Tästä muodostui kaihoisa historiallisten tekstien päivä. Tämä on hyvä päättää hienoon teokseen, josta luemme yhdessä sen ravintoaineita kertovasta luvusta parhaimmat palat. Kyseessä on tietenkin Kodin Lääketieteellinen Käsikirja , joka on johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi. Se julkaistiin kahdeksantena painoksena Suomessa vuonna 1897. Kirjan on alun perin kirjoittanut lääkintöneuvos A. Timol. Wistrand Ruotsin Uppsalassa, jossa ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1840. Kirjasta julkaistiin sekä Ruotsissa että Suomessa sitten monet painokset, joista 8. painoksen on toimittanut professori Fredrik Björnström, ja suomentanut Juhani Lehtinen. Nämä tekstit ovat tästä kirjasta muuttumattomina, iätöntä viisautta tarjoten (väliotsikot ovat minun tekemiäni):
Ruokailun syvällinen tarkoitus
Ruoan ja juoman tarkoituksena on ainoastaan ihmisen näljän ja janon sammuttaminen sekä ruumiin ravitseminen ja voimassa pitäminen. Mitä ylitse näiden tarpeiden syödään tai juodaan, on liikaa ja vahingolista. Kohtuullisuus on terveyden äiti, ja se ken kohtuutta noudattaa, ei milloinkaan saa syytä sitä katua. Terve ihminen ei yleensä tarvitse mitään erityisiä ohjeita ruoan ja juoman valinnassa, sillä se on oikeastaan ylellisyys syömisessä, joka vahingoittaa, ja yleensä voipi sanoa, että useimmat ihmiset syövät paljon enemmän, kuin he ravinnoksensa tarvitsevat. Kokonaan väärä on se usko, että mitä enemmän syödään, sitä enemmän vahvistetaan ja ravitaan itsensä; sillä ainoastaan sen verran kuin terve vatsa voipi sulattaa, tulee käytetyksi ruumiin ravinnoksi; jäännös tekee haittaa ja erittyy sulamattomana.
Älä syö liikaa ruokaa
Ruoan paljous riippuu luonnollisesti kunkin tarpeesta: lapsi ja nuoriso tarvitsee ruokaa useammin, kuin täyskasvuinen, työntekijä enemmän kuin paikallaan istuva, ja yleensä tulee tässä noudattaa sitä sääntöä, ettei milloinkaan syödä niin paljon, että sen seurauksena tuntisi painostusta. Liiallinen syöminen yhdellä kertaa on aina sopimatonta, ja tämän kiusauksen välttämiseksi ei ole pidettävä liian pitkiä ruokailujen väliaikoja. On sopimatonta syödä, kuten moniailla on tapana, ainoastaan kerran päivässä; atria tulee silloin tavallisesti liian vahva, jonka jälkeen voipi pahoin. Ei myöskään ole hyödyllistä syödä liian usein, koska vatsan, joka silloin ei koskaan saa levätä, täytyy siitä heikontua.
Parasta on syödä kolme kertaa päivässä
Yleensä näyttää täyskasvuiselle olevan sopivinta syödä 3 kertaa päivässä, 5 - 6 tunnin väliajoilla; mutta lapsi, jonka ruumis vasta on kehityksen alaisena, tarvitsee useamman atrian, samaten kuin työväen luokka, joka useinkin on alkanut päivänsä aikaisemmin aamulla. Kukin ruoka-atria ei yleensä saa sisältää useampaa kuin 1 ? 2, korkeintaan 3 ruokalajia, esim. aamiainen ja illallinen yhden lajin, päivällinen kaksi. Ruokaa ei ole nautittava kylmänä eikä kuumana. Aamiaista ei ole koskaan syötävä heti ylös noustua, eikä illallista koskaan myöhään, vaan vähintäänkin paria tuntia ennen maata menoa.
Syö ruokasi rauhallisesti
Liian kiireinen syöminen on myöskin vahingollista, koska ruoka silloin ei tule tarpeeksi hienonnetuksi ja syljellä sekoitetuksi, ja koska vatsa tulee hätäisen täyttymisen kautta pingotetuksi, jonka seurauksena on rasittava täyteläisyyden ja ahdistuksen tunto j.n.e.; päinvastoin on ruoka pitkään ja hyvin pureksittava ennenkuin se niellään. Kovan liikunnon harjoittaminen vähää ennen syöntiä ei ole hyödyllistä, ei myöskään jos syödessä työskennellään jotain muuta, luetaan j.n.e. Yleensä ei ruoan jälkeen olisi koskaan nukuttava. Ainoastaan vanhoille ja heikontuneille henkilöille, joilla on niukalti yöunta, voipi olla hyötyä hyvin lyhyestä päivällisunesta, mitä lyhempi sen parempi ja silloin mieluummin ennen kuin jälkeen päivällisen.
