. Käymälän tuuletusputki puskee aromia yläkertaan ja ratkaisua on pähkäilty ihailtavalla tarmokkuudella. Välillä olen pistänyt aromia puskevan putken päälle esteen, jolloin aromit jäävät alakerran väen murheeksi. Muutamaan kertaan olen puhunut kahvinjuontimahdollisuudesta joko ylä- tai alakerrassa. Keittiön lattia on auki, vesiputkesta tulee likaista vettä, mutta mitä positiivisinta tänään tuli upeat design-astiastot projektin johtajan kyydissä talon käyttöön. Lienee osoitus naisen logiikasta: Kahvinjuontihetkeä juhlistavat peräti upeat kupit, ehkä muutkin miehisiä putkiaivoja askarruttavat ongelmat selviävät. Projektin johtaja näyttäytyi konsultoiden minua tavoilleen uskollisesti ilmaiseksi ja muistuttaen kerhohuoneemme vuokranmaksusta. Olin ymmärtänyt saavamme kerhohuoneen käyttöömme työpanosta vastaan. En tule suostumaan vuokranmaksuun. Pistin tyytyväisyydellä merkille, että edelliset konsultointihetket eivät olleet pudonneet huonolle kasvualustalle. Ideointini oli pistetty käytäntöön ilmeisellä menestyksellä. Nämä saattavat olla vähäpätöisiä asioita, mutta ilmainen konsultointityö on mielestäni ongelmallista. Toistaiseksi puheliaan johtajattaren mainitsemia konsultointipalkkioita ei ole näkynyt eikä niistä uudestaan ollut puhetta. Nyt onnistuin sentään vihjaisemaan olevani tosissani km-korvausten suhteen. Kaikesta valituksestani huolimatta kolmannen sektorin puuhiin minä olen ihastunut. Saa nähdä miten ehdin projektiin osallistua ravintoluentorumban alkaessa ja firman hommien puskiessa päälle.
Illalla oli urheiluseura X:n yleisurheilujaoston kokous. Realismin kaiken alleen peittävä viitta oli meidät sielläkin peittänyt alleen. Urheiluseuran nimekkäät edustusurheilijat vievät kohtuuttoman suuren osuuden taloudellisista resursseista ja urheilutulokset ovat olleet yhtä nopeakinttuista miestä lukuunottamatta aika heppoista luokkaa. Tulee SM-pisteille aika huikea hinta, todettiin. Tummaihoisia juoksijoita on käynyt esittäytymässä seuran edustusta toivoen. Pistettiin mietintämyssyn alle, sillä tilastoista löytyy valkoisia miesnylkyttäjiämme kauhistuttavia juoksuaikoja. Onko Bahrain-kiintiö täynnä? Onko peräti Lahden Ahkera-kiintiö täynnä? Harmittelin kovasti loistavan nuorisovalmentaja J:n saadessa niin vähäistä valmennusvastuuta ja kahden pätevän valmentajan puuttumista kokonaan listoilta. Ei sovi ihmetellä nuorten yleisurheiluinnon hiipumista kun seura ei halua käyttää parasta valmentajakaartiaan. Kaiholla muisteltiin entisiä aikoja, jolloin yleisurheilun pariin riitti innokasta väkeä. Nyt ne vähäisetkin innostuneet sielut kaikkoavat valmennussähläilyjen myötä. Pitääkö kaikki paljastaa? Ei, tämä loppuu nyt.
tiistaina, elokuuta 16, 2005
Tänään oli tekniikkaharjoitus
Aluksi 3 km juosten urheilukentälle. Sitten tyypillinen kilpakävelijan tekniikkatreeni:
5x30 m kävelyä kädet niskan takana
1 nopea 100 m kävelypyrähdys
5x30 m kävelyä kädet edessä sivulle iskien ja lantiota voimakkasti kiertäen
1 nopea 100 m kävelypyrähdys
3x60 m kävelytripling
3x60 m "kuuma rata"
3x60 m jalka nopeasti eteen
1 nopea 100 m kävelypyrähdys
5x30 m saksijuoksua
Juttelin kentänhoitajan kanssa veteraaniurheilusta ja sitten loppuverryttelynä 5 km kilpakävelyä, jonka aikana useita 400 m vetoja rennon lujaa. Ilmassa oli paljon happea sateen jälkeen. Kympin uutiset katsottiin lattialla venytysliikkeitä tapaillen.
Aluksi 3 km juosten urheilukentälle. Sitten tyypillinen kilpakävelijan tekniikkatreeni:
5x30 m kävelyä kädet niskan takana
1 nopea 100 m kävelypyrähdys
5x30 m kävelyä kädet edessä sivulle iskien ja lantiota voimakkasti kiertäen
1 nopea 100 m kävelypyrähdys
3x60 m kävelytripling
3x60 m "kuuma rata"
3x60 m jalka nopeasti eteen
1 nopea 100 m kävelypyrähdys
5x30 m saksijuoksua
Juttelin kentänhoitajan kanssa veteraaniurheilusta ja sitten loppuverryttelynä 5 km kilpakävelyä, jonka aikana useita 400 m vetoja rennon lujaa. Ilmassa oli paljon happea sateen jälkeen. Kympin uutiset katsottiin lattialla venytysliikkeitä tapaillen.
Jimi Hendrix vastaan Anastacia
Olin taas vaihteeksi talkoohommissa Björkbodan Keltaisessa talossa. Ihanien naisten viihdyttämiseksi olin taas pistänyt omaa suosikkimusiikkiani soimaan, eli Jimi Hendrix pauhasi. Hienotunteisesti naiset sietivät loistavan Hendrixin desibelikakofonian ja vaihtoivat vasta loppupäiväksi Anastaciaan, joka juuri muuten on esitellyt uuden vaatemallistonsa. Esittelen jonakin päivänä naisille Jimi Hendrixin vaatetuksen.
Kovasti pinnistellen sain potilas S:n aiheuttamat häiriöt naisten tunne-elämässä korjattua ja ehkäpä S:n hieman liian taiteelliseksi osoittautuneen seinän maalattua uudestaan hänen lähdettyään. Välillä on ihan mukava kun käy yhdistyksen omaakin väkeä kerhotilaansa kunnostamassa vaikka se tietääkin kaksinkertaista työpanosta. Vein naiset kotiin ja tapasin maalaisen mainostamat mukavat lapset.
Olin taas vaihteeksi talkoohommissa Björkbodan Keltaisessa talossa. Ihanien naisten viihdyttämiseksi olin taas pistänyt omaa suosikkimusiikkiani soimaan, eli Jimi Hendrix pauhasi. Hienotunteisesti naiset sietivät loistavan Hendrixin desibelikakofonian ja vaihtoivat vasta loppupäiväksi Anastaciaan, joka juuri muuten on esitellyt uuden vaatemallistonsa. Esittelen jonakin päivänä naisille Jimi Hendrixin vaatetuksen.
Kovasti pinnistellen sain potilas S:n aiheuttamat häiriöt naisten tunne-elämässä korjattua ja ehkäpä S:n hieman liian taiteelliseksi osoittautuneen seinän maalattua uudestaan hänen lähdettyään. Välillä on ihan mukava kun käy yhdistyksen omaakin väkeä kerhotilaansa kunnostamassa vaikka se tietääkin kaksinkertaista työpanosta. Vein naiset kotiin ja tapasin maalaisen mainostamat mukavat lapset.
Veteraaniurheilija Antti Honkosen jännityskertomus
Olen saanut hyvältä ystävältäni, kilpakävelijä ja monipuolisuusurheilija, Antti Honkoselta, loistavan tarinan julkaistavaksi. Hän oli eilen joutunut liikenneonnettomuuten harjoituslenkillään ja kuvailee loistavalla tavallaan onnettomuuden vaiheita. Huumorin kukka on se kaikkein kaunein kukka, vaikka elämä kaltoin kohtelee. Tämän tositarinan kera toivotamme Antille pikaista paranemista ja hartaasti odotettua paluuta kilpakentille. Antille voi lähettää sähköpostia.
Robin Hoodin viimeinen matka
Kohtasin eilen itseäni ja ketään MM-sankaria - ylivoimaisesti - kovemman vastustajan. Alla olevaa kyhäelmää ei tarvitse edes lukea, eikä ottaa tosissaan sillä ne ovat subjektiivisia muistikuvia ja suru/ilotyötä eilisillan kolarini jäljiltä. Testaan Peijaksen sairaalasta pääsyn jälkeen vain pelaako silmät, sormet ja pää (edes joltain osin).
Eilisillan alussa houkuttelin työkaveriani Pauliinaa lähtemään samansuuntaiselle kotimatkalle pyöräillen. No, hän ei vielä malttanut jättää työpöytää, joten läksin 35 vuotta uskollisesti palvelleella "Robin Hood"-pyörälläni kohti Hakunilaa. Normaalisti n. 50-minuuttinen kotimatkani oli tarkoitus tehdä rauhallisesti tunnin pintaan sillä illaksi olin kaavaillut ensi viikonvaihteessa kisattavan Kalevan Kierroksen pyöräilyn viimeistä kovaa harjoituslenkkiä.
Kova tulikin vastaan klo 17.10.
Poljeskelin rauhallisesti Vanhan Lahdentien kevyenliikenteen pyörätiekaistaa, kun Tattarinsuontieltä tuli auto, jolla oli väistämisvelvollisuus myös minua kohtaan. En kuitenkaan luota tuollaisiin tilanteisiin ja siksi hiljensin ennen T-risteystä. Mutta koska tuo tummalasitettu auto pysähtyi kolmion kohdalle niin pidin selvänä, että fiksu kuskihan siellä on ja polkaisin siihen nähden etuajo-oikeutettuna risteykseen. Kun olin päässyt liikkeelle niin auto kuitenkin lähti kuin raivo härkä kääntymään minua kohti. Ja tuli päin.
Olen 40 aktiivisen pyöräilyvuoteni aikana tuputtanut (yleisempien eli kylkeenajo-onnettomuuksien varalta) alitajuntaani toimintasarjaa:
1) pelasta autonpuoleinen jalka,
2) jännitä kehosi ja
3) yritä kierähtää.
Kun havaitsin auton syöksyvän kohti, nostin vaistomaisesti vasenta jalkaani ja jännitin kehoni. En usko, että kykenin ottamaan kolmosvaihetta eli Hauskasti & Hallitusti-kierähdystyyliä.
Kuulemma ensin tömähdin auton konepeltiä vasten, joka katapulttasi minut parin metrin korkeuteen ja sieltä nelisen metriä, eli "puoli Evilää", alas asvaltille.
Itse olen ollut vastaavissa tilanteissa antamassa ensiapua ja tilaamassa ambulanssia ja polliiseja. Nyt tarvitsin - kymmenien tuhansien ajokilometrien jälkeen - ensi kertaa itse apua. Olin joillakin prosenttiosuuksilla mitattuna tajuissani. Tajusin hirveän hälinän ja kahden henkilön "huutokaupan", kun he raivosivat törkeänä pitämälleen päälleajajalle syytöksiä. Yritin ottaa tilanteen hallintaani ja sanoin, että "eipä etsitä syyllistä vaan ratkaisua". Oikeasti sanomiseni jäi ajatuksen tasolle sillä kieli ei totellut...
Siinä avuttomassa tilanteessa huomasin, että rakas pyöräparkani on ruhjoutuneena auton alla. Silloin suustani oli päässyt vapaaksi uhkaavaa mörinä-ääntä. Seuraavina minuutteina oli hyvä onni ja kiva tajuta, että paikalla oli nopeasti tilanteen hallitsevia ihmisiä. Hommaa piti hanskassaan HIFK-rintamerkkiä kantanut kaveri (jonka nimeä en vielä tiedä, mutta otan selville), joka toimi niin kuin ensiapukursseilla on viisaasti opetettu. Ambulanssi ja poliisi tulivat paikalle stereofonisesti pellejään soitellen klo 17.22.
Hieman erikoiselta tuntui, että poliisi tunki ensin kysymään nimeäni ja henkilötunnustani. Kieli kankeana ja vielä jonkinlaisessa shokissa sain mongerrettua nimeni ja osoitteeni, mutta hetu meni pieleen. Hoksasin heti, että kertomani hetu-loppuosan alku 11 ei voi pitää paikkaansa vaan se tarkoittaa tietyllä koodilla naissukupuolta, mutta en saanut sitä enää sanotuksi. Mieleen ehti juolahtaa sekin, että onkohan tämä edes oikea poliisi, kun ei heti hoksannut hetu-virhettäni.
Sitten pääsi haastatteluvuoroon ambulanssin väki. Ensiapusairaanhoitaja yritti kysellä olotilaani, mutta en tuskiltani voinut kuin yrittää päälläni viittoa oikeaa kylkeäni ja selkääni. Joku hetki myöhemmin olin kannettuna ambulanssiin, jolloin kuulin hänen sanovan, että "Malmille". Kykenin siihen sanomaan, että viekää Peijakseen, koska olen vantaalainen ja Malmilta ne kiikuttavat hetimiten Peijakseen. Kaverit sanoivat, etteivät he Helsingin pelastuslaitoksen määräysten mukaan voi viedä Helsingin puolella tapahtuneen onnettomuuden uhria, kuin Helsinkiin...
Malmilla makasin tulokäytävässä paareilla tunnin verran - sama ambulanssimiehistö vahtinani tai vankinani. Sitten tuli ennakoimani komento, ettei vantaalaispotilasta tänne oteta (ilmeisesti kiireen tms. syyn vuoksi), vaan moinen on vietävä Peijakseen. Seuraavaksi kolmikkona odottelimme sellaista "ihmeambulanssia", joka saisi ajaa maagisen kuntarajan yli!
Hieman 18.30 jälkeen kiitin helsinkiläisambulanssin miehistöä kuljetusavusta. Minut siirrettiin ihmevehjeeseen, eli yksityisfirman ambulanssiiin, joka vei minut Peijaksen sairaalaan.
Kun vuoden 1972 aprillipäivänä astui nykyinen Kansanterveyslaki voimaan niin toimin Heinolassa terveyslautakunnan jäsenä. Uskokaa tai älkää niin sen keskeisiä tavoitteita oli myös byrokratian vähentäminen. Ehkä joitakin byrokratian typeryyskukkasia on vieläkin olemassa. Peijaksessa tuli sairaanhoitaja vapauttamaan silloisen ambulanssimiehistöni n. klo 19.30. Kiitin heitäkin hyvästä kuljetuksesta. Nolotti viedä noin valtavasti kuljetustenhoidon resursseja ja hävetti voimattomuus mokomalle kuntarajabyrokratialle.
