Odotusta

Olin illalla seurakunnan miesten piirissä pitkästä aikaa. Odotin sopiva tilaisuutta mennä mukaan. Syksyn ensimmäinen tapaaminen ja vapaa ilta loi sopivan tuntuisen hetken. Pitkä tauko oli tehnyt hyvää sekä minulle, että piirille. Pastori P innostui panemaan parastaan kun "tuhlaajapoika" ilmaantui paikalle. Olihan asioiden pintapuolinen käsittely vieläkin vallalla, mutta en siitä kärsinyt yhtä paljon kuin ennen. Ei pidä odottaa liikoja.
Pastori oli etsinyt kirjahyllystään pelagiolaisuutta käsitteleviä kirjoja. Sain niitä kotiinvietäksi. Pelagiolaisuus tuli tunnetuksi käsitteenä Rauno Räsäsen käsitellessä sitä blogissaan. Kovin on Rauno ollut hiljaa pelastusvarmuudesta. Tarjoilee sen sijaan Loreleitä ja muuta hurlumheitä. Tyyntä myrskyn edellä; siellä se Rauno-setä terottelee kynsiään tarttuakseen johonkin herkkään kohtaan tällaisessa uskoon hurahtaneessa. Kohta Rauno repii tunteellisen kristityn rikki terävyydellään ja nerokkuudellaan. Kimppuun vaan; jäi minultakin vielä monta herkullista heittoa käyttämättä uskonelämän ruotimisessa. Odotan sopivaa tilaisuutta.
Odotan innolla myös erään häiriöklinikan saarnakritiikkiä.
Odotan malttamatta parempaa luettavaa.
Odotan herkeämättä lisää hyviä uutisia: maalaisella on meneillään hohteinen kuntoilu- ja ravintoinnostus, kasablogissa näytetään tosi kaunis nainen, eräs sisko on opetellut syömään hitaasti ja Pekka Nykänen on löytänyt loistavan kuvan.
Jotkut odottavat pikkulintujen muuttoa.
Joskus odotus on pitkä, mutta tätä kannatti odottaa sen puhuttelevuuden takia ja tätä grande finalen takia.
Onneksi Odotus-lehden saa puoleen hintaan.