Matkoilla

Ihanaa tulla taas kotiin. Pari päivää pääkaupungissa riitti synnyttämään koti-ikävää. Kävellessäni Aleksanterinkatua tarkkailin ihmisiä, joiden sisäänpäinkääntyneisyys oli merkillistä. Ihmisillä on eloton katse ja viileä olemus (etenkin naisilla). Pysähdyin katusoittajan kohdalle ja kerroin tuntemattomalle vieressäni seisseelle naiselle, että soittaja improvisoi komeasti. Nainen katsoi minua ilmeettömästi, kuin halpaa makkaraa ja vaihtoi välittömästi toiselle puolelle katua. Kyllä hesalaiset ovat kummia tuumasin itsekseni.
Jatkoin kävelykatua satamaan päin ja tarkkailin vastaantulijoita - elottomia, tyhjiä kasvoja tuli enemmän vastaan. Etsin sopivaa ruokapaikka. Löytymättä jäi. Päätin käydä ensin K-liitossa moikkaamassa E:tä ja vasta sitten jatkaa ruokapaikan metsästämistä. Meillä oli E:n kanssa hyvä keskustelu kilpirauhaspotilaan ravinnosta. Sain tukea omille käsityksilleni. Toivotin E:lle voimia tärkeässä työssään.
Naiset pettävät sain taas kerran todeta kun S vastasi tekstiviestiini soittamalla ei suinkaan Helsingistä vaan jostakin ihmeen Pohjanmaalta. Ei tule sovitusta tapaamisesta mitään ainakaan tänään. Harmistuneena päätin kokeilla hesalaista salaattilautasta. Salaatti oli hyvää, leipä oli kuivaa ja tuoremehu oli ilmeisesti Päijänteen vedellä jatkettua litkua. Päätin olla rohkeasti vaativa asiakas ja kerroin tuoremehun olleen aika laihaa. "Otatko, toisen lasillisen vahvempaa mehua?" tarjoilija yllättäen kyseli. Nyökkäämällä osoitin halukkuuteni ja tarjoilija poistui hetkeksi loihtien eteeni huomattavasti tummemmanvärisen mehulasin. "Nyt näyttää hyvältä!" totesin ja siemaisu todisti silmieni viestin oikeaksi. "Mä sekotin tota purkkia ja sielt tuli parempaa tavaraa. Oliks safka hyvää?" uteli tarjoilija. Myönsin ruoan olleen hyvää enkä maininnut mitään kuivasta leivästä. Tulin hyvälle tuulelle. Mä hiffasin, ettei mul oo mitään saumoja jatkaa stadilaisten morkkaamista.
Illalla oli sitten ravintoesitelmän vuoro tuolla Tieteiden Talossa. Jatkan sen selvittelyä tulevissa jutuissani. Vaikka ystäväni Mikael Fogelholm ei tarjonnut mitään varsinaista uutta tietoa, sain rutkasti ideoita omia juttujani varten ja oli mukava nähdä mitä asioita tutkija Fogelholm painotti.
Yövyin sukulaisten luona Vantaanlaaksossa. Vodaa stikkas taivaalta ku Esterin perseestä. Käytiin bastussa ja kerrottiin stooreja aamutunneille saakka.