Sairaaloiden kattolaatoitus- ja valaistusratkaisujen tutkailuni jatkui siis Vantaalla Peijaksen käytävillä. Kolme tuntia kolarin jälkeen, eli klo 20.10, Peijaksessa mitattiin verenpaineeni (179/111) ja pulssi (lukemaa en kuullut, mutta syke ei ollut enää kahden ensitunnin tavoin kuin loppusuorajuoksusta). Tässä vaiheessa kysyttiin vointiani ja kerroin kylki- ja selkäkivuista (jotka olivat 1-10 arviointiasteikolla alkutilanteeseen nähden enää 8:n lukemissa), mutta muina kipuina oli olkapäätä ja pahimman näköisenä oikean jalan sääri, jossa oli lähes tolkuton patti. Yritin tolkuttaa hoiturille, että toisi siihen kylmäsiteen, mutta pahempia tapauksia tuli jatkuvasti poliklinikalle sisään. (Esimerkiksi eräs tyttö oli lähtenyt äitinsä autolla Tikkurilaan vaikka tiesi, ettei autossa ole jarruja! Ja tietysti kyydissä oli kavereita - ilman suojavöitä. Kun auto pysähtyi 50 km:n vauhdilla betoni pylvääseen niin verta roiskii ja luita räiskii, mutta onneksi siinäkään ei
keneltäkään mennyt henki.)
Ensiapupolikliniikan henkilökunnalle tuli lisäpisteitä, kun selviytyivät meistä enemmän tai vähemmän tahattomista kolaroijista, mutta myös melko tahallisen tai ainakin älyttömän tuntuisista tapauksista - jotka pahanlaatuisuudessaan yleensä kiilasivat hoitokärkeen.
Ensimmäinen lääkäri ehti käymään luonani klo 21.15. Hän rauhoitti ja järjesti heti koipeni verenpurkauspattiin kylmäsiteen ja totesi lakonisesti, että "se olisi pitänyt laittaa jo tunteja sitten...". Lisäksi hän lohdutti, että "älä liiku sillä onneksi saadaan röntgenkuvat vielä alkuyöstä otettua, jotta nähdään mitä kaikkea vammaa luustolle ja keuhkoille on tapahtunut".
Klo 23 jälkeen saatoin syödä armaan vaimoni tuomat eväsleivät. Kuivahkojen leivänkannikoiden nieleminen selällään - ilman juomismahdollisuutta - on haastava ja sangen mielenkiintoinen selviytymislaji. En suosittele ainakaan kuivaharjoittelua. Olen totuttanut itseni valveillaoloaikanani n. kuuden tunnin välein ravintotankkauksiin. Yli 11 tunnin ravintopaussin jälkeen tuntuivat pienet leivänkokkareetkin mitä ihanimmilta herkuilta!
Klo 1.30 toinen lääkäri tuli luokseni ja kertoi ihmeekseen ja ilokseni, ettei luita sittenkään ole poikki. Listalla on "vain" lannerangan ja/tai lantion nivelten ja -siteiden sijoiltaanmenoa, nyrjähdystä ja venähdystä. Totesin ehdokaslistan kuultuani, että "terve mies, eli kotiin?"
Nyt olen - ainakin muutaman päivän - kotona aktiivikuntoutujana, eli pyrin käyttämään kehoani mahdollisimman normaalilla tavalla. Liikuntareviirini on kotvan aikaa rajallisempi, mutta puhelinta ja sähköpostia käytän vireästi. En hetkeen rehki, kuulostelen kehoani - ja seuraan läheisteni reaktioita. Systeemi on sama kuin on tajuttu selkävammoissa, että pelkkä lepo onkin usein vain lisähaitta.
Yllytän yhä kansalaisia pyöräilemään, mutta muistamaan, ettei elämässä voi olla niin varovainen, että voisi kaikki kolhut kiertää.
Erityisesti pyydän huomioimaan tapauksestani erään yksityiskohdan: Kun pääsin vihdoin Hakunilaan niin kotiovella oli kaksi kiihkeätä suuteluhetkeä: Vaimoni pyynnöstä suutelin ensimmäiseksi pelastajaani, eli törmäyksessä haljennutta kypärääni! Kunhan taivun sen verran, että ulotun päälläni vasempaan jalkaani niin sekin saa mojovan suukon. Erityisperusteena se, että ilman sen vaistomaista pikanostoa olisi ainakin jalka - ja ehkä koko mies - jäänyt raivon peltihärän jyräämäksi. Siten "vapauduin" ilmalentelyyn - josta saatan lopulta selviytyä alleruhjoutumiseen verrattuna minimaalisin mustelmin. Joskin pitemmin muistelmin. Kierähdystyyli-kuvitteluni on käytännössä enemmän teoriaa. Minua auttoi kypärän lisäksi se, että asuni oli törmäyksessä liukas ja - viileän ilman ansiosta - kaksinkertainen. Enpä unohda resuhansikkaitanikaan sillä ilman niitä en varmasti näitä rivejä vielä voisi kirjoittaa.
Käyn lähipäivinä hakemassa tiensä päähän tulleen Robin Hoodin Malmin poliisiasemalta. Selviytysmisiloani varjostaa uskollisen Robinin saattaminen viimeiselle matkalleen...
tervehtyen: ah!
Pyörällä päästään, silti kävely- ja hiihtoterveisin, Antti
Olen saanut hyvältä ystävältäni, kilpakävelijä ja monipuolisuusurheilija, Antti Honkoselta, loistavan tarinan julkaistavaksi. Hän oli eilen joutunut liikenneonnettomuuten harjoituslenkillään ja kuvailee loistavalla tavallaan onnettomuuden vaiheita. Huumorin kukka on se kaikkein kaunein kukka, vaikka elämä kaltoin kohtelee. Tämän tositarinan kera toivotamme Antille pikaista paranemista ja hartaasti odotettua paluuta kilpakentille. Antille voi lähettää sähköpostia.
Robin Hoodin viimeinen matka
Kohtasin eilen itseäni ja ketään MM-sankaria - ylivoimaisesti - kovemman vastustajan. Alla olevaa kyhäelmää ei tarvitse edes lukea, eikä ottaa tosissaan sillä ne ovat subjektiivisia muistikuvia ja suru/ilotyötä eilisillan kolarini jäljiltä. Testaan Peijaksen sairaalasta pääsyn jälkeen vain pelaako silmät, sormet ja pää (edes joltain osin).
Eilisillan alussa houkuttelin työkaveriani Pauliinaa lähtemään samansuuntaiselle kotimatkalle pyöräillen. No, hän ei vielä malttanut jättää työpöytää, joten läksin 35 vuotta uskollisesti palvelleella "Robin Hood"-pyörälläni kohti Hakunilaa. Normaalisti n. 50-minuuttinen kotimatkani oli tarkoitus tehdä rauhallisesti tunnin pintaan sillä illaksi olin kaavaillut ensi viikonvaihteessa kisattavan Kalevan Kierroksen pyöräilyn viimeistä kovaa harjoituslenkkiä.
Kova tulikin vastaan klo 17.10.
Poljeskelin rauhallisesti Vanhan Lahdentien kevyenliikenteen pyörätiekaistaa, kun Tattarinsuontieltä tuli auto, jolla oli väistämisvelvollisuus myös minua kohtaan. En kuitenkaan luota tuollaisiin tilanteisiin ja siksi hiljensin ennen T-risteystä. Mutta koska tuo tummalasitettu auto pysähtyi kolmion kohdalle niin pidin selvänä, että fiksu kuskihan siellä on ja polkaisin siihen nähden etuajo-oikeutettuna risteykseen. Kun olin päässyt liikkeelle niin auto kuitenkin lähti kuin raivo härkä kääntymään minua kohti. Ja tuli päin.
Olen 40 aktiivisen pyöräilyvuoteni aikana tuputtanut (yleisempien eli kylkeenajo-onnettomuuksien varalta) alitajuntaani toimintasarjaa:
1) pelasta autonpuoleinen jalka,
2) jännitä kehosi ja
3) yritä kierähtää.
Kun havaitsin auton syöksyvän kohti, nostin vaistomaisesti vasenta jalkaani ja jännitin kehoni. En usko, että kykenin ottamaan kolmosvaihetta eli Hauskasti & Hallitusti-kierähdystyyliä.
Kuulemma ensin tömähdin auton konepeltiä vasten, joka katapulttasi minut parin metrin korkeuteen ja sieltä nelisen metriä, eli "puoli Evilää", alas asvaltille.
Itse olen ollut vastaavissa tilanteissa antamassa ensiapua ja tilaamassa ambulanssia ja polliiseja. Nyt tarvitsin - kymmenien tuhansien ajokilometrien jälkeen - ensi kertaa itse apua. Olin joillakin prosenttiosuuksilla mitattuna tajuissani. Tajusin hirveän hälinän ja kahden henkilön "huutokaupan", kun he raivosivat törkeänä pitämälleen päälleajajalle syytöksiä. Yritin ottaa tilanteen hallintaani ja sanoin, että "eipä etsitä syyllistä vaan ratkaisua". Oikeasti sanomiseni jäi ajatuksen tasolle sillä kieli ei totellut...
Siinä avuttomassa tilanteessa huomasin, että rakas pyöräparkani on ruhjoutuneena auton alla. Silloin suustani oli päässyt vapaaksi uhkaavaa mörinä-ääntä. Seuraavina minuutteina oli hyvä onni ja kiva tajuta, että paikalla oli nopeasti tilanteen hallitsevia ihmisiä. Hommaa piti hanskassaan HIFK-rintamerkkiä kantanut kaveri (jonka nimeä en vielä tiedä, mutta otan selville), joka toimi niin kuin ensiapukursseilla on viisaasti opetettu. Ambulanssi ja poliisi tulivat paikalle stereofonisesti pellejään soitellen klo 17.22.
Hieman erikoiselta tuntui, että poliisi tunki ensin kysymään nimeäni ja henkilötunnustani. Kieli kankeana ja vielä jonkinlaisessa shokissa sain mongerrettua nimeni ja osoitteeni, mutta hetu meni pieleen. Hoksasin heti, että kertomani hetu-loppuosan alku 11 ei voi pitää paikkaansa vaan se tarkoittaa tietyllä koodilla naissukupuolta, mutta en saanut sitä enää sanotuksi. Mieleen ehti juolahtaa sekin, että onkohan tämä edes oikea poliisi, kun ei heti hoksannut hetu-virhettäni.
Sitten pääsi haastatteluvuoroon ambulanssin väki. Ensiapusairaanhoitaja yritti kysellä olotilaani, mutta en tuskiltani voinut kuin yrittää päälläni viittoa oikeaa kylkeäni ja selkääni. Joku hetki myöhemmin olin kannettuna ambulanssiin, jolloin kuulin hänen sanovan, että "Malmille". Kykenin siihen sanomaan, että viekää Peijakseen, koska olen vantaalainen ja Malmilta ne kiikuttavat hetimiten Peijakseen. Kaverit sanoivat, etteivät he Helsingin pelastuslaitoksen määräysten mukaan voi viedä Helsingin puolella tapahtuneen onnettomuuden uhria, kuin Helsinkiin...
Malmilla makasin tulokäytävässä paareilla tunnin verran - sama ambulanssimiehistö vahtinani tai vankinani. Sitten tuli ennakoimani komento, ettei vantaalaispotilasta tänne oteta (ilmeisesti kiireen tms. syyn vuoksi), vaan moinen on vietävä Peijakseen. Seuraavaksi kolmikkona odottelimme sellaista "ihmeambulanssia", joka saisi ajaa maagisen kuntarajan yli!
Hieman 18.30 jälkeen kiitin helsinkiläisambulanssin miehistöä kuljetusavusta. Minut siirrettiin ihmevehjeeseen, eli yksityisfirman ambulanssiiin, joka vei minut Peijaksen sairaalaan.
Kun vuoden 1972 aprillipäivänä astui nykyinen Kansanterveyslaki voimaan niin toimin Heinolassa terveyslautakunnan jäsenä. Uskokaa tai älkää niin sen keskeisiä tavoitteita oli myös byrokratian vähentäminen. Ehkä joitakin byrokratian typeryyskukkasia on vieläkin olemassa. Peijaksessa tuli sairaanhoitaja vapauttamaan silloisen ambulanssimiehistöni n. klo 19.30. Kiitin heitäkin hyvästä kuljetuksesta. Nolotti viedä noin valtavasti kuljetustenhoidon resursseja ja hävetti voimattomuus mokomalle kuntarajabyrokratialle.
Sairaaloiden kattolaatoitus- ja valaistusratkaisujen tutkailuni jatkui siis Vantaalla Peijaksen käytävillä. Kolme tuntia kolarin jälkeen, eli klo 20.10, Peijaksessa mitattiin verenpaineeni (179/111) ja pulssi (lukemaa en kuullut, mutta syke ei ollut enää kahden ensitunnin tavoin kuin loppusuorajuoksusta). Tässä vaiheessa kysyttiin vointiani ja kerroin kylki- ja selkäkivuista (jotka olivat 1-10 arviointiasteikolla alkutilanteeseen nähden enää 8:n lukemissa), mutta muina kipuina oli olkapäätä ja pahimman näköisenä oikean jalan sääri, jossa oli lähes tolkuton patti. Yritin tolkuttaa hoiturille, että toisi siihen kylmäsiteen, mutta pahempia tapauksia tuli jatkuvasti poliklinikalle sisään. (Esimerkiksi eräs tyttö oli lähtenyt äitinsä autolla Tikkurilaan vaikka tiesi, ettei autossa ole jarruja! Ja tietysti kyydissä oli kavereita - ilman suojavöitä. Kun auto pysähtyi 50 km:n vauhdilla betoni pylvääseen niin verta roiskii ja luita räiskii, mutta onneksi siinäkään ei
keneltäkään mennyt henki.)
Ensiapupolikliniikan henkilökunnalle tuli lisäpisteitä, kun selviytyivät meistä enemmän tai vähemmän tahattomista kolaroijista, mutta myös melko tahallisen tai ainakin älyttömän tuntuisista tapauksista - jotka pahanlaatuisuudessaan yleensä kiilasivat hoitokärkeen.
Ensimmäinen lääkäri ehti käymään luonani klo 21.15. Hän rauhoitti ja järjesti heti koipeni verenpurkauspattiin kylmäsiteen ja totesi lakonisesti, että "se olisi pitänyt laittaa jo tunteja sitten...". Lisäksi hän lohdutti, että "älä liiku sillä onneksi saadaan röntgenkuvat vielä alkuyöstä otettua, jotta nähdään mitä kaikkea vammaa luustolle ja keuhkoille on tapahtunut".
Klo 23 jälkeen saatoin syödä armaan vaimoni tuomat eväsleivät. Kuivahkojen leivänkannikoiden nieleminen selällään - ilman juomismahdollisuutta - on haastava ja sangen mielenkiintoinen selviytymislaji. En suosittele ainakaan kuivaharjoittelua. Olen totuttanut itseni valveillaoloaikanani n. kuuden tunnin välein ravintotankkauksiin. Yli 11 tunnin ravintopaussin jälkeen tuntuivat pienet leivänkokkareetkin mitä ihanimmilta herkuilta!
Klo 1.30 toinen lääkäri tuli luokseni ja kertoi ihmeekseen ja ilokseni, ettei luita sittenkään ole poikki. Listalla on "vain" lannerangan ja/tai lantion nivelten ja -siteiden sijoiltaanmenoa, nyrjähdystä ja venähdystä. Totesin ehdokaslistan kuultuani, että "terve mies, eli kotiin?"
