Blogimiitinki Turussa 5.11.2005 - tarinaa

Wanha Weteraani on saapunut hyvissä ajoin tapaamispaikkaan, pyyhkinyt pölyt, keittänyt kahvit ja pistänyt odotusvaihteen päälle. Tuleeko muita?
Sisään saapuu pitkään sadeviittaan sonnustautunut maalainen. Hän on monta tuntia vaeltanut katuja pitkin ihmetellen kaupungin menoa ja melskettä. Kahvit juodessamme sisään hiipii harmaa aavistus. Nuori poika tulee hyvin juttuun meidän vanhojen ukkojen kanssa. Eikä aikaakaan kun ovi taas käy ja saamme nauttia nuoren parin läsnäolosta.
Veteraaniurheilija ehtii jo napauttaa sekunttikellonsa käyntiin ja vetäistä alkupuheenvuoronsa (1 min 23 s) kun paikalle saapuvat vielä matkasaarnaaja ja kirja-addikti. Viimeistään ensimmäisten puheenvuorojen aikana todetaan sekunttikello tarpeettomaksi.

Maalaisen, tuon blogimaailman nestorin, mielestä blogimaailma tarjoaa hänelle vielä moneksi vuodeksi lisää sosiaalisuuden korviketta. Hän kertoo bloggaamisen muuttuneen hänelle lähes addiktioksi. Addiktio on kuluttavaa, intohimo elävöittää, muistan hänen kirjoittaneen blogissaan. Viisautta tavoitellen hän kuitenkin vähättelee bloggauksen merkitystä, ehkä niissä on jopa liikaa "hypetystä". Tosin mukava on huomata miten median valtavirrat ovat viime aikoina kääntyneet bloggauksen suuntaan.
Timo on omien sanojensa mukaan "ylivirittynyt Oulun reissun jälkeen". Me taas istumme onnesta sykkyrällä kuunnellen blogimaailman matkasaarnaajaa, joka pian tuntee kaikki bloggaajat. Hän puhuu älykkäästi blogeista kansansivistystyön ja sananvapauden kannalta. Sananvapaudesta kirjoittaa luovasti Kirja-addikti: Jokaisella on siis oikeus pitää mielipiteensä, lupa sanoa. Joissakin blogeissa on näkyvissä vastuullisen työn leimaakin, toteaa Timo. Tärkeää on, että blogistaniassa ei ruokita ajatusta nurkkakuntaisuudesta. Siitä ei ole kenellekään hyötyä. Tässä vaiheessa maalainen innostuu puhumaan Timosta blogimaailman kolportöörinä. Tämä rooli sopii hänelle hyvin. Ehkä meillä tässä on jopa valtakunnallisen blogiyhdistyksen puuhamies? Ajatonta viisautta Timon malliin: Kun halu kirjoittaa on kaikkein suurin, se on myös kaikkein vaikeinta. Olen tehnyt ajattelutyön jo jossain toisaalla, eikä sen toistaminen ole helppoa eikä kivaa. Näin voin todeta tuhlanneeni omaa aikaani miettimiseen, mutta pidättymällä kirjoittamisesta voin säästää teidät, rakkaat, kenties haitallisesta blogiriippuvaisuudesta kärsivät lukijani ajan säästämisen vaivalta.

