Iltapuuhissa
Ohjelmassa oli kovavauhtinen kävelytreeni. Aloitin verryttelyvauhdilla juoksennellen ja kävellen n. 3 km, jonka jälkeen pistin reippaan kävelyvaihteen päälle. Tänään tuntui hyvältä rääkätä itseään. Jaksoin kävellä hyvällä vauhdilla 15 km ja vielä viimeiset 3 km kiihtyvällä vauhdilla. Loppusuoralla taisi jo olla teknisestikin arvelluttavaa. Onneksi pusikon takaa ei putkahtanut esiin valpasta kävelytuomaria!
Televisiossa tänään nähtyä frekvenssiä en pysty pitämään yllä montakaan sataa metriä, mutta voin kuitenkin kokea vauhdin hurmaa omallakin tasollakin näin vanhana urheilijana. Suurimpana haasteena on pysyä terveenä hiukan rajumman harjoitusrupeaman yli ennen maantiekävelyn SM-kisoja. Asiasta tietämättömälle voi olla outoa lukea kävelystä mukamas kovana harjoittelumuotona, kaikkihan osaavat kävellä eikä se nyt niin rankkaa voi olla. Kilpakävely eroaa kuitenkin täysin normaalista kävelystä ja on monien mielestä huomattavasti rankempaa kuin juoksu. Itseäni viehättää kilpakävelyssä juuri tuo vauhdin hurma. Otan noin 180 askelta minuutissa, eli noin kaksi kertaa enemmän askeleita minuutissa kuin kovaa juosten. Ainoa tapa millä vauhtia voi pitää kävellen on juuri tuo nopea askeltiheys ja voimakas lantion käyttö. Sen joko oppii tai sitten ei. Minä opin sen varsin nopeasti Harry Lankisen ja Reima Salosen opastuksella.

Illalla tein muutaman tunnin Webmasterin hommia. Lisäsin taas SVU:n sivuille Viikon Kuvan ja niitä alkaa jo olemaan aika mukavasti koossa. Antaa aika hyvän kuvan veteraaniurheilun ulottuvuuksista. Sivuilla on paljon muitakin omia ideoitani.

Loppuilta meni sitten kirjoitellessa ravintojuttuja ja vastaten muutamaan minulle saapuneeseen ravintokysymykseen.