Nyt olen - ainakin muutaman päivän - kotona aktiivikuntoutujana, eli pyrin käyttämään kehoani mahdollisimman normaalilla tavalla. Liikuntareviirini on kotvan aikaa rajallisempi, mutta puhelinta ja sähköpostia käytän vireästi. En hetkeen rehki, kuulostelen kehoani - ja seuraan läheisteni reaktioita. Systeemi on sama kuin on tajuttu selkävammoissa, että pelkkä lepo onkin usein vain lisähaitta.
Yllytän yhä kansalaisia pyöräilemään, mutta muistamaan, ettei elämässä voi olla niin varovainen, että voisi kaikki kolhut kiertää.
Erityisesti pyydän huomioimaan tapauksestani erään yksityiskohdan: Kun pääsin vihdoin Hakunilaan niin kotiovella oli kaksi kiihkeätä suuteluhetkeä: Vaimoni pyynnöstä suutelin ensimmäiseksi pelastajaani, eli törmäyksessä haljennutta kypärääni! Kunhan taivun sen verran, että ulotun päälläni vasempaan jalkaani niin sekin saa mojovan suukon. Erityisperusteena se, että ilman sen vaistomaista pikanostoa olisi ainakin jalka - ja ehkä koko mies - jäänyt raivon peltihärän jyräämäksi. Siten "vapauduin" ilmalentelyyn - josta saatan lopulta selviytyä alleruhjoutumiseen verrattuna minimaalisin mustelmin. Joskin pitemmin muistelmin. Kierähdystyyli-kuvitteluni on käytännössä enemmän teoriaa. Minua auttoi kypärän lisäksi se, että asuni oli törmäyksessä liukas ja - viileän ilman ansiosta - kaksinkertainen. Enpä unohda resuhansikkaitanikaan sillä ilman niitä en varmasti näitä rivejä vielä voisi kirjoittaa.
Käyn lähipäivinä hakemassa tiensä päähän tulleen Robin Hoodin Malmin poliisiasemalta. Selviytysmisiloani varjostaa uskollisen Robinin saattaminen viimeiselle matkalleen...
tervehtyen: ah!
Pyörällä päästään, silti kävely- ja hiihtoterveisin, Antti
maanantaina, elokuuta 15, 2005
12 km INT tänään ohjelmassa
Tänään kävelin ensin 3 km verryttelyvauhtia ja sitten vedin tutulla tienpätkällä useita 400 m vetoja kilpavauhdilla ja lyhyellä palautuksella. Jaksoin paahtaa noita vetoja ihan uupumukseen asti mikä oli hyvä merkki. Ehkä vanha papparainen taas kuntoutuu?
Sain mukavan kirjeen J:ltä missä vilpittömästi kaivattiin minua kilpakentille. Tuommoinen huomaavainen utelu oli erittäin tervetullutta yksinäiseen puurtamiseeni.
Tänään olin yhteydessä huippu-urheilujohtaja J:in ravinto-oppaani tiimoilta. SUL haluaisi ruveta käyttämään ravinto-opastani urheilijoiden valmennuksessa. Se olisi varsinainen läpilyönti tällä ravintosektorilla ja saattaisi räpellykseni ravinto-oppaan parissa aivan uuteen valoon. Pidetään peukkuja, että hommat lähtevät sujumaan oikeaan suuntaan. SUL:n arvostus olisi tosi tervetullutta, sillä neljä vuotta sain tätä kirjaa tehdä ilman oikeastaan minkäänlaista arvostusta. Vasta tänä vuonna on kehuja ja yhteydenottoja tullut jonkin verran. Tulee minulle ikäviäkin viestejä kuten esim. toissapäivänä ravintotieteen kandidaatilta A, joka ei pitänyt minun sanavalinnoistani ja erityisesti siitä, että hänen tutkimustyönsä eivät päässeet tarpeeksi valokeilaan. Suoranaisia puutteita hän ei yksilöinyt muita kuin häneen omaan erikoisalaansa kuuluvia sivuseikkoja, joten toivotan hänelle onnea jatkotutkimuksissa. Maasta se pienikin ponnistaa!
Tänä iltana olen miettinyt ravintovalmennusfilosofiaani urheilijoille ja luonut seuraavanlaisen rakenteen lähinnä itselleni, millä tavalla urheilijoiden ravintotietous saadaan uudelle tasolle:
vaihe 1) Perustiedon antaminen ravintoluennon muodossa
vaihe 2) Perustiedon omaksuminen (luennon aktiivinen kuuntelu + kirjan lukeminen)
vaihe 3) Omaehtoinen ravintotiedon hankinta (kirjasto, lehdet, internet)
vaihe 4) Ruokapäiväkirjan täyttö ja analysointi (asiantuntijaa tarvitaan)
vaihe 5) Toimiminen ruokapäiväkirjan analysoinnin tuottaman tiedon varassa
vaihe 6) Menestyksellinen urheilu-ura on mahdollista
Tänään kävelin ensin 3 km verryttelyvauhtia ja sitten vedin tutulla tienpätkällä useita 400 m vetoja kilpavauhdilla ja lyhyellä palautuksella. Jaksoin paahtaa noita vetoja ihan uupumukseen asti mikä oli hyvä merkki. Ehkä vanha papparainen taas kuntoutuu?
Sain mukavan kirjeen J:ltä missä vilpittömästi kaivattiin minua kilpakentille. Tuommoinen huomaavainen utelu oli erittäin tervetullutta yksinäiseen puurtamiseeni.
Tänään olin yhteydessä huippu-urheilujohtaja J:in ravinto-oppaani tiimoilta. SUL haluaisi ruveta käyttämään ravinto-opastani urheilijoiden valmennuksessa. Se olisi varsinainen läpilyönti tällä ravintosektorilla ja saattaisi räpellykseni ravinto-oppaan parissa aivan uuteen valoon. Pidetään peukkuja, että hommat lähtevät sujumaan oikeaan suuntaan. SUL:n arvostus olisi tosi tervetullutta, sillä neljä vuotta sain tätä kirjaa tehdä ilman oikeastaan minkäänlaista arvostusta. Vasta tänä vuonna on kehuja ja yhteydenottoja tullut jonkin verran. Tulee minulle ikäviäkin viestejä kuten esim. toissapäivänä ravintotieteen kandidaatilta A, joka ei pitänyt minun sanavalinnoistani ja erityisesti siitä, että hänen tutkimustyönsä eivät päässeet tarpeeksi valokeilaan. Suoranaisia puutteita hän ei yksilöinyt muita kuin häneen omaan erikoisalaansa kuuluvia sivuseikkoja, joten toivotan hänelle onnea jatkotutkimuksissa. Maasta se pienikin ponnistaa!
Tänä iltana olen miettinyt ravintovalmennusfilosofiaani urheilijoille ja luonut seuraavanlaisen rakenteen lähinnä itselleni, millä tavalla urheilijoiden ravintotietous saadaan uudelle tasolle:
vaihe 1) Perustiedon antaminen ravintoluennon muodossa
vaihe 2) Perustiedon omaksuminen (luennon aktiivinen kuuntelu + kirjan lukeminen)
vaihe 3) Omaehtoinen ravintotiedon hankinta (kirjasto, lehdet, internet)
vaihe 4) Ruokapäiväkirjan täyttö ja analysointi (asiantuntijaa tarvitaan)
vaihe 5) Toimiminen ruokapäiväkirjan analysoinnin tuottaman tiedon varassa
vaihe 6) Menestyksellinen urheilu-ura on mahdollista
Heike Drechsler avoimena
Nelikymmenvuotiaaksi ehtinyt entisen DDR:n urheilijatähtönen on antanut hämmästyttävän avoimen haastattelun! Lukekaa tuo upea haastattelu!
Heike Drechsler: Huonointa DDR:ssä oli doping. Lännessä meno oli sama, mutta lännessä asioita ei dokumentoitu samalla tavalla... Valtio käytti meitä hyväkseen...
Nelikymmenvuotiaaksi ehtinyt entisen DDR:n urheilijatähtönen on antanut hämmästyttävän avoimen haastattelun! Lukekaa tuo upea haastattelu!
Heike Drechsler: Huonointa DDR:ssä oli doping. Lännessä meno oli sama, mutta lännessä asioita ei dokumentoitu samalla tavalla... Valtio käytti meitä hyväkseen...
Veteraaniurheilun näkyvyys
Veteraaniurheilun näkyvyydessä on ongelmia. Harvassa ovat ne kerrat jolloin veteraaniurheilijoiden suoritukset ovat ylittäneet uutiskynnyksen. Juuri päättyneiden MM-kisojen yhteydessä oli upeaa nähdä miten pikkuhiljaa yli 35-vuotiaiden suorituksia arvostetaan yhä enemmän. Esimerkiksi 35-vuotiaan rautaisen kävelijän Olympiada Ivanovan kuuluminen ikäurheilijoiden joukkoon mainittiin useassa yhteydessä. Samaten israelilaisen 50-vuotiaan (!) maratoonarin, Haile Satayin, upea taistelu nuorten parissa muistettiin mainita useaan kertaan.
Sen sijaan käynnissä olleet ensimmäiset veteraanien GrandPrix-kisat jäivät suurelta yleisöltä piiloon. Lahden GP-kisojen tiedotus epäonnistui. Harmi juttu. Tässä on Veteraaniurheiluliitolle sulateltavaa.
Veteraaniurheilun näkyvyydessä on ongelmia. Harvassa ovat ne kerrat jolloin veteraaniurheilijoiden suoritukset ovat ylittäneet uutiskynnyksen. Juuri päättyneiden MM-kisojen yhteydessä oli upeaa nähdä miten pikkuhiljaa yli 35-vuotiaiden suorituksia arvostetaan yhä enemmän. Esimerkiksi 35-vuotiaan rautaisen kävelijän Olympiada Ivanovan kuuluminen ikäurheilijoiden joukkoon mainittiin useassa yhteydessä. Samaten israelilaisen 50-vuotiaan (!) maratoonarin, Haile Satayin, upea taistelu nuorten parissa muistettiin mainita useaan kertaan.
Sen sijaan käynnissä olleet ensimmäiset veteraanien GrandPrix-kisat jäivät suurelta yleisöltä piiloon. Lahden GP-kisojen tiedotus epäonnistui. Harmi juttu. Tässä on Veteraaniurheiluliitolle sulateltavaa.
sunnuntai, elokuuta 14, 2005
Hiihtäjäpoikaani kyyditsemässä
Poikani kesäloma oli sujunut mukavasti kesätöissä ja harjoitellessa talven koitoksia varten. Tänään vein hänet Vöyrin urheilulukioon, missä koittaa työntäyteinen vuosi. Lukion toinen luokka ei ole mikään läpihuutojuttu. Reippaasti hän suoritti eka luokan vaikka valitti ruotsinkielistä opetusta vaikeaksi. Niin se varmaan onkin suomenkielistä opetusta tähän asti saatuaan ja isän puhuessa hänelle aivan liian vähän ruotsia. Suomen mestaruusmitalitiliä hiihdossa hän talvella lähtee kartuttamaan ja se lienee realistista hyvin sujuneen kesätreenin jälkeen. Osuvasti hän onkin sanonut eräässä palkittujen hiihtäjien haastattelussa, että "hiihtäjät tehdään kesällä". Ahkerasti on taas kesällä sauvamäkeä koluttu ylös, Kalakoulun mäkeä rullasuksilla ylös tultu ja hiekkakuopan luota voimaa haettu. Tulisipa tänä syksynä aikaisin lunta etelään, että pohjoisen hiihtäjät eivät saisi niin suurta etulyöntiasemaa.
Poikani kesäloma oli sujunut mukavasti kesätöissä ja harjoitellessa talven koitoksia varten. Tänään vein hänet Vöyrin urheilulukioon, missä koittaa työntäyteinen vuosi. Lukion toinen luokka ei ole mikään läpihuutojuttu. Reippaasti hän suoritti eka luokan vaikka valitti ruotsinkielistä opetusta vaikeaksi. Niin se varmaan onkin suomenkielistä opetusta tähän asti saatuaan ja isän puhuessa hänelle aivan liian vähän ruotsia. Suomen mestaruusmitalitiliä hiihdossa hän talvella lähtee kartuttamaan ja se lienee realistista hyvin sujuneen kesätreenin jälkeen. Osuvasti hän onkin sanonut eräässä palkittujen hiihtäjien haastattelussa, että "hiihtäjät tehdään kesällä". Ahkerasti on taas kesällä sauvamäkeä koluttu ylös, Kalakoulun mäkeä rullasuksilla ylös tultu ja hiekkakuopan luota voimaa haettu. Tulisipa tänä syksynä aikaisin lunta etelään, että pohjoisen hiihtäjät eivät saisi niin suurta etulyöntiasemaa.
lauantaina, elokuuta 13, 2005
Huikea maraton!
Helsingin MM-kisoissa on juuri päättynyt huikean hieno maratonkisa. Kisa televisioitiin lähes kokonaisuudessaan ja raskaalla reitillä juostiin hurjia aikoja. Marokon Gharib oli varmaan monen voittajasuosikki. Itse pidän huikean hienona suorituksena Israelin Haile Satayin (M50) rohkeata juoksua nuorukaisten seassa. Hän saapui hyvävoimaisena maaliin 21:nä! Myöskin Suomen veteraani-ikäinen maratoonari, Yrjö Pesonen (M40) teki minusta tosi hienon kisan.
Vaikka olen viime aikoina kilpaillut lähinnä kävelykisoissa, täytyy sanoa, että maratonjuoksussa on yhä suuri paikka sydämessäni. Nyt lähdenkin hyvällä mielellä juoksulenkille (15 km).
Helsingin MM-kisoissa on juuri päättynyt huikean hieno maratonkisa. Kisa televisioitiin lähes kokonaisuudessaan ja raskaalla reitillä juostiin hurjia aikoja. Marokon Gharib oli varmaan monen voittajasuosikki. Itse pidän huikean hienona suorituksena Israelin Haile Satayin (M50) rohkeata juoksua nuorukaisten seassa. Hän saapui hyvävoimaisena maaliin 21:nä! Myöskin Suomen veteraani-ikäinen maratoonari, Yrjö Pesonen (M40) teki minusta tosi hienon kisan.
Vaikka olen viime aikoina kilpaillut lähinnä kävelykisoissa, täytyy sanoa, että maratonjuoksussa on yhä suuri paikka sydämessäni. Nyt lähdenkin hyvällä mielellä juoksulenkille (15 km).
Täältä löytyy kaikki tarvittava tieto
Meillä on maalaisen kanssa menossa huijaustiedon etsinnässä hyvin intensiivinen vaihe. Maalaisen ehdottama NESARA-kultin sivusto on vuorenvarmasti palkintopallilla, mutta hyvänä haastajana pidän erästä sivua, jossa on kaikki "luotettava tieto" yhdessä ja samassa paikassa: Truthseekers. Eikö olekin kätevää? Suomea koskevat asiat ovat tietenkin erityisen mielenkiintoisia. Totuuden etsijät ohjaavat sinut kätevästi tännekin, jonka jälkeen ei kyllä jää mitään enää epäselväksi!
