Ruokatieto lisää kuluttajan tuskaa?

Ruokaan ja syömiseen liittyvää tietoa tulee joka tuutista. Usein ruokaan liittyvät aiheet ylittävät uutiskynnyksen ja ravitsemuksen asiantuntijat ohjaavat tarmokkaasti kuluttajien käyttäytymistä tiedottamalla ruokaan liittyvistä aiheista. Mutta nielevätkö kuluttajat purematta kaiken heille tarjoillun ruokatiedon ja onko tiedosta oikeasti apua?

Tähän etsittiin vastauksia Kuluttajatutkimuskeskuksen tuoreessa tutkimuksessa. Sen mukaan kuluttajat seuraavat ruokaan liittyvää tietoa muokaten sitä sopivaksi omaan elämäntilanteeseensa, osaamiseensa ja aikaisempaan tietoon. Kuluttajatutkimuskeskuksen Kokemuksella ja tiedolla -tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien näkemyksiä ruoan valinnasta ja ruoan turvallisuuteen liittyvistä toimintatavoista internet-kyselyn avulla. Kyselyyn vastasi 1 770 kuluttajaa. Lisäksi noin sata kuluttajaa piti ruokapäiväkirjaa, joiden avulla kerättyä tietoa hyödynnettiin tutkimuksessa.

Kuluttajista noin puolet kertoi ottavansa selvää, mihin julkisuudessa esitetty tieto ruoasta ja syömisestä perustuu. Samaan aikaan yhtä suuri joukko kuluttajia oli sitä mieltä, että ruokaan liittyvä tieto muuttuu niin nopeasti, etteivät he tiedä ketä uskoa. Jälkimmäinen ei pitäne paikkaansa ainakaan jos seuratan virallista ravitsemusvalistusta. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kautta saatu tieto pysyy pääosin samanlaisena vuodesta toiseen: vähemmän transrasvoja, eläinperäisiä kovia rasvoja ja suolaa. Enemmän kasvisrasvoja, kalaa, vihanneksia, hedelmiä ja ravintokuituja. Paineet ruokavalion muutoksiin tulevat vaihtoehtoisten dieettien puolelta. Luotan siihen, että virallistieteellinen linja vaihtuu sitten kun tutkimustuloksissa on nähtävillä tarpeeksi selvä suuntaus muuta osoittamaan. Tuntuu tosin siltä, että jotkut ravintoaineet voisi jo vapauttaa pannasta, kuten esimerkiksi tuo loistava luonnontuote nimeltään meijerivoi. Tutkimusnäyttö voin terveellisyydestä alkaa olla tosi vakuuttavaa. Nyt ei taida muutos olla muusta kiinni kuin, maatalous- ja elintarvikepoliittisesta linjauksesta.

Tutkimuksen mukaan valtaosa kuluttajista on sitä mieltä, että on hyvä, että uudet tutkimustulokset ruoan vaikutuksista terveyteen tuodaan nopeasti julkisuuteen. Samaan aikaan reilusti yli puolet tutkimuksen vastanneista katsoi, että tiedotusvälineet liioittelevat ruokaan liittyviä riskejä. Aina ei ole niin helppoa meidän työkseen ravintoasioita seuraavienkaan varmistua siitä onko tutkimustuloksia tulkittu oikein. Tietäisittepä miten paljon jää tuloksia julkaisematta vain sen takia, että tutkimustulokset aidosti osoittavat jonkun ravintolinjauksen vastaisia tuloksia. Jos tiedeyhteisö ei ole valmis hyväksymään eriävää havaintoa, voi koko hanke vaipua unholaan. Tällaisesta käytännöstä on lukuisia esimerkkejä. Epäilen esimerkiksi, että Suomessa meijerivoi koki aika tylyn kohtalon tullessaan niputettua yhteen kovetettujen kasvisrasvojen (transrasvojen) kanssa. Meijerivoista on puhuttu varsin paljon ja herkimmät korvat ovat kuulleet tuon terveysviestin jo kauan. Korvat lukkoon saaneet ja silmät sokeiksi tuijottaneet kasvisrasvojen puolustajat ja virallistieteellinen linjaus tältä osin voi todeta hyvin onnistuneensa pyrkimyksissään sammuttaa eläinrasvoja puolustavien äänen. Miten järkevää tällainen terveyspolitiikka on - se jää nähtäväksi.