Monipuolinen sekaruoka on parasta ihmiselle
Miedän ravintoaineemme saadaan osaksi kasvikunnasta, osaksi eläinkunnasta. Edellisiä sanotaan kasvillisiksi, jälkimmäisiä eläimillisiksi. Parhaana pidetään sitä, että ravinto käsittää molempain lajien sekoitusta, kuitenkin yleensä vähän enemmän kasviaineita. Niitä, jotka hyljäävät eläimellisen ravinnon ja elävät yksinomaan kasviaineilla, sanotaan kasvinsyöjiksi. Heikko henkilö kuitenkin voipi tavallisesti paremmin helposti sulavista, hyvin valmistetuista liharuoista, jotka edellisissä useinkin saavat aikaan vatsankipuja, puhistusta ja happoisuutta. Maustinten käyttämistä pitäisi niin paljon kuin mahdollista rajoittaa ja yleensä sovittaa ruoan ja vatsan laadun mukaan. Vanhemmat henkilöt kärsivät runsaammin maustettua ruokaa.
Alkoholi on vahingollista ruoan kanssa
Paloviina ja liköörit ruoan yhteydessä ovat ei ainoastaan kokonaan tarpeettomia, vaan myöskin vahingollisia ja olisivat jätettävät vallan pois. Jos ryyppy viinaa tahi lasillinen viiniä ehdottomasti on otettava, tulee se kuitenkin tapahtua syödessä eikä ennen ruokailua, ei myöskään kun vatsa on tyhjä.
Ravintoa eläinkunnasta
Kaupassa oleva liha sisältää lihassyitä, rasvaa, suonia, verta ja luita. Ravitsevaisimmat aineosat ovat osaksi lihassyyt, jotka sisältävät munanvalkuas- ja liimanpitoisia aineita, osaksi rasvaa. Rasvainen liha on mureampaa ja ravitsevampaa kuin laiha. Aivan veres liha on sitkeämpää ja huonompaa kuin se, jota on jokunen päivä säilytetty, jolloin erästä vissiä happolajia on muodostunut lihassa, jonka kautta se tulee mureammaksi ja maukkaammaksi. Petoeläinten lihaa pidetään yleensä varsin vaikeasti sulavana, kasvia syöväin eläinten taas sangen helposti sulavana, ja kaikista lihalajeista on sarvikarjasta saatava liha parasta ja helpoimmin sulavaa. Itse rasva on kuitenkin aina vaikeasti sulavaa ja tulee sairaiden sitä karttaa.
Sairauksista toipuville nuorta lihaa
Taudista toipuville henkilöille on karitsanliha sopivinta, sen jäljestä vasikanliha, kanat ja kanapojat. Kun ruoansulatus on vahvistunut, on härjänliha parasta ja sopivinta joka-aikaiseen käytäntöön. Voimakkainta ja parasta lihaa saadaan nuorista, äsken täyskasvuisiksi tulleista eläimistä. Keitetty liha on yleensä vähemmän ravitsevaa kuin uunissa tai halstarilla paistettu; voin tahi paljon rasvan kanssa käytettynä, tulee se hitaammin sulavaksi. Liha ja kalat ovat aina vereksinä parhaita. Mutta kunnollisesti suolattuna saadaan lihasta ja kaloista kasviaineiden yhteydessä myöskin hyvin terveellistä ravintoa. Kovasti suolattu liha ja kalat ovat ennen käyttämistä parahultaisiksi livotettuvat. Niiden yksinomainen ja pitkällinen käyttäminen vaikuttaa kuitenkin haitallisesti ruoansulatukseen ja saa aikaan keripukkia. Hevosenliha on tummempaa ja kiinteämpää kuin härjänliha ja soveltuu varsinkin savustamiseen ja paistamiseen, vähemmän keittämiseen, mutta on huonoa, jos teurastettu hevonen on ollut liian vanha ja laiha.
Sianliha on hyvää ravintoa
Sianliha eli silava on sekä hyvää että voimakasta ravintoa, jota varsinkin työkansa paljon käyttää. Linnuista ovat kanat, kyyhkyset ja metsälinnut helpoimmin sulavia; vaikeammin sulavia ovat vesilinnut. Ettei pilautunut ja mädännyt liha sovi nautittavaksi, on itsestään selvä; muttei näennäisesti tervettäkään lihaa ole syöminen, jos on syytä epäillä, että eläin ennen teurastamista on kärsinyt jotain vaikeaa sisällistä tautia, kuten verenmyrkytystä, räkätautia, pernatautia, sika punatautia, sikaruttoa j.n.e. Myöskin siemenien ja trikiinien turmelemaa läskiä on parasta karttaa, vaikkapa nämä loiset voitaisiinkin kovalla keittämisellä tahi paistamisella tehdä vahingottamattomiksi.