Lopetan omalta osaltani huuhaan raportoinnin, mutta keskustelu jatkukoon vilkkaana!
Meillä on maalaisen kanssa menossa huijaustiedon etsinnässä hyvin intensiivinen vaihe. Maalaisen ehdottama NESARA-kultin sivusto on vuorenvarmasti palkintopallilla, mutta hyvänä haastajana pidän erästä sivua, jossa on kaikki "luotettava tieto" yhdessä ja samassa paikassa: Truthseekers. Eikö olekin kätevää? Suomea koskevat asiat ovat tietenkin erityisen mielenkiintoisia. Totuuden etsijät ohjaavat sinut kätevästi tännekin, jonka jälkeen ei kyllä jää mitään enää epäselväksi!
Lopetan omalta osaltani huuhaan raportoinnin, mutta keskustelu jatkukoon vilkkaana!
perjantaina, elokuuta 12, 2005
Kävelyä tihkusateessa
Monena iltana olen kihnuttanut twistilautaani, mutta nyt oli jo korkea aika päästä ulkoilmaan. Illalla oli vuorossa 12 km vauhtileikittelyä. Kilpakävellen mäet reippaasti ylös, pieni metsälenkki juosten ja sitten loppu taas kävellen rennon lujaa. Teknisesti kävely sujuu ihan hyvin, mutta alkukesän vammakierteestä johtuen voimatasot ovat heikommat kuin vuosikausiin. Vetovaihe jää turhan vaisuksi ja alavatsan lihakset kipeytyvät herkästi. Uskon silti pääseväni sellaiseen kuntoon, että kehtaan lähteä kilpailemaan SM-mitalista maantiekävelyssä runsaan kuukauden kuluttua.
Monena iltana olen kihnuttanut twistilautaani, mutta nyt oli jo korkea aika päästä ulkoilmaan. Illalla oli vuorossa 12 km vauhtileikittelyä. Kilpakävellen mäet reippaasti ylös, pieni metsälenkki juosten ja sitten loppu taas kävellen rennon lujaa. Teknisesti kävely sujuu ihan hyvin, mutta alkukesän vammakierteestä johtuen voimatasot ovat heikommat kuin vuosikausiin. Vetovaihe jää turhan vaisuksi ja alavatsan lihakset kipeytyvät herkästi. Uskon silti pääseväni sellaiseen kuntoon, että kehtaan lähteä kilpailemaan SM-mitalista maantiekävelyssä runsaan kuukauden kuluttua.
Lööppikamaa
Maalaisen innoittama vilkas keskustelu huuhaasta on lööppikamaa! Onnittelut!
Onnittelut myös ystävälleni Antti Kempakselle, joka käveli loppuun asti MM-kisojen 50 km:llä! Upean taistelun jälkeen hän saavutti kunniakkaan 21. sijan tässä MM-kisojen raskaimmassa lajissa. Suomen toinen edustaja, Jani Lehtinen, ei tällä kertaa onnistunut. Taisi tulla hylkäys.
Veikkaukseni kärkikävelijöistä oli odotetusti heppoista luettavaa. Ainoastaan Venäjän Vojevodinin suorituksen osasin jotenkuten ennustaa. Tämän siitä saa kun lähtee huuhaan pariin, parempi pysyä faktoissa jotenkuten mukana jatkossa.
Maalaisen innoittama vilkas keskustelu huuhaasta on lööppikamaa! Onnittelut!
Onnittelut myös ystävälleni Antti Kempakselle, joka käveli loppuun asti MM-kisojen 50 km:llä! Upean taistelun jälkeen hän saavutti kunniakkaan 21. sijan tässä MM-kisojen raskaimmassa lajissa. Suomen toinen edustaja, Jani Lehtinen, ei tällä kertaa onnistunut. Taisi tulla hylkäys.
Veikkaukseni kärkikävelijöistä oli odotetusti heppoista luettavaa. Ainoastaan Venäjän Vojevodinin suorituksen osasin jotenkuten ennustaa. Tämän siitä saa kun lähtee huuhaan pariin, parempi pysyä faktoissa jotenkuten mukana jatkossa.
Kiehtovaa huuhaata tarjolla
Kaivoin tietokoneeni kätköistä esille energialinkin, jossa todella on potkua! Hiuksia nostattavan lukukokemuksen jälkeen ihmettelet varmaan mitä ihmettä minä puuhaan. Vastaus on yksinkertainen: Yritän oppia ymmärtämään erään sairastuneen ystäväni ajatusmaailmaa. Olen lukenut paljon sairastuneen ystäväni suosittelemaa kirjallisuutta. Auttaminen on joskus aika rankkaa. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä:
a) miten ihmeessä joku voi kirjoittaa noin lahjakkaasti täyttä valhetta?
b) miten joku voi uskoa lukemaansa?
c) miten joku voi opettaa muita tämän valheen pariin?
Any comments, please?
Kaivoin tietokoneeni kätköistä esille energialinkin, jossa todella on potkua! Hiuksia nostattavan lukukokemuksen jälkeen ihmettelet varmaan mitä ihmettä minä puuhaan. Vastaus on yksinkertainen: Yritän oppia ymmärtämään erään sairastuneen ystäväni ajatusmaailmaa. Olen lukenut paljon sairastuneen ystäväni suosittelemaa kirjallisuutta. Auttaminen on joskus aika rankkaa. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä:
a) miten ihmeessä joku voi kirjoittaa noin lahjakkaasti täyttä valhetta?
b) miten joku voi uskoa lukemaansa?
c) miten joku voi opettaa muita tämän valheen pariin?
Any comments, please?
torstaina, elokuuta 11, 2005
R-tiedosto
Nyt on jaossa R-kirjaimella alkavia englanninkielisiä sanontoja. Ammennan niistä voimaa, ammentakaa tekin!
Nyt on jaossa R-kirjaimella alkavia englanninkielisiä sanontoja. Ammennan niistä voimaa, ammentakaa tekin!
Huomenna on 50 km kävely
Huomenna kävellään MM-kisojen vaativalla reitillä 50 km:n kisa. Työkiireiden takia joudun katsomaan kisan televisiosta. Ennakkoveikkailut:
1) Molemmat suomalaiset kävelijät, Jani Lehtinen ja Antti Kempas, kävelevät maaliin asti ja saavuttavat kestävyysurheilijoiden parhaat sijoitukset MM-kisoissa.
2) Kisan voittaa Venäjän Aleksei Vojevodin
3) Palkintopallille nousee myös Espanjan Jesus Angel Garcia (M35) ja Chenliang Chao Kiinasta.
Kannustakaamme villisti Jania ja Anaa!
Huomenna kävellään MM-kisojen vaativalla reitillä 50 km:n kisa. Työkiireiden takia joudun katsomaan kisan televisiosta. Ennakkoveikkailut:
1) Molemmat suomalaiset kävelijät, Jani Lehtinen ja Antti Kempas, kävelevät maaliin asti ja saavuttavat kestävyysurheilijoiden parhaat sijoitukset MM-kisoissa.
2) Kisan voittaa Venäjän Aleksei Vojevodin
3) Palkintopallille nousee myös Espanjan Jesus Angel Garcia (M35) ja Chenliang Chao Kiinasta.
Kannustakaamme villisti Jania ja Anaa!
Kirjoitin osittain uusiksi johdanto-osan ravintokirjaani
Varsin vähäisestä kirjallisesta tuotannosta johtuen olen huomannut käyttäväni hyvin paljon aikaa ja energiaa Johdanto-osani kirjoitteluun. Nyt intensiivisessä kirjoitusvaiheessa oleva Ravinto-opas urheilijoille on nähnyt monia Johdanto-versioita. En ole vieläkään tyytyväinen johdantoon. Pistän sen nyt tähän, jotta se ikäänkuin olisi esillä ja näkyisi kaikessa karuudessan useimmille silmäpareille. Johdanto-osaa saa kritisoida! Mitä inhottavampi kommentti, sitä paremmin se palvelee jatkosuunnitelmiani. Lisäksi joudun katsomaan itse Johdanto-osaani näyttöpäätteltä ihan uudesta paikasta, eli blogistani. Anteeksi tämä häiriö!
TUTKIMUSTIETOA URHEILIJAN RAVINNOSTA
Johdanto
Tämän julkaisun tarkoituksena on koota yhteen urheilijoiden ravintovalmennuksen nykysuuntauksia siten kun ne esitetään alan julkaisuissa. Olen pyrkinyt esittelemään asiat mahdollisimman selkeästi ja käyttänyt mahdollisimman paljon arkikieltä tieteellisen terminologian sijaan. Käytännönläheisen lähestymistavan syystä kädessänne on nyt tietopaketti, jolla oikean ravintotiedon saaminen on mahdollisimman kätevää. Voitte tämän ravinto-oppaan avulla helpommin omaksua oikeat ruokailutottumukset ja saada kaikki olennaiset tiedot erilaisista lisäravinteista. Toivon ravinto-oppaalleni lukijoita niin valmennusportaasta ja urheilijoista kuin suurestakin yleisöstä. Ravinto-opastani voi pitää esillä kun itse tutustuu alan kirjallisuuteen, sillä olen yrittänyt selittää useimmat alan erikoistermit ja vierasperäiset sanat. Mielestäni meillä tutkijoilla on vastuullinen tehtävä tuoda tieteelliset tutkimustulokset koko kansan luettavaksi ja pohdittavaksi. Biologian ja elintarviketieteen perustiedot ja niiden tyydyttävä hallinta auttaa ymmärtämään miten urheilijan keho toimii ja mitä urheilijan pitäisi syödä pysyäkseen mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Olen muodostamaani aiheenmukaiseen aakkoselliseen luetteloon pyrkinyt poimimaan ja selostamaan uusimpia tutkimustuloksia urheilijan ravinnosta. Suurin osa tiedoista perustuu niihin tieteellisiin tutkimuksiin joita on julkaistu kansainvälisissä julkaisuissa ja luetteloitu arvostetussa Public Medicine tietokannassa (www.pubmed.org). Olen lukenut useimmista tutkimuksista vain lyhennelmän, joillekin harvoille tutkimuksille olen niiden kiinnostavuuden takia uhrannut huomattavankin paljon aikaa ja sitten olen ahkerasti lukenut joitakin alan kirjoja ja lehtiä. Olen nöyrästi pistänyt syrjään sellaiset tieteelliset tutkimukset joista en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Siellä ne odottavat minua viisaamman silmäilyä ja kommentointia. Minun älylleni sopivia tutkimuksia olen sitten selaillut jokseenkin ahkerasti ja poiminut kultajyväsiä niistä.
Olen mahdollisesti tietämättäni kyseenalaistanut joitakin eksoottisia ravinto-oppeja. Pyydän vilpittömästi anteeksi aiheuttamaani mielipahaa tyrmätessäni tässä vaiheessa esim. useimmat laihdutusdieetit huuhaana, homeopatian harhaoppina ja useimmat lisäravinteet turhiksi tuotteiksi. Se ei kuitenkaan saa estää näitä suuntauksia suosivia lukemasta kirjaani avoimin silmin. Ravintoasioista on kiistelty iät ja ajat. Älkää antako kiistojen pimentää mielenne vaan ottakaa vastaan kirjan mahdolliset muut arvokkaat tiedon jyvät ja laskekaa vaikkapa mieltänne vaivaamaan jääneet asiat hetkeksi taka-alalle. Minulle ei ole itsekritiikki millään tavalla vierasta, päinvastoin itsekritiikki on se voimavara minkä varassa minä tuotan tätä aineistoa. Todella räikeitä ravintotieteen harhaoppeja kohtelen kuitenkin hyvin rankalla kädellä, minkä saatte huomata lukiessanne kirjaani. Toivon mukaan otatte nämä vääryydet vastaan avoimesti pohtien ja tarpeen vaatiessa korjatte mahdollisesti tekemänne virhearvioinnit. On niin helppoa joutua taitavasti markkinoidun tuotteen, ravintoaineen tai ravitsemuksellisen harhan uhriksi. Olen kirjaa kirjoittaessani joutunut tutustumaan moniin sellaisiin asioihin, joista en aiemmin ole tiennyt juuri mitään. Kirjassani voi sen takia olla virheellisiä käsityksiä ja joidenkin (onneksi harvojen) asioiden suhteen olen joutunut muuttamaan aiempia käsityksiäni. Voikin sanoa, että kirjani elää koko ajan ja tiedon täsmentyessä painotukset voivat muuttua. Isot linjat kuitenkin pysyvät muuttumattomina. Ravintotieteen asiantuntijoiden, biologien ja biokemistien kanssa käymäni keskustelut ovat olleet hyvin antoisia. Lisäksi olen iloinnut siitä, että saan pitämissäni luentoilloissa opastaa urheilijoita ravintoasioissa. Vastaanotan suuren määrän puheluita ja sähköpostia erinomaisen kriittisiltä ravintotieteen tutkijoilta, ravintoasioita pohtivalta Suomen kansalta ja ravintoasioista kiinnostuneilta urheilijoilta ja heidän vanhemmiltaan sekä valmentajiltaan. Ihailen teidän kaikkien asiantuntemusta ja älykkäitä perusteluja. Moni nokkela ajatus on kulkeutunut tämän kirjan sivuille joko teidän tai minun toimestani. En millään koe olevani minkäänlainen urheiluravinteiden asiantuntija. Biologian alalta tekemäni väitöskirjatyö (v. 1987) ja satakunta tieteellistä julkaisuani ovat kuitenkin käsittääkseni opettaneet kriittisesti havainnoimaan kansainvälisissä tutkimuksissa esille tulevaa aineistoa ja muodostamaan luetun aineiston perusteella relevantteja johtopäätöksiä. Tottumattomuuteni tähän erikoisalaan saattaa johtaa siihen, että tuomitsen huolimattomasti kirjoitetut julkaisut hölynpölyksi ja hyvällä taidolla kasatut hengentuotteet liiankin optimistisesti. Hyödylliseksi voi osoittautua se seikka, että en kuulu ravintokikkailua harrastavien eturintamaan ja katson näitä ravintoasioita hyvinkin neutraalisti. Palautetta saa antaa!
Materiaalini painottuu ainakin aluksi kestävyysurheilun suuntaan johtuen omasta liikuntaharrastuksestani (maratonjuoksu, kilpakävely) ja valmentajani, Harry Lankisen, kiinnostuksesta. Olen tosin luentojani varten käynyt myöskin läpi muiden lajiryhmien erityisiä ravintokysymyksiä (voima- ja taitolajit) ja lisääntyvässä määrin ajatuksia tästäkin löytyy oppaastani.
