Geenisi pitävät harjoittelusta!

Liikunta on terveellistä. Tämän sanoman saatte kuulla niin usein, että siihen ette enää edes reagoi. Ei edes tällaiseen uudelleenlämmitettyyn huippuhienoon juttuun. Tiedetään, tiedetään. Sanottakoon se nyt kuitenkin vielä kerran ja tällä kertaa perustellen liikunnan vaikutusta sen myönteisillä vaikutuksilla geeneihimme.

Karoliinisen Instituutin tutkijat ovat havainneet, että liikunta tehostaa geenien toimintaa. Tutkimuksessa poljettiin kuntopyörää ja seurattiin erityisesti mitä tapahtuu reisilihaksen geeneille. Havaittiin satojen geenien kytkeytyvän päälle ihan eri tavalla kuin jos ihminen makaisi vain paikallaan.

Tutkittavissa esiintyi myös melkoista vaihtelua siinä miten tehokkaasti geenit aktivoituivat. Tämä voisi selittää sen havaintomme, että on sellaisia ihmisiä jotka erityisen hyvin reagoivat harjoitteluun. Ei huippu-urheilija jaksaisi harjoitella päivästä toiseen, viikosta viikkoon ja peräti vuodesta toiseen, jos siinä ei tapahtuisi jotain sellaista hänen kehossaan, joka erottaisi hänet muista ihmisistä. Tämä on sitä urheilijan lahjakkuutta, urheilun neroutta. Nyt siitä on olemassa jopa tämä tieteellinen näyttö!

Kaikista ei tule huippu-urheilijoita, mutta jokainen hyötyy liikunnasta. Itse asiassa liikkumattomuus on erityisen tyhmää, nerokkuuden vastakohta. Fyysinen, säännöllinen liikunta on terveellistä. Se parantaa elämänlaatua ja pidentää toimeliaisuuden täyttämää elämänvaihettamme. Ja nyt ruotsalaiset huippututkijat (James Timmons ja Carl Johan Sundberg yhteistyökumppaneineen) yhdistävät liikunnan vaikutukset suoriin geenitason reaktioihin sydämessämme, verisuonissamme ja lihaksissa. Tutkijat huomauttavat, että liikunta on kytköksissä niihin geeneihin jotka ovat keskeisiä suurissa kansansairauksissamme sokeritaudissa sekä sydän- ja verisuonitaudeissa. Tutkijat ennustavatkin, että nämä löydökset ennen pitkää saavuttavat arvoisensa aseman täsmällisine liikuntasuosituksineen näissä sairauksissa.

Erityisen mielenkiintoista oli havaita mitä reisilihaksen geeneissä tapahtui sellaisella potilaalla, joka kärsii lihaksia surkastuttavasta Duchennen taudista. Havaittiin, että ne geenit jotka olivat keskeisiä ongelmanaiheuttajia juuri Duchenen taudissa, aktivoituivat harjoittelun myötä. Tutkijat epäilevät, että kehomme pyrkii jollakin tavalla mukauttamaan vaurioituneet geenit liikunnalliseen tilaan. Jatkossa kartoitetaan tarkemmin Duchennelle tyypilliset geenit ja miten liikunta näihin vaikuttaa.

Vieläkö istut siinä paikallasi? Heti tämän jutun luettuasi - suorita päivän liikunta-annoksesi: on se sitten kävelyä, pyöräilyä, uintia, naruhyppelyä tai vaikkapa nyrkkeilyä. Tärkeää on että liikut. Geenisi tykkäävät siitä!

Sundberg: Regelbunden fysisk aktivitet ger positiva hälsoeffekter för män och kvinnor i alla åldrar. Risken att dö en förtidig död minskar och risken att drabbas av eller dö i ischemisk hjärtsjukdom minskar. Dessa effekter kan uppnås genom en måttlig mängd fysisk aktivitet, exempelvis 30 min daglig promenad. Det föreligger ett dos-respons förhållande mellan mängden fysisk aktivitet och sjuklighet i hjärtkärlsjukdomar eller dödlighet: "lite är bättre än inget och mer är bättre än lite". Regelbunden fysisk aktivitet påverkar de flesta organsystem på något sätt. Exempelvis slår hjärtat större och effektivare slag, blodvolymen blir större, mängden fettväv i kroppen minskar, skelettet stärks. I den vävnad som utför arbetet, skelettmuskulaturen, lagras mer glykogen (bränsle) in, det bildas fler mitokondrier ("cellens kraftverk") och fler kapillärer (små blodkärl). Dessa anpassningar bidrar till att förbättra prestationen och minskar risken för t.ex. hjärt- och kärlsjukdom och sockersjuka. Hur "vet" muskelvävnaden att den skall anpassas på just detta sätt vid vid uthållighetsträning och exempelvis helt annorlunda vid styrketräning? Man tror att arvsanlagen (generna) i muskelcellerna "känner av" de förändringar i muskelns inre och yttre miljö som uppstår under arbete. Bland annat ändras hormonkoncentrationer ikring muskelcellen, det blir en viss syrebrist i den arbetande muskeln, i muskelfibrerna blir det mer calcium och en surare miljö samtidigt som tillgången på energi i form av ATP avtar. Dessutom påverkas syretillgången och den mekaniska spänningen. Alla dessa faktorer och säkerligen många fler kan på olika sätt förmedla budskapet till arvsanlagen vilket gör att det bildas mer äggviteämnen lämpade för uthållighetsarbete.
I detta projekt bygger vi med moderna molekylära tekniker i kombination med djup kunskap om människans fysiologi vidare på studier vi bedrivit under de senaste 12 åren. Vi skall bl.a. studera aktiviteten hos många olika gener vid träning och jämföra mycket vältränade med normaltränade individer. Med denna metodik kan sannolikt en bättre förståelse uppnås för de "molekylära hälsomekanismer" som verkar i samband med fysisk aktivitet. Vi kommer både att undersöka de specifika mekanismer som påverkar bildningen av kapillärer och mitokondrier men även genomföra analyser med nyare tekniker av hur många tusen gener i skelettmuskulaturen ökar, är opåverkade eller minskar i aktivitet.

Tutkimus on julkaistu mm. FASEB Journalissa.

Lähde: PrimaVi 4.5.2005