Ystäväni, tohtori MT lähetti minulle tiedon, että arvovaltainen lääkärilehti British Medical Journal käsittelee tämän päivän numerossaan vaihtoehtoterapioita! Juttujen lukeminen on minulta vielä kesken, mutta voimmehan lukea niitä yhdessä. Tässä linkit:
BMJ 2005;331;880-881
BMJ 2005;331:856-857 (15 October)
Kommentointi on toistaiseksi ollut varsin laimeaa. En itse vastusta "henkeen ja vereen" vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Pistän nyt lusikkani soppaan pistämällä omat mielipiteeni esille tällaisin hajanaisin ajatuksin. Vaihtoehtohoitojen kirjo on niin valtava, että ajatukseni voidaan helposti ymmärtää väärin. Ajatukseni ja kysymykseni on pistetty tähän kovin vajavaisina lähinnä keskustelua herättämään:
Ajatuksia virallisen lääketieteen suhteesta vaihtoehtolääkintään
- Sekä vaihtoehtolääkinnällä että virallisella lääketieteellä on toisilleen paljon annettavaa
- Vaihtoehtoterapioita näyttäisi vastustavan erityisesti virallisen koulutuksen saaneet lääkärit ja akateemisesti koulutetut
- Valitettavasti molemmat tahot jäävät usein etäälle toisistaan, eikä useinkaan päästä avoimeen keskusteluyhteyteen. Ollaan liian herkästi "napit vastakkain".
- Mistähän syystä vaihtoehtolääkinnän koulutusta ei haluta saada mukaan lääkärin peruskoulutukseen? Olen tästä käynyt hedelmällistä keskustelua erään vaihtoehtolääkinnän edustajan kanssa ja ymmärrän hänen esittämänsä kysymyksensä oikeutuksen.
- Vaihtoehtoisen hoitomuodon menetelmiltä ei vaadita samanlaista tieteellistä perustelua kuin koululääketieteessä vaan tiedoksi kelpuutetaan myös yksittäiset asiakkaiden kokemukset. Tämä on minusta iso ongelma, sillä hoitomuoto joka toimii yhdellä ihmisellä ei välttämättä toimi laajoille väestöryhmille
- Virallisessa lääkehoidossa potilas näyttäisi luottavan hänelle reseptillä annettuihin ohjeisiin kun taas vaihtoehtolääkinnässä potilaalle jää enemmän vastuuta paranemisestaan. Onko näin?
- Vaihtoehtolääkinnästä sanotaan usein, että se hoitaa sairauksien syitä, ei vain oireita. Olenko minä kovin tyhmä kun en ymmärrä tätä argumenttia?
- Sanotaan myös: Lääketiede hoitaa vasta kun sairaus on jo puhjennut. Vaihtoehtolääkintä ennaltaehkäisee sairauksia. Onko se näin mustavalkoista?
- Onko tiedossa tutkimusta missä olisi analysoitu millaiset henkilöt turvautuvat vaihtoehtolääkintään? Itse uskon monen ihmisen hakeutuvan vaihtoehtojen pariin pitkällisen harkinnan jälkeen eikä niinkään hetkellisestä mielenjohteesta. Miten mahtaa olla?
- Joillakin henkilöillä voi olla hyvin vaikea sairaus, johon virallinen lääketiede ei enää anna
toivoa. Tällaiselle vaihtoehtolääkintä voi olla se viimeinen oljenkorsi mihin tarttua. Vaihtoehtohoidon mahdollisesti onnistuessa tällaisessa tilanteessa on tietenkin riemuvoitto sekä potilaalle että hoitoa tarjonneelle. Mutta onko tässä vaara, että yksittäisen "ihmeparanemisen" johdosta "mopo karkaa käsistä"? - Vaihtoehtolääkintää voisi minun mielestäni pitää lisähoitona lääketieteellisen hoidon rinnalla. Esimerkiksi valitettavan usein huonosti toimivien masennuslääkkeiden lisäksi potilas voisi nauttia kalaöljyjä (rohkeasti pistän tähän jopa E-EPAn esimerkin muodossa).
- Antakaa minulle esimerkkejä missä alunperin vaihtoehtolääkinnän piirissä tunnettu tuote tai hoitomuoto on saanut virallisen lääketieteen varauksettoman hyväksynnän!
- Vaadimmeko liikaa vaihtoehtolääkinnältä? Onko vaatimus esim. tarkoista kaksoissokkotutkimuksista vain lääketieteen edustajien vinoilua ja ärsytystä vai pitäisikö tuloksilta vaatia samaa täsmällisyyttä kuin viralliseltakin lääketieteeltä? Eihän virallisiakaan lääketieteellisiä koejärjestelyjä aina saada onnistumaan täydellisesti ja joudutaan välillä luopumaan kaksoissokkotutkimuksista.
- Vaihtoehtohoitojen koejärjestelyt ovat usein ongelmallisia, koska muuttujia on niin tavattoman paljon. Miten esim. tutkisit Grander-Elävä Vesi-teknologian vaikutusta ihmisten terveyteen?