Löysät munat parempia
Hyvin vähän kiehautetut munat ovat ravitsevia ja helposti sulavia sekä sopivat hyvin tautien jälkeen parantumisen alussa; sitävastaan ovat koviksi keitetyt munat varsin vaikeasti sulavia. Munista ovat kananmunat parhaita; huonompia ovat hanhen-, ankan- ja kalkkunanmunat. Kuitenkaan eivät munat ole varsin niin ravitsevia, kuin tavallisesti otaksutaan. Jotta voisi täyttää täyskasvuisen ihmisen päiväisen typin tarpeen, tarvittaisiin kokonainen tiu munia; munan aineosista sisältää valkea aine enemmän munanvalkuaista, keltainen enemmän rasvaa.
Syökää kalaa
Kala on yleensä vähemmän ravitseva kuin liha, se kun sisältää vähemmän munanvalkuais-aineita, mutta on kuitenkin helpommin sulavaa. Parhaita ovat ahven, hauki, varsinkin nuori hauki, made, harjuslohi ja maariankala; huonompia pidetään valkokaloja, kuten särkeä, säynästä, lahnaa y.m., ja yleensä kaikkia rasvarikkaita kaloja. Lohi on vereksenä paras, suolattuna vaikeammin sulavaa ja savustettuna vaikeinta. Ankeriasta, niin vereksenä kuin suolattunakin, on nautittava ainoastaan pienissä annoksissa. Silli ja silakka sopivat hyvin, varsinkin kasvillisen ravinnon yhteydessä. Verekset ravut ja hummerit ovat ravinnoksi terveellisiä; muutamissa henkilöissä synnyttävät ravut eräänlaista punaista ihottumaa, joka kuitenkin pian katoaa. Suolattu hummeri on vaikeasti sulavaa. Osteri on hyvää ravintoa.
Lihakeitto on virkistävää
Lihasoppa ja liemi (buljong) sisältävät jonkun määrän lihan liukenevista ravinto- ja muista virkistävistä aineista ja ovat myöskin helposti sulavia, jonkatähden niitä annetaan heikoille sairaille ja sellaisille, jotka eivät voi sulattaa itse lihaa; rasva kuitenkin on ensin pois kuorittava.
Maito on terveellistä
Ensimmäisenä elinvuonna on lapselle naisenmaito, etupäässä äidinmaito, muuten imettäjän, ainoata terveellistä ja luonnollista ravintoa. Muina ikäkausina on lehmän maito tavallisinta terveellisintä ravintoainetta. Tavallisesti sisältää lehmän maito 100:lle osalle noin 87 osaa muita aineita, nimittäin noin 3 osaa rasvaa, 4 osaa munanvalkuaisainetta, runsaasti 4 osaa maitosokeria ja lisäksi moniaita suoloja. Rasvahiukkaset kokoutuvat kermana pinnalle. Kun tämä otetaan pois, sanotaan jäljelle jäänytta maitoa kuorituksi. Kuorimaton maito on siis lihavinta ja ravitsevaisinta; sitävastoin on separaattorilla kermasta tyyni erotettu maito, n.s. separeerattu maito, laihinta ja arvottominta. Hyvän kuorimattoman maidon pitää sisältää 3 prosenttia rasvaa.
Maito voipi sisältää tartunta-aineita, esim. nystyrätaudin, sellaista tautia sairastavista lehmistä, tyyfyskuumeen, tulirokon y.m. tautien aiheita. Piimä on varsin maukasta ja terveellistä, mutta mätänevä maito on vahingollista. Kirnupiimä, eli voin valmistuksen jäljelle jäänyt hera, on sangen ravitsevaa, sillä se sisältää munanvalkuaista, rasvaa, maitosokeria ja maitohappoa.
Maitoa ei saa väärentää vedellä laimentamalla
Maitoa väärennetään vedellä laimentamalla ja lisäämällä suutaa, jauhoja, liitua, liisteriä y.m. Voi, jota saadaan kermaa vispaamalla tahi kiivaasti liikuttamalla, on rasvalajeista maukkainta ja vatsalle helpoimmin sulavaa. Hyvän voin tulee sisältää lähes 84% rasvaa, ainoastaan 2% juustoainetta, 0.1% maitosokeria ja 14% vettä. Mitä enemmän juustoainetta se sisältää, sen pikemmin se härskiytyy.
Keinotekoista voita eli margariinia voidaan nykyjään valmistaa yhtä maukasta kuin terveellistäkin, mutta on melkoista huokeampaa. Tämä sulaa helpommin (22 - 31 astetta lämpimässä C), kuin oikea voi (joka tarvitsee 36 astetta C). Suolaamisella tulee voi maukkaammaksi ja helpommaksi säilyttää.
