pohja monille aikuisiän niin fyysisen kuin psyykkisenkin terveyden ja hyvinvoinnin peruselementeille. Tässä on ravitsemuksella keskeinen rooli. Lapsuudessa omaksutuilla terveellisillä ruokailutottumuksilla pohjustetaan myöhempää ruoanvalintaa ja ruokailutottumuksiin liittyvää käyttäytymistä. Etenkin lapsuudessa vanhempien rooli on erittäin merkittävä. Lue tästä (PDF) Kristiina Juvosen mielenkiintoinen selvitys, Lasten ja nuorten ravitsemus (Kuopio, 2005).
Lapset ovat halutessaan varsin taitavia manipuloimaan vanhempiaan. Vihannesten ja kasvisten syömistä saatetaan vältellä monin eri verukkein, mutta nyt on tiede tulossa lapsien tueksi. Jos lapsi itsepintaisesti kieltäytyy popsimasta porkkanoita, siihen voi olla syy löydettävissä perinnöllisyydestä. Kitkeryyden tunnistamisessa on avainsasemassa yhdiste nimeltään 6-n-propylitiourasili (PROP), jonka maulle jotkut lapset ovat erityisen herkkiä. Vuonna 2003 löytyi tärkeä geeni, jolle annettiin nimi TAS2R38. Se sijaitsee kromosomilla numero seitsemän ja niillä lapsilla, joilla on tämä geenin vaikutuksessa häiriöitä (aika harvinaista) ovat erityisen herkkiä PROP:in maulle. Aikuisilla PROP:in kitkeryyden herkemmin aistiville ei maistu olut eikä muutkan alkoholijuomat.
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan osalla lapsista on perinnöllinen taipumus aistia herkemmin karvaita makuja. Tällaisille lapsille kasvikset maistuvat selvästi muita huonommin. Tutkijat testasivat yhteyttä kokeessa, johon osallistui 24 "makuherkkää PROP-lasta", jotka aistivat näitä karvaita makuja erityisen herkästi. Muut 41 lasta muodostivat kontrolliryhmän. Lapset saivat vapaasti valita syötäväksi viittä erilaista kasvista:
- mustia oliiveja
- kurkkua
- porkkanaa
- punaista paprikaa
- raakaa parsakaalia
Tutkijat uskovat, että tämänkaltaisista tutkimuksista on hyötyä elintarviketeollisuudelle. Kun kasvistuotteiden makuun ja maittavuuteen osataan kiinnitää enemmän huomiota, niiden käyttöä ja käytöstä koituvia terveyshyötyjä saadaan lisättyä. Ja oikuttelevilla lapsilla on yksi puolustuspuheenvuoro vähemmän kun kaikin keinoin pyrkivät välttelemään noita tärkeitä kasviksia.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 245-251, 2006