Laihtunut taiteilija - Raimo Auvinen

On kolme asiaa, jotka saavat minut todella hyvälle tuulelle:

1) urheilu
2) hyvä taide
3) elämäntilanteen kääntyminen parempaan suuntaan

Nyt olen triplahyvällä tuulella. Ennen blogimaailmaan mukaan menemistä (kiitos maalainen!) olin jo ehtinyt lukea legendaarisen laihduttajan, Raimo Auvisen, laihdutuspäiväkirjaa. Haluan esitellä teille nyt hyvän oloni alkulähteen tänä iltana. Aivan loistavan blogipersoonan. Hän on urheilija, taiteilija ja laihduttaja.

Raimo kirjoittaa itsestään seuraavaa: Helmikuussa 2005 nousin vuoteestani ja lähdin liikkeelle. Ei nälkää nähden, vaan maalaisjärkevästi syöden ja luovasti liikkumalla sain painoni putoamaan tehokkaasti 63 kg marraskuun alkupäiviin mennessä ja tavoitteeni painopiste siirtyi laihduttamisesta kuntoiluun tähtäimenä Finlandia-hiihtoon Helmikuussa 2006 osallistuminen. Tekeillä on myös kirja tästä matkastani sängynpohjalta Finlandia-hiihdon jälkeisiin tunnelmiin.Saas nähdä mitä sitte sen jälkeen....

Raimo on ylittänyt uutiskynnyksen. Nyt media on ymmärrettävästi kiinnostunut Raimosta. Itä-Häme lehti on ollut mukana alusta lähtien, raportoimalla kuukausittain homman etenemisestä. Viikko sitten Ylen Radio Keskisuomi teki pienen haastattelun, joka tuli ulos maanantaina Aamun aalloilla ohjelmassa. Torstaina kävi Etelä-Suomen Sanomien toimittaja ja teki jutun joka oli eilen lehdessä otsikolla Haihattelija löi läskit lihoiksi.

ESS: Auvinen veisteli itsestään irti 63 kiloa helmikuusta lokakuuhun. Tukena ovat olleet Vierumäen urheiluopiston kuntotestit ja asiantuntijoiden liikuntaohjeet. Lähtöpaino oli 145 kiloa. Nyt puntari heilahtaa reiluun 80:een kiloon. Loppusuora häämöttää. Noin 183-senttiselle miehelle 80 kiloa on pelkkää ihannetta. Vyötärön ympärysmitta kutistui 40 sentillä.- Vielä on satakunta senttiä. Se on miehen riskiraja. Tietysti tuo löysä rellukka, roikkuva vatsa, mittaa hiukan kasvattaa. Eikä se välttämättä ole enää pelkkää epäterveellistä läskiä.

Nyt hän pelkää mitä tapahtuu kun hänen näyttelynsä Haihatuksessa suljetaan ja teokset viedään pois. Hän puhuu näyttelystä ikään kuin se olisi synnytetty lapsi, joka lähtee pois ja leviää maailmalle. Eräs kollega on kuvannut ilmiön näyttelykrapulaksi, vaikka viinasta ei ole ollut tietoakaan. Onkohan minulle tulossa laihdutuskrapula?, Raimo Auvinen kysyy.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen blogipersoona.