Juusto on hyvää ravintoainetta
Juusto, jota myöskin saadaan maidosta juoksettamalla tahi kokoamalla ja kokoon puristamalla juustoaine juustopainimessa, on niinikään hyvää ravintoainetta, vaikka vähän vaikeammin sulavaa kuin liha. Kuorimattomasta maidosta saadaan arvokkaampaa rasvaista juustoa, kermajuustoa, kuoritusta laihaa, kuorittua juustoa. Vanhempana tulee juusto kovemmaksi ja maukkaammaksi. Lisäämällä kuminoita, neilikoita ja muita maustimia, saadaan kuminajuustoa. Enimmän kiitetyitä ulkomaisa juustolajeja ovat: Rocheford, Parmesan, Brieg, Cammenbert, Gorgonzola y.m.
Ruotsalainen ja suomalainen poronjuusto, jota lappalaiset valmistavat poron maidosta, on myöskin rasvaista, voimakasta ja hyvää juustoa. Käyttämällä maitosokeria, valmistetaan makeata herajuustoa. Kutun maidosta tehdään kutunjuustoa.
Ravinto kasvikunnasta
Vilja, perunat, herneet, pavut, nauriit, lantut ja kaalit ovat yleisimmät ravinnoksi käytettävistä kasvikunnan tuotteista. Viljat ovat vissien viljakasvien siemeniä, joista tavallisimpia ovat vehnä, ruis, ohra, kaura, maissi ja riisi. Kaikkien näiden siemenet sisältävät munanvalkuaista, tärkkelystä, rasvaa, kummia, sokeria, kasvifibriinia (selluloosaa), suoloja ja vettä eri määrin sekoitettuna. Munanvalkuaista on enimmän (14%) vehnässä, sitä lähinnä rukiissa (13%), ohrassa (12%), kaurassa (11%), maississa (10%) ja vähimmän riisissä (ainoastaan 6%); sitävastoin on riisissä runsaimmin tärkkelystä (86%), sen jälkeen maississa (77%), kaurassa (59%), vehnässä (56%), rukiissa (51%) ja vähimmän ohrassa (48%). Rasvaisin on maissi (18%), sitä lähinnä kauraa (5.5%), vehnä ja ohra (2%), ruis (1.5%), laihin on riisi (0.75%).
Jauhamisella eroitetaan kasvifibriini eli lusto (leseet), ja jäljellä oleva hienonnetaan jauhoiksi, joista leivotaan leipää tahi keitetään puuroa, velliä, valmistetaan pannukakkua y.m. Leipä on valmistettava kypsyneestä, häränjyvistä, siemenistä y.m. hyvin puhdistetusta ja kuivatusta viljasta. Jollei häränjyviä tyystin poisteta, vaikuttavat ne helposti vaikeita tauteja (vetotauti, ergotism.) ja kuolemankin, kuten monissa paikoin tapahtui vuonna 1867.
Kun vilja on märkyyden tai hallan turmelema, on mahdollista ainoastaan sen huolellisella kuivaamisella, hienommaksi jauhamalla, pitempiaikaisella taikinan vaivaamisella ja nostattamisella sekä maustimia (kuminoita, vänkoolia, aniksia) lisäämällä saada koossapysyvää ja syötäväksi kelpaavaa leipää, joka ei vahingoita terveyttä. Sitäpaitsi on niihin aina sekoitettava kumminkin 1/3 eheitä jauhoja.
Ruisleipä pitää miehen tiellä
Jollei kovina aikoina voida hankkia hyvää viljaa, täytyy valmistaa hätäleipä, johon mieluummin on käytettävä perunia, kangasjäkälää, juolavehnää, poronjäkälää, kuin puun kuoria ja olkia. Hyvän leivän täytyy olla parahultaisen käynyttä, mureaa ja hienohuokoista, ei taikinamaista tai likilaskuista. Silloin on se hyvänmakuista ja varsin sopivaa ravintoa, kaikkein mieluimmin liharuokain yhteydessä, joiden laimennusaineena aina voipi käyttää leipää, kun muita kasviaineita ei ole saatavissa. Parasta ja voimakkainta on hyvä ruisleipä. Vastaleivottuna ja lämpimänä on se kuitenkin raskasta ja vaikeasti sulavaa eikä tee kaikille hyvää.
Puuro on terveellistä
Puuro on terveellistä ravintoa, mutta pitää olla erittäin hyvin keitettyä, varsinkin ryynipuuro. Sama on ryyni- ja jauhovellin laita. Lapsille, joita vaivaa madot ja kinastus, lasten vilutauti (horkka) ja heikko vatsa, ei kuitenkaan pidä niitä paljon syöttää. Kaikki rasvaiset maitoruoat, s.o. jauhot, joihin on sekoitettu rasvaa ja öljymäisiä aineita, maustimia y.m. , paakelsit, kaakut, kokkareet j.n.e., ovat sitävastoin vaikeasti sulavia ja on niitä ainoastaan hyvin kohtuullisesti nautittava.
