Joululahja Siljalle

Perinteeksi on muodostunut sadun kirjoittaminen jouluksi ensimmäiselle tyttärentyttärelleni . Tämän pistän tähän vielä niin, että voimme sen sitten yhdessä lukea vaikkapa näyttöpäätteeltä ilman lapsellista kuvitustani. Ei mitään kaunokirjallisuuden helmiä, mutta onpahan itse tehty joululahja.

Silja tapaa muumit

Kirjoittanut: christer sundqvist, jouluna 2005

Jos oikein toivot jotakin – se toteutuu!
Silja on ihastunut muumeihin. Monta muumikirjaa hän on lukenut ja monen monta kertaa hän on katsonut muumeja televisiosta. Toiveiden täyttymys olisi joskus tavata muumit ihan oikeasti.

Äiti selittää, että muumit eivät oikeastaan ole aidosti olemassa. Ne ovat syntyneet kirjojen sivuilla ja sitten niistä on tehty elokuvia. Muumit voivat kyllä tuntua ihan oikeilta, mutta ne ovat kuvittelua.
”Mutta minä haluan tavata Muumipeikon ja Niiskuneidin ja Muumimamman ja sitten vielä Pikku Myyn”, Silja sanoo.”Ei se nyt taida ihan oikeasti onnistua”, äiti vastaa ja jatkaa: ”Mennään sitten taas kesällä Naantalin Muumimaailmaan tapaamaan siellä olevia muumeja. Ne eivät ole ihan oikeita muumeja, mutta ihan kiva niitä on katsoa”.

Harmistuneena Siljan on tyydyttävä tähän vastaukseen. Hän kiirehtii äidin kanssa kirjastoon. Siellä on juuri alkamassa satutunti. Eräs täti lukee satukirjaa lapsille.
Kun satu on loppu, Silja päättää kysyä tädiltä miten hän voisi tavata muumit ihan oikeasti.
”Muumit voi tavata melkein oikeasti päivälepojen aikaan. Muumeilla on tapana ilmestyä lepääville lapsille”, täti kertoi Siljalle. ”Jos oikein toivot jotakin – se vielä toteutuu”, täti jatkoi.

Silja päivälevolla
Silja päättää kokeilla kirjastotädin neuvoa ja mennä päivälevolle. Näin hän tekee monena päivänä ja on varma siitä, että nyt ne muumit tulevat. Pettymys on suuri kun muumit jäävät tulematta. Onneksi leikkiminen nukeilla ja pikkusiskon touhujen seuraileminen saa Siljan unohtamaan muumit ja harmin. Itse asiassa hän jo melkein unohtaa miksi hänellä on tapana päiväruoan jälkeen kömpiä omaan sänkyynsä hetkeksi lepäämään.

Nyt ne tulevat – ne muumit!
On ollut tapahtumarikas aamupäivä. Silja on hoitanut äidin kanssa pikkusiskoa. Nyt häntä väsyttää ja hän päättää mennä päivälevolle. Ei kestä kuin pienen, pienen hetken verran kunnes hän jo nukahtaa.
”Silja, tiedätkö sinä mikä on hienointa koko maailmassa?”, kysyy ihan Niiskuneidin näköinen hahmo.
”Oletko sinä todellakin Niiskuneiti?”, Silja kysyy.”No tietysti minä olen Niiskuneiti. Näytänkö minä mukamas Hemulilta?”, Niiskuneiti vastaa.
Niiskuneiti päättää kertoa Siljalle mikä on hänen mielestään hienointa koko maailmassa.
”Hienointa on hiusten harjaaminen! Olen harjannut hiuksiani niin kauan kuin muistan ja useita kertoja päivässä. On niin hienoa kun hiukset ovat harjatut eivätkä ollenkaan sotkuiset. Välillä innostun hiuksien harjaamisesta niin paljon, että harjaan samalla käsivarret ja mahan ja jalanpojat, vaikka se kyllä vähän kutittaakin. Kun ihan kunnolla harjaa hiuksensa, mikään ei voi sinä päivänä mennä pieleen.”
”Ai ei voi mennä pieleen, vai?”, kuuluu äkkiä Pikku Myyn ääni.
”Minusta sinun tukan harjaamisesi menee aivan liian pitkälle”, Pikku Myy jatkaa ilkikurisesti.
”Minä ainakin pidän hiusten harjaamisesta. Mistä sinä pidät Pikku Myy?”, Silja kysyy.
Pikku Myy vastaa: ”Olen sitä mieltä, että koko päivä on pilalla, jos en ole pistänyt kirjaa keikkumaan pääni päälle ja kävellyt hyvällä ryhdillä pitkän matkaa. Kun suoristan selkäni ja kannattelen kirjaa ylpeänä, olen samalla virkeämpi ja näen paremmin. Jokaisen pitäisi oppia kävelemään hyvällä ryhdillä eikä lysähtää kokoon ja kompastua matonreunaan. Siinähän menee päivä pilalle, jos ei ryhdistäydy. Känkkäränkkäpilvet väistyvät ja taas paistaa aurinko!”

