Vähemmilläkin hiilihydraattimäärillä saattaa pärjätä

Kirjoitettu alunperin 12.9.2006, päivitys 15.9.2006, 19.9.2006, 21.9.2006, 2.10.2006 ja 13.10.2006

HUOMIO! Keskustelu on vilkasta tämän kirjoituksen yhteydessä. Jo 63 kommenttia! Miten Reijo pärjää liikkumattomuusdieetillä? Pelottavan hyvin, sanoisin! Reijo on pysynyt elossa jo kuukauden ja painokin on pudonnut 2 kiloa!
Lisää hiilihydraattitietoisuutta on tarjolla! Mitä Kansanterveyslaitoksella ajatellaan keskustelusta? Onko joillakin ihmisillä kovempi nälkä kuin muilla ja siksi he lihovat? Näin kysyy biponainen ja hän saa siihen useita vastauksia. Virallinen energiaravintoaineiden jakauma toimii silloin jos liikuntaa on paljon ja sokerinsieto hyvä, sanoo Mirka.
Kansanterveyslaitoksen sinänsä hyvä ravintovalistus kaipaa täsmennystä ja piristystä. Nyt tuosta valistuksesta hakevat uskonvahvistusta lähinnä alan ammattilaiset kun tavallinen kansa surffailee netissä tietoa muualta epätoivoisesti hakien.

Nuori toimittaja Varpu Tavi on lukenut vanhan tutkimuksen uusin silmin:

Erlanson-Albertsson C, Mei J. The effect of low carbohydrate on energy metabolism. Int J Obes (Lond). 29 Suppl 2: S26-30, 2005

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin aiempia tutkimuksia vähähiiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista. Tutkimuksen lopputulos oli (se sama kuin kaikkien vastaavien), että alkuun vähähiilarinen laihduttaa tehokkaammin kuin vähärasvainen, mikä johtuu proteiinien ja rasvan kylläisyysvaikutuksesta, 12 kuukauden jälkeen tämä ero tasoittuu, mutta vähähiilarinen parantaa veren rasva-arvoja toisin kuin vähärasvainen. Ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisätutkimuksia, on se tavallinen loppukaneetti, joka näihin pitää lisätä.

Olen sitä mieltä itse, että "hiilihydraattitietoisesta" (katso termin tarkempi määrittely alla!) ruokailusta voi olla hyötyä painonhallinnassa. Mistään takinkäännöksestä ei minun tapauksessani kuitenkaan ole kyse. Kestävyysurheilija muistanee edelleenkin sisällyttää ruokavalioonsa runsaasti näitä korkealuokkaisia sokereita (hiilihydraatteja sieltä glykeemisen indeksin alemmasta päästä). Se missä määrin vähäisemmästä hiilihydraattialtistuksesta on hyötyä vähemmän liikuntaa (tai ei ollenkaan) harrastaville, onkin sitten visaisempi juttu. Virallisia ravitsemussuosituksia (55-60% hiilihydraattia / 25-30% rasvaa / 10-15% proteiinia) kyseenalaistetaan useissa tutkimuksissa ja rasvat ja proteiinit nostetaan voimaperäisemmin esiin. Kyseenalaistamista on seurannut valitettavan usein keskustelupalstoilla leviävä vähähiilihydraattisia ruokavalioita ylistävä ja "oikeaoppista" ruokailua parjaava kirjoittelu. Täytyy huomioida, että runsaampaa hiilihydraattia suosivalla ruokavaliolla on niin tavattoman vankka tutkimusnäyttö, että lähivuosina käytäntö ei ole dramaattisesti muuttumassa. Laiva tulee kääntymään hyvin hitaasti. Se mitä jokaisen lukijan kannattaa tarkistaa tieteellisten julkaisujen yhteydessä on se, mitä rahoittajia tutkimukseen on osallistunut. Jokainen meistä voi aavistaa, että esim. Saarioisen osallistuessa tutkimuksen rahoitukseen voidaan olettaa, että tutkimukseen on kelpuutettu esim. eineksiä suosiva linjaus. Samaten jos sokeriteollisuus osallistuu euroillaan tiedekeitokseen, siitä on löydettävissä tahmeita kytköksiä rahoittajan suuntaan. Tiede on nykyään tällaista - salapoliisityötäkin.

Varpu Tavi on ansiokkaasti selittänyt kehittämänsä termin "hiilihydraattitietoinen" tällä tavalla:

Kun aikoinaan mietin sopivaa suomen kielen sanaa ajatuksilleni, huomasin ettei sellaista ennestään ollut. Niinpä alitajuntani kehitti sanan "hiilihydraattitietoinen". Hetken jo luulin keksineeni jotakin omaperäistä, mutta sitten törmäsin englannin kielen sanoihin carb conscious eating...
Käytännössä olen huomannut käsitteiden sekamelskan, lehdistö käyttää näitä termejä ihan miten sattuu.

Päätin aloittaa termitalkoot :

Kattokäsite HIILIHYDRAATTITIETOINEN pitää tietysti sisällään käsitteet VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN JA HYVÄHIILIHYDRAATTINEN eli tarkoittaa samaa kuin puhekielen termi KARPPAUS.

Karppaus on taas vakiintunut puhekielen ilmaisu, jonka alkuperä on termissä ALAKARPPI (jonka puolestaan nimimerkki Hoover keksi käännökseksi sanoille low carb Verkkoklinikalla vuonna 2003).

Hiilihydraattitietoisuus pitää sisällään kaikki vaihtoehdot:

1. Vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka sopii geneettisesti osalle ihmisistä mitä mainioimmin, ja ruokavaliohoitona esimerkiksi atoopikoille, diabeetikoille ja sokeririippuvaisille.

2. Mediumkarppi, joka sopii geneettisesti oman mutuni mukaan enemmistölle ihmisistä (tieteellisiä todisteita asiasta ei ole, perustan näkemykseni vain käytännön havaintoihini). Itse tarkoitan mediumkarpilla noin 100-200 grammaa (riippuu kokonaiskalorimäärästä) hiilareita per päivä. Mediumkarppi sopii runsaasti liikkuville ihmisille, niille jotka voivat huonosti vähähiilihydraattisella jne. (Esimerkiksi minun hyvänolon hiilariylärajani on 120 g (alaraja 60g), olen sen Prodexilla jo lukemattomia kertoja testannut. Harrastan liikuntaa useimpina päivinä vähintään tunnin.)

3. Runsashiilihydraattinen, joka ei aiheuta ongelmia osalle ihmisistä, jotka ovat ilmeisesti geneettisesti/hormonaalisesti/tms. hiilareitten syöntiin sopeutuneita. Sellaisiakin ihmisiä on, olen heitä omin silmin nähnyt . Runsashiilihydraattinenkin voi syödä hiilihydraattitietoisesti: hän valitsee vain runsaasti hyviä hiilihydraatteja
(Huom! Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni, tästä ajatuksesta ei pidä vaatia Anjaa tai Ilkkaa tilille).

4. Vaihtelija Esimerkiksi kehonrakentajat ja muut treenaamista vakavissaan harjoittavat saattavat vaihdella hiilihydraattien määrää ruokavaliossaan - tietoisesti.

Täydennys: laihdutusruokavalioksi sopivat mielestäni parhaiten hiilihydraattitietoiset vaihtoehdot 1,2 ja 4. Eli itse en usko runsashiilihydraattiseen laihdutusruokavalioon.

Lähde: Hiilaritietoiset.net, 10.9.2006