Alkuperäinen julkaisupäivämäärä 9.9.2005. Muutoksia: 16.9.2005 ja 14.10.2005
- tieteellisen yhteisymmärryksen puute. Vaihtoehtoruokavalio ei mahdu tieteen ja tieteellisen tiedon määrittelemiin rajoihin. Tiede pyrkii yhteisin ponnistuksin tieteellisen tiedon järjestelmälliseen kartuttamiseen. Karttuneesta tiedosta luodaan yhteinen tietopankki, tiedon muodostama kokonaisuus, jota jatkuvasti kritisoidaan ja pysyvästi jäljelle jää vain kaikkien omaksuma tieto . Usein käy niin, että vaihtoehtoruokavalio ei ole helposti otettavissa mukaan tähän kokonaisuuteen. Esimerkiksi väite siitä, että pelkällä valon voimalla voi elää, ei ollenkaan mahdu yhteiseen tietopankkiin. Tietoa on syytä epäillä huuhaaksi. Näiden vaihtoehtoruokavalioiden mukaan suuri joukko tutkijoita eri puolilla maailmaa ovat väärässä. Tutkijat ovat mukamas yhteyksissä teollisuuteen ja maatalouteen ja pyrkivät näiden yhteyksien kautta suosittelemaan laajoille väestöryhmille jotain sellaista, josta on terveydelle haittaa.
- ruokavalion ehdottomuus. Ruokavalion ehdoton noudattaminen muussa kuin sairauden (keliakia, diabetes jne.) vaatimassa ravitsemushoidossa on todennäköisesti turhaa. Esimerkiksi Fit-for-Life-dieetissä on ehdottomana kriteerinä, että samanaikaisesti ei saa syödä proteiinia ja hiilihydraattia. Ravintotiede ei tue tällaista käsitystä tiukoista ravintoaineiden erottelusäännöistä. Sen sijaan tiede kyllä tukee ajatusta, että keliaakikko välttää gluteenipitoisten ravintoaineiden nauttimista.
- ruokavalion mustavalkoisuus. Ravinto on nykyisen tiedekäsityksen mukaan nähtävä kokonaisuutena. Ei tunnu tarkoituksenmukaiselta monien vaihtoehtoisten ruokavalioiden tapaan julistaa pannaan esimerkiksi tietyt rasvat tai nostaa erityisen tärkeään asemaan tietyt aminohapot. Viralliset ravitsemussuositukset muuttuvat sen sijaan harvoin. Kun arvioidaan massiivista tieteellistä todistusaineistoa kokonaisuudessaan, eivät yksittäiset ruoka-aineiden mielenkiintoisetkaan poikkeamat voi horjuttaa peruslinjaa. Tietysti on mahdollista, että joku radikaali tieteen läpimurto osoittaa parin vuoden kuluessa nykyiset viralliset suositukset täysin paikkansa pitämättömiksi. Näin ei ole kuitenkaan vielä ravitsemussuositusten historiassa käynyt.
- ruokavalion luomat rajoitukset. Erityiset ruokavalion rajoitukset ovat yleensä tarpeettomia. Lue esimerkiksi tästä lisää tietoa.
- rohkeat väitteet. Tyypillistä vaihtoehtoruokavalioille on, että esitetään rohkea väite, jolla ei välttämättä ole tekemistä todellisuuden kanssa. Esimerkiksi kaalisoppadieetillä taatusti laihtuu, mutta yksipuoliseen ravintoon herkästi kyllästyy ja suojaravintoaineiden saanti jää taatusti vajavaiseksi.
- parantaa lukuisia sairauksia. Kannattaa olla varuillaan jos mainoksessa luvataan menetelmän parantavan mitä moninaisempia sairauksia ja vaivoja. Menetelmä saattaa totutusta poiketen samanaikaisesti tuoda energiaa ja laihduttaa, se parantaa allergiat, mielenterveyden ja diabeteksen. Lisäksi erityisenä myyntikikkana saatetaan viitata Tasmanian kansanopistossa julkaistuun seksitutkimukseen missä mieskunto parani merkittävästi.
- vaikuttaa nopeasti. Esimerkiksi laihdutus on hidas prosessi ja nopeiden ja pysyvien tulosten saaminen mainostetuilla tuotteilla on epätodennäköistä. Vaikutus havaitaan mainostekstien mukaan nopeasti, vain joidenkin päivien kuluttua. Jos nautitaan esim. Pharmasoftin tuotteita ihminen mukamas laihtuu nukkuessaan, ilman nälkäkuuria tai lisäliikuntaa. Painon pitäisi pudota jopa 1-2 kiloa yössä ja viiden kilon karistamiseen kuluisi keskimäärin vain viisi yötä. Eli, tyypillistä huuhaa-tekstiä!