Vältä korkeaglykeemisiä ravintoaineita
Ne täyttävät vatsan paljon pikaisemmin kuin tavallinen leipä, mutta vaikuttavat painostusta vatsassa ja närästystä. Näihin kuuluu osaksi myöskin pannukakut, lätyt, vohvelit j.m.s., jos niitä suuremmassa määrin nautitaan.
Keitä perunat kuorineen
Perunat sisältävät 1 - 2% munanvalkuaisainetta, 13 - 24% tärkkelystä ja 60 - 81% vettä. Raakana kuorien ja keittämällä kuorittuna, menee osa munanvalkuaisesta j suoloista hukkaan. Perunoita turmelee halla, perunarutto (eräs ruskea sieni perunan sisäosissa) ja Coloradon kuoriainen.
Vihanneksista sisältävät herneet ja pavut enimmän munanvalkuaisainetta. Muuten sisältävät vihannekset hyödyllisiä fosforihappo-, kali- y.m. suoloja, hieman rasvaa, mutta enimmän vettä (80 - 95%).
Peruna sopii kaikille
Perunat, juuriskat ja muut kasvilliset, josko sitten ovat maassa tai maan päällä kasvaineita, pitää hyvin keittää ja on niitä syötävä mieluimmin lihan tai kalan kanssa, kun vaan varat sen myöntävät. Moiliaiset (muuruutit) ovat helposti sulavia. Perunat, jotka nykyjään ovat ottaneet etusijan kaikista kasviaineista ovat, kohtuudella nautittuna, sopivia kaikille. Niiden, joita vaivaa heikko ruoansulatus, jonka yhteydessä on taipumusta happoisuuteen ja puhalluksiin, tulee kuitenkin käyttää niitä säästelijäästi.
Kaalit saattavat pistää puhisemaan
Meidän tavalliset kaalilajimme ovat hyvin keitettyinä ravitsevia, mutta puhistuttavia. Kukkakaali on kaikista lientein ja tulisi sitä etupäässä käyttää; lantut, niin keitettyinä kuin kärvennettyinäkin, ovat vatsaa pehmittäviä. Pavut ja herneet vaikuttavat puhistusta ja vaativat vahvempaa ruoansulatusta; sentähden ovat ne paikallaan itstuville kuivattuna käyttäen sopimattomia; viheriäisinä ja vereksinä ovat ne helpommin sulavia.
Spenaatti, ruokarabarberi, y.m.s. ovat vilvastavia ja terveellisiä sekä sopivimpia vahvoille, vereville henkilöille; samoin ovat sallaatit. Retiisit, retikat, hierakat, pepparruutit, krassit j.m.s. estävät mätää ja keripukkia ja ovat virtsaa ulostavia sekä sopivat niille, jotka niitä voivat suvaita. Sama on sipulien laita. Kurkut ovat vaikeasti sulavia, jonkatähden niitä on hyvin säästävästi käytettävä; samoin ovat meloonit. Sienet ovat vississä määrin ravitsevia, mutta yleisesti jokseenkin vaikeasti sulavia. Niiden kokoaminen ravinnoksi tulee tapahtua mitä suurimmalla varovaisuudella ja asian-ymmärryksellä, niistä kun useat ovat hengenvaarallisesti myrkyllisiä.
Hedelmiä oman maun mukaan
Mehevät hedelmät, kuten omenat, päärynät, luumut, persikat, aprikoosit, appelsiinit, meloonit ja kaikellaiset marjat sisältävät enimmäkseen sokeria, elimellisiä happoja ja eetterisiä öljyjä. Niitä syödään enemmän maun kuin niiden ravintoarvon takia; kuitenkin sisältävät ne hiilihydraatteja helposti sulavassa muodossa. Taloudessa käytetään edullisesti myöskin monia kuivatuita hedelmiä, kuten omenia, pääryniä, viskunoita, katriininluumuja, rusinoita, viikunoita, daadeleja y.m.
Mehukkaista hedelmistä ovat omenat ja päärynät parhaita; ne ovat helposti sulavia, pehmittäviä ja vilvastavia. Samoin ovat karviaismarjat, viinamarjat, kirsimarjat, ehdolla, että ovat hyvin kypsiä tahi keitetyitä. Ananashedelmät, persikat, aprikoosit, viinirypäleet ovat niinikään pehmittäviä ja jäähdyttäviä. Luumut koettelevat enemmän vatsaa. Mansikat ovat vilvastavia ja pehmittäviä sekä tekevät hyvää kivi- ja leinivaivoissa; mustikat ovat hieman ummehduttavia, kuivatut mustikat mainioita ulostustautia vastaan; keitetyitä puolukoita pitäisi olla varastossa joka kodissa käytettäväksi sekä ruoaksi että kuumejuoman valmistukseen.
