Keskeinen sisältö
- Parkinsonin taudin diagnoosi perustuu ensisijaisesti kliiniseen tutkimukseen.
- Parantavaa tai taudin etenemisen varmasti estävää hoitoa ei ole.
- Oireita lievittävän hoidon ja kuntoutuksen tarve arvioidaan taudin aiheuttaman toiminnallisen haitan perusteella.
- Nuorempien (yleensä alle 70-vuotiaiden) ja muutoin hyväkuntoisten potilaiden oireita lievittävä hoito suositellaan aloitettavaksi dopamiiniagonistilla.
- Hoito voidaan aloittaa suoraan levodopalla, kun potilas on iäkkäämpi tai monisairas tai hänellä esiintyy kognitiivisia tai psyykkisiä oireita.
- Ennen pitkää kaikki potilaat tarvitsevat levodopaa.
- Taudin edetessä potilaalle ilmaantuu motorisia tilanvaihteluita ja tahattomia liikkeitä sekä usein myös ei-motorisia oireita, kuten autonomisia, psyykkisiä ja kognitiivisia häiriöitä.
- Edenneen taudin hoidossa levodopan ohella hyödyllisiä ovat dopamiiniagonistit ja COMT:n estäjät, mahdollisesti myös MAO-B:n estäjät.
- Kirurgisella hoidolla (aivojen syvien osien stimulaatio) voidaan auttaa potilaita, joilla esiintyy asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta vaikeita tilanvaihteluita ja lääkityksen aiheuttamia häiritseviä tahattomia liikkeitä.