Vaikka oppaassani esitellään paljon erilaisia lisäravinteita ja kaikenlaisille ravintokikkailuille annetaan palstatilaa, oma mielipiteeni on kuitenkin tässä vaiheessa hyvä tuoda esille mahdollisten pettymysten varalta:
Urheilija pärjää hyvin pitkälle ilman kukkaroa rasittavia lisäravinteita huolehtimalla siitä, että syö monipuolisesti ihan vain laadukkaita perusruoka-aineita.
Yllämainittu lause on kypsynyt varsin pitkäaikaisen tutkiskelun aikana, jolloin olen vilpittömästi etsinyt kirjallisuudesta (ja itse kokeillutkin!) kaikenlaisia urheilusuoritusta parantavia ruoan ainesosia ja lisäravinteita. Lähdeluettelosta on löytymässä mielen-kiintoinen juoni: Lähdin liikkeelle Michael Colganista [1] (lisäravinnetutkimuksen ja nykyaikaisen ravintovalmennuksen suuri ammattilainen) ja olen päätymässä monipuolisen suomalaisen perusruoan äärelle! Julkaisustani ei edes rivien välistä ole luetta-vissa sellaista viestiä, jonka mukaan urheilijat erityisesti hyötyisivät proteiini-, vitamiini- tai kivennäisainelisistä. Tämä on tyly viesti kukoistavalle lisäravinnekaupalle! En lähde tuomitsemaan niitä jotka panevat luottamuksensa lisäravinteiden varaan ja olen mahdollisesti valmis tarkistamaan konservatiivisen ajatuksenkulkuni vakuuttavan näytön edessä. Myönnettäköön se to-siseikka, että kovin monen urheilijan epäterveelliset ruokailutottumukset korjaantuvat nautituilla lisäravinteilla lähemmäksi suosituksia. Lisäksi markkinahumun luomat mielikuvat jonkin yksittäisen tuotteen eduista voivat joskus olla hyvinkin tärkeällä sijalla urheilijan elämässä. Olkoon urheilija viisas oppiessaan syömään monipuolisesti. Toivottavasti tämä opas lisää urheilijoi-den tietoa juuri tällä saralla. Jätän ilmaan toiveen siitä, että yhä useamman urheilijan lautasella näkisi energiaravintoaineet suh-teessa 60-25-15, eli 60% hiilihydraatteja, 25% rasvaa ja 15% proteiinia.
Palautetta on tullut:
Tiedonhankkiminen on ensisijaisen tärkeää, mutta loppujen lopuksi ratkaisee se, kuinka hyvin onnistuu kääntämään teoreettisen osaamisen käytännön toimenpiteisiin. On siis osattava poimia tiedon virrasta oikeasti merkitykselliset asiat ja myös aika usein tehtävä kompromisseja: teoreettisesti optimaalista ruokavaliota on käytännössä lähes mahdoton toteuttaa. Olli Ilander
Se kirjoittamasi urheilijan ravinto-opas on todella erinomainen. Siinä on paljon oleellista tietoa yksissä kansissa, jota muutoin olisi vaikea lähteä hakemaan. Oiva apu valmennuksessa!!. Petri Varjolampi
Suuret kiitokset Christer suurenmoisesta kirjoituksestasi Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta! Tosi mielenkiintoinen! Paljon kultahippuja! Ahti Honkola
Christerin ravinto-opas on todellinen löytö. Jukka Melaranta
60-25-15 on toiminut minulla tosi hyvin. Tuntemattomana pysyttelevä heittolajien harrastaja
Luennoillasi nukkuva ei voi olla elossa. Tuntemattoman ääni auditoriosta
Oli mukava kuunnella loistavaa luentoasi ja saada vielä kotiin vietäväksi kattava luentomateriaalisi. Tyytyväinen luentojeni kuulija Pohjois-Suomesta
Toivottavasti materiaalistani on jotain hyötyä urheiluravinteista kiinnostuneille!
Ystävyydellä christer sundqvist, FT 040-7529274
christer.sundqvist@wakkanet.fi
Ohjeita lukijalle
Parhaimmillaan tämä ravinto-opas täydentää ravintoluentojeni tietotarjontaa ja houkuttelee urheilijaa syventämään tietojaan ravinnosta. Lukemista helpottaakseni olen tehnyt joitakin laajempia urheilijan ravinnon peruskatsauksia (merkitään ao. kohtaan sanalla Perustietoa). Ensi kertaa oppaaseen tutustujan kannattaa aloittaa näistä perustiedoista ja käyttää oppaan muita osia lähinnä hakuteoksena. Tiedon janon kasvaessa voi lukea opasta kokonaisvaltaisemmin ja perehtyä myös laajaan lähdeluetteloon. Tutkijoita palvelen CD-levyllä saatavalla laajennetulla versiolla, jossa on erikoistietoa, lähdeaineistoa, kuvamateriaalia ja tieteellistä keskustelua (Kysykää tätä erikseen!). Lukuintoa!
Varsin vähäisestä kirjallisesta tuotannosta johtuen olen huomannut käyttäväni hyvin paljon aikaa ja energiaa Johdanto-osani kirjoitteluun. Nyt intensiivisessä kirjoitusvaiheessa oleva Ravinto-opas urheilijoille on nähnyt monia Johdanto-versioita. En ole vieläkään tyytyväinen johdantoon. Pistän sen nyt tähän, jotta se ikäänkuin olisi esillä ja näkyisi kaikessa karuudessan useimmille silmäpareille. Johdanto-osaa saa kritisoida! Mitä inhottavampi kommentti, sitä paremmin se palvelee jatkosuunnitelmiani. Lisäksi joudun katsomaan itse Johdanto-osaani näyttöpäätteltä ihan uudesta paikasta, eli blogistani. Anteeksi tämä häiriö!
TUTKIMUSTIETOA URHEILIJAN RAVINNOSTA
Johdanto
Tämän julkaisun tarkoituksena on koota yhteen urheilijoiden ravintovalmennuksen nykysuuntauksia siten kun ne esitetään alan julkaisuissa. Olen pyrkinyt esittelemään asiat mahdollisimman selkeästi ja käyttänyt mahdollisimman paljon arkikieltä tieteellisen terminologian sijaan. Käytännönläheisen lähestymistavan syystä kädessänne on nyt tietopaketti, jolla oikean ravintotiedon saaminen on mahdollisimman kätevää. Voitte tämän ravinto-oppaan avulla helpommin omaksua oikeat ruokailutottumukset ja saada kaikki olennaiset tiedot erilaisista lisäravinteista. Toivon ravinto-oppaalleni lukijoita niin valmennusportaasta ja urheilijoista kuin suurestakin yleisöstä. Ravinto-opastani voi pitää esillä kun itse tutustuu alan kirjallisuuteen, sillä olen yrittänyt selittää useimmat alan erikoistermit ja vierasperäiset sanat. Mielestäni meillä tutkijoilla on vastuullinen tehtävä tuoda tieteelliset tutkimustulokset koko kansan luettavaksi ja pohdittavaksi. Biologian ja elintarviketieteen perustiedot ja niiden tyydyttävä hallinta auttaa ymmärtämään miten urheilijan keho toimii ja mitä urheilijan pitäisi syödä pysyäkseen mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Olen muodostamaani aiheenmukaiseen aakkoselliseen luetteloon pyrkinyt poimimaan ja selostamaan uusimpia tutkimustuloksia urheilijan ravinnosta. Suurin osa tiedoista perustuu niihin tieteellisiin tutkimuksiin joita on julkaistu kansainvälisissä julkaisuissa ja luetteloitu arvostetussa Public Medicine tietokannassa (www.pubmed.org). Olen lukenut useimmista tutkimuksista vain lyhennelmän, joillekin harvoille tutkimuksille olen niiden kiinnostavuuden takia uhrannut huomattavankin paljon aikaa ja sitten olen ahkerasti lukenut joitakin alan kirjoja ja lehtiä. Olen nöyrästi pistänyt syrjään sellaiset tieteelliset tutkimukset joista en ymmärrä hölkäsen pöläystä. Siellä ne odottavat minua viisaamman silmäilyä ja kommentointia. Minun älylleni sopivia tutkimuksia olen sitten selaillut jokseenkin ahkerasti ja poiminut kultajyväsiä niistä.
Olen mahdollisesti tietämättäni kyseenalaistanut joitakin eksoottisia ravinto-oppeja. Pyydän vilpittömästi anteeksi aiheuttamaani mielipahaa tyrmätessäni tässä vaiheessa esim. useimmat laihdutusdieetit huuhaana, homeopatian harhaoppina ja useimmat lisäravinteet turhiksi tuotteiksi. Se ei kuitenkaan saa estää näitä suuntauksia suosivia lukemasta kirjaani avoimin silmin. Ravintoasioista on kiistelty iät ja ajat. Älkää antako kiistojen pimentää mielenne vaan ottakaa vastaan kirjan mahdolliset muut arvokkaat tiedon jyvät ja laskekaa vaikkapa mieltänne vaivaamaan jääneet asiat hetkeksi taka-alalle. Minulle ei ole itsekritiikki millään tavalla vierasta, päinvastoin itsekritiikki on se voimavara minkä varassa minä tuotan tätä aineistoa. Todella räikeitä ravintotieteen harhaoppeja kohtelen kuitenkin hyvin rankalla kädellä, minkä saatte huomata lukiessanne kirjaani. Toivon mukaan otatte nämä vääryydet vastaan avoimesti pohtien ja tarpeen vaatiessa korjatte mahdollisesti tekemänne virhearvioinnit. On niin helppoa joutua taitavasti markkinoidun tuotteen, ravintoaineen tai ravitsemuksellisen harhan uhriksi. Olen kirjaa kirjoittaessani joutunut tutustumaan moniin sellaisiin asioihin, joista en aiemmin ole tiennyt juuri mitään. Kirjassani voi sen takia olla virheellisiä käsityksiä ja joidenkin (onneksi harvojen) asioiden suhteen olen joutunut muuttamaan aiempia käsityksiäni. Voikin sanoa, että kirjani elää koko ajan ja tiedon täsmentyessä painotukset voivat muuttua. Isot linjat kuitenkin pysyvät muuttumattomina. Ravintotieteen asiantuntijoiden, biologien ja biokemistien kanssa käymäni keskustelut ovat olleet hyvin antoisia. Lisäksi olen iloinnut siitä, että saan pitämissäni luentoilloissa opastaa urheilijoita ravintoasioissa. Vastaanotan suuren määrän puheluita ja sähköpostia erinomaisen kriittisiltä ravintotieteen tutkijoilta, ravintoasioita pohtivalta Suomen kansalta ja ravintoasioista kiinnostuneilta urheilijoilta ja heidän vanhemmiltaan sekä valmentajiltaan. Ihailen teidän kaikkien asiantuntemusta ja älykkäitä perusteluja. Moni nokkela ajatus on kulkeutunut tämän kirjan sivuille joko teidän tai minun toimestani. En millään koe olevani minkäänlainen urheiluravinteiden asiantuntija. Biologian alalta tekemäni väitöskirjatyö (v. 1987) ja satakunta tieteellistä julkaisuani ovat kuitenkin käsittääkseni opettaneet kriittisesti havainnoimaan kansainvälisissä tutkimuksissa esille tulevaa aineistoa ja muodostamaan luetun aineiston perusteella relevantteja johtopäätöksiä. Tottumattomuuteni tähän erikoisalaan saattaa johtaa siihen, että tuomitsen huolimattomasti kirjoitetut julkaisut hölynpölyksi ja hyvällä taidolla kasatut hengentuotteet liiankin optimistisesti. Hyödylliseksi voi osoittautua se seikka, että en kuulu ravintokikkailua harrastavien eturintamaan ja katson näitä ravintoasioita hyvinkin neutraalisti. Palautetta saa antaa!
Materiaalini painottuu ainakin aluksi kestävyysurheilun suuntaan johtuen omasta liikuntaharrastuksestani (maratonjuoksu, kilpakävely) ja valmentajani, Harry Lankisen, kiinnostuksesta. Olen tosin luentojani varten käynyt myöskin läpi muiden lajiryhmien erityisiä ravintokysymyksiä (voima- ja taitolajit) ja lisääntyvässä määrin ajatuksia tästäkin löytyy oppaastani.
Vaikka oppaassani esitellään paljon erilaisia lisäravinteita ja kaikenlaisille ravintokikkailuille annetaan palstatilaa, oma mielipiteeni on kuitenkin tässä vaiheessa hyvä tuoda esille mahdollisten pettymysten varalta:
Urheilija pärjää hyvin pitkälle ilman kukkaroa rasittavia lisäravinteita huolehtimalla siitä, että syö monipuolisesti ihan vain laadukkaita perusruoka-aineita.
Yllämainittu lause on kypsynyt varsin pitkäaikaisen tutkiskelun aikana, jolloin olen vilpittömästi etsinyt kirjallisuudesta (ja itse kokeillutkin!) kaikenlaisia urheilusuoritusta parantavia ruoan ainesosia ja lisäravinteita. Lähdeluettelosta on löytymässä mielen-kiintoinen juoni: Lähdin liikkeelle Michael Colganista [1] (lisäravinnetutkimuksen ja nykyaikaisen ravintovalmennuksen suuri ammattilainen) ja olen päätymässä monipuolisen suomalaisen perusruoan äärelle! Julkaisustani ei edes rivien välistä ole luetta-vissa sellaista viestiä, jonka mukaan urheilijat erityisesti hyötyisivät proteiini-, vitamiini- tai kivennäisainelisistä. Tämä on tyly viesti kukoistavalle lisäravinnekaupalle! En lähde tuomitsemaan niitä jotka panevat luottamuksensa lisäravinteiden varaan ja olen mahdollisesti valmis tarkistamaan konservatiivisen ajatuksenkulkuni vakuuttavan näytön edessä. Myönnettäköön se to-siseikka, että kovin monen urheilijan epäterveelliset ruokailutottumukset korjaantuvat nautituilla lisäravinteilla lähemmäksi suosituksia. Lisäksi markkinahumun luomat mielikuvat jonkin yksittäisen tuotteen eduista voivat joskus olla hyvinkin tärkeällä sijalla urheilijan elämässä. Olkoon urheilija viisas oppiessaan syömään monipuolisesti. Toivottavasti tämä opas lisää urheilijoi-den tietoa juuri tällä saralla. Jätän ilmaan toiveen siitä, että yhä useamman urheilijan lautasella näkisi energiaravintoaineet suh-teessa 60-25-15, eli 60% hiilihydraatteja, 25% rasvaa ja 15% proteiinia.