Tutkijat Sanna Piiroinen ja Katja Järvelä ovat hieman oudosti päätyneet sellaiseen ajatukseen, että kuluttajilla on valmius toimintansa muuttamiseen mutta ruokatiedon omaksuminen osaksi omaa toimintaa vie aikaa. Tämä on minulle täysin vieras ajatus. Minun mielestäni kuluttajalla on rajalliset mahdollisuudet ymmärtää kaikessa laajuudessaan nykyiset ruokatietonsa. Kun tavallinen kuluttaja ostaa ruokavalmisteen kaupasta, hän hyvin harvoin oivaltaa miten tämä liittyy hänen ravitsemustilaansa. Nämä ovat asiantuntijoillekin vaikeita asioita. Esimerkiksi valitessaan rasvattoman vaihtoehdon, sillä mielellä että hän haluaa välttää lihomista, hän saattaa valita tuotteen jossa rasva on korvattu runsaalla sokerilla. Hyväksi aiottu valinta kääntyy silloin vahingolliseksi, sillä verensokeria nopeasti nostamalla hän voi rasvattoman tuotteen myötä entisestään pahentaa lihomistaan. Ruokapakkauksiin pitäisi saada jonkinlaiset värikoodit, joilla selviäisi mitä ravitsemuksellista linjausta kuluttaja haluaa käyttää.

Tutkijat päätyvätkin myöhemmin toteamaan, että kuluttajien tulkinnat asioista eivät ehkä vastaa sitä, mitä alan asiantuntijat ovat tarkoittaneet. Piiroisen mukaan kuluttajista moni syö mielestään kohtuullisesti ja monipuolisesti. Kun heitä sitten pyydettiin kertomaan, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, tulkintojen kirjo oli laaja eikä välttämättä ollenkaan sellainen kuin esimerkiksi ravitsemusasiantuntijat ovat suosituksillaan tarkoittaneet.

Ruokaturvallisuudesta tiedottavia tahoja varmaankin ilahduttaa tutkimuksen tulos, joka kertoo kuluttajien pitävän ruoan turvallisuudesta kotonaan ainakin melko hyvää huolta. Ruokaa osataan käsitellä, säilyttää ja valmistaa oikein. Turvallisuuteen kiinnitetään huomiota myös kaupassa, kun ruokaa ostetaan. Periaatteessa viranomaisten ohjeita ruoan turvallisesta käsittelystä pidetään oikeina, mutta tiedon paljous ja muuttuvuus voi olla kuluttajista hämmentävää ja jopa ärsyttävää. Tämä puolestaan saattaa horjuttaa kuluttajien luottamusta asiasisältöön tai tiedonlähteeseen. Omilla kokemuksilla on tärkeä osa ruoan turvallisuudesta huolehtimisessa. Esimerkiksi lapsuuden kodissa opitut tavat periytyvät aikuisen kuluttajan kotikeittiöön.

Kehityspäällikkö Mikko Kuivalainen Marttaliitosta toi käytännön näkökulmaa tiedotustilaisuuteen kertoen marttojen puhelinneuvonnasta kysytyistä asioista. Moni soittaja halusi martoilta varmistusta johonkin viranomaisten tiedottamaan aiheeseen. Kaikesta asiantuntijoiden tekemästä tiedottamisesta huolimatta moni soittaja epäilee edelleen kananmunien sisältävän liikaa kolesterolia tai tyypin 2 diabeteksen olevan ylenpalttisesta sokerin syönnistä johtuva tauti. Viime vuonna marttojen kotitalousneuvojat vastasivat yli 1 600 puheluun, joissa käsiteltiin ylivoimaisesti eniten ruokaan ja ravitsemukseen liittyviä aiheita. Puhelinneuvonta on maksullista, ylivoimaisesti eniten puheluita tuli pääkaupunkiseudulta.

Lähteet: Finfood, 4.10.2006 ja Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 8/2006