Kalan syönti hyödyllisempää kuin myrkyistä jaarittelu

Olette ehkä kuulleet keskustelua Itämeren kalojen, erityisesti silakan, korkeista dioksiinipitoisuuksista? Jotkut miettivät pitäisikö kalaa syödä lainkaan. Myös EU:n direktiivi kalojen pyynti- ja syöntirajoituksista puhuttaa. Sen astuttua voimaan Suomi haki ja sai poikkeusluvan, jota ollaan nyt jatkamassa viisi vuotta eteenpäin. Jatko johtuu pitkälti siitä, että kalat eivät ole niin myrkyllisiä kuin EU:ssa luullaan ja kalojen syönti on monin verroin hyödyllisempää kuin myrkyistä jaarittelu.

Myrkkyjen kertymistä kaloihin ja niiden ravintoketjun kautta ihmisille ja eläimille on nyt selvitetty Suomen Akatemian Itämeri-ohjelman tutkimuksessa. Ihminen on toiminnallaan levittänyt ympäristöön vuosikymmenten kuluessa erilaisia vierasaineita, joista osa on erittäin myrkyllisiä kemikaaleja (esim. dioksiini). Myrkyt ovat pysyviä yhdisteitä ja rasvaliukoisina niitä kertyy pikkuhiljaa ennen kaikkea petokaloihin Itämeressä, esimerkiksi loheen ja silakkaan. Näistä myrkky siirtyy ihmisiin ja myös eläimiin, kuten hylkeisiin ja merikotkiin, kertoo kalabiologian ja kalatalouden professori Juha Karjalainen, joka on toiminut Akatemian tutkimushankkeen johtajana. Myrkkyjen pääsyä teollisuudesta luontoon on viime vuosikymmeninä voimakkaasti rajoitettu ja pitoisuudet on saatu merkittävästi vähenemään.

Monia suomalaisia huvittanut, mutta mm. kalastajia ja kalan ystäviä lähes raivon partaalle saattanut, asia tapahtui kun EU vuonna 2004 asetti direktiivin elintarvikkeiden dioksiininkaltaisten yhdisteiden pitoisuuksista. Siinä annettiin syötävälle kalalle niin matala raja-arvo, että sen yli Itämeren suurikokoinen silakka ja lohi lähes kauttaaltaan meni. Tänä vuonna on EU:lta tullut lisäksi vielä uusi ohjeistus, joka koskee myös PCB:tä. EU:n direktiivin mukaan näitä kaloja ei voisi syödä ollenkaan, mutta Suomen poikkeusluvan aikana silakan ja lohenkin kalakauppa on ollut edelleen sallittua, professori Karjalainen kertoo.

Suomessa on nyt sitten monen eri tahon toimesta selvitetty millaisia riskejä näistä suurista pitoisuuksista suomalaisille tulee. Itämeri-ohjelman hankkeen lisäksi myös Kansanterveyslaitoksella, Elintarvikevirastossa ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella on tutkittu ja tehty asiasta omia selvityksiä. Näiden tutkimusten ja selvitysten perusteella Suomi ja Ruotsi ovat saamassa jatkoa poikkeuslupaan, sillä mm. Kansanterveyslaitoksen mukaan terveystieteellisesti Itämeren kalojen ravitsemuksellinen hyöty ylittää ympäristömyrkkyjen haitallisen vaikutuksen ihmisen kokonaiskertymän kannalta. Yhdisteiden kokonaiskertymä on Suomessa yleisellä eurooppalaisella tasolla, selventää Karjalainen. Muualla Euroopassa PCB- ja dioksiiniyhdisteitä saadaan muista elintarvikkeista paljon enemmän kuin meillä, eli vain saantikohteet vaihtelevat eri maissa.

Tehtyjen mittausten mukaan suomalaisten altistuminen dioksiini- ja PCB-yhdisteille on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Lohessa ja silakassa dioksiinipitoisuudet suurenevat kalan vanhetessa, koska rasvaliukoisena myrkyt kertyvät elimistöön. Jos kala kasvaa nopeasti, kertyy niihin myös vähemmän vierasaineita. Kalaa voi syödä rauhassa ja meidän on uskottava tässä asiassa enemmän kelvollisia ravitsemustieteilijöitämme ja toksikologeja ("myrkkyekspertti") kuin EU:ta. He suosittelevat, että kalaa syötäisiin säännöllisesti mutta monipuolisesti: rasvaista merikalaa vähän vähemmän ja kasvatettua ja järvikalaa vaihdellen. Ainoastaan suurta, yli 17 sentin silakkaa (tässä tarkoitetaan kalan fyysistä mittaa, ei kilohintaa!) ja Itämeren lohta suositellaan syötäväksi vain pari kertaa kuukaudessa.

Nykytietämyksen mukaan Itämeren kala on terveellistä ravintoa ja siinä on paljon hyviä terveydellisiä vaikutuksia, jotka ylittävät vierasaineiden mukanaan tuomat riskit, toteaa professori Karjalainen lopuksi.

Lähde: Verkkouutiset, 19.7.2006