Greliini säätelee ruokahalua

Espanjalainen tutkija Mercedes Gil-Campos ja hänen työryhmänsä on julkaissut yhteenvedon greliinistä.

Greliini löydettiin vuonna 1999 Masayasu Kojiman työryhmän toimesta. Greliini säätelee ruokahalua. Mitä enemmän greliiniä, sitä kovempi nälkä. Yleensä greliini nousee ennen ruokailua ja laskee sen jälkeen. Greliinistä on kuoriutumassa nälän ja ruokahalun säätelyn avaintekijä, sillä nyt on löydetty yhteys greliinin ja monen muun hormonin välille, jotka ovat keskeisessä asemassa kehon homeostaasin säätelyssä. Homeostaasilla tarkoitetaan kehon yleistä tasapainotilaa. Homeostaasi ravinnon suhteen toteutuu tarkalla yhteispelillä (koordinaatiolla) vatsan seudulla olevien ravintoaineita tunnistavien molekyylien ja aivoissa sijaitsevien säätelyjärjestelmien välillä.

Greliiniä muodostuu pääasiassa vatsassa. Greliinin vastaanottaja on aivoissa sijaitseva greliinireseptori. Se on G-proteiini, joka on osatekijänä aika monimutkaisessa kasvuhormonin erityksessä, erityisessä GHS-reseptorissa (Growth Hormone Secretagogue). Greliinin tiedetään myös suoraan edistävän kasvuhormonin eritystä. Veriplasman greliinitasot pystytään mittaamaan ja sen takia pystytään sanomaan, että greliini on riippuvainen nautitusta ruoasta. Kun syömme ruokaa greliini laskee ja pysyy alhaalla kunnes tyhjä vatsa viestittää, että nyt olisi hyvä taas syödä. Greliinin nousu näkyy ihmisen kokemana nälän tunteena ja ohjaa meitä tiettyyn ruokailurytmiin. Prader-Willi oireyhtymää (syndroomaa) sairastavilla on erityisen korkea greliinitaso koko ajan ja nämä onnettomat ihmiset ovatkin nälkäisiä koko ajan. Osoituksena siitä, miten monimutkaista syömisen säätely on, kerrottakoon vielä, että anoreksiaa sairastavilla tavataan hyvin korkeita greliinitasoja, mutta tässä sairaudessa nälkää vastaan taistellaan kaikin mahdollisin keinoin.

Lihavuustutkijoille greliini on erityisen kiinnostava tällä hetkellä, sillä sen ominaisuuksiin kuuluu myös reagointi kehon energiatasoon. Energiatason muutoksiin greliini reagoi joko vaikuttamalla nälkiintymistä (anorektinen) tai kylläisyyttä (orektinen) edistäviin peptideihin. Kreikkalainen sana orexis tarkoittaa ruokahalua ja tämän mukaisesti anorexis tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole ruokahalua. Greliini kuuluu hormoniryhmään nimeltään oreksiinit. Anorektisiä peptidejä ovat mm. obestatiini ja orektisiä ovat Neuropeptidi Y (NPY) ja Agoutintapainen proteiini (AgRP). Näistä NPY ja AgRP löytyvät hypotalamuksessa ja aivojen takaosassa. Obestatiinia muodostuu vatsassa.

Todella mielenkiintoista on todeta, että greliini myös vaikuttaa leptiinin ja insuliinin eritykseen. Leptiini on hormoni, joka muodostuu rasvakudoksessa. Mitä lihavampi henkilö on kyseessä, sitä enemmän leptiiniä tuotetaan. Leptiinin ja insuliinin yhteisvaikutuksista on vähitellen saatavilla yhä enemmän tietoa. Korkea verensokeri näyttäisi lisäävän sekä insuliinia että leptiiniä. Paljon tarvitaan lisätutkimuksia, mutta jo nyt vaikuttaa siltä, että nopeasti sokeroituviin korkeaglykeemisiin hiilihydraatteihin liittyy ilmeinen riski kerätä lisää rasvakudosta. Rasvakudoksen erittämä leptiini pysyy koko ajan korkeana ja ihminen tottuu tähän (puhutaan leptiiniresistenssistä) mikä lisää sitten lihomisriskiä ja mahdollisesti makeannälkää entisestään. On olemassa sellaisia ihmisiä joilla leptiinigeeni on muuntunut, sillä tavalla, että kohonnut leptiini ei estä näitä ihmisiä syömästä lähes lakkaamatta. Leptiini ei sitoudu aivojen kylläisyyskeskuksessa sijaitseviin leptiinireseptoreihin. On sanomattakin selvää, että nämä onnettomat ihmiset ovat sairalloisen lihavia.

Lähde: British Journal of Nutrition 96 (2): 201-226, 2006