Palautetta on tullut:
Tiedonhankkiminen on ensisijaisen tärkeää, mutta loppujen lopuksi ratkaisee se, kuinka hyvin onnistuu kääntämään teoreettisen osaamisen käytännön toimenpiteisiin. On siis osattava poimia tiedon virrasta oikeasti merkitykselliset asiat ja myös aika usein tehtävä kompromisseja: teoreettisesti optimaalista ruokavaliota on käytännössä lähes mahdoton toteuttaa. Olli Ilander
Se kirjoittamasi urheilijan ravinto-opas on todella erinomainen. Siinä on paljon oleellista tietoa yksissä kansissa, jota muutoin olisi vaikea lähteä hakemaan. Oiva apu valmennuksessa!!. Petri Varjolampi
Suuret kiitokset Christer suurenmoisesta kirjoituksestasi Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta! Tosi mielenkiintoinen! Paljon kultahippuja! Ahti Honkola
Christerin ravinto-opas on todellinen löytö. Jukka Melaranta
60-25-15 on toiminut minulla tosi hyvin. Tuntemattomana pysyttelevä heittolajien harrastaja
Luennoillasi nukkuva ei voi olla elossa. Tuntemattoman ääni auditoriosta
Oli mukava kuunnella loistavaa luentoasi ja saada vielä kotiin vietäväksi kattava luentomateriaalisi. Tyytyväinen luentojeni kuulija Pohjois-Suomesta
Toivottavasti materiaalistani on jotain hyötyä urheiluravinteista kiinnostuneille!
Ystävyydellä christer sundqvist, FT 040-7529274
christer.sundqvist@wakkanet.fi
Ohjeita lukijalle
Parhaimmillaan tämä ravinto-opas täydentää ravintoluentojeni tietotarjontaa ja houkuttelee urheilijaa syventämään tietojaan ravinnosta. Lukemista helpottaakseni olen tehnyt joitakin laajempia urheilijan ravinnon peruskatsauksia (merkitään ao. kohtaan sanalla Perustietoa). Ensi kertaa oppaaseen tutustujan kannattaa aloittaa näistä perustiedoista ja käyttää oppaan muita osia lähinnä hakuteoksena. Tiedon janon kasvaessa voi lukea opasta kokonaisvaltaisemmin ja perehtyä myös laajaan lähdeluetteloon. Tutkijoita palvelen CD-levyllä saatavalla laajennetulla versiolla, jossa on erikoistietoa, lähdeaineistoa, kuvamateriaalia ja tieteellistä keskustelua (Kysykää tätä erikseen!). Lukuintoa!
Sinustako enkelienergianhoitaja?
Pyydän teiltä apua, rakkaat blogini lukijat.
Vastasin äsken erään blogikirjoittajan sanomaan, joka sivusi harhaoppeja ja huuhaata. Tunsin tarvetta hiukan jatkaa aiheen herättelyä omassa blogissani. Kristillisen elämänkatsomuksen omaavana ihmisenä vastaan lähes vaistonvaraisesti myöntävästi enkelien olemassaoloon. Aivan kuten Jeesus Kristus on totta, täytyy myös enkeleitä olla, päättelen poikkeuksellisen mutta samalla vapauttavan lapsenomaisesti. Joinakin heikkoina hetkinä tosin enkelikäsitykseni on ollut lujilla. Syy tähän on se, että eräässä sielunhoidollisessa keskustelutilanteessa (tiedän toki että minulla on vaitiolovelvollisuus, enkä kerro enemmän yksityiskohtia!) tuli yllättäen esiin eräs enkeliopettaja (!), johon keskustelukumppanini oli perehtynyt. Äsken löysin sattumalta lisää tietoa tuosta enkeliopettajasta. Hän näyttäisi pistävän rahoiksi enkeliopetuksellaan. Pistän tähän keskeiset asiat aika pitkästä selostuksesta MTV3:n sivuilta (lukekaa ihmeessä koko juttu!). Olen lihavoinut jotkin kohdat ja näihin toivoisin kommentteja. Olenko minä jotenkin liian kriittinen, kun pidän enkeliopettajaa huijaajana? Kas tässä teille luettavaa:
...Rayzhel Eeston uskoo olevansa itse yhteydessä enkeleihin, ja saavansa heiltä voimaa ja enkelienergiaa välitettäväksi toisillekin.
- Enkelit ovat Jumalan olemuksia ja edustavat ylläpitävää elämänvoimaa, sanoo Rayzhel Eeston, ja arkkienkelit edustavat jumalan tunteita. Samuel rakastaa ja Rafael parantaa.
Rayzhel Eeston on syntyperältään supisuomalainen nainen, joka on saanut eksoottisen nimensä, henkisen nimen, ”ylösnousseelta mestarilta” tuonpuoleisesta. Nimi on hänen mukaansa anagrammi, ja tarkoittaa parantajaa ja selvänäkijää, joka välittää tonneittain enkelienergiaa.
Eeston on vetänyt energiakoulutusta jo 18 vuoden ajan, ja uskoo kutsumuksensa jatkuvan vuoteen 2007 asti. Kurssin tavoitteena on hänen mukaansa ennen kaikkea oman persoonan puhdistuminen ja henkinen kasvu. Moni saa 16 viikon kurssista kuitenkin itselleen myös ammatin, enkelienergiahoitajana.
Kurssiohjelmaan kuuluu meditaation, henkisten aistien kehittämisen, chakraoppien, enkelioppien ja enkelihierarkioiden ohella myös yrityksen perustamista ja verotusta. Kurssimaksu majoituksineen on noin 1600 euroa.
- Kurssi ei ole helppo, Eeston toteaa. Siinä käydään läpi niin syvällisiä asioita, että niiden kohtaaminen vaatii hyvin paljon voimia. Kaikki eivät jaksa koko kurssia. Mutta kurssitodistuksia jakaessani näen ympärilläni vain ihmisiä, joiden aurat ovat ehyitä. Se on joka kerta valtavan hieno kokemus.
- Enkelien avulla ihminen voidaan auttaa tuskasta pois tavattoman nopeasti, sanoo Rayzhel Easton. - Energiahoidolla on sitä paitsi kaikkein vähiten sivuvaikutuksia, hän hymyilee.
- Toki tämä vaatii sen, että ihminen uskoo jälleensyntymän mahdollisuuteen, siihen, että olemme kaikki saman energian aikaansaannoksia. Ilman sitä sanani ovat vain tyhjää helinää, Eeston toteaa.
Lisätietoja: Enkeliopettaja opettaa näitä asioita ihan oikeasti eräässä kansanopistossa! Lue myös tämä tieto!
Kiltit, blogiani lukevat ihmiset, olkaa nyt niin ystävällisiä ja selostakaa minulle ylläolevaa minulle käsittämätöntä enkelioppia. Tarvitsen tietoa enkeliopettajasta jatkokeskusteluissani erään ystäväni kanssa.
Pyydän teiltä apua, rakkaat blogini lukijat.
Vastasin äsken erään blogikirjoittajan sanomaan, joka sivusi harhaoppeja ja huuhaata. Tunsin tarvetta hiukan jatkaa aiheen herättelyä omassa blogissani. Kristillisen elämänkatsomuksen omaavana ihmisenä vastaan lähes vaistonvaraisesti myöntävästi enkelien olemassaoloon. Aivan kuten Jeesus Kristus on totta, täytyy myös enkeleitä olla, päättelen poikkeuksellisen mutta samalla vapauttavan lapsenomaisesti. Joinakin heikkoina hetkinä tosin enkelikäsitykseni on ollut lujilla. Syy tähän on se, että eräässä sielunhoidollisessa keskustelutilanteessa (tiedän toki että minulla on vaitiolovelvollisuus, enkä kerro enemmän yksityiskohtia!) tuli yllättäen esiin eräs enkeliopettaja (!), johon keskustelukumppanini oli perehtynyt. Äsken löysin sattumalta lisää tietoa tuosta enkeliopettajasta. Hän näyttäisi pistävän rahoiksi enkeliopetuksellaan. Pistän tähän keskeiset asiat aika pitkästä selostuksesta MTV3:n sivuilta (lukekaa ihmeessä koko juttu!). Olen lihavoinut jotkin kohdat ja näihin toivoisin kommentteja. Olenko minä jotenkin liian kriittinen, kun pidän enkeliopettajaa huijaajana? Kas tässä teille luettavaa:
...Rayzhel Eeston uskoo olevansa itse yhteydessä enkeleihin, ja saavansa heiltä voimaa ja enkelienergiaa välitettäväksi toisillekin.
- Enkelit ovat Jumalan olemuksia ja edustavat ylläpitävää elämänvoimaa, sanoo Rayzhel Eeston, ja arkkienkelit edustavat jumalan tunteita. Samuel rakastaa ja Rafael parantaa.
Rayzhel Eeston on syntyperältään supisuomalainen nainen, joka on saanut eksoottisen nimensä, henkisen nimen, ”ylösnousseelta mestarilta” tuonpuoleisesta. Nimi on hänen mukaansa anagrammi, ja tarkoittaa parantajaa ja selvänäkijää, joka välittää tonneittain enkelienergiaa.
Eeston on vetänyt energiakoulutusta jo 18 vuoden ajan, ja uskoo kutsumuksensa jatkuvan vuoteen 2007 asti. Kurssin tavoitteena on hänen mukaansa ennen kaikkea oman persoonan puhdistuminen ja henkinen kasvu. Moni saa 16 viikon kurssista kuitenkin itselleen myös ammatin, enkelienergiahoitajana.
Kurssiohjelmaan kuuluu meditaation, henkisten aistien kehittämisen, chakraoppien, enkelioppien ja enkelihierarkioiden ohella myös yrityksen perustamista ja verotusta. Kurssimaksu majoituksineen on noin 1600 euroa.
- Kurssi ei ole helppo, Eeston toteaa. Siinä käydään läpi niin syvällisiä asioita, että niiden kohtaaminen vaatii hyvin paljon voimia. Kaikki eivät jaksa koko kurssia. Mutta kurssitodistuksia jakaessani näen ympärilläni vain ihmisiä, joiden aurat ovat ehyitä. Se on joka kerta valtavan hieno kokemus.
- Enkelien avulla ihminen voidaan auttaa tuskasta pois tavattoman nopeasti, sanoo Rayzhel Easton. - Energiahoidolla on sitä paitsi kaikkein vähiten sivuvaikutuksia, hän hymyilee.
- Toki tämä vaatii sen, että ihminen uskoo jälleensyntymän mahdollisuuteen, siihen, että olemme kaikki saman energian aikaansaannoksia. Ilman sitä sanani ovat vain tyhjää helinää, Eeston toteaa.
Lisätietoja: Enkeliopettaja opettaa näitä asioita ihan oikeasti eräässä kansanopistossa! Lue myös tämä tieto!
Kiltit, blogiani lukevat ihmiset, olkaa nyt niin ystävällisiä ja selostakaa minulle ylläolevaa minulle käsittämätöntä enkelioppia. Tarvitsen tietoa enkeliopettajasta jatkokeskusteluissani erään ystäväni kanssa.
tiistaina, elokuuta 09, 2005
Ukonilma on akanilmaa yleisempää
Näin on näreet, eipä toteudu tasa-arvo tässäkään asiassa! Google saa noin 3 640 osumaa ukonilmasta, mutta vain 3 akanilmasta. Tänään oli harvinaisen raju ukonilma. Reippailevat nuoret ukot ja akat saivat tällaisella ilmalla keskeyttää pääkaupungin areenalla MM-taistot hetkeksi. Näin sai urheiluhullu kansa hetken rauhan.
Nettiyhteyden välillä katkeillessa tein päivitystöitä tuolla Veteraaniurheiluliiton sivuilla. Ennätyskirjurimme oli taas lähettänyt ennätyspostia. Me ihmettelemme usein sitä hurjaa tahtia millä veteraaniurheilijat jatkuvasti parantavat ikäluokkansa Suomenennätyksiä, Euroopanennätyksiä, jopa Maailmanennätyksiä. Luulisi, että jotkut ennätykset ovat jo niin kovia, että uusien ennätysten tekeminen olisi todella harvinaista.
Lahdessa alkaa huomenna historian ensimmäiset veteraaniurheilijoiden GrandPrix-kisat. Osanottajia on yllättävän vähän, mutta se selittynee sillä, että veteraaniurheilijoille on tänä vuonna hurjasti arvokisoja tarjolla ja Lahden GP-kisat ovat jääneet näitten varjoon.
Sade oli sen verran rankkaa, että tein päivittäisen treenini sisätiloissa. Kihnutin twistilautaani 45 min ja keskivartalo sai taas mukavasti kyytiä.
Päivä oli vierähtänyt Björkbodassa Keltaisessa Talossa ihan mukavissa merkeissä. Remontti edistyy ja naiset olivat taas ihania, meillä on maalaisen kanssa mukavat oltavat ja jo hiipumaan päässyt toiveemme ahkerista työntekijöistä on toteutunut.
Näin on näreet, eipä toteudu tasa-arvo tässäkään asiassa! Google saa noin 3 640 osumaa ukonilmasta, mutta vain 3 akanilmasta. Tänään oli harvinaisen raju ukonilma. Reippailevat nuoret ukot ja akat saivat tällaisella ilmalla keskeyttää pääkaupungin areenalla MM-taistot hetkeksi. Näin sai urheiluhullu kansa hetken rauhan.
Nettiyhteyden välillä katkeillessa tein päivitystöitä tuolla Veteraaniurheiluliiton sivuilla. Ennätyskirjurimme oli taas lähettänyt ennätyspostia. Me ihmettelemme usein sitä hurjaa tahtia millä veteraaniurheilijat jatkuvasti parantavat ikäluokkansa Suomenennätyksiä, Euroopanennätyksiä, jopa Maailmanennätyksiä. Luulisi, että jotkut ennätykset ovat jo niin kovia, että uusien ennätysten tekeminen olisi todella harvinaista.
Lahdessa alkaa huomenna historian ensimmäiset veteraaniurheilijoiden GrandPrix-kisat. Osanottajia on yllättävän vähän, mutta se selittynee sillä, että veteraaniurheilijoille on tänä vuonna hurjasti arvokisoja tarjolla ja Lahden GP-kisat ovat jääneet näitten varjoon.
Sade oli sen verran rankkaa, että tein päivittäisen treenini sisätiloissa. Kihnutin twistilautaani 45 min ja keskivartalo sai taas mukavasti kyytiä.