Paikalle saapuu Muumipeikko, joka myös haluaa kertoa mikä on hienointa koko maailmassa:
”Minusta kuunteleminen on hienointa koko maailmassa. Olen huomannut, että minulla on kaksi korvaa ja vain yksi suu. Siihen on todella hyvä syy. Kuuntelemalla oppii paljon enemmän kuin koko ajan itse puhumalla. Korvilla kuulee hienoja asioita. Kyllähän suullakin voi tehdä hienoja asioita, mutta ei yhtä hienoja asioita kuin mitä korvilla voi kuulla. Minusta olisi tärkeää, että ihmiset oppisivat kuuntelemaan toinen toisiaan. Ja sitten meillä on kaksi silmää sen takia, että jaksaisimme paremmin katsoa ja ihailla tätä maailmaa. Kerron tästä sitten enemmän seuraavien päiväuniesi aikana!”

Muumipappa nostaa hattua tälle Muumipeikon viisastelulle.
”Olet ihan oikeassa, että kuunteleminen on tärkeää. Hienointa mitä minä tiedän on ystävyys. On aivan tavattoman hienoa jos on paljon ystäviä. Meitä ei ole tarkoitettu elämään yksin vaan ystävien ympäröimänä. Ystävä on sellainen, jonka seurassa on kiva olla. Onko sinulla paljon ystäviä, Silja?”

Muumien oppia levittämässä
Siljan kerrottua kaikista ystävistään muut muumit kävivät yksitellen Siljalle esittelemässä hienoimpia asioitaan. Hemuli kertoi miten tärkeää oli syödä Villen kaloja. Niissä oli paljon sellaisia oikein terveellisiä rasvoja ja niistä tuli niin hyvälle tuulelle. Nuuskamuikkunen oli juuri kertomassa miten hienoa oli pyöräillä kypärä tiukasti päässä kun Silja heräsi pikkusiskon itkuun. Samalla muumit lähtivät pois Siljalle huiskuttaen.

”Äiti! Nyt muumit kävivät luonani. Nyt minä juttelin niiden kanssa!”, Silja sanoi innoissaan.
”Ihanko totta. Mitä te juttelitte?”, äiti ihmetteli.
Silja kertoi miten tärkeää oli harjata hiukset ihan niin kuin Niiskuneiti teki joka päivä. Ja sitten hän kertoi siitä miten Pikku Myy piti ryhdikästä kävelyä niin kovin tärkeänä. Ystävien tärkeydestä muistutti Muumipappa.
”Äiti, minullakin on kaksi korvaa ihan niin kuin Muumipeikolla. Kuuntelemalla oppii enemmän kuin puhumalla”, Silja kertoi.
”Juttele sinä vain. Kyllä sinun ihania juttuja on niin mukava kuunnella”, äiti vastasi ja Siljasta tuntui, että äiti ei tainnut ihan uskoa hänen tavanneen muumit – ihan oikeasti.

Tällaista muumien tapaaminen päiväunilla on. Vaikea sitä on uskoa. Mutta niin kauan kuin Silja elää hän muistaa tasapainoilla kirjaa päänsä päällä, muistaa harjata hiukset, vaatii muita kuuntelemaan enemmän kuin puhumaan ja oppii pitämään hyvää huolta ystävistään.