Lääkeyhtiöt vetävät kotiinpäin tutkimuksissaan

Aiemmin tässä blogissa on keskusteltu lääkeyhtiöiden moraalista moneen kertaan. Lääkeyhtiöiden arkkuun lyödään isoja nauloja hyvin arvovaltaiselta taholta:

British Medical Journal väittää tuoreessa kirjoituksessaan lääkeyhtiöiden omia tutkimuksia huonoiksi.

Lääkeyhtiöiden rahoittamat meta-analyysitutkimukset ovat laadultaan heikompia ja päätyvät useammin teollisuutta hyödyttäviin johtopäätöksiin kuin puolueettomat Cochrane-katsaukset. Asiaa kommentoiva Duodeciminin Uutispalvelu neuvoo tulkitsemaan varoen lääketeollisuuden meta-analyysejä.

Julkaistussa katsauksessa BMJ pani suurennuslasin alle 24 Cochrane-katsausta, joita verrattiin samoja lääkkeitä tarkastelleisiin lääkeyhtiöitten omiin julkaistuihin meta-analyyseihin.

Lääkeyhtiöiden rahoittamia meta-analyyseja pidettiin menetelmällisesti selvästi heikompina kuin Cochrane-katsauksia, sillä ne olivat vähemmän läpinäkyviä eikä niissä kiinnitetty riittävästi huomiota analysoitujen tutkimusten laatuun. Lisäksi niiden johtopäätökset olivat aina suotuisia rahoittajalle, vaikkeivät aineistot olisi antaneet siihen aihetta. Myös muiden kuin lääketehtaiden rahoittamissa meta-analyyseissa oli menetelmällisiä puutteita, mutta niiden johtopäätökset olivat yhtä varovaisia kuin Cochrane-katsausten.

Tämä on tavattoman kiusallinen tilanne. Uusia lääkkeitä tarvitaan ja lääkkeiden kehittelytyö on tuiki tarpeellista. Lääkkeiden kehittely on lisäksi tavattoman kallista ja aikaavievää puuhaa. Houkutus nähdä oma kehitteillä oleva lääke paremmassa valossa kuin kilpailijan vastaava tuote, on taatusti suuri. Pitemmän päälle tällaiset ylilyönnit kuitenkin tulevat ilmi ja se negatiivinen julkisuus, jonka lääkeyhtiö kohtaa oikeudenkäyntien muodossa, täytyy olla tosi kiusallista. Napanuoraa lääkeyhtiöiden ja lääkäreiden välillä ei voi katkaista, sillä tiedän monien lääkäreiden saavan tiedon uusista lääkkeistä tutulta lääke-esittelijältä. Ei lääkäreillä juurikaan ole aikaa seurata lääkkeiden kehittelytyötä.

Luonnollisesti tällainen kirjoitus houkuttelee esiin monenlaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tohtori Manfred Gogol Saksasta on tehnyt seuraavan kymmenkohtaisen luettelon millä hän osaa erottaa oman tuotteen hypetyksen oikeasta tutkimuksesta ja tiedottamisesta:

1. Tehdäänkö tutkimusta rahoittajan toimesta?
2. Onko tutkimuksen kuvaus avoimesti luettavissa?
3. Onko tutkijoilla kytköksiä rahoittajaan?
4. Onko julkaisun lehtityöryhmällä kytköksiä kyseiseen rahoittajaan?
5. Ovatko tutkimuksen julkaisemisesta vastuulliset jäsenet kyseisen lääkeyhtiön osakkeenomistajia tai työntekijöitä?
6. Ovatko rahoittajan työntekijät millään tavalla mukana tulosten analysointivaiheessa?
7. Onko rahoittajan palveluksessa henkilöitä jotka istuvat kliinisen työn arviointikomiteoissa, joissa tutkimus saattaa olla ajankohtainen?
8. Oliko tutkimuksen seuranta osaksi vai kokonaan rahoittajan vastuulla?
9. Oliko tulosten analysoinnissa käytetty rahoittajan tai ei-vapaaehtoispohjaisen yrityksen palveluksia?
10. Onko kirjoituksen lyhennelmässä kriittisesti arvioitu tutkimuksen rajoituksia?

Lähde: BMJ 2006;333:782 (14 October), doi:10.1136/bmj.38973.444699.0B