Vähäinenkin liikunta on hyödyksi

Tuulikki Sjögrenin väitöskirja on äskettäin tarkastettu Jyväskylän yliopistossa. Se on nimeltään Työpaikalla tapahtuvan fyysisen harjoitteluintervention vaikuttavuus toimistotyöntekijöiden toimintakykyyn, työkykyyn ja yleiseen subjektiiviseen elämänlaatuun – ryhmätasolla satunnaistettu vaihtovuorokoe ja vuoden seuranta. Väitöskirjalla on myös englanninkielinen nimi, mutta ajattelin jättää sen mainitsematta. Järkyttävästä nimestään huolimatta väitöskirjan sanoma on varsin toiveikas: Vähäinenkin liikunta on hyödyksi.

Tuulikki Sjögren tutki väitöstyössään työpaikalla tapahtuvan kevyen kuntosaliharjoittelun vaikutusta mm. toimistotyöntekijöiden fyysiseen työkykyyn ja elämänlaatuun. Harjoittelu vähensi tuki- ja liikuntaelinten oireita ja paransi tutkittavan henkilön subjektiivista vointia. Tutkittavia oli kaiken kaikkiaan 90 kpl.

Viidentoista viikon fyysisen harjoittelun aikana työntekijöillä esiintyi vähemmän päänsärkyä sekä niskan, hartioiden ja alaselän oireita kuin aikana, jolloin he eivät harjoitelleet. Lisäksi särkyoireiden voimakkuus väheni. Vielä vuosi alkumittausten jälkeen, työntekijät olivat edelleen paremmassa kunnossa kuin alussa. Lisäksi heidän psyykkinen toimintakykynsä, koettu työkykynsä ja subjektiivinen elämänlaatunsa olivat parantuneet.

Sjögrenin kehittämä harjoitusohjelma soveltuu hyvin tehtäväksi työpaikalla osana normaalia työpäivää. Näyttää siltä, että työkykyä voi pitää yllä viisi minuuttia päivässä kestävällä treeniohjelmalla. Tämä viisiminuuttinen on suhteellisen vähän verrattuna vapaa-ajalla tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen ja vuorokauden kokonaisaktiivisuuteen. Työntekijöiden muu fyysinen aktiivisuus pysyi muuttumattomana, joten muutokset osallistujien toimintakyvyssä olivat ohjatun harjoittelun vaikutusta. Vaikutus perustuu todennäköisesti usein toistuvan ja säännöllisen harjoittelun tasapainottavaan vaikutukseen fyysisesti yksipuolisessa ja staattisessa istumatyössä.

Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedotteet, 7.10.2006