torstaina, marraskuuta 03, 2005

Rasva maistuu

Kielessämme on uuden tutkimuksen mukaan rasvaa havaitsevia aistinsoluja. Tämä löytö selittää ilmeisesti miksi niin rotat, hiiret kuin ihmisetkin tuntevat vetoa rasvaa sisältäviin ruoka-aineisiin.
Muistan kouluajoiltani, että puhuttiin neljästä perusmausta: makea, suolainen, hapan ja kitkerä. Viime vuosina on listalle ilmestynyt umami (lihaisaa makua tunnistava), mutta nyt vaikuttaa siltä että kuudeskin perusmaku, rasva, täytyy ilmeisesti lisätä listaan.
Ensimmäiset viitteet rasvantunnistusmolekyylistä CD36 kielen makunystyröissä ovat 90-luvun loppupuolelta. Kuitenkin vasta Dijonissa Ranskassa tehdyt tutkimukset vahvistavat sen osuuden sekä käyttäytymiseen että ruoansulatuselimistön toimintaan. Kun rotilla ja villihiirillä testattiin kielen makunystyrässä olevan CD36-proteiinin ärsyttämistä rasvahappomolekyylillä se sai aikaan ilmeisesti positiivisen elämyksen ja halun saada lisää. Ärsytys vaikutti myös ruuansulatuselimistöön lisäämällä sappihapon erittymistä. Sappihappoa tarvitaan rasvan hajottamiseen suolistossa.
Kokeen toisessa osassa kehitettiin hiirikanta, jolla CD36-proteiinia tuottava geeni oli tehty toimimattomaksi. Nämä hiiret eivät välittäneet rasvaisista ruoka-aineista eikä sappihappoa erittynyt enää, vaikka eläinten kieltä ärsytettiin rasvalla. CD36:n ja rasvahappojen yhteys on siis yksi mahdollinen selitys mieltymyksellemme rasvaan.
Rasvaa syödään nykyisessä länsimaisessa ruokavaliossa liikaa, vaikka kaikki tietävät liiallisen rasvan riskit. Syy rasvan hyvään maistumiseen voi johtua CD36-proteiinia tuottavan geenin erilaisista muodoista. Vuosituhansien aikana rasvalle persot ihmiset ovat voineet selvitä paremmin nälkävuosista, mutta jättäneet jälkeläisilleen rasvanhimon.
Lopuksi hyvin kirjoitetun tutkimuksen aloitussanat: The eighteenth-century French philosopher Charles De Montesquieu once commented, “Lunch kills half of Paris, supper the other half.” The potential of food consumption to lead to serious health complications is well known and has been extensively studied.

Lähde: Radion tiedeuutiset, 3.11.2005 ja Journal of Clinical Investigation 115(11): 2965–2967, 1.11.2005

Blogiarkisto