"Nelivuotiaana miehen itsetunto on huipussaan, sen jälkeen se on yhtä laskua koko lopun elämää" (kirjoittaa eräs kotiäiti). "Mistä itsetuntoa saisi", kysyy kilojensa kanssa tappeleva mammanpullero. Jollain tapaa huonon itsetuntonsa kierouttama on pakopaikka-nimisen blogin kirjoittaja. Turistilla on vaarallisen vahva itsetunto.
Lukekaa Kutrin ja Kirstin tekstejä ihan ajatuksella. Minusta niissä jutuissa on enemmän potkua kuin kaikissa lukemissani psykologian kirjoissa yhteensä! Tähän vain listaus niistä aiheista mitä tulen jatkossa työstämään, jotta pystyisin säälittävän avuttomalla tavallani jotenkuten kilpailemaan näitten loistavien kirjoittajien kanssa:
- Vain hyvin pienellä osalla syömishäiriöisistä ongelma on tietämyksen tasolla. Tunnetason ongelmaa (esim. heikko itsetunto) lähestytään jakamalla pelkkää ravintotietoutta.
- Huomio: monissa vaihtoehtoisissa ruokavalioissa vedotaan herkästi tunteisiin. Onko tässä syy niiden suosioon ravitsemuksellisesta kyseenalaisuudesta huolimatta?
- Ruoan ympärille ihmiset ovat kehitellet varsin mittavia maagisia uskomuksia, jotka aivan selkeissä tutkimuksissa kumotuksi tullessaan eivät pääse yleiseen tietoisuuteen. Juuri sen vuoksi varmaan ihmedieeteille ja muille täysin pöljille ideoille on niin paljon tilausta.
- Ylensyöminen on riippuvuusongelma, niin kuin alkoholin suurkulutus ja siihen on käytännöllisesti katsoen mahdoton puuttua ruokaympyröitä esittelemällä ja energiaravintoaineiden jakaumista filosofoimalla. Esimerkki: "Minulla on ollut elämässäni monien vuosien jaksoja, jolloin syömishäiriö on ollut taustalla. Olen kuvitellut nujertaneeni sen ja sitten tulee taas takaisku. Yleensä se tapahtuu niin ettei huomaakaan."
- Miten niin yksinkertainen asia kuin ruoka voi olla niin hankala? Joukossammekin saattaa olla henkilöitä, joiden muistikuvat lapsuudesta liittyvät ruokaongelmiin. Siksi koetaan älykkyystasoa aliarvioivana kun ystävällinen ravintovalistaja käskee vaihtamaan metwurstin vähärasvaiseen kalkkunaleikkeeseen kun valittelee paino-ongelmiaan. Tai kun anorektikko saa ohjeeksi syödä enemmän ja useammin.
- Ruokavalion koostumus vaikuttaa todella paljon siihen, miten helposti ruokaa ylensyö. Esimerkkejä:1 kpl wienerleipä = 20 kpl tomaatteja, 100 g suklaata = 15 kpl keskikokoista omenaa, 1 kpl hampurilainen = iso lautasellinen hernekeittoa (sianlihalla)
- Lihavat kokevat valistuksen liiallisesta syömisestä ahdistavana, koska he hoitavat sairauksiaan, ongelmiaan ja yksinäisyyttään syömällä. Peräänkuulutan ravintovalistuksen kokonaisvaltaista hoitamista! Hyvin tärkeää esim. kilpirauhaspotilaille!
- On paljon helpompi antaa ravitsemuksellisia neuvoja suurille väestöryhmille kuin toimivia ohjeita esim. elämänhallintaan ja masennuksenhoitoon Olisiko korkea aika yrittää yhdistää nämä asiat?
- Uuden elämäntavan omaksuminen vie aina vähintään vuoden, useimmiten 2-5 vuotta. Yksi ongelma esim. laihdutuskuureissa on se, että ne on suunniteltu kestämään tavallisesti vain muutamia kuukausia. Olisikohan opetus tämä: On tärkeää olla rehellinen itselleen ja mieluummin olla vähän liian pessimistinen kuin turhan optimistinen omien kykyjen, itsekurin ja kestävyyden suhteen. Hiljaa hyvä tulee.
- Syömishäiriön voi voittaa. Se vie aikaa ja se ei ole aina helppoa, mutta kun palkintona on tasapainoisempi, terveempi, energisempi ja paremmalta tuntuva elämä, se kannattaa
- Liikunta on vihdoinkin saatu mukaan uusiin virallisiin ravitsemussuosituksiin! Liikunta toimii melkein aina kahdella tapaa: Se luo positiivisen kierteen 1) lisäämällä energiankulutusta ja 2) parantamalla mielialaa suoraan. Näiden yhteisvaikutus kannustaa ihmisiä yleisestikin parempaan elämänhallintaan ja parantaa elämänlaatua
- Merkittäviä terveyshyötyjä saataisiin jo sillä, että kaikki liikkuisivat. Ravintotietous voi auttaa sitten, kun ihmiset saavat jotenkin positiivisen vaihteen päälle
- Kysymys: Syntyvätkö asenteet terveellistä ruokaa ja liikuntaa vastaan vastareaktiona liialliselle moralisoinnille, kun ylipainoiset ja liikkumattomat ihmiset haluavat säilyttää itsekunnioituksensa?
