Viisaita sanoja syömisestä ja laihduttamisesta

Varpu Tavin sivuilta löytää aina mielenkiintoista luettavaa. Nyt on luettavana Varpun 8 vuotta sitten kirjoittama artikkeli Ladyfitness-lehteen. Artikkeli on hämmästyttävän ajankohtainen. Muutama poiminta, joka toivottavasti synnyttää teissä tarpeen käydä lukemassa koko juttu Varpun sivuilta:

• Noin 150-kiloinen nainen lastaa lautaselle ruokaa buffetissa. Hänen 200-kiloinen miehensä ei jaksa enää nousta pöydästä, vaan hänelle viedään liharuoilla täytetty lautanen pöytään. Toisaalla lasvegasilaisessa ravintolassa kaksi kuivahtaneen rusinan näköistä viisikymppistä naista näykkii salaattejaan ja yrittää näyttää 20-vuotiailta barbie-nukeilta. Tämä on Amerikka: syömisessäkin mennään äärimmäisyyksiin, joko syödään itsensä hengiltä – tai sitten laihdutetaan hengiltä.
• Ylipainoisuudesta kärsivät eniten köyhät ja alemman keskiluokan ihmiset, usein etnisiin vähemmistöihin kuuluvat, latinot ja mustat. Anoreksia sen sijaan ei kysy varallisuutta, siitä kärsivät niin rikkaat kuin köyhätkin.
• Ironista kyllä, laihduttaminen pikemminkin lisää ylipainoa kuin vähentää sitä. Amerikkalaisista laihduttajista 95-98% lihoo uudelleen entiseen painoonsa. Heistä 35-50% lihoo vielä aiempaa enemmän. Laihduttaja menettää kosketuksensa omiin nälän ja kylläisyyden tunteisiinsa, eikä hän enää tiedä, milloin pitäisi aloittaa, milloin lopettaa syöminen.
• Amerikkalainen media hehkuttaa laihuuden puolesta. Television naisjuontajista 69% on alipainoisia. Pyylevät ja pulleat ihmiset kuvataan televisiossa lähinnä huvittavina tai sitten pahantahtoisina. Roolimalliksi on kelvannut hyvin harva normaalipainoinen nainen. Useimmat ammattimallit ovat 15% alipainoisia, ja kun heidät vielä vääristävillä kameralinsseillä kuvataan entisestään laihemmiksi, viesti saadaan perille: mitä laihempi, sitä kauniimpi.
• Laihat ovat menestyjiä, lihavat luusereita. Näin tiedotusvälineet saavat ihmisen uskomaan. Ja alemmuudentunnot ja syömishäiriöt sen kuin lisääntyvät. Toisaalta lehdet ja televisio ovat hyvin ristiriitaisia viestinnässään. Laihuutta ihannoivien kuvien lomassa esitetään ruokamainoksia, jaetaan reseptejä ja kerrotaan herkullisista jälkiruoista. Televisiossa laihat ihmiset ahmivat valtavia määriä roskaruokaa. Katsokaapa vaikka poliisisarjoja: äärimmäisen hoikat naispoliisit hotkivat hampurilaisia työpöydän ääressä tai autossa konnia varjostaessaan.
• Amerikkalaiset ovat liikkumatonta kansaa. Autolla ajetaan joka paikkaan, sen ikkunasta ostetaan pikaruoat ja siinä syödään ja juodaan. Las Vegasissa voi jopa mennä naimisiin nousematta autosta ulos.
• Samalla tavoin kuin suhde ruokaan, myös amerikkalaisten suhde liikuntaan on usein vääristynyt. Jos liikuntaa harrastetaan, sitä tehdään, koska sillä “saavutetaan täydellinen vartalo”, “tullaan seksikkäiksi” tai “vähennetään senttejä”. Liikuntaa ei harrasteta siksi, että se on hauskaa, terveellistä ja rentouttavaa. Samoin kuin ruokaa ei syödä siksi, että on nälkä, ja että on mukavaa olla yhdessä perheen ja ystävien kanssa aterialla.
• Jälkiviisautta (2006): Tällä hetkellä ajattelen myös, että tuo epäonnistuminen laihduttamisen pysyvässä vaikutuksessa johtuu virheellisestä tavasta laihduttaa. En missään tapauksessa väitä löytäneeni lopullista totuutta asiassa, mutta käytännön havaintoni antavat aiheen uskoa, että olen oikealla tiellä.