Pähkinässä on paljon rasvaa
Mantelit, varsinkin karvaat mantelit ovat ylellisesti nautittuina vahingollisia. Pähkinät vaikuttavat helposti yskää ja karheutta kurkussa, mutta sekä pähkinät että mantelit sisältävät runsaasti munanvalkuaista ja rasvaa, pähkinäpuun hedelmät aina 66% rasvaa, makeat mantelit aina 24% munanvalkuaisaineita. Kastanjat ovat vaikeasti sulavia. Suklaa on ravitsevaa ja terveellistä, mutta on nautittava ilman maustimitta, jotka tekevät sen kuumentavaksi.
Sokeri lihottaa
Ruokamaustimista ovat sokeri ja suola etevimmät. Sokeria tavataan joko ruokosokerina, jota saadaan sokeriruovosta, sokerijuurikkaista y.m., rypälesokerina, jota saadaan rusinoista, makeista hedelmistä, hunajasta y.m. tahi maitosokerina, imettäväin eläinten maidosta. Kaikki lajit voivat käymisellä muuttua väkiviinaksi ja hiilihapoksi. Sokeri on nykyjään välttämättömän tarpeellinen sekä ravinto- että nautintoaine. Ruumiissa muuttuu se rasvaksi, sentähden on niiden henkilöiden, joilla on taipumusta rasvatautiin, sitä karttaminen. Muuttumalla maitohapoksi, voipi se vahingoittaa hampaita ja myöskin kartuttaa mahahappoa. Siirappi on eräänlaatuista juoksevaa sokeria.
Suolan ylistystä
Suola on kenties kaikista välttämättömin maustin. Se varjelee toisia ravintoaineita mätänemästä ja on itsekin tärkeä ravintoaine, se kun tekee tärkeän osan verestä ja kloorinpitoisuutensa kautta kuljettaa mahanesteelle aineksia tuon tärkeän kloorivetyhapon tarpeeksi. Myöskin kiihottaa suola ruokahalua. Suuressa määrin nautittuna vaikuttaa se janoa sentähden, kun suola on taipuisaa vetämään itseensä vettä.
Mausteet kiihottavat ruokahalua
Melkein kaikki muut maustimet, kuten pippurit, inkivääri, kaneeli, neilikat, kardimummat, caynnen-pippurit, sinappi, anikset, kuminat, vänkoolit, korianterit, musokoti, metsäkirveli, y.m. saadaan kasvikunnasta ja sisältävät kiihottavia ja tuikeita haihtuvia öljyjä ja hartseja; ovat sentähden ruokahalua kiihottavia, antavat elvyttävän maun ruoille ja edistävät mahanesteen erittymistä. Niitä on kuitenkin aina kohtudella käytettävä, ne kun ovat verta ärryttäviä. Öljyt kasvikunnasta, kuten öljypuun öljy, korvaavat eläinrasvaa ja ovat yhtä helposti sulavia kuin nekin, mutta niitä ei ole käyttää eltaantuneina.
Etikka ei sovi rintatautisille eikä sitä ole koskaan nautittava kohtuuttomasti tai liian väkevänä. Metsäkirveli lisää maitoa imettäjättärelle ja sopii niille, joilla on heikko rinta. Sitruunankuoret ovat hieman kuumottavia ja edistävät ruoansulamista. Kuminat, anikset ja vänkoolit kartuttavat maitoa ja lieventävät mahan puhalluksia. Muskotti on vatsaa vahvistavaa, mutta samoin kuin saframikin, hieman huumaavaa. Kaneelit, neilikat, kardimumma, inkivääri ja pippurit ovat kuumentavia ja ärryttäviä ja sopivat paremmin ijäkkäämmille, jäykille henkilöille, joilla on vitkallinen ruoansulatus, kuin nuoremmille ja vereville, joiden niitä on ainoastaan mitä suurimmalla säästelijäisyydellä käyttäminen.
Ruoka on keitettävä hyvin
Kaikki ruoka on huolellisesti, puhtaasti ja siististi valmistettava, keitettävä hyvin, muttei mehuttomaksi tahi pohjanpalaneeksi. Keittoastiat pitää olla joka rautaisia, vuolukivisiä tahi hyvin tinattua kuparia, sekä aina hyvin puhtaiksi pestyjä. Ruoan säilyttämiseen, atrioimiseen ja nauttimiseen ovat tinaamattomat kupari- ja vaskiastiat niinikään kerrassaan kelvottomia. Sopivimpia ovat lasi-, posliini-, kivi-, puu- ja tina-astiat.
Ylellinen juominen on aina vahingoksi
Juomaa ei ole nautittava enemmän kuin ruokaakaan muussa tarkoituksessa, kuin janon sammuttamiseksi, eikä maun kiihotinten tyydyttämiseksi. Usein kuullaan kysyttävän, onko syödessä juominen vahingoksi vaiko hyödyksi; monikin luulee, että mahaneste tulee siitä miedommaksi ja ruoansulatus vahingoittuu. Mutta sellaista tapahtuu ainoastaan ylellisellä juomisella. Jokaisen tarvitsee tyydyttää syödessä ilmautuvan janon, joka ei ole ainoastaan suun ja kurkun kuivuutta, vaan useinkin vatsan todellista nestemäisten aineiden tarvetta. Paljaasta tottumuksesta tehty tai ylellinen juominen on aina vahingoksi.
