Professori Seppo Sarna Helsingin yliopiston Kansanterveyslaitokselta on tullut tutuksi tarkkojen tilastotietojen myötä. Hän on Suomen Veteraaniurheiluliiton sivuilla saanut runsaasti julkisuutta tarkoilla korkeushyppytilastoilla. Kiitos ja kumarrus kun tulokset ovat saaneet veteraaniurheilijoita inspiroida! Jyväskylän yliopiston Gerontologian laitoksella professori Harri Suominen ja WADAn suomalainen edustaja professori Karri Wichmann ovat myös moneen kertaan korostaneet aktiivisen liikunnan merkitystä mm. esitelmissään veteraaniurheilijoille.
Nyt professori Sarnan tarkoista tilastoista on ollut hyötyä väitöskirjatutkimuksessa, jossa tutkittiin fyysisen liikunnan merkitystä. Heli Bäckmandin väitöstutkimus osoittaa, että liikunnalla on ehkä suurempi merkitys terveydelle kuin yleensä luullaan: Fyysinen aktiivisuus on myös tavallaan sijoitustoimintaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin, josta kerätään myös korkotuottoa sitten myöhemmässä elämänkaaren vaiheessa, Bäckmand sanoo.
Väitöskirja käsittelee fyysisen aktiivisuuden merkitystä persoonallisuuteen, mielialaan ja toimintakykyyn. Tutkimuksessa on pitkään seurattu ikääntyviä suomalaisia miehiä, joiden joukossa on entisiä huippu-urheilijoita.
Fyysisellä aktiivisuudella oli selkeä merkitys hyvinvoinnin lisääjänä ja erityisesti psyykkisen hyvinvoinnin ja mielialan lisäämisessä. Todettiin myös, että fyysinen aktiivisuus lisää toiminnallisia ikävuosia elämänkaaren loppupuolella, ja myös sellainen havainto tehtiin, että nämä fyysisesti aktiiviset ovat selkeästi elämäänsä tyytyväisempiä kuin verrokkihenkilöt, Bäckmand tiivistää tutkimuksensa tulokset.
Liikunnan laaja kansanterveydellinen käyttöarvo korostuu. Jos mietitään sitä, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve tulee kasvamaan ja jos voidaan elämäntapa-asioilla, esimerkiksi fyysisellä aktiivisuudella lisätä itsenäisiä ja omatoimisia elinvuosia, niin tällä toimintakykyisyydellä on todella merkittävä merkitys, Bäckmand sanoo. Ja jatkaa: Kun liikkuva kokee mielialansa hyväksi, niin hän on myös aktiivinen ottamaan sosiaalisia kontakteja ulospäin ja tarttumaan asioihin.
Bäckmand kokosi tuloksensa maailmanlaajuisestikin varsin mittavan aineiston pohjalta: Aineiston kerääminen on aloitettu Helsingin yliopiston Kansanterveyslaitoksella jo vuonna 1976 Professori Seppo Sarnan johdolla. Tämä aineisto koostuu noin 4500 suomalaisesta miehestä, joista noin 2800 on edustanut Suomea kansainvälisissä urheilukilpailuissa, eli he ovat entisiä suomalaisia huippu-urheilijoita. Vertailuryhmän muodostavat armeijan kutsuntatarkastuksessa terveeksi luokiteltuja tavallisia suomalaisia miehiä. FT Christer Sundqvist pitää verrokkiryhmän valintaa aika mielenkiintoisena. Onhan armeijan kutsunnoissa todettu nuorten miesten kunnon romahtaneen. Olisiko vertailuryhmän valintaa pitänyt harkita tarkemmin? Antaako tutkimus tällä tavalla toteutettuna liiankin hyvän kuvan liikunnan vaikutuksista? Tuota asiaa vastaväittelijä varmaan tiedustelee väittelijältä sitten aikanaan. Heli Bäckmandin mukaan elämäänsä tyytyväisimpiä olivat kestävyys- ja kamppailu-urheilijat sekä ampujat että joukkuelajien edustajat. Verrokit olivat elämäänsä tyytymättömimpiä. Seurannassa suurin riski sairastua masentuneisuuteen oli kamppailu-urheilijoilla. Matala fyysinen aktiivisuus alkutilanteessa ennusti masentuneisuutta seurannassa, kun taas fyysisen aktiivisuden lisääminen vähensi masentuneisuuden riskiä.
Radion tiedeuutiset on 27.1.2006 kertonut tästä asiasta.