- ei tyydytä yleisiä ravitsemustarpeita. Kysy aina itseltäsi miten vaihtoehtoterapia tyydyttää nämä tarpeet: energiansaanti, energiaravintoaineet, suojaravintoaineet, aterioiden rytmitys jne.
- yksi ihminen ruokavalion takana. Esimerkkejä: Montignac, Sears, Diamond
- ruokavalion kehittäjällä harvoin tiedetaustaa. Silloin ainakin pitäisi herätä vahva epäilys ruokavalion perusteista, jos kehittäjää ei löydy mistään tieteellisestä tietokannasta. Tämä on muuten aika tuttu kuvio! Katso muutama esimerkki: Montignac Michel (0 kpl löytyi), Sears Barry (n. 12 kpl löytyi, tosin joukossa Newsweek-juttu, lyhyt provosoiva kirje, joka ymmärrettävästi johti ilkeään vastareaktioon ja vain muutama pitempi ravintotieteen juttu, 1, 2), Atkins Robert (samannimisiä liikaa, täytyy käydä nämä tarkemmin läpi joskus myöhemmin, eräs hänen haastatteluistaan herätti voimakkaita reaktioita tiedemiesten kesken ja Atkinsin dieetin vaaroista on paljon juttuja. Tohtori Atkinsin kuolinsyystä ei ole täyttä varmuutta. Hänen kerrotaan a) kuolleen ennenaikaisesti epäterveellisen dieettinsä johdosta sydän- ja verisuonitaudin komplikaatioihin; b) liukastuttuaan New Yorkissa. Lue taltioitu Larry Kingin haastattelu ennen hänen kuolemaansa ja keskustelua hänen kuolemastaan. Atkins Nutritionals meni konkurssiin 31.7.2005). Tässä kiihkoton kertomus Atkinsin dieetin kokeilusta.
- ruokavalioon liittyy olennaisena tekijänä kaupallisuus. Vaihtoehtoruokavaliosta on tehty tuote, jota tarmokkaasti myydään. Suomessakin esim. ruokavaliota hehkuttavien kirjojen myynti on useita tuhansia kappaleita.
- ruokavalio on voimakkaasti tuotteistettu. On keittokirjaa, pillereitä, t-paitaa, julistetta, rintamerkkejä, erityisiä elintarvikkeita ja jopa ravintoloita. Päästään helposti useiden miljoonien liiketoimintaan.
- pettymys perinteiseen ruokavalioon. Ihmiset eivät usein ymmärrä perinteisen ruokavalion sanomaa arkitilanteessa. Ei näy mitään eroa oman syömisen ja suositellun terveellisen syömisen välillä. Rasvan vähentäminen ja päivittäinen salaatin syönnin lisääminen ei tuo näkyviä tuloksia. Ihmiset ovat väsyneet yleiseen terveysvalistukseen kun aina jauhetaan sitä yhtä ja samaa: vähemmän rasvaa, enemmän liikuntaa.
- innostuminen voi olla molemminpuolista. Ihmisestä tuntuu siltä, että vaihtoehtoisen menetelmän tarjoaja on tosi kiinnostunut juuri sinusta ja sinun ongelmastasi. Sinulta saamansa positiivisen palautteen hän kääntää voimavaraksi omassa tominnassaan.
- lupaus selkeistä muutoksista. Vaihtoehtoruokavaliot tarjoavat konkreettisen, selkeän muutoksen. Käyttäjälle tulee tunne siitä, että hän vihdoinkin tekee jotain erityistä oman terveytensä eteen.
- vetoaa tunteisiin. Hienot kuvat "ennen" ja "jälkeen" tilanteesta pistävät miettimään omalla kohdalla olisikohan tässä minunkin mahdollisuuteni. Vaikeaksi tilanteen tekee se asia, että osa vaihtoehtoruokavalioista (matalan glykemiaindeksin ruokavalio, Atkinsin ruokavalio) ammentaa perustansa tieteestä – kyseessä on silloin ”virallisiin” ravitsemussuosituksiin verrattuna lähinnä tutkimustulosten tulkintaero. Osa vaihtoehdoista taas on olevinaan tiedeperustaisia (Zone-dieetti, Montignacin dieetti), mutta tämä väite paljastuu kirjoja tarkemmin luettaessa vääräksi oletukseksi. Tiedemaailma on näissä kirjoissa kaukana! Muutamat dieetit ovat pelkkää huuhaata alusta loppuun (esim. valoravinto tai veriryhmädieetti).
