Ravintoluennon pedagoginen haasteellisuus

Opettaminen on ihanan haastaavaa. Sen sain taas tänään kokea Keltaisessa Talossa. Loogis-matemaattinen ja sosiaalinen "älykkyyteni" joutui taas kovaan testiin.
Aiheena oli tänään painonhallinta. Olin valmistanut varmuuden vuoksi kaksi erilaista lähestymistapaa asian arkaluonteisuuden takia. Tapa 1, jota en tarvinnut käyttää, olisi ollut asiapitoinen luento, jossa olisin aika paljon kertonut taustatietoja painonhallinnan menetelmistä ja sitten olisimme lopuksi keskustelleet tästä lopuksi varsin perusteellisesti. Tapa 2, jota intuition varassa lähdin toteuttamaan oli opetustilanne, jossa keskustelu olisi pääroolissa ja teoriaa syötettäisiin pieninä palasina keskustelun lomaan erilaisia virikkeitä tarjoten.
Eniten minulla oli pelkoja sen suhteen, että opetustilanne menisi takalukkoon turhan kärkevän väittelyn suhteen esim. sen suhteen mikä painonhallintamenetelmä on tehokkain. Mielestäni vältyimme tältä. Ei edes bulimiasta ja anoreksiasta puhuminen ollut vaikeaa.
Parhaiten onnistui painonhallinnan "maistaminen". Tuli puhe lasten välipaloista ja miten näistä välipaloista oli aistittavissa vääränlaisia makutottumuksia sokerin ja rasvan muodossa. Keskustelu oli menossa väärille raiteille sillä olimme jo useaan kertaan käyneet läpi terveellisen ruokavalion tunnusmerkit. Spontaanisuuteni siivittämänä ryntäsin jääkaapille ja otin esille sinne salaa tuomiani lapsille ja aikuisille sopivia välipaloja. Karkin, sipsien ja hampurilaisten terveellisyydestä vellovan keskustelun sijaan tarjosin yllättäen kaikille välipalaksi naposteluporkkanoita, Danonen Vitalinea 0% ja Piltti-vauvansoseita. Näitä kelpaisi lapsille tarjota roskan sijaan. Pilttiä jotkut kertoivat syöneensä ensimmäistä kertaa elämässään ja hyvää oli kuulemma. Danonen Vitalinea kirvoitti kriittisen opiskelijani sanaileman pitkän tovin Vitalinean epäterveellisyydestä. Yritin epätoivoisesti muuttaa hänen käsitystään Vitalineasta, josta hän oli nähnyt televisio-ohjelmassa jonkun negaatiivissävytteisen pätkän. Piltistä hänelle jäi kuitenkin hyvä mieli. L otti esille Vitalinean epäterveellisyyden niin monta kertaa, että pelkäsin jo hänen pahinta mahdollista lyömäasettaan, jonka edessä minäkin olisin ollut täysin aseeton: Danone ei kuulemma ole suostunut kertomaan, käyttävätkö geenimanipuloituja raaka-aineita tuotteissaan, vaiko eivät, ja tämä on saanut joitakin "terveysintoilijoita" boikotoimaan kaikkia Danonen tuotteita. Geenimanipulodun ruoan ja "myrkyllisen" kalan edessä seison aseettomana. Itämeren kaloista olen aiemmin kiistellyt muutamaan otteeseen eri paikoissa ja Danonen mahdolliset kytkökset geenimanipulointiin on myöskin tullut esille ryöstäen päähuomion esitelmästäni. Tässäkin oli vaarana, että Danonen tuote ryöstäisi päähuomion itse aiheesta: lapset ja aikuiset lihovat ja heille olisi hyvä tarjota terveellisempiä välipaloja.
Ryhmätöistä luovuin tällä kertaa. Tuntui paremmalta istua isommassa ryhmässä pohtien oikeita ja vääriä asenteita painonhallinnasta. Provokatiivisesti heitin heille klassisia väitteitä painonhallinnasta ja niistä keskustelimme tovin.
Ainoa vakava takaisku koettiin kun puhuin yhteisestä ruokailuhetkestä, jossa noudattaisimme kurssin aikana esille tulleita hyviä periaatteita. L ja A olivat epävarmoja kelpaako heille välttämättä kansanterveyslaitoksen suosittelema lautasmalli, jos ilmaista lounasta noutopöydästä ollaan tarjoamassa. Etsiessämme sopivaa ajankohtaa tuli esille myös muita epäolennaisia epävarmuustekijöitä. Muun muassa J:n ja T:n työsuhteet olivat ehkä katkolla, eikä heillä olisi niinollen intoa tulla ruokailemaan.
Kypsyyskokeeksi ristimäni yhteinen ruokailu toteutuu muodossa taikka toisessa ja lopputulos ei toivon mukaan ole liian traumaattinen kokemus. Hi hi...
Ajatella miten jotkut pedagogit jaksavat nalkuttaa opetuksen didaktiikasta. Niin meikäläinen taas eteni oppimisaihiosta oppimisprosessiin, makkarasta Pilttipurkkiin. Varmaan joku pedagogi olisi pitänyt tätäkin luentoani pieleen menneenä räpiköintinä.
Pääasia, että itse viihtyy. Ja se, että opiskelijat viihdyttävät opettajaa.