Päivä oli vierähtänyt Björkbodassa Keltaisessa Talossa ihan mukavissa merkeissä. Remontti edistyy ja naiset olivat taas ihania, meillä on maalaisen kanssa mukavat oltavat ja jo hiipumaan päässyt toiveemme ahkerista työntekijöistä on toteutunut.
maanantaina, elokuuta 08, 2005
Karnosiiniterveisiä tohtori Toloselta
Otan nyt ehkä elämäni toistaiseksi suurimman riskin: Sanon ihailevani tohtori Matti Tolosta. Olen käynyt hänen kanssaan väittelyä lisäravinteiden tarpeellisuudesta. Hänen kotisivuistaan voi saada sellaisen käsityksen, että tässä on markkinointikoneisto valjastettu 110 %:sti pahaa aavistamattomien ihmisten kukkaronnyörien avaamiseksi. Mutta totuus on osittain toisenlainen. Hän tekee jatkuvasti tarkennuksia sivuillaan jaettavaan informaatioon, seuraa aktiivisesti alan tutkimustyötä ja kommentoi ahkerasti muiden tutkijoiden töitä. Kun Matti ystävällisesti otti minuun yhteyttä koskien erästä väittämääni omassa askeettisessa ravinto-oppaassani, siitä kehittyi mielenkiintoinen aktiivisten yhteydenottojen sarja. Ilmiselvästi Matti hakee hyväksyntää omille ajatuksilleen aivan kuten minäkin. On ollut rohkaisevaa kuulla, että häntä on myös "pistetty aika halvalla" erilaisten "asiantuntijoiden" toimesta, jotka viidessä sekunnissa pystyvät mielestään antamaan arvionsa mistä tahansa ravintotieteen pulmasta. Meillä on yhteisiä pulmia Matin kanssa välittäessämme ravintotietoa Suomen kansalle: Miten saada usko palautettua rehelliseen ravitsemusvalistukseen kun näitä "viiden sekunnin asiantuntijoita" löytyy entistä enemmän ja populistiset väitteet uppoavaat kansaan kuin kuuma veitsi terveelliseen rasvaan? Jos haluatte saada hyvän käsityksen ravintokeskustelun järkyttävän alhaisesta tasosta voitte ehkä vierailla eräällä kehonrakentajien keskustelupalstalla. Täällä pöyristyttävät väitteet lentävät ilmassa ja jos yrittää asettaa villimmät väitteet kyseenalaiseksi huomaa joutuvansa äkkiä naurunalaiseen asemaan. Traagisinta tässä on se, että mömmöjä kittaavat kehonrakentajat lukevat tuota keskustelupalstaa lopullisena totuuden lähteenä. Erehdyin kerran lukemaan mitä minunkin kirjastani sanotaan tuossa foorumissa. Tässä muutamia valaisevia "asiantuntijoiden" kommentteja:
"No huh hu mitä sontaa!!! Miten joku voi nykyään edes kirjoittaa tollasta tekstiä!... Juu varmasti. Yliopistolla (Suomessa) käytössä olevista lääkäreiden kurssikirjoista on kans kuullu kauhutarinoita... Ja urkki voi heittää sen pelkkiä tulehduksia aiheuttavan malton roskiin... "Kukkaroa rasittavia lisäravinteita", ei nyt hirvittävän perillä oleva kaveri. Jos laitetaan lisäravinteet vs tavallinen ruoka viivalle, niin ravinteet voittavat edullisuudellaan... Täyttä potaskaa. Osoittaa kuinka syvällä nämä urbaanilegedat ovat uponneet..."
En minä kaikkeen usko mitä tohtori Tolonen väittää, mutta useiden viikkojen luku-urakan jälkeen olen vakuuttuneempi siitä, että karnosiiniin voi liittyä kuvattuja terveysvaikutuksia urheilijalla. En lähde tässä nyt tämän enempää kehumaan tuotetta, sillä haluan säilyttää neutraalin asenteen näihinkin tuotteisiin. Ilahduttavaa on huomata, että Matin väitteet eivät ole täysin "tuulesta temmattuja" kuten esim. näillä sivuilla.
Otan nyt ehkä elämäni toistaiseksi suurimman riskin: Sanon ihailevani tohtori Matti Tolosta. Olen käynyt hänen kanssaan väittelyä lisäravinteiden tarpeellisuudesta. Hänen kotisivuistaan voi saada sellaisen käsityksen, että tässä on markkinointikoneisto valjastettu 110 %:sti pahaa aavistamattomien ihmisten kukkaronnyörien avaamiseksi. Mutta totuus on osittain toisenlainen. Hän tekee jatkuvasti tarkennuksia sivuillaan jaettavaan informaatioon, seuraa aktiivisesti alan tutkimustyötä ja kommentoi ahkerasti muiden tutkijoiden töitä. Kun Matti ystävällisesti otti minuun yhteyttä koskien erästä väittämääni omassa askeettisessa ravinto-oppaassani, siitä kehittyi mielenkiintoinen aktiivisten yhteydenottojen sarja. Ilmiselvästi Matti hakee hyväksyntää omille ajatuksilleen aivan kuten minäkin. On ollut rohkaisevaa kuulla, että häntä on myös "pistetty aika halvalla" erilaisten "asiantuntijoiden" toimesta, jotka viidessä sekunnissa pystyvät mielestään antamaan arvionsa mistä tahansa ravintotieteen pulmasta. Meillä on yhteisiä pulmia Matin kanssa välittäessämme ravintotietoa Suomen kansalle: Miten saada usko palautettua rehelliseen ravitsemusvalistukseen kun näitä "viiden sekunnin asiantuntijoita" löytyy entistä enemmän ja populistiset väitteet uppoavaat kansaan kuin kuuma veitsi terveelliseen rasvaan? Jos haluatte saada hyvän käsityksen ravintokeskustelun järkyttävän alhaisesta tasosta voitte ehkä vierailla eräällä kehonrakentajien keskustelupalstalla. Täällä pöyristyttävät väitteet lentävät ilmassa ja jos yrittää asettaa villimmät väitteet kyseenalaiseksi huomaa joutuvansa äkkiä naurunalaiseen asemaan. Traagisinta tässä on se, että mömmöjä kittaavat kehonrakentajat lukevat tuota keskustelupalstaa lopullisena totuuden lähteenä. Erehdyin kerran lukemaan mitä minunkin kirjastani sanotaan tuossa foorumissa. Tässä muutamia valaisevia "asiantuntijoiden" kommentteja:
"No huh hu mitä sontaa!!! Miten joku voi nykyään edes kirjoittaa tollasta tekstiä!... Juu varmasti. Yliopistolla (Suomessa) käytössä olevista lääkäreiden kurssikirjoista on kans kuullu kauhutarinoita... Ja urkki voi heittää sen pelkkiä tulehduksia aiheuttavan malton roskiin... "Kukkaroa rasittavia lisäravinteita", ei nyt hirvittävän perillä oleva kaveri. Jos laitetaan lisäravinteet vs tavallinen ruoka viivalle, niin ravinteet voittavat edullisuudellaan... Täyttä potaskaa. Osoittaa kuinka syvällä nämä urbaanilegedat ovat uponneet..."
En minä kaikkeen usko mitä tohtori Tolonen väittää, mutta useiden viikkojen luku-urakan jälkeen olen vakuuttuneempi siitä, että karnosiiniin voi liittyä kuvattuja terveysvaikutuksia urheilijalla. En lähde tässä nyt tämän enempää kehumaan tuotetta, sillä haluan säilyttää neutraalin asenteen näihinkin tuotteisiin. Ilahduttavaa on huomata, että Matin väitteet eivät ole täysin "tuulesta temmattuja" kuten esim. näillä sivuilla.
Q-tiedosto jakoon
Nyt ei ole paljonkaan luettavaa. Jos haluaa saada mainetta ja kunniaa kannattaa aloittaa tärkeät juttunsa Q-kirjaimella.
Nyt ei ole paljonkaan luettavaa. Jos haluaa saada mainetta ja kunniaa kannattaa aloittaa tärkeät juttunsa Q-kirjaimella.
sunnuntai, elokuuta 07, 2005
Iltapuuhissa
Ohjelmassa oli kovavauhtinen kävelytreeni. Aloitin verryttelyvauhdilla juoksennellen ja kävellen n. 3 km, jonka jälkeen pistin reippaan kävelyvaihteen päälle. Tänään tuntui hyvältä rääkätä itseään. Jaksoin kävellä hyvällä vauhdilla 15 km ja vielä viimeiset 3 km kiihtyvällä vauhdilla. Loppusuoralla taisi jo olla teknisestikin arvelluttavaa. Onneksi pusikon takaa ei putkahtanut esiin valpasta kävelytuomaria!
Televisiossa tänään nähtyä frekvenssiä en pysty pitämään yllä montakaan sataa metriä, mutta voin kuitenkin kokea vauhdin hurmaa omallakin tasollakin näin vanhana urheilijana. Suurimpana haasteena on pysyä terveenä hiukan rajumman harjoitusrupeaman yli ennen maantiekävelyn SM-kisoja. Asiasta tietämättömälle voi olla outoa lukea kävelystä mukamas kovana harjoittelumuotona, kaikkihan osaavat kävellä eikä se nyt niin rankkaa voi olla. Kilpakävely eroaa kuitenkin täysin normaalista kävelystä ja on monien mielestä huomattavasti rankempaa kuin juoksu. Itseäni viehättää kilpakävelyssä juuri tuo vauhdin hurma. Otan noin 180 askelta minuutissa, eli noin kaksi kertaa enemmän askeleita minuutissa kuin kovaa juosten. Ainoa tapa millä vauhtia voi pitää kävellen on juuri tuo nopea askeltiheys ja voimakas lantion käyttö. Sen joko oppii tai sitten ei. Minä opin sen varsin nopeasti Harry Lankisen ja Reima Salosen opastuksella.
Illalla tein muutaman tunnin Webmasterin hommia. Lisäsin taas SVU:n sivuille Viikon Kuvan ja niitä alkaa jo olemaan aika mukavasti koossa. Antaa aika hyvän kuvan veteraaniurheilun ulottuvuuksista. Sivuilla on paljon muitakin omia ideoitani.
Loppuilta meni sitten kirjoitellessa ravintojuttuja ja vastaten muutamaan minulle saapuneeseen ravintokysymykseen.
Ohjelmassa oli kovavauhtinen kävelytreeni. Aloitin verryttelyvauhdilla juoksennellen ja kävellen n. 3 km, jonka jälkeen pistin reippaan kävelyvaihteen päälle. Tänään tuntui hyvältä rääkätä itseään. Jaksoin kävellä hyvällä vauhdilla 15 km ja vielä viimeiset 3 km kiihtyvällä vauhdilla. Loppusuoralla taisi jo olla teknisestikin arvelluttavaa. Onneksi pusikon takaa ei putkahtanut esiin valpasta kävelytuomaria!
Televisiossa tänään nähtyä frekvenssiä en pysty pitämään yllä montakaan sataa metriä, mutta voin kuitenkin kokea vauhdin hurmaa omallakin tasollakin näin vanhana urheilijana. Suurimpana haasteena on pysyä terveenä hiukan rajumman harjoitusrupeaman yli ennen maantiekävelyn SM-kisoja. Asiasta tietämättömälle voi olla outoa lukea kävelystä mukamas kovana harjoittelumuotona, kaikkihan osaavat kävellä eikä se nyt niin rankkaa voi olla. Kilpakävely eroaa kuitenkin täysin normaalista kävelystä ja on monien mielestä huomattavasti rankempaa kuin juoksu. Itseäni viehättää kilpakävelyssä juuri tuo vauhdin hurma. Otan noin 180 askelta minuutissa, eli noin kaksi kertaa enemmän askeleita minuutissa kuin kovaa juosten. Ainoa tapa millä vauhtia voi pitää kävellen on juuri tuo nopea askeltiheys ja voimakas lantion käyttö. Sen joko oppii tai sitten ei. Minä opin sen varsin nopeasti Harry Lankisen ja Reima Salosen opastuksella.
Illalla tein muutaman tunnin Webmasterin hommia. Lisäsin taas SVU:n sivuille Viikon Kuvan ja niitä alkaa jo olemaan aika mukavasti koossa. Antaa aika hyvän kuvan veteraaniurheilun ulottuvuuksista. Sivuilla on paljon muitakin omia ideoitani.
Loppuilta meni sitten kirjoitellessa ravintojuttuja ja vastaten muutamaan minulle saapuneeseen ravintokysymykseen.
Hiljaa hyvä tulee
Nyt kun maalainen on löytänyt takaisin lenkkipolulle tekee mieli onnitella häntä loistavasta elämää rikastuttavasta valinnasta. Samaan hengenvetoon on sanottava, että lisätessään liikuntaa hänen on syytä edetä hiljakseen. Kuntoa kannattaa kohottaa varovasti rasitusta lisäten ennenkaikkea monipuolisella liikunnalla. Ei kannata innostua liikaa!
Annan mielelläni lisäopastusta liikunnan saralla. Valmennan tällä hetkellä 18:sta urheilijaa, joista 15 on veteraani-ikäisiä. Lisäksi olen suorittanut Suomen Urheiluliiton seuravalmentajatutkinnon. Johonkin pieneen opastukseen saattaisin hänenkin kohdallan kyetä. Pistän tässä esimerkinomaisesti aloittelijan kunto-ohjelman jakoon:
ma lepo
ti 1 tunnin pyörälenkki, ylämäet reippaasti ylös, muuten tasavauhtista kevyttä pyöräilyä
ke voimistelu (vatsaliikkeitä, venyttelyä)
to 10 min reipasta kävelyä + 10 min hölkkää + 10 min reipasta kävelyä
pe lepo
la 1 tunnin pyörälenkki, viimeinen 10 min reippaasti
su 1 tunnin pitkä kävelylenkki
Olen myös laskenut sen varaan, että harrastat kohtuullisen paljon hyötyliikuntaa töissä.
Kunto-ohjelmaan pitää lisätä vielä ravinto-ohjelma, jonka tärkeimpänä tehtävänä on houkutella syömään monipuolisesti kasvisvoittoista ruokaa mielellään hieman pienentäen annoskokoja, mutta ruokaillen säännöllisesti joka kolmas tunti esim. seuraavan ohjelman mukaisesti:
7.00 aamupala (kaurapuuro + metsämarjoja), lasillinen tuoremehua
10.00 teetä, 2-3 palaa tumma leipää + juustoa, hedelmä, vettä
13.00 kevyt lounas, esim. keitto tai makaronilaatikko, maitoa, runsaasti vihanneksia, hedelmä
16.00 välipalaksi Riisifrutti + banaani, vettä useita lasillisia
19.00 lenkin jälkeen pääruoka, kalaa tai kanaa, keitetyt perunat, vihanneksia, maitoa
22.00 iltapalaksi jogurttia, teetä, täysjyväleipää
Sopivasti soveltaen yllämainittuja ohjeita on mahdollista saavuttaa hyväkin kuntotaso ja alentaa elopainoa helposti n. 2-5 kg kuukaudessa. Liikunnan tuottamaa rasitusta ei saisi lisätä enemmän kuin 10% / viikko, muuten voi tulla ylirasitusoireita, vammoja, tympääntymistä jne.
Lisätietoja löytyy netistä.
Nyt kun maalainen on löytänyt takaisin lenkkipolulle tekee mieli onnitella häntä loistavasta elämää rikastuttavasta valinnasta. Samaan hengenvetoon on sanottava, että lisätessään liikuntaa hänen on syytä edetä hiljakseen. Kuntoa kannattaa kohottaa varovasti rasitusta lisäten ennenkaikkea monipuolisella liikunnalla. Ei kannata innostua liikaa!
Annan mielelläni lisäopastusta liikunnan saralla. Valmennan tällä hetkellä 18:sta urheilijaa, joista 15 on veteraani-ikäisiä. Lisäksi olen suorittanut Suomen Urheiluliiton seuravalmentajatutkinnon. Johonkin pieneen opastukseen saattaisin hänenkin kohdallan kyetä. Pistän tässä esimerkinomaisesti aloittelijan kunto-ohjelman jakoon:
ma lepo
ti 1 tunnin pyörälenkki, ylämäet reippaasti ylös, muuten tasavauhtista kevyttä pyöräilyä
ke voimistelu (vatsaliikkeitä, venyttelyä)
to 10 min reipasta kävelyä + 10 min hölkkää + 10 min reipasta kävelyä
pe lepo
la 1 tunnin pyörälenkki, viimeinen 10 min reippaasti
su 1 tunnin pitkä kävelylenkki
Olen myös laskenut sen varaan, että harrastat kohtuullisen paljon hyötyliikuntaa töissä.
