Lyhytaikainen liikunta yhtä tehokasta kuin pitkäaikainen

Nyt on iloisia uutisia niille jotka sanovat, että ei ole aikaa urheilla. Kanadalainen tutkimusryhmä on todennut, että kahdessa viikossa 2,5 tuntia harjoittelevat kohottivat kuntoaan yhtä paljon kuin viisi kertaa enemmän harjoitelleet. Ollakseen tehokasta harjoittelu pitää pätkiä puolen minuutin spurteiksi. "Parinkymmenen minuutin intervalliharjoittelu muutaman kerran viikossa kohottaa kuntoa siinä missä kaksi tuntia urheilua päivittäin", lupaa tutkija Martin Gibala McMasterin yliopistosta Kanadasta.

Tutkimukseen osallistui 16 nuorta miestä. Puolet heistä ajoi kuntopyörällä niin lujaa kuin jaksoi 30 sekunnin ajan ja lepäsi sitten neljä minuuttia. Pyrähdys toistettiin 4-6 kertaa. Toinen puoli ryhmästä polki 90-120 minuuttia kerrallaan kohtuuvauhtia ilman lepotaukoa. Testit osoittivat, että kumpikin harjoittelustrategia paransi lihaskuntoa ja hapenottokykyä yhtä paljon.

"Tuloksemme osoittaa, että intervalliharjoittelu on todellakin aikaasäästävä tapa harjoitella", kiteyttää Gibala. Kalorinpoltosta kiinnostuneille Gibala muistuttaa, että elimistö toimii kovilla kierroksilla vielä pitkään spurtin loputtuakin.

Kommentit:

Itseäni jonkin verran arveluttaa tällaisen harjoittelun mielekkyys. Tästä ei ole pitkäjänteiseksi kunto-ohjelmaksi. Tylsäähän tuollainen intervalliharjoittelu on ja epäilen suorituskyvyn pysyvyyttä intervalliryhmässä.

Tukea ajatuksilleni saan Risto Karasmaalta: Tutkimuksen kestoaika oli vain kaksi viikkoa. Tuossa ajassa kehittyy aivan varmasti enemmän lyhytkestoisella intervalliharjoittelulla kuin pitkillä lenkeillä. Juuri näinhän keskimatkojen juoksijat harjoittelevat: ensin luodaan pitkäkestoisilla harjoituksilla riittävä peruskunto ja kilpailuun valmistavalla kaudella suorituskyky maksimoidaan intervalliharjoittelulla. Oikein tehtynä tällä systeemillä maksimaalinen suorituskyky kehittyy 2-3 kuukauden ajan ja säilyy vielä 1-2 kk. Sitten on taas tehtävä peruskuntoharjoittelua. Mutta missään tapauksessa tämänkaltaisella intervalliharjoittelulla ei voi kehittyä kovin pitkään. Jos tutkimus olisi jatkunut vaikkapa kolme kuukautta, pitkäkestoisesti harjoitteleva ryhmä olisi ajanut ohi.

Lähteet: Tiede-lehti, 30.9.2006 ja J Physiol 575 (3): 901-911, 2006