Hyytävän kylmää toiveajattelua

Amerikan rikkaat ovat saaneet päähänsä kehitellä kuoleman jälkeisestä elämästään kornin tuntuisen farssin. He suunnittelevat syväjäädyttävänsä ruumiinsa siinä toivossa, että lääketiede kehittyy ja heidät voidaan aikanaan sulattaa henkiin taas nauttimaan edistyksellisemmästä elämästä. Eikä tässä vielä kaikki! Käyttäen viekasta veronkiertosysteemiä he voivat jäädyttää myös henkilökohtaiset varansa odottamaan uutta heräämistään.
Köyhät älkööt vaivautuko! Syväjäädytys maksaa 150 000 dollaria ja 200 vuoden kuluttua eläminen voi olla kallista, joten varoja pitää sijoittaa runsaasti, jotta ei tarvitse silloin kulkea köyhänä ja orpona. Monet suunnittelevat syväjäädyttävänsä itsensä lisäksi esim. vaimonsa. Vaimojen kulutustottumuksista 200 vuoden kuluttua ei ota kukaan selvää...
Löytyykö tuosta se onnellinen elämä? Health Telegraphin juttu on melkoisessa ristiriidassa pitämääni vaatimattomaan, ilmaiseen luentoon Kemiön saarella. Luettelin neljä onnellisen elämän peruspilaria:
1) On tärkeää, että on ystäviä joihin voi luottaa. Ystäviä jotka kysyvät: Miten sinä voit tänään?
2) Onni löytyy ydinperheestä. Mikään ei korvaa sitä, kun saa nähdä lasten ja lastenlapsensa kasvavan. Yksinäinen ja lapseton pariskunta voi löytää onnensa kohteeksi sukulaislapsen tai vaikkapa rakkaan koiran.
3) Moni on oivaltanut elinikäisen oppimisen idean. Onni on käydä kursseilla, oppia uutta, kehittää taitojaan, yhdistellä vanhaa oppiaan aivan uuteen ja ihmeelliseen tietoon.
4) Tärkein onnen lähde on kuitenkin myönteinen elämänasenne. Myönteisyyden avustamana jaksamme rämpiä elämän rämeikköjen läpi.

Syväjäädytystä mielekkäämpänä pidän ainutlaatuisen elämämme kunnioittamisesta ystäviemme ja perheidemme kesken elinikäisen oppimisen ja myönteisyyden siivittäminä.