Viisi minuuttia aikuisten aivovammoista

Aloitan tällaisen kevyesti luettavan terveyssarjan pääasialla, eli noin viiden vaivaisen minuutin ajaksi sinulla on nyt luettavaa päähän kohdistuneista vammoista, ehkäisystä ja hoidosta.

Hyvin tuntemani veteraaniurheilija Antti Honkosen lähes varman aivovamman pelasti pyöräilykypärä. Yhteentörmäyksessä auton kanssa pyörä meni romuksi ja kypärä halkesi, mutta henki säilyi. Kaikille ei käy yhtä hyvin. Valitettavasti päähän kohdistuneet vammat ovat varsin yleisiä. Joidenkin arvioiden mukaan aivovamman saa maassamme vuosittain 15 000–20 000 henkilöä ja yli puolet näistä ovat valitettavan nuoria, eli 15–34-vuotiaita. Tapaturmainen aivovamma on alle 45-vuotiaiden aikuisten yleisin välitön kuolinsyy.

Suomessa elää noin 100 000 henkilöä, joilla on pysyvä aivovamman jälkitila. Liikenneonnettomuuksien jälkeen sairaalaan tuodaan noin joka viides aivovammapotilas ja yli puolet tapauksista ovat peräisin erilaisista muista tapaturmista missä on kaaduttu ja lyöty pää. Alkoholilla on usein osuutensa asiassa. Noin puolet aivovammoista syntyy alkoholin vaikutuksen alaisena.

Päähän kohdistuneet vammat ehkäistään esim. kuten Honkosen Antilla on tapana, eli polkupyörällä ei liikuta metriäkään ilman kypärää. Pyöräilykypärän käyttö on pysynyt ennallaan, Liikenneturva kertoi maanantaina (10.7.2006). Tuoreen selvityksen mukaan kypärää käyttää noin 30 % pyöräilijöistä. Alle kouluikäisistä kypärä on yhdeksällä kymmenestä, aikuisista joka viidennellä ja naisilla hieman miehiä useammin. Polkupyöräilyonnettomuuksissa menehtyneiden määrä on vähentynyt koko tämä vuosikymmenen ajan. Myönteinen kehitys on jatkunut myös kuluvana vuonna. Eniten pyöräilyonnettomuuksia sattuu kesäkuukausina. Onnettomuuksissa loukkaantuu joka vuosi yli tuhat ihmistä. Kampanjoinnista huolimatta teini-ikäisten kypärän käyttö ei ole yleistynyt, sillä vain 9 % 13–17-vuotiasta käyttää kypärää. Luonnollisesti, autoillessa turvavyö on kiinni kaikilla automatkustajilla. Turvavyön käyttö moottoriajoneuvoissa vähentää aivovammojen määrän noin puolesta kolmasosaan ja turvatyynyt lisäksi arviolta vielä neljäsosan. Nopeuden kasvaessa aivovamman vaara moninkertaistuu ja se on erittäin suuri henkilöautojen yhteentörmäysten tai ulosajojen yhteydessä, kun nopeus on yli 80 km/h. Alkoholivalistus on kova sana 16-25-vuotiailla, sillä turhien riskien ottaminen korostuu jos alkoholia on nautittu.

Jotkut urheilulajit altistavat pään alueen vammoille. Esimerkkeinä mainittakoon nyrkkeily, lumilautailu, rullaluistelu, jalkapallo, jääkiekko ja kilpapyöräily. Ammattinyrkkeilijöillä toistuvien aivovammojen on todettu voivan aiheuttaa älyllisen suorituskyvyn pysyvää heikentymistä, Parkinsonin tautia ja jopa dementiaa (esim. Muhammad Ali, eli Cassius Clay).

Päähän kohdistunut vamma vaatii aina sairaalassa käynnin. Sairaalassa saadaan aivovamman laatu määriteltyä ja hoito voidaan aloittaa. Viattomaltakin näyttävä tilanne voi äkkiä kehittyä hengenvaaralliseksi jos esim. aivoissa on sisäinen verenvuoto. Perisuomalainen erityisesti miehiä vaivaava vammojen vähättely ja sairaalaan menemisen pitkittyminen ei ole viisasta.

Jälkeenpäin (useiden tuntien tai päivien jälkeen) voi esiintyä ns. sekundaarisia vammoja. Sekundaarivaurioita esiintyy jopa noin 90 %:lla sairaalassa hoidetuista aivovammapotilaista ja niitä voi olla varsin vaikea havaita. Jälkeenpäin voi ilmentyä hapenpuutetta ja liian alhaista verenpainetta, jotka hoitamattomina lisäävät kuolleisuutta moninkertaisesti. Vaikeissa aivovammoissa on luonnollisesti suurempi vaara saada näitä sekundaarisia vammoja. Aivovamma on mahdollinen myös ilman päähän suoraan kohdistunutta iskua, esim. voimakkaassa kiihdytyksessä tai pysähdyksessä.

Mielestäni asianmukaisen hoidon lisäksi potilaalle on kerrottava, että paranemisennuste on yleensä hyvä. Käypä Hoito suosituksissa ilmoitetaan, että noin 85 % lievän aivovamman saaneista ("aivotärähdys") toipuu yleensä muutamassa viikossa tai kuukaudessa hyvin ja palaa normaaliin elämään. Tätä suotuisaa ennustetta on syytä korostaa potilaalle. Rankinta on silloin kun oireilu jatkuu pitkään ilman ulkoisesti näkyvää vammaa. Me olemme niin äkkiä tuomitsemassa laiskuriksi sellaisen henkilön, joka aivovamman takia nukkuu tavallista enemmän, on huono keskittymään asioihinsa, menettää aloitekykynsä ja unohtaa asioita.

Se miten nopeasti pääsee hoitoon on ratkaisevan tärkeää. Lievänkin aivovamman saanut potilas on kuljetettava sairaalaan viipymättä, sillä huononeminen voi tapahtua nopeasti ja varoittamatta. Ensiaputaitoiset voivat olla korvaamattoman tärkeitä onnettomuuspaikalla. He osaavat suhtautua tilanteeseen oikealla tavalla ottaen huomioon mahdollisen kaularanka- ja selkäydinvamman. Onnettomuuspaikalla sähläävät voivat saada enemmän tuhoa kuin hyötyä aikaiseksi.

Sairaalasta kotiin pääsyn jälkeen kannattaa aina tarkkailla useiden päivien ajan kovaa päänsärkyä, toistuvaa oksentelua, uneliaisuutta, sekavuutta, levottomuutta ja huimausta. Lääkärit korostavat sitä, että vuoteeseen ei pidä jäädä makaamaan. Lievissä vammoissa riittää yleensä 1–2 vuorokautta vuodelepoa. Urheilua en harrastaisi kunnes olen varma, että oireet ovat poistuneet. Päänsärkylääkkeitä kannattaa käyttää lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Kunnioita ja varjele päätäsi!