Duodeciminin Lääkärikirjassa Pertti Mustajoki kirjoittaa: Rasvamaksalla tarkoitetaan rasvan runsasta kertymistä maksasoluihin. Sen seurauksena maksa voi suurentua jopa useita kiloja. Rasvamaksa on yleisin maksasairaus, ja se todetaan aikuisista noin neljäsosalla. Normaalipainoisilla sitä esiintyy 1–2:lla kymmenestä, lihavilla, etenkin vyötärölihavilla 7–8:lla kymmenestä... Maksan rasvoittuminen kytkeytyy vyötärölihavuuteen liittyvään aikuistyypin diabetekseen, mutta sitä esiintyy myös ilman diabetesta. Vyötärölihavuuden jälkeen toiseksi yleisiin rasvamaksa aiheuttaja on runsas alkoholin käyttö. Eri ihmisten alttius maksasolujen rasvoittumisen vaihtelee ilmeisesti perinnöllisistä syistä... Rasvamaksa ei useimmiten "tunnu". Joskus huomattavasti suurentuneeseen maksaan saattaa liittyä epämiellyttävää tuntemuksia ylävatsan oikeassa puoliskossa. Rasvamaksan olemassaolosta ei siis tiedä ilman tutkimuksia. Selvän vyötärölihavuuden perusteella on todennäköistä, että rasvaa on liikaa myös maksasoluissa... Jos sairaus jää pelkän rasvan kertymisen asteelle, tila on varsin viaton. Osalla ihmisiä rasvamaksa kuitenkin etenee samantapaiseksi maksasolujen tulehdusreaktioksi kuin liiallisen alkoholin käytön yhteydessä. Vuosien mittaan tämä saattaa kehittyä maksakirroosiksi, joka on vakava maksasairaus... Rasvamaksaa voidaan sekä ehkäistä että hoitaa omilla toimenpiteillä. Laihduttamisen on todettu vähentävän maksan rasvamäärää tehokkaasti. Jos rasvamaksa johtuu runsaasta alkoholin käytöstä, alkoholin selvä vähentäminen voi palauttaa maksan rasvamäärän normaaliksi. Pelkästään ruokavaliolla, esimerkiksi rasvan laadulla tai sen osuudella ravinnosta, ei ole vaikutusta rasvamaksan syntyyn tai paranemiseen, ellei samalla paino muutu. Laihduttamisen ja alkoholin vähentämisen lisäksi rasvamaksaa ei voida hoitaa lääkkeillä eikä muullakaan tehokkaalla hoidolla.
Näin saimme asiantuntijan opastuksella perustietoa rasvamaksasta. Lääkäri Mustajoen liiallisen ruoasta saatavan rasvan välttämisen lisäksi on nyt saatu uutta tietoa myös hiilihydraattien osuudesta rasvamaksan synnyssä.
Uudessa italialaistutkimuksessa kartoitettiin ruokavalion hiilihydraattien määrän ja laadun (glykeemisen indeksin) yhteyttä maksan rasvoittumiseen ja insuliiniresistenssiin. Vaaleasta leivästä ja pizzasta pitävien maksa oli useammin rasvoittunut kuin runsaasti riisiä, pastaa tai hedelmiä nauttivien.
Tutkimukseen osallistui 247 tervettä miestä ja naista, joiden ruokavalion hiilihydraattien ja kuidun määrää sekä glykeemistä indeksiä ja glykeemistä kuormaa selvitettiin ruoka-ainekyselyjen avulla. Lisäksi tutkittavien maksan rasvoittumista kartoitettiin kaikukuvauksella. Glykeeminen indeksi kertoo kuinka nopeasti ja kuinka paljon ruoka-aine nostaa verensokeria ja lisää insuliinin eritystä. Ruoka-aineista kerättyä tietoa löytyy hyvin paljon ja nykyään tiedetään, että pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa, riisi, ruisleipä ja kasvikset ja korkean glykeemisen indeksin ruokia ovat esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja puhdas valkoinen sokeri. Glykeeminen kuorma on oikeastaan tästä glykeemisestä indeksistä kehitetty laskennallinen apuväline. Glykeeminen kuorma saadaan kertomalla ruoasta imeytyvien hiilihydraattien määrä glykeemisellä indeksillä. Tällä tavalla ravitsemusasiantuntija voi arvioida kuinka paljon henkilö syö hiilihydraatteja ja kuinka nopeasti nuo hiilihydraatit nostavat verensokeria ja lisäävät insuliinin erittymistä.
Tutkijat panivat merkille, että eniten korkean glykeemisen indeksin omaavia ruoka-aineita nauttineilla koehenkilöillä oli kaksi kertaa useammin pitkälle edennyt rasvamaksa kuin muilla tutkittavilla. Yhteyttä ei kuitenkaan todettu niillä tutkittavilla, jotka eivät kärsineet insuliiniresistenssistä. Kuiduilla ja ravinnon glykeemisellä kuormalla ei havaittu olevan mitään yhteyttä maksan rasvoittumiseen.
Tutkijat päätyvät varovasti ehdottamaan hiilihydraattien laatuun panostamista (glykeeminen indeksi). Oikein suunnattujen ravitsemusneuvojen avulla voitaisiinkin ehkä ehkäistä rasvamaksan kehittymistä. Tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta asiasta, mutta nyt on jo selvä, että laihduttamisen ja liikunnan lisäksi on hyvä panostaa matalaglykeemiseen, laadukkaaseen ruokaan.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 136-142, 2006
Muita kirjoituksiani tässä Viisi minuuttia -sarjassani:
