Terveystutkimuksia ilmestyy liukuhihnalta

Viime aikoina on julkaistu paljon tutkimuksia ravinnon terveysvaikutuksista. Yksittäisiä tutkimuksia lukiessa ja niistä raportoidessa kadottaa helposti yhteyden tieteelliseen sanomaan. Eri paikoissa julkaistuissa tutkimuksissa on usein eri lähtökohdat. Lukijalla pitäisi olla aikaa ja mahdollisuus syventyä jokaiseen tutkimukseen ja asettaa se tutkimus siihen jatkuvaan selvitystyöhön, jonka tieteellinen tutkimustyö muodostaa. Siinä missä maallikko näkee ristiriitaisuuksien sävyttämää tietoa puolesta ja vastaan, tiedemies näkee vähitellen selkiintyvän käsityksen jonkin tutkittavan asian paremmasta ymmärtämisestä. Usein kysyn tällaisia lapsellisia kysymyksiä itseltäni:

• Miten tämä asia liittyy nykyiseen tiedekäsitykseemme?
• Mitä uutta tietoa tässä tutkimuksessa on?
• Mitkä ovat tutkimuksen mahdolliset käytännön sovellukset?
• Mistä johtuu mahdollinen ristiriita nykyiseen tiedekäsitykseemme?

Erityisen vaikean ongelman edessä olen tällä hetkellä useiden ravintoon liittyvien yksityiskohtien suhteen. Olen viettänyt unettomia öitä pohtiessani tavattoman ristiriitaista tietoa eri tahoilta. Ohjenuorana pitämäni virallinen ravintovalistus (Kansanterveyslaitos, Yliopistot) on viime aikoina tarjonnut yllättävän paljon sellaista mikä horjuttaa minun käsitystäni puolueettomasta, tieteellisestä tutkimuksesta Suomessa. Kun saan muodostettua asioista hiukan nykyistä selkeämmän kuvan, lupaan palata asiaan. Se voi olla tärkeää paitsi minulle itselleni, myös ravintotiedettä seuraavalle suurelle yleisölle. En ole suuruudenhullu, enkä tavoittele kuuta taivaalta, haluan vain tietää totuuden ravinnosta. Kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni sellaisena avoimena ajattelualustana ja itseään varten yleensä yrittää tehdä parhaansa.

Kiitos kun jaksatte olla ihmeen kiinnostuneita jutuistani! Nyt lähdemme iltalenkille, eikö niin?