Kylmää juomaa on nautittava ainoastaan vähän kerralla, varsinkin lämpimänä ollessa; varomattomuus tässä suhteessa voipi helposti aikaan saada mitä vaikeimpia tauteja. Juodessa verkalleen, tarvitaan yleisesti vähempi määrä juomaa janon sammuttamiseksi kuin jos juodaan pikaisesti. Kaikista juomista on puhdas, selkeä lähdevesi luonnollisinta, oivallisinta ja terveellisintä. Se jäähdyttää, ohentaa ja puhdistaa verta, vahvistaa vatsaa ja pysyttää aivot ja hermot niiden terveessä ja raittiissa tilassa, tekee ihmisen tyyneksi, iloiseksi ja rattoisaksi sekä ylläpitää terveyttä paremmin kuin mitkään keinotekoiset aineet. Sen tuleekin olla terveen henkilön ainoana jokapäiväisenä juomana. Jotta vesi täyttäisi nämä tärkeät tehtävät, tulee sen kuitenkin olla hyvää, s.o. sen pitää olla vilvakasta, väritöntä, selkeää ja kirkasta sekä täydelleen hajutonta ja mautonta. Mieluummin on valittava sellaista, joka juoksee hiekkaisesta ja kallioisesta maanlajista. Paikallaan seisovaa, likaista, liejuista ja mädäntynyttä vettä on aina kartettava; mutta paremman puutteessa voipi kuitenkin sellaistakin käyttää sen puhdistettua (suodatettua) , joka tapahtuu siten, että sen annetaan juosta hiekkakiven, hiekan tahi sysimurskan lävitse. Jokainen hyvä lähde tahi kaivo on mitä suurimman arvoinen ympärillä asuville; mutta jotta sen vesi pysyisi raikkaana ja hyvänä, on se sopivalla tavalla sisältä ympäröitävä (kivellä ja sementillä), varustettava sopivalla peitteellä ja katoksella, puhdistettava toisinaan, varustettava tarpeellisella viemärillä ja ennen kaikkia suoleltava likaisilta lisävesiltä. Niisä seuduissa, joissa juomaksi ja ruokalaitokseen käytetään meri- tahi jokivettä, on vedenottopaikoilla myöskin tarpeellista puhtautta pidettävä. Näitä paikkoja on käytettävä yksinomaan mainittuun tarkoitukseen, eikä samassa pesuun, karjan juottamiseen y.m., ei myöskään ole niitä niin valittava, että vesi niissä saapi vahingollisia sekoituksia yläpuolella tahi lähistössä sijaitsevista tehtaista, lantakasoista j.s. Maito sammuttaa janoa ja antaa ravintoa; vedellä miedonnettuna on se kelvollista ja miellyttävää juotavaa.
Sokerijuoma on sopivaa kuumetautiselle
Sokerijuoma, hyvin valmistettuna ja raikkaana ollessa, on yleisesti sopivaa juomaa kuumetautisellekin. Kalja ei ole vahingollista täysikasvuisille, varsinkaan niille, jotka tekevät ruumiillista työtä, jos se vaan on hyvin keitettyä ja käynyttä sekä kohtalaisen karvasta, ei liian verestä eikä myöskään vanhaa ja hapanta. Olvi, jota keitetään ohranmaltaista, lisäämällä humaloita, ja tavallisesti sisltää 81 - 91% vettä, 5 - 6% muita mehusteita (kasvillista munanvalkuaista, sokeria, tärkkelyskummia, lupuliinia, glyseriiniä, maitohappoa ja suoloja) sekä enemmän tai vähemmän hiilihappoa, on niille, joiden toimi vaatii kovaa ruumiinliikuntoa, kohtuullisesti käytettynä terveellistä ja ravitsevaa juomaa, mutta paikallaan istuvissa vaikuttaa se helposti lihavuutta, puhleutta, hengenahdistusta, limayskää, peräpukamatautia j.n.e. Sen laadussa valmistukseen katsoen on otettava huomiooon sama, mitä kaljasta sanottiin. Nykyjään on Baijerin olvi tullut yleisesti käytetyksi ja mieluisaksi juomaksi.
