Olen nyt yhden vuoden ajan kirjoittanut tätä ravinto-, liikunta- ja terveysaiheista blogia. Vuosi on kulunut nopeasti ja työni ohessa (ravintovalmentaja) tehdystä blogistani olen löytänyt oikein paljon hyödyllisiäkin piirteitä.
Varsin paljon aikaa tämän kirjoittamiseen menee varsinkin kun blogikirjoituksissani aina pyrin jotain uutta näkökulmaa etsimään vanhoihinkin totuuksiin, mutta olen varma, että työ ei valu hukkaan. Blogikirjoittelun vaivattomuus on ollut iloinen yllätys. Useita blogissani kehittyneitä ideoita olen nähnyt joko omina pitempinä juttuina terveys- ja liikuntalehdissä sekä kirjoissani tai sitten taitavien toimittajien käsittelyn jälkeen laajalevikkeisissäkin kotimaisissa lehdissä. Kirjoituksiini törmää usein internetissä, keskustelupalstoilla ja yksityisillä kotisivuilla joko suoraan tekstejäni kopioiden tai sitten joskus jopa hauskasti analysoiden.
Jossain vaiheessa minulla on ollut sellainen hassu ajatus, että voisin tässä blogissani jopa valistaa Suomen kansaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun tulee lunta tupaan oikein kunnolla häiriköinnin myötä, tai kun olen ymmärtänyt jonkun asian ihan väärin tipahtaa taas nöyrästi maan pinnalle. Niin kuin pitääkin. Saan yllättävän paljon asiallisia viestejä mutta myös häirikköviestejä ja asiantuntemukseni asetetaan hyvin usein kyseenalaiseksi. Häiriköinti pistää mietteliääksi, ei niinkään asiantuntemukseni epäröinti, vaikka sitäkin leimaa on vaikea kantaa loputtomiin. Jatkuvasti en jaksa ilmaista miten paljon loppujen lopuksi taidan näistä asioista tietää ja miten paljon olen saanut elämästäni tieteen parissa viettää. Moni ei tiedä miten pitkiä hetkiä olen saattanut viettää aiheen parissa ennen kuin se on nähnyt päivänvalon blogikirjoituksessani.
Monesti minusta tuntuu, että asiantuntemukseni asettavat huonoon valoon erityisesti ne ihmiset joilla on hyvin kapea katsanto näihin terveys- ja ravintoasioihin ja auta armias jos käsitykseni poikkeaa näiden ihmisten tavasta ajatella! Silloin minua pidetään ihan pimeänä tyyppinä. Vakuuttavan tieteellisen näytön edessä minunkin ajatuskuvioni voivat muuttua ja niin niiden pitääkin muuttua. Tiede ei tarjoa erehtymätöntä tietoa. Virheistä voimme oppia ja tällä tavalla korjata käsityksiämme - yhteiseksi hyväksi ja siunaukseksi.
Ehkä häiriköintiin yllyttää tämä asenteeni esiintyä häijysti omalla nimelläni ja pureutua niihin vaikeisiinkin asioihin kaikella tarmollani. Erityisen paljon ilahduttaa, että olen saanut runsaasti palautetta ruokavalioita, syömishäiriöitä ja liikuntaa käsittelevistä kirjoituksistani. Nämä ovat vaikeita asioita ja tiede ottaa monen asian kohdalla vasta ensiaskeleitaan. Itsestäänselvyytenä pitämämme asiat voivat vielä muuttua. Näistä asioista olen aika ajoin kirjoittanut hyvin runsaasti myös tähän blogiin ja aina uusimpia tieteellisiä havaintoja seuraten sekä tulkiten omaan viitekehykseeni sopiviksi. Tulen jatkamaan tällä linjalla, vaikka tulkinta ei sopisikaan juuri sinun omaan viitekehykseesi.
Kirjoitan siitä mistä olette kiinnostuneita. Nöyrä kiitos kun tällainen vanha papparainen vielä jaksaa kiinnostaa! Pistäkää palautetta tulemaan jatkossakin. En missään nimessä yllytä kehuihin, sillä minä toimin kaikkein tehokkaimmin silloin kun minua pikkuisen ärsytetään. Tämän luonteenpiirteen ystäväni tunnistavat minussa. Pitäkää siis minut sellaisessa sopivan ärsytetyssä tilassa!
En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, että tästäkin blogista olisi voinut tulla niin suosittu. Silloin kun blogimaailman nestori J. M. (maalainen) sattumalta suositteli minulle tätä blogikirjoittelua vuosi sitten, en voinut kuvitella tällaista:
- 865 blogikirjoitusta (yli 2 kirjoitusta/päivä)
- 33 139 sivulatausta (Sitemeter)
- 46 tilaajaa blogilistalla
- kirjojeni lisääntynyttä menekkiä blogikirjoituksieni johdosta
- ravintoluentojeni lisääntymistä näinkin paljon
- sähköpostin kautta tulleiden yhteenottojen moninkertaistuminen
- loistavia ystävyyssuhteita ja ammattimaista kannustusta yllin kyllin