Veteraaniurheilija ja muutkin puhuvat siitä miten toimittajat ja kirjailijat riisutaan tavallaan alastomiksi blogissa, missä heiltä puuttuu lehden tuoma turva. Maalainen puhuu tänään: Puhuimme eilisessä blogitapaamisessa siitä blogien viehätyksestä, mihin ammatillisten kirjoittajien on vaikea päästä. Kirja-addikti mainitsee esimerkkinä poliitikkojen aika merkityksettömät ja latteat blogit, jossa sanottava on typistetty niin ylimalkaiseksi että mitään ei voi koskaan käyttää lyömäaseena. Timo puhuu tarpeesta pistää itsensä likoon blogissa. Tähän eivät julkisuuden henkilöt välttämättä lähde.
Meitä kaikkia hieman ärsyttää tuo HS-ilmiö. Ehkä siinä on vähän valtamediaa kohtaan suunnattua pientä uhittelua. Puheeksi otetaan mm. Jude Vihervaaran kirjoitus ja Mitvitin kapina. Ärsytys ei missään nimessä kuitenkaan ole suunnattu toimittajia kohtaan vaan ehkäpä enemmänkin Erkkoa vastaan, kuten Panu asian ilmaisee. Hetken aikaa ilmassa leijailee jopa kiistan siemeniä, mutta harmaa aavistus toteaa viisaasti: Asiat riitelevät - eivät ihmiset, blogeissa on voimaa ja vapaan tiedon jakamisen potentiaalia.
Panu on elementissään kun hänen annetaan puhua. Hän puhuu siitä miten hän kirjoituksillaan pyrkii provosoimaan lukijoita miettimään hänen sanomaansa. Veteraaniurheilija lupaa nyt yrittää lukea kirjoitukset loppuun saakka. Iirin kielestä saamme kuulla Panun häkellyttävän asiantuntevia kommentteja. Hiukan Panua taitaa ahdistaa Irlannin suurlähettilään tapaaminen. Emme ole huolissamme Panun puolesta. Kyllä Panu tuon asian klaaraa! Jos MariaKristiina vielä antaa taustatukea niin succé on valmis. Nyt huomaan viimeistään mitä hän tarkoitti Birdyllä. Minulta jäi tajuamatta niin paljon blogioppineisuutta, että oikein hirvittää. Naiset saavat minusta takuulla puolustajan jos feminismi käy paranoian edellä.

Keskustelumme blogien merkityksestä saa ikäänkuin uuden käänteen kun Timo loihtii ilmoille viisauden: Blogimerkintä on oma aloite, jossa on aloitteen tekijän markkinat. Kirja-addikti lisää tähän sen miten omassa blogissa on oma tontti varjeltavana. Blogia kirjoitetaan sydänverellä (Timo), olisi aika tylsää jos vain virallista lehtijuttua olisi tarjolla (maalainen). Salonkikelpoiset blogit eivät välttämättä haasta lukijaa (Timo). Miten demokraattinen väline kirjoittaminen onkaan (Timo)? Ei toimittajien taso ole sen kummempi kuin kenenkään muunkaan blogikirjoittajan (maalainen).
Maalainen nostaa taas Panun tukemana esille vanhenevan väestön bloggaamistarpeet. Olisi tärkeää saada enemmän elämänkertoja blogimuotoon. Timo pitää tärkeänä kansanperinteen dokumentointia. Tutkimusprojektit esim. sosiologian alalta voitaisiin helposti toteuttaa blogin muodossa. Blogina se tutkimustyö ei hautautuisi mihinkään arkistoon.

Kellon lähestyessä iltakahdeksaa Timo ja Kirja-addikti muistavat äkkiä Run**ublogin. Tämä blogi saattaa olla tapa rakentaa ennakkotapaus siitä miten pitkälle voidaan mennä suhtautumisessa blogispammiin ja pornoon. Blogit antavat tilaa kaikille. Seurataan tilannetta.

Loppukiri otetaan turkulaisessa blogimiitingissä Timon loihtiessa ilmoille epäilyksen, että bloggaajien enemmistö asustelee Länsi-Suomessa. Itä-Suomessa bloggaajien rivit harvenevat. Onko näin, sitä emme tiedä. Panu muistaa kuulleensa eräältä kuopiolaiselta, että hän vihaa blogeja. Arvelimme bloggajien pääasiassa asustelevan näissä kaupungeissa: Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Rovaniemi ja ehkäpä vielä Jyväskylä.

Blogimiitinki jatkui vielä joitakin tunteja Pippurimyllyssä vajaammalla miehityksellä (Timo ja maalainen joutuivat kiiruhtamaan kotiinpäin). Anonyymit bloggaajat eivät näyttäytyneet.


Jatkuu mahdollisesti vielä...