tiistaina, marraskuuta 01, 2005

Enkelin (Angellin) puhetta

Annan nyt palstatilaa paljon erilaisia tunteita herättävään kirjoitukseen lääketeollisuudesta. Ystäväni tohtori Matti Tolonen on kääntänyt ohessa nähtävän Marcia Angellin haastattelun. Angellin haastattelu tehtiin Süddeutsche Zeitung-lehdessä. Lisätietolinkit ja selvennykset ovat minun omiani. Tohtori Tolonen on jo pitkään seurannut lääketeollisuuden pimeää puolta:

Lääkeyhtiöitä syytetään tutkimusten vääristelystä ja lääkäreiden lahjonnasta
Saksan lääkärit määrävät liikaa tehottomia lääkkeitä
Lääkäreiden lahjusskandaali Saksassa
Hoitosuositukset puolueellisia – lääketeollisuus rahoittaa, lääkärit suosittelevat

Marcia Angellin haastattelu (Nimi on siis Angell!, käännös Matti Tolonen)

Lääkeyhtiöiden kritisointia

Suurta yleisöä petetään
Tuskin kukaan tuntee lääkealaa paremmin kuin amerikkalainen lääkäri Marcia Angell. Nyt kansainvälisen lääkärilehden New England Journal of Medicinen (NEJM) entinen päätoimittaja tekee tilit selviksi lääketeollisuuden kanssa.
Haastattelu: Hubertus Breuer
Vuodesta 1979 Angell työskenteli New England Journal of Medicine–lehdessä, joka on maailmanlaajuisesti arvostettu lääkärilehti. Jo vuonna 1997, kaksi vuotta ennen kuin hänestä tuli lehden päätoimittaja, valitsi Time–aikakausilehti Angellin yhdeksi 25 vaikutusvaltaisimman yhdysvaltalaisen joukkoon. Protestiksi lääkeyhtiöiden harjoittamaa painostusta kohtaan Angell luopui äskettäin päätoimittajan tehtävistä ja opettaa nykyisin Harvardin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa Bostonissa.
Kirjassaan „Der Pharma-Bluff", joka ilmestyi [tällä nimellä] äskettäin saksaksi, käy Angell lääkeyhtiöiden kimppuun: Potilaiden vahingoksi lääkeyhtiöt ylihinnoittelevat reseptilääkkeensä.

Süddeutsche Zeitung: Mitä sanotte siihen, että Teitä syytetään "koston enkeliksi" lääketeollisuutta kohtaan?
Angell: Tällainen vihjailu on peräisin [lääke]teollisuudesta, joka haluaa kohdistaa keskustelun minua vastaan [Matti Tolosen huomautus: Eli teollisuus käyttää ns. Ad hominem-argumenttia, jossa mustamaalataan epäkohtaa esille tuonutta henkilöä.] Monilla amerikkalaisilla potilailla ei ole enää varaa ostaa reseptilääkkeitä, koska ne ovat liian kalliita. Lääketeollisuus perustelee lääkkeiden hintoja suurilla tutkimus- ja kehityskuluillaan. Juuri siinä se huijaa tietoisesti yleisöä.

SZ: Mutta eikös lääkkeiden kehitystyö ole tunnetusti kallista?
Angell: On, mutta ei niin kallista, etteivätkö niiden hinnat voisi olla kohtuullisia. Useimmat markkinoille tulevat lääkkeet eivät ole todellisuudessa uusia. Ne ovat suurimaksi osaksi vain jäljitelmiä. Toisin sanoen, ne eroavat vain sen verran alkuperäisistä lääkkeistä, että niille voidaan hakea uuden lääkkeen patentti. Loppujen lopuksi ne ovat vanhaa viiniä uudessa leilissä.

SZ: Eivätkö monet näistä uudista lääkkeistä kuitenkin ole potilaille hyödyksi – esimerkiksi niitä siedetään paremmin?
Angell: Kukaan ei tiedä, pitääkö tuo paikkaansa. Lääketeollisuus ei testaa kopiotuotteitaan (Me-too-tuotteet –kuten niitä englanniksi kutsutaan) vertaamalla noita suoraan valmisteisiin, joissa on samat tai lähes samat ainesosat. Niinpä niiden vaikuttavuutta ei voida verrata keskenään. Sitä paitsi yritykset markkinoivat tuotteitaan pääasiassa suggestiivisin menetelmin. Yhtiöt "vakuuttavat" niin potilaat kuin lääkärit mainostamalla, koulutuksella ja lahjuksilla uuden tuotteen erinomaisuudesta.

SZ: Pelkät olettamukset eivät puhu näitä lääkkeitä vastaan.
Angell: Vaikka olisi toivottavaa, että [käytettävissä] olisi tällaisia kopiotuotteita, ei niitä silti pitäisi lanseerata kuutta tai kahdeksaa. Yhdysvaltain lääkelaitoksen FDAn mukaan 80 % uusista lääkkeistä ei ole sen parempia kuin entisetkään.

SZ: Voisitteko mainita jonkun esimerkin?
Angell: Pfizerin Lipitor [Saksassa nimeltään Sortis, tunnetaan myös nimellä Atorvastatin], jolla on maailman suurin liikevaihto, on yksi veren rasvoja alentavista lääkkeistä Yhdysvaltain markkinoilla. Jo vuonna 1987 Merck lanseerasi sen nimellä Mecavor. Siitä lähtien ovat muut yhtiöt kehitelleet siitä erilaisia versioita ja työntäneet niitä markkinoille. Luulisi, että tällainen kopiotuotteiden tulo markkinoille alentaisi lääkkeiden hintoja. Mutta mitään sellaista ei ole tapahtunut. Päinvastoin, suurten mainoskulujen vuoksi hinnat ovat nousseet kulutuksen lisääntymisestä huolimatta.