Älä totuttele itseäsi juomaan väkijuomia
Mitä tulee väkijuomiin, paloviinaan, rommiin, aarakkiin, viiniin y.m., on kaikista parasta, ettei totuteta itseään mihinkään niistä, ja varmaan se parhaimmin ja kauvimmin säilyttää terveytensä, joka vähimmän niitä käyttää. On petollista uskoa, että nämä aineet vahvistaisivat ruumiista. Alussa ne elähyttävät, mutta vaain tuokioksi, jonka jälkeen seuraa sitä suurempi velttous ja heikkous. Kohtuullisesti käytettynä eivät ne tehne pitkään aikaan mitään nähtävää vahinkoa, mutta ylellisyys niiden käyttämisessä tuottaa, kuten joka mies tietää, mitä surullisimpia seurauksia, ja tässä käydään niin helposti kohtuullisuuden rajan ylitse. Sentähden onkin parasta niistä kokonaan kieltäytyä ja luopua, ainakin mitä jokapäiväiseen käyttöön tulee. Melkein voipi sanoa: on vähemmän vaarallista juoda itsensä kerta kuussa humalaan, kuin jokapäivä käyttää väkijuomia. Mitä ruokaryypyn välttämättömyydestä ja hyödystä puhellaan, on tyhjää jaaritusta, ja on sen sekä tiede että kokemus täydellisesti kumonnut. Päinvastoin vahingoittaa alkohooli senkautta, että se saentaa tuota ruoansulatukselle tarpeellista pepsiiniä. Niinpä ijäkkäiden henkilöidenkin, jota monivuotisen tottumuksen perästä vihdoinkin ovat heittäneet pois päivällisryypyn, on täytynyt tunnustaa, että ruansulatus siitä on parantunut, eikä suinkaan huonontunut. Sentähden olisi toivottavaa, että paloviinan käyttäminen voitaisiin perinpohjin hävittää; se olisi uudelleen asetettava oikaan paikkaansa: apteekkeihin ja tehtaisiin.
Muilla väkijuomilla on enemmän tai vähemmän paloviinan ominaisuudet ja vaikutukset, ja terveys säilyy aina sitä paremmin, mitä vähemmän sitä nautitaan. Ne eivät voi enempää kuin paloviinaakaan tuottaa mitään todellista ja pysyväistä voimaa ja tarmoa. Ennen kaikkia on muistettava, ettei nämä juomat suinkaan sovi lämmitysaineiksi pakkasella ja talvimatkoilla; vilustaminen siitä vaan pahenee, ja useinkin joudutaan vaaraan saada joku jäsen palellutuksi, mikä ei niin helposti tapahdu, jos sen sijaan nautitaan vähän lämmintä olutta, johon sekoitetaan pari kardemumman siementä. Pikemmin sopii ottaa lasin väkijuomia silloin kun ruumis on hyvin palava ja uupunut. Pahin kaikista on aamuryyppy, "karvas" ja iltatoti; ei mitkään juomat niin perinpohjin turmele vatsaa, kuin nämä. Parhaita ovat jalot väärentämättömät viinit, joita käytättämisellä saadaan hedelmänesteistä, etupäässä rypälemehusta. Viinit sisältävät, paitsi vettä, alkohoolia, sokeria, happoja (kuten viinihappoa, rypälehappoa, omenahappoa, parkkihappoa) ja suoloja. Väkevimmät viinit, sherry, portviini, madeira, marsala sisältävät 15 - 25% alkohoolia. Makeat viinit sisältävät 10 - 15% sokeria.
Kahvi on naisten paloviina
Ylellisyystavaroista on kahvi elähdyttävää ja virkistävää, mutta ylellisesti nautittuna vaikuttaa se hermoheikkoutta ja velttoutta, ja on vahingollista, varsinkin kohtutautisille henkilöille. Kahvi on, niin sanoaksemme, naisten paloviina. Sentähden ovatkin kahvinhimoiset naiset aina kivulloisia, joita vaivaa päänkivistys ja kehno vatsa. Kohtuullisesti nautittuna vaikuttaa kuitenkin kahvi muutamissa henkilöissä pehmittävästi ja ulostavaksi. Sopimattominta on se syömättömään vatsaan, jollei sitä nautita leivän ja maidon kanssa ja siis aamiaiseksi. Vahvain atriain jäljestä edistää se ruoan sulamista.
Tee vaikuttaa melkoisessa määrin hermostorakennukseen. Niin kahvi kuin teekin saavat aikaan unettumuutta, jos niitä juodaan väkevinä tahi runsaasti iltasilla. Hyvänhajuisista juomista on suklaa hyödyllisintä ja ravitsevinta.
Tupakka on ihan tarpeetonta
Tupakka on, samoin kuin paloviinakin ihan tarpeetonta tavaraa, muttei kuitenkaan tee likimaillekaan niin suurta vahinkoa kuin paloviina, sitten kun ruumis kerran on siihen tottunut. Nuuskaaminen, pureminen ja polttaminen on muuten siivotonta ja vaikuttaa kaikenmoisia haittoja. Tupakka sisältää useita tuikeita, huumaavia myrkkyjä, etupäässä tuota varsin myrkyllistä nikotiinia. Tupakansavua ei saa koskaan niellä.
