torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Käymme yhdessä ain...

...käymme aina rinnakkain,
vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon.
Voimme kaikki ne voittaa,
kun kuljemme vain,
tiemme yhdessä ain rinnakkain.

Tämä laulu tuli mieleen kun huomasin, että Turun yliopiston perinnöllisyystieteen
emeritusprofessori Petter Portin on kirjoittanut ihmisten erilaisuuden geneettisestä perustasta uusimmassa Tieteessä Tapahtuu lehdessä. Suoria poimintoja erinomaisen kiinnostavasta kirjoituksesta (irralliset lauseet saattavat viedä hakoteille, joten lukekaa koko kirjoitus!):

Ihmisen genomin tutkimus on astunut uuteen vaiheeseen kun on alettu tutkia ihmisen geneettisen monimuotoisuuden määrää ja laatua.
Ihmisen genomi koostuu 3,2 miljardista nukleotidiparista.
Verrattaessa ketä tahansa kahta ihmistä, he poikkeavat toisistaan miljoonien nukleotidiparien osalta.
On siis sula mahdottomuus, että nyt olisi tai olisi joskus ollut olemassa kahtakaan genotyypiltään identtistä yksilöä (luonnollisesti lukuun ottamatta identtisten kaksosten erikoistapausta).
Kuten muutkin tutkimukset ovat aikaisemmin osoittaneet, ovat afrikkalaiset populaatiot siis muuntelevampia kuin eurooppalaiset, mikä osoittaa että ihmisen alkukoti on Afrikassa.
Ihmiskunta nimittäin polveutuu hyvin suppeasta, vain noin 2 000 henkeä käsittävästä Itä-Afrikassa asuneesta populaatiosta, mikä on rajoittanut lajimme geneettisen muuntelun määrää.
Tässä on ihmisten tasa-arvoisuuden geneettinen perusta ja oikeutus, ja kaikenlaisen etnisen ynnä muun syrjinnän biologiset perustelut voidaan heittää romukoppaan. Itse asiassa Maapallolla 10 000 kilometrin päässä toisistaan elävät ihmiset poikkeavat geneettisesti vähemmän kuin Afrikassa toistensa naapureina elävät gorillapopulaatiot.
Vertaamalla koodaavien alueiden polymorfismia useammassa kuin 11 000 geenissä 39 ihmisen joukossa ihmisen ja simpanssin eroihin saatiin vahvoja todisteita siitä, että luonnonvalinta, eikä yksin mutaatiopaine, on muokannut lajimme viimeaikaista evoluutiota.
Ihmiskuvamme kannalta kuitenkin projektin mielenkiintoisin tulos on se, että verrattaessa ketä tahansa kahta ihmistä, on heidän välillään aina miljoonien DNA:n nukleotidiparien ero. Olemme siis kaikki hyvin yksilöllisiä myös geeniemme puolesta, ja voidaan sanoa, että geneettisessä mielessä ei ole olemassa ”normaalia” ihmistyyppiä.

Blogiarkisto