Kunto-ohjelmaan pitää lisätä vielä ravinto-ohjelma, jonka tärkeimpänä tehtävänä on houkutella syömään monipuolisesti kasvisvoittoista ruokaa mielellään hieman pienentäen annoskokoja, mutta ruokaillen säännöllisesti joka kolmas tunti esim. seuraavan ohjelman mukaisesti:
7.00 aamupala (kaurapuuro + metsämarjoja), lasillinen tuoremehua
10.00 teetä, 2-3 palaa tumma leipää + juustoa, hedelmä, vettä
13.00 kevyt lounas, esim. keitto tai makaronilaatikko, maitoa, runsaasti vihanneksia, hedelmä
16.00 välipalaksi Riisifrutti + banaani, vettä useita lasillisia
19.00 lenkin jälkeen pääruoka, kalaa tai kanaa, keitetyt perunat, vihanneksia, maitoa
22.00 iltapalaksi jogurttia, teetä, täysjyväleipää
Sopivasti soveltaen yllämainittuja ohjeita on mahdollista saavuttaa hyväkin kuntotaso ja alentaa elopainoa helposti n. 2-5 kg kuukaudessa. Liikunnan tuottamaa rasitusta ei saisi lisätä enemmän kuin 10% / viikko, muuten voi tulla ylirasitusoireita, vammoja, tympääntymistä jne.
Lisätietoja löytyy netistä.
Miten käy naisten 20 km kävelyssä?
Ennenkuulumattomia ennustajanlahjoja ei tarvita naisten 20 km kilpakävelyn mitalistimaiden ennustamiseen: Venäjä ja Kiina. Innostuneena hyvin menneen miesten kisan ennustamisesta panen tähän rohkeasti mitalistit nimineen:
1. Olimpiada Ivanova, RUS (voittoon velvoittava nimikin löytyy rautaisen kävelyrutiinin lisäksi)
2. Yelena Nikolayeva, RUS (ei tässä naisessa ole juurikaan heikkouksia)
3. Liping Wang, CHI (kelpaako tekniikka kävelytuomareille? Saattaa jopa voittaa kisan)
Seurakaveri Outi Sillanpää on myös mukana. Maaliinpääsykin on huikea suoritus, mutta Outi lienee havittelemassa oman ennätyksensä parantamista. Tsemppiä Outille!
Kisojen katsomisen lomassa suoritin eilen oman harjoitukseni twistilaudalla. Toista tuntia tuli keskivartaloliikuntaa. Tänään piti tehdä aamulenkki, mutta vettä tulee taivaan täydeltä ja laiskottaakin melkoisesti.
Ennenkuulumattomia ennustajanlahjoja ei tarvita naisten 20 km kilpakävelyn mitalistimaiden ennustamiseen: Venäjä ja Kiina. Innostuneena hyvin menneen miesten kisan ennustamisesta panen tähän rohkeasti mitalistit nimineen:
1. Olimpiada Ivanova, RUS (voittoon velvoittava nimikin löytyy rautaisen kävelyrutiinin lisäksi)
2. Yelena Nikolayeva, RUS (ei tässä naisessa ole juurikaan heikkouksia)
3. Liping Wang, CHI (kelpaako tekniikka kävelytuomareille? Saattaa jopa voittaa kisan)
Seurakaveri Outi Sillanpää on myös mukana. Maaliinpääsykin on huikea suoritus, mutta Outi lienee havittelemassa oman ennätyksensä parantamista. Tsemppiä Outille!
Kisojen katsomisen lomassa suoritin eilen oman harjoitukseni twistilaudalla. Toista tuntia tuli keskivartaloliikuntaa. Tänään piti tehdä aamulenkki, mutta vettä tulee taivaan täydeltä ja laiskottaakin melkoisesti.
lauantaina, elokuuta 06, 2005
Kaksi nimeä meni oikein!
20 km kilpakävely oli loppujen lopuksi Jefferson Perezin näytöstä. Toiseksi jäi voittajaksi veikkaamani Espanjan Fransisco Fernandez. Sillä tavalla pieleen meni veikkaukseni, että Venäjän Markovin tekniikka ei ollut kohdallaan ja hänet otettiin pois radalta 10 km kävelyn jälkeen. Oikea mies voitti! Loistava kävely Helsingin raskaalla reitillä.
20 km kilpakävely oli loppujen lopuksi Jefferson Perezin näytöstä. Toiseksi jäi voittajaksi veikkaamani Espanjan Fransisco Fernandez. Sillä tavalla pieleen meni veikkaukseni, että Venäjän Markovin tekniikka ei ollut kohdallaan ja hänet otettiin pois radalta 10 km kävelyn jälkeen. Oikea mies voitti! Loistava kävely Helsingin raskaalla reitillä.
Ylikuntokirjoitus tekeillä
Käynnissä olevat yleisurheilun MM-kisat hiukan häiritsevät kirjallista tuotantoani. Tällä hetkellä on työn alla artikkeli urheilulehteen H "Ylikunto - miten urheilija voi siitä toipua ravinnon avulla?"
Joitakin sekalaisia ajatuksia on jo mietintämyssyn alla muhinut, mutta pöydällä on vielä useita tieteellisiä töitä aiheesta, jotka vaativat pientä paneutumista. Pistän tähän esiin yhden keskeisen ajatuksen, jotta se vaivaisi minun mieltäni sopivassa määrin ennen lopullista sanamuotoa:
...Ylikunnosta palautumisessa on muistettava levätä ja ruokailla monipuolisesti. Ravinnon osuus on merkittävä palautumisessa. Tärkeää on syödä paljon laadukasta, tuoretta ruokaa. Erityisessä asemassa ovat vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet. Tilanteissa, joissa ylirasitus on jatkunut jo pitkään ja se on heikentänyt voimatasoja, ovat myös laadukkaat proteiinit erityisen tärkeitä (tarkista lähdetiedot!). Usein ylirasituksen aikana myös veriarvot laskevat (Pistä tähän muuttuvat veriarvot taulukon muodossa). Alkuvaiheessa ravinnon laatua tulee keventää ja syödä paljon vihanneksia ja hedelmiä. Hiilihydraatit tulisi saada kasvisvoittoisesta ravinnosta. Rasvaisia ruokia kannattaa välttää, koska ne hidastavat aineenvaihduntaa. Kasvisvoittoisen ravinnon rinnalle otetaan mukaan vähärasvainen liha ja kala sekä myös kasvispohjaiset valkuaiset, herneet, pavut, soija, pähkinät. Jos täysiarvoisen kasvisruoan syöminen tympäisee, silloin voi olla hyvä turvautua luonnontuotteista valmistettuihin lisäravinteisiin hyvän vitamiini- ja hivenainetason takaamiseksi. Glykogeenivaje ja epätasapainot aminohapoissa, kehon katabolian ja anabolian välillä sekä neuroendokriinitoiminnassa liittyvät usein ylikuntoon (Tarkista lähteet!)...
Kohta alkaa meikäläistä kiinnostava laji, 20 km kilpakävely. Veikkaan voittajaksi Espanjan Fransisco Fernandezia ja hän saanee seuraksi palkintopallille Ekvadorin Jefferson Perezin ja Venäjän Iliya Markovin. Saa nähdä miten oikeaan osun päättelyssäni.
Käynnissä olevat yleisurheilun MM-kisat hiukan häiritsevät kirjallista tuotantoani. Tällä hetkellä on työn alla artikkeli urheilulehteen H "Ylikunto - miten urheilija voi siitä toipua ravinnon avulla?"
Joitakin sekalaisia ajatuksia on jo mietintämyssyn alla muhinut, mutta pöydällä on vielä useita tieteellisiä töitä aiheesta, jotka vaativat pientä paneutumista. Pistän tähän esiin yhden keskeisen ajatuksen, jotta se vaivaisi minun mieltäni sopivassa määrin ennen lopullista sanamuotoa:
...Ylikunnosta palautumisessa on muistettava levätä ja ruokailla monipuolisesti. Ravinnon osuus on merkittävä palautumisessa. Tärkeää on syödä paljon laadukasta, tuoretta ruokaa. Erityisessä asemassa ovat vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet. Tilanteissa, joissa ylirasitus on jatkunut jo pitkään ja se on heikentänyt voimatasoja, ovat myös laadukkaat proteiinit erityisen tärkeitä (tarkista lähdetiedot!). Usein ylirasituksen aikana myös veriarvot laskevat (Pistä tähän muuttuvat veriarvot taulukon muodossa). Alkuvaiheessa ravinnon laatua tulee keventää ja syödä paljon vihanneksia ja hedelmiä. Hiilihydraatit tulisi saada kasvisvoittoisesta ravinnosta. Rasvaisia ruokia kannattaa välttää, koska ne hidastavat aineenvaihduntaa. Kasvisvoittoisen ravinnon rinnalle otetaan mukaan vähärasvainen liha ja kala sekä myös kasvispohjaiset valkuaiset, herneet, pavut, soija, pähkinät. Jos täysiarvoisen kasvisruoan syöminen tympäisee, silloin voi olla hyvä turvautua luonnontuotteista valmistettuihin lisäravinteisiin hyvän vitamiini- ja hivenainetason takaamiseksi. Glykogeenivaje ja epätasapainot aminohapoissa, kehon katabolian ja anabolian välillä sekä neuroendokriinitoiminnassa liittyvät usein ylikuntoon (Tarkista lähteet!)...
Kohta alkaa meikäläistä kiinnostava laji, 20 km kilpakävely. Veikkaan voittajaksi Espanjan Fransisco Fernandezia ja hän saanee seuraksi palkintopallille Ekvadorin Jefferson Perezin ja Venäjän Iliya Markovin. Saa nähdä miten oikeaan osun päättelyssäni.
perjantaina, elokuuta 05, 2005
Vetoharjoitukset
Tänä iltana kävin läheisellä urheilukentällä ja kävelin useita 1000 m vetoja 2 min palautuksella suunnilleen 20 km :n kilpailuvauhdilla. Tuli niitä vetoja sitten lopulta 6 kpl ja tuntui aika raskaalta. Aiemmin päivällä olin istunut tiukasti tietokoneen äärellä kommentoiden erästä ravintojulkaisua erääseen urheilulehteen. Lisäksi tarkistin hypertextlinkkejä multimedia-CD:ssäni ja kirjoitin vähän aikaa omaan ravintokirjaani lisää opastavaa tekstiä. Muokkasin myös SVU:n sivuja ja väsäsin sinne STT:ltä saamani aineiston pohjlta pari juttua alkavista MM-kisoista ja siellä urheilevista suomalaisista veteraaniurheilijoista. Tsemppiä Natalia Kilpeläinen, Timo Tompuri ja Yrjö Pesonen!
P-tiedoston vuoro häiritä iltaanne!
Tänä iltana kävin läheisellä urheilukentällä ja kävelin useita 1000 m vetoja 2 min palautuksella suunnilleen 20 km :n kilpailuvauhdilla. Tuli niitä vetoja sitten lopulta 6 kpl ja tuntui aika raskaalta. Aiemmin päivällä olin istunut tiukasti tietokoneen äärellä kommentoiden erästä ravintojulkaisua erääseen urheilulehteen. Lisäksi tarkistin hypertextlinkkejä multimedia-CD:ssäni ja kirjoitin vähän aikaa omaan ravintokirjaani lisää opastavaa tekstiä. Muokkasin myös SVU:n sivuja ja väsäsin sinne STT:ltä saamani aineiston pohjlta pari juttua alkavista MM-kisoista ja siellä urheilevista suomalaisista veteraaniurheilijoista. Tsemppiä Natalia Kilpeläinen, Timo Tompuri ja Yrjö Pesonen!
P-tiedoston vuoro häiritä iltaanne!
Takaisku vitamiinipillereiden popsijoille
Pidetään sopivana aggressiivisesti markkinoida kalliita ravintolisiä, vaikka ravintotiede toistuvasti tutkimuksissaan on todennut monipuolisen perusruoan antavan kaikki ihmisen tarvitsemat vitamiini- ja hivenaineet. Tylyn puoleinen viesti kukoistavalle lisäravinnekaupalle saatiin äskettäin lukea British Medical Journal -lehdessä. Vitamiini- tai kivennäisainepillereiden popsiminen ei vähentänyt kotona asuvien ikääntyvien infektioita.
Aberdeenin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa monivitamiinitablettien tehoa verrattiin lumelääkkeen tehoon. Tutkimukseen osallistui 900 yli 65-vuotiasta henkilöä. Tuloksissa havaittiin, että ryhmien välillä ei ollut mitään eroa infektioiden suhteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin infektioiden vuoksi tehtyjä käyntejä terveydenhuollossa, infektioiden kestoa ja elämänlaatua. Antibioottien käyttö ja sairaalahoitoon joutuminen otettiin myös tuloksissa huomioon. Ainakaan kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden ei havaittu hyötyvän vitamiini- ja kivennäisainevalmisteista. Nähtäväksi jää, vaimentuuko ravintolisien mainostaminen. Tuskinpa.
Koko jutun voi lukea tästä (englannin kielellä) ja asiantuntevat kommentit tukevat vitamiinipillereiden popsimisen turhuutta.
Pidetään sopivana aggressiivisesti markkinoida kalliita ravintolisiä, vaikka ravintotiede toistuvasti tutkimuksissaan on todennut monipuolisen perusruoan antavan kaikki ihmisen tarvitsemat vitamiini- ja hivenaineet. Tylyn puoleinen viesti kukoistavalle lisäravinnekaupalle saatiin äskettäin lukea British Medical Journal -lehdessä. Vitamiini- tai kivennäisainepillereiden popsiminen ei vähentänyt kotona asuvien ikääntyvien infektioita.
Aberdeenin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa monivitamiinitablettien tehoa verrattiin lumelääkkeen tehoon. Tutkimukseen osallistui 900 yli 65-vuotiasta henkilöä. Tuloksissa havaittiin, että ryhmien välillä ei ollut mitään eroa infektioiden suhteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin infektioiden vuoksi tehtyjä käyntejä terveydenhuollossa, infektioiden kestoa ja elämänlaatua. Antibioottien käyttö ja sairaalahoitoon joutuminen otettiin myös tuloksissa huomioon. Ainakaan kotona asuvien iäkkäiden henkilöiden ei havaittu hyötyvän vitamiini- ja kivennäisainevalmisteista. Nähtäväksi jää, vaimentuuko ravintolisien mainostaminen. Tuskinpa.
Koko jutun voi lukea tästä (englannin kielellä) ja asiantuntevat kommentit tukevat vitamiinipillereiden popsimisen turhuutta.