SZ: Mistä Te tiedätte, että lääkeyhtiöt ilmoittavat valmistuskustannuksena todellisuutta korkeammiksi? Eihän Teillä ole pääsyä tiedostoihin.
Angell: Vaikkakaan lääkeyhtiöt eivät julkista näitä lukuja, ne kertovat vuosikertomuksissaan tutkimus- ja kehitystyönsä kokonaiskulut. USA:n kymmenen suurinta yhtiötä ilmoitti viime vuona käyttäneensä hirvittävän summan 215 miljardia. Oman ilmoituksensa mukaan ne sanovat investoineensa 15 % tuloistaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mutta 32 % – siis kaksin verroin – markkinointiin ja hallintoon. Lisäksi puhdas voitto oli 16 %. Niinpä ala kuuluukin kaikkein tuottavimpiin. Näiden tietojen valossa lääkkeiden ei tulisi olla niin kalliita kuin ne ovat. Päinvastoin kiskurihinnat määräytyvät markkinoinnin perusteella. Lääketeollisuus ei kehitä lisää lääkkeitä ihmisen sairauksiin vaan päinvastoin se kehittää "uusia" sairauksia, joihin heidän tuotteensa sopivat hoidoksi.

SZ: Voisitteko mainita jonkin esimerkin?
Angell: "Närästyksen". Sitähän esiintyy aika ajoin useimmilla ihmisillä. Kun ennen käytettiin mahahappoja neutraloivia valmisteita tai lasillista maitoa, haluavat Nexiumin ja muiden happolääkkeiden valmistajat meidän luulevan, että närästys on vaarallista ja sen pitkäaikaislääkitys on ehdottoman välttämätöntä. Tosin joskus närästys voi johtaa vakavaankin sairastumiseen, mutta sellainen on hyvin harvinaista.

SZ: Mikseivät lääkeviranomaiset puutu ylihinnoitteluun?
Angell: Lääkkeiden myyntiluvat myöntävä viranomainen, FDA saa puolet budjetistaan lääkeyhtiöiltä, joiden tuotteita laitos käsittelee. FDA siis saa maksun teollisuudelta, jonka toimintaa sen tulisi valvoa. Niinpä lääkeyhtiöt haluavat nopeuttaa lupamenettelyä. FDA:ssa myyntilupia käsittelee 800 henkilöä kun taas markkinoilla olevien lääkkeiden turvallisuutta valvoo 14 ihmistä. Seuraukset nähtiin Vioxxin kohdalla. FDA tiesi jo vuonna 2000, että lääkkeen käyttö lisää sydäninfarktin riskiä. Mutta laitos ei pakottanut valmistajaa tutkimaan riskin suuruutta kliinisin kokein. Reuter Health News kertoo 1.11.2005, että Merck viivytteli varoituksen tuomista julkisuuteen pelätessään tuotteen ja yhtiön kannattavuuden heikentymistä.

SZ: Kirjanne ilmestyi USA:ssa ennen presidentinvaalia ja se tuki [vaalit hävinneen] John Kerryn politiikkaa. Eikö ihmisiä huolestuta tämä aihe [lääkkeiden hinnat ja liikakäyttö]?
Angell: Äänestäjät tietävät varsin hyvin, että lääkkeiden hinnat ovat liian korkeat. Tutkimukset osoittavat, ettei monilla amerikkalaisilla ole varaa ostaa lääkkeitä ja että he vähentävät annosta ja jakavat tablettinsa muiden ihmisten kanssa. Lääkkeiden valmistajilla on lobbausmahtinsa ja suurpiirteisen vaaliavustuksena ansiosta valtava vaikutusvalta USA:n kongressissa. Siitä syystä lääketeollisuus nauttii valtiovallan sille takaamaa monopolioikeutta: patenttisuojasta ja eksklusiviteettioikeudesta (yksinmyyntioikeudesta). Yhdysvalloissa yhtiöt nauttivat lain tarjoamaa suojaa mikä sallii niiden hinnoitella tuotteensa mielivaltaisesti ja lisäksi sallii niiden tuoda maahan halpoja lääkkeitä muista maista.

SZ: Minkälaiseksi arvioitte tilanteen Euroopassa?
Angell: Se on paljon parempi kuin USA:ssa. Ensinnäkin teillä on hintasäännöstely ja toiseksi Euroopassa on kiellettyä mainostaa reseptilääkkeitä yleisölle. Mutta rinnakkaistuotteiden ongelma on myös Atlantin toisella puolen. Ja täällä ja siellä lääketeollisuudella on kohtuuton vaikutusvalta lääkäreiden koulutuksessa ja siihen, mitä he potilaille määräävät. Myös Euroopassa uskovat useimmat lääkärit massiiviseen mainontaan, jonka mukaan uudet lääkkeet ovat parempia kuin vanhat. Vaikka tosiasiassa väite on täysin tuulesta temmattu.

Lisätietoja lääketeollisuudesta:
Tätä Angellin asiaa käsittelee myös lääkäri Pekka Nykänen, joka on äskettäin myös raportoinut mm. lääkekulujen kehittymisestä Suomessa. OECD:n tilastosta vuosilta 1998-2003 ilmenee, että Suomessa lääkekulut ovat kasvaneet keskimäärin kuusi prosenttia vuodessa. Voisivatko herrat ja rouvat toimittajat tutustua näihin lukuihin, pyytää lääkäri Nykänen. British Medical Journal kirjoitti 29.10.2005 lääkäreiden kytköksistä lääketeollisuuteen.

Blogiarkisto