Viisi minuuttia parsasta

Parsa on terveellistä. Tässä tulee viitisen minuuttia sinun kallisarvoista aikaasi vievä yhteenveto parsan terveellisyydestä.

Monille suomalaisille aika tuntematon parsa (Asparagus officinalis) on vihannes joka on läheistä sukua liljoille. Parsaan ihastuneet tietävät yleensä, että siinä on hyvin runsaasti foolihappoa (B9-vitamiinia). Foolihappoa tarvitaan moniin biokemiallisiin tapahtumiin elimistössämme, mutta erityisesti DNA:n (perintöaineksen) valmistamiseen. Tiede tuntee foolihapon tärkeän roolin raskauden aikana: se ehkäisee kasvavan sikiön selkäydinvaurioita. Parsaa kannattaa siis erityisesti nuorten naisten nauttia. Foolihappoa pidetään myös tärkeänä vitamiinina sydämen ja verisuoniston toiminnalle. Asiantuntijat kiistelevät siitä johtuuko foolihapon sydänterveyttä edistävä vaikutus siitä ominaisuudesta, että se kykenee alentamaan ilmeisen haitallisen homokysteiinin pitoisuutta veressä.

Kolme-neljä parsanvartta ruokalautasella riittää kattamaan yli puolet päivittäisestä foolihapon tarpeesta. Alussa voi olla hankala tottua parsan hieman outoon hajuun/makuun, joka johtuu parsan sisältämistä useista rikkiyhdisteistä. Parsaa pidetään tehokkaana diureettina (nesteenpoistajana). Se johtunee parsan sisältämästä runsaasta kaliumista ja vähäisestä natriumista. Kun nämä mineraalit yhdistetään parsalle ominaiseen aminohappoon nimeltä asparagiini, saadaan aikaiseksi tämä nesteitä poistava ominaisuus.

Luontaistuoteala on ymmärtänyt hyödyntää parsan terveysominaisuuksia jo pitkään. Parsalle annetaan useita mahdollisia käyttökohteita: nivelrikon ja reumatismin hoito sekä PMS-oireiden lievitys. Parsa sisältää aika suuria määriä erityistä hiilihydraattia, inuliinia, jota ihmisen ruoansulatusjärjestelmä ei pysty pilkkomaan, mutta joka ilmeisesti on hyödyksi terveyttä edistäville bakteereillemme suolistossa. Huolehtimalla terveellisten bakteeriemme hyvinvoinnista, vältymme haitallisten bakteerien vaikutuksilta. Parsaa on jo 2000 vuotta käytetty lääkekasvina.

Parsa on aika väritön kasvi, sillä siinä on hyvin vähän klorofylliä (lehtivihreää). Oikeastaan parsan syötävä osa on peräisin maanalaisesta juuristosta. Parsa pitäisi syödä mahdollisimman tuoreena. Sitä saa hyvin varustetuista ruokakaupoista joko sellaisenaan tai sitten peltipurkkiin sullottuna. Olen ymmärtänyt, että parsaa valitessa pitäisi ottaa sellaisia tasaisen paksuja versoja, joiden päässä näkyy tummanvihreä tai purppuranpunainen nuppu. Tuoreena ostamasi parsa on syytä käyttää parin päivän sisällä. Säilytä parsaa jääkaapissa käärittynä kosteaan pyyhkeeseen tai talouspaperiin. Suoraa altistusta auringonvalolle kannattanee välttää, sillä joidenkin tutkimusten mukaan foolihappo tuhoutuu vähitellen auringonvalossa ja lämmössä. Parsaa voi syödä kylmänä tai lämpimänä ja sitä ei saa keittää liian kauan.

Parsaa voivat lähes kaikki ihmiset syödä, ensin totuteltuaan tuohon hieman outoon makuun. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan kihdistä kärsiville. Parsassa on paljon puriineja, jotka saattavat hankaloittaa kihtipotilaan ja munuaiskiviä saavan potilaan elämää.

Jo mainittujen vitamiinien ja mineraalien lisäksi parsa sisältää K-, C-, B1-, B2-, B3- ja B6-vitamiineja sekä mangaania, kuparia ja fosforia. Parsa on hyvä ravintokuidun ja proteiinin lähde.

Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

• Viisi minuuttia aikuisten aivovammoista
• ...rasvamaksasta
  
• ...syömisen säätelystä
  
• ...terveellisistä rasvoista