Blogeista voi tulla riippuvaiseksi

Adam Christian kirjoittaa Slate-lehdessä uudesta riippuvuusongelmasta nimeltään blogoholismi.

Tämä blogien kirjoittelu on minulle niin uutta, että en itse voi tästä paljon mielipiteitä laukaista. Ja pitempään bloganneet nauravat näille höpötyksilleni. Vaikka kirjoitan paljon, en koe olevani riippuvainen bloggaamisesta. Olen aina kirjoittanut paljon. Se miten vaivatonta tämä blogikirjoittelu oli, se oli minulle se suuri yllätys. Voin hyvin kuvitella, että tästä voi tulla riippuvaiseksi. Blogien yletöntä seuraamista en juurikan ole harrastanut ja siihen en ole ketään rohkaisemassa. Tässä piilee mielestäni vaara: Tilataan satoja blogeja seurattavaksi (esim. blogilistalla) ja aina kun seurattavassa blogissa tapahtuu jokin muutos käydään klikkaamassa sitä. Sinä aikana kun luetaan tätä blogia on jo toinen tilauksessa ollut blogi muuttunut, pitää sitä käydä lukemassa jne.

Ihailuni kohteena ovat ne bloginkirjoittajat, jotka kirjoittavat harvoin, mutta kirjoituksen synnyttyä voi huomata kirjoitteluun käytetyn ajan jalostaneen kirjoituksen nautittavaan muotoon. Valitettavasti tällaisia blogeja on todella vähän! Yleensä blogiin kirjoitellaan pikaisesti jotain tekstiä, kuvitellaan sen olevan kovinkin tasokasta, kun se itse asiassa on säälittävän heikkotasoista jaarittelua, joka olisi saanut muhia vielä pitkään ennen mahdollista julkaisuaan. Ylipäätänsä minusta tuntuu, että joillakin on niin hurja into kirjoittaa, että se toimii lähinnä terapiana. Terapeuttisessa mielessä julkaistu kirjoitus voi olla tärkeä kirjoittajalle itselleen, mutta muille siitä ei liene kovinkaan paljon iloa.

Itse myönnän pitäväni blogiani täysin itsekkäästi. Kerään siihen maailmalta löytyneitä tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä tutkimuksia, jotka sitten aikanaan muhittuaan päätyvät kirjoihini. Blogiin ilmestyy myös lenkkeillessä syntyneitä ajatuksia. Näin minulla on ollut tapana. Pistää muistiin ajatuksiani. Tavallisesti käytin sekalaisia lappuja, jotka sitten pahimmassa tapauksessa kadotin. Nyt pistän ajatukseni blogiin ja ajatusteni kadottamiseen tarvitaan tällainen Blogger-niminen palvelu. Ei blogiani ole missään nimessä pakko lukea! Blogini kommentoinnin poistin kun siellä riehuvat häiriköt (häirikkö?) tuottivat niin paljon mielipahaa, että se jo vaikutti muuhun kirjalliseen tuotantooni.

Poimin vielä Slate-lehden jutusta ne keskeiset asiat, joita pidetään blogoholismin oireina. Kannattaa ehdottomasti lukea alkuperäinen kirjoitus (englanninkielinen juttu).

Eräs ylettömästä blogikirjoittelusta eroon päässyt kertoo: "Minun yhdeksän kuukautta kestänyt "blogaholik"-kierteeni päättyi elokuussa. Vieroitin itseni vähitellen eroon blogeista hyväksymällä kirjoittelulleni arvovaltaisemman alustan ja kertomalla tästä mahdollisuudesta muille blogeihin koukkuun jääneille kohtalotovereilleni. Sillä minä olin todella riippuvainen blogikirjoittelustani! Luin kerta toisensa jälkeen valmiita blogikirjoituksiani ja tarkistin muiden seuraamieni blogien päivityksiä sekä seurasin joitakin merkittäviä blogikirjoittajia siinä sivussa. Nyt pystyn satunnaisesti vilkaisemaan jotakin blogia jäämättä koukkuun."

Sitten hän kirjoittaa miten blogeista luopumisen jälkeen kirjoittelusta tuli taas hauskempaa, luovempaa ja käsitteli blogin ulkopuolista elämääkin. Ei ollut enää sitä pakottavaa tarvetta heti julkaista ajatukset nettiin "post or you're toast" ("postaa tai pala poroksi") mentaliteetilla vaan ajatukset pyörivät enemmän laatukysymyksissä.

Erään blogikirjoittajan mielestä bloggaamisessa on kaksi vaaraa:

1) Lahjattomat bloggaajat luulevat olevansa kirjoittajia, joilla on jokin sanoma
2) Bloggaajat eivät useinkaan lue kirjoja, joilla kohdassa 1 kehittynyt harha oikenisi

Kuka perustaa Suomeen ensimmäisen AB-ryhmän tukemaan blogiriippuvaisia? (AB = Anonyymit Bloggaajat). Ulkomailla sellainen jo on. :-)