- vaihtoehtoinen ruokavalio on selitetty ymmärrettävästi. Vaihtoehtoruokavalioiden kirjat on kirjoitettu hyvin, kuvitus on loistavan pedagogista ja lukijaa puhutellaan monella eri tasolla. Tätä kieltä ja lähestymistapaa saa turhaan etsiä virallisista suosituksista. Ne ovat usein tavattoman tylsästi kirjoitettu. Tässä on yksi poikkeus joka vahvistaa säännön, että ravinnosta voi kirjoittaa hyvin vaikka ollaan lähellä virallista ravintovalistusta. Vaihtoehtoisten menetelmien puolella esimerkiksi Diamondin Fit-for-life selostus on mukaansatempaavaa roskatietoa: Ihmisessä on paljon vettä (totta!), siksi pitäisi ruoassakin olla näin. Niinpä mehukkaat vihannekset ja hedelmät ovat hyviä. Dieetin perustana onkin se, että aamupäivällä syödään vain vihanneksia ja hedelmiä (monipuolinen aamupala on ravitsemuksemme perusta). Loppupäivänä saa syödä muutakin, mutta ei missään nimessä saa juoda maitoa (?). Tämä maitoasia perustellaan kertomalla kauhutarinoita maidon haittavaikutuksista. Todetaan esimerkiksi, että jos täyskasvuiselle lehmälle annettaisiin lehmänmaitoa, se sanoisi: ”Ei kiitos, otan mieluummin ruohoa”. Tiedeperustasta ollaan siis tässä vaiheessa kaukana, mutta lukija ei ehkä sitä välttämättä huomaa.
- monimutkaiseen ongelmaan on helppo ratkaisu. Tavallinen kadunmies ei useinkaan seuraa tieteen viimeisimpiä edistysaskeleita kun hän tekee esim. laihdutuspäätöksensä. Hän voi hyvin tyytyä naapurilta, ystävältä, lukea postiluukusta tipahtanutta esitettä tai kirjaston hyllystä löytää sopivan kirjan. Itse kokeillen yrityksen ja erehdyksen kautta tässä löytyy hänelle sopiva laihdutusmenetelmä. Joskus kokeilut tuottavat hyviä tuloksia. Sairaus ja huono olo väistyy ja ihminen kokee pian olevansa täysin kunnossa. Tämä voi olla ihan oikeasti uuden, ihmeellisenkin ruokavalion ansiota. Helposti omaksuttua ratkaisua on sitten helppo suositella muillekin ja menetelmän menestys on taattu.
- ohjeet ovat hyvin selkeät. Monta kertaa käy niin, että Yliopiston ravintofysiologian tunneilla mahdottoman vaikealta tuntunut asia on puettu sellaiseen muotoon (ei välttämättä kaikkea kertoen), että kaikki sen ymmärtävät. Silloin kannattaa ehkä sytyttää punainen varoitusvalo ja käydä entistä tarmokkaammin tylsien oppikirjojen kimppuun.
- ohjeita seuraamalla voi unohtaa oman ajattelun. Vaihtoehtoruokavaliota selostavasta kirjasta löytyy kaikki tieto. Miksi vaivata omia aivonystyröitään? On kätevät listat sallituista ja kielletyistä elintarvikkeista.
- ravinto-ohjelma etenee loogisesti. Vaihtoehtoruokavalio on väännetty rautalangasta sellaiseen muotoon, että se ei jää hämäräksi missän kirjan kohdassa.
- viestintä on vakuuttavaa. Lukijalle jää mieleen helposti omaksuttavat iskulauseet: Luovu sokerista - se muuttuu rasvaksi vyötärölle. Detox on tähtien uusin terveysvillitys!
- markkinointi on hyviä mielikuvia herättävää. Viralliset ravitsemussuositukset eivät tähän pysty. Virallinen tieto tarjoaa myös mahdolliset kontraindikaatiot.
- julkkisten hyvät kokemukset innostavat kokeilemaan. Vaihtoehtoruokavaliota puolustamaan valjastetaan Jane Fondat, Riitta Väisäset, Erkki Liikaset...
- onnistujien raportit rohkaisevat. Olisiko korkea aika julkaista kirja missä virallisten ravitsemussuositusten käyttöönoton jälkeen sadoilla tuhansilla suomalaisilla on nyt terveempi elämä?
Terveellisesti syöminen ei aina tunnu helpolta. Olemme oppineet, että ruisleipä on terveellistä ja ettei voita saa syödä. Mutta äkkiä saammekin lukea uudesta bestselleristä, että viljaa on vältettävä ja että kunnon voi on juuri sitä mitä tarvitaan. Ihmisille välittyy mielikuva tutkijoista, jotka kiistelevät, eivätkä osaa päättää mikä onkaan terveellistä ja mikä ei. Välittyvä kuva on valitettava – ja väärä. Ravitsemussuositukset ovat nimittäin jo vuosia olleet hyvin johdonmukaisia, mutta niiden rinnalla erilaiset vaihtoehdot ovat saaneet aina enemmän jalansijaa. Toden ja tarinan erottaminen ei kuitenkaan ole helppoa, ainakaan tavalliselle ihmiselle.
Kannattaa tulla tähän kirjoitukseeni takaisin, sillä täydennän tietoja aika ajoin.
