Suomen suuri rasvalääkesota

Terveydeksi-palstalla Kelan Sanomissa tutkimusprofessori Timo Klaukka puhuu suuresta rasvalääkesodasta. Kolesterolilääkityksen rintamalla on pitkään käyty ankaraa taistelua, sillä pelissä on terveyttä ja rahaa. Taistelun osapuolina ovat olleet keskenään kisailevat lääkeyritykset. Asetelma muuttui toukokuussa 2006, kun hintaviranomaiset päättivät osallistua taistelijoiden aseistuksen uudistamiseen. Päätettiin nimittäin rajoittaa kahden erityisen kalliin lääkkeen korvattavuutta.

Luulisi, että tämä olisi kaikille iloinen asia. Kolesterolilääkkeiden korkeaksi ryöstäytynyt hinta on monelle kauhistus. Valmisteen vaihto hinnaltaan edullisempaan ei äkkiseltään oikeastaan kuulosta niin hullulta. Timo Klaukka huomauttaa, että korkeaa kolesterolia kannattaa alentaa, koska tämä pienentää vaaraa sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Asialla on merkitystä erityisesti, jos riski on muutenkin suurentunut mm. tupakoinnin, ylipainon, korkean verenpaineen tai sukurasituksen vuoksi. Myös diabetes lisää vaaraa, ja infarktin jo sairastaneilla on tosihyvä syy yrittää välttää sen uusiutumista.

Tärkein ja taloudellisesti edullisin keino alentaa kohonnutta kolesterolia on Timo Klaukan mukaan terveellinen ruokavalio, jossa on niukasti veren rasvapitoisuutta kohottavia aineksia. Kokojyvätuotteet, kasvikset ja hedelmät ovat tässäkin hyviä, ja kovien rasvojen määrää kannattaa vähentää. Tarkoittaakohan Klaukka tässä kovetettuja kasvirasvoja?

Kolesterolilääkkeitä käytti viime vuoden aikana jo lähes puoli miljoonaa suomalaista ja määrä suureni edellisvuodesta yli 50 000:lla. Myynnin arvo oli yli 100 miljoonaa euroa. Lääkkeen hinnasta saa yleensä Kelakorvausta 42 prosenttia, mutta sepelvaltimotautia sekä eräitä harvinaisia periytyviä rasvahäiriöitä sairastavat voivat hakemuksesta saada 72 prosentin korvauksen. Valtaosalla käyttäjistä lääkkeenä on joku kuudesta erilaisesta statiinista. Ylivoimainen listaykkönen on simvastatiini. Sen toi 1990-luvun alkupuolella markkinoille yhdysvaltalainen MSD kauppanimellä Zocor, ja siitä tuli vuosikymmenen jälkipuoliskolla maailman myydyin lääke. Zocorin patentti meni kuitenkin umpeen pari vuotta sitten Euroopassa ja viime kesäkuussa myös Yhdysvalloissa. Markkinoille onkin patentin umpeutumisen johdosta tulvinut muiden lääkeyritysten tuottamia simvastatiinivalmisteita.

Hintakilpailu ja lääkevaihto ovat pudottaneet simvastatiinin hinnan noin kuudennekseen entisestä. Kallein kilpailija on Pfizerin Lipitor, joka sisältää atorvastatiinia. Se on kohonnut myynniltään maailman suurimmaksi lääkevalmisteeksi. Lipitorin patentti on voimassa, ja sama koskee AstraZenecan Crestor-rosuvastatiinia sekä Novartiksen Lescol-fluvastatiinia. Muut kaksi ainetta eli lova- ja pravastatiini kuuluvat lääkevaihdon piiriin, eli niitä saa useilla eri kauppanimillä. Lääkeyritykset vakuuttelevat omien tuotteidensa paremmuutta kilpailijoihin verrattuna. Timo Klaukan mielestä kaikki statiinit ovat kuitenkin ominaisuuksiltaan niin lähellä toisiaan, että merkittäviä eroja on vaikea osoittaa. Suomalainen hoitosuositus ei asetakaan niistä mitään toisten yläpuolelle arvioitaessa tehoa tai turvallisuutta. Aineita on ylipäänsä vertailtu tutkimuksissa keskenään vähän, ja tällöinkin näyttää aina menestyvän parhaiten hanketta sponsoroivan lääkeyrityksen valmiste – jos ei itse tutkimuksessa niin viimeistään lehdistötiedotteessa. Tämä on aivan kestämätön tilanne!

Tilannetta mutkistaa Timo Klaukan mukaan se, että MSD on Zocorin patenttisuojan umpeutumisen jälkeen lopettanut simvastatiinia koskevat tutkimukset, eikä se sitä lääkäreiden suuntaan enää myöskään aktiivisesti markkinoi. Hieno osoitus lääkeyritysten olemattomasta moraalista!

Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) yritti vuoden alkupuolella saada Pfizerin ja AstraZenecan alentamaan valmisteidensa hintaa, eli käyttöön otettiin ehkäpä hilavitkutin. Kun tämä ei onnistunut, päätti Hila rajoittaa Lipitorin ja Crestorin korvattavuutta. Tähän perustuen lokakuun alussa tulee voimaan Kelan ohje, joka edellyttää lääkärin kokeilevan hoitoa ensin jollakin edullisemmalla statiinilla. Lipitorin tai Crestorin saa valita vasta jos edeltävä lääkitys siihen liittyvine ruokavaliohoitoineen ei näytä toimivan. Lääkärin tulee tällaisessa tapauksessa tehdä reseptiin vielä tästä erillinen merkintä. Lescol oli myös tulilinjalla, mutta sen korvattavuuden ehdot säilyivät, kun Novartis alensi valmisteensa tukkuhintaa. Pfizerin ja AstraZenecan tykit ovat olleet kuumina, onhan pelissä suuret rahat. Lääketeollisuus ry osallistuu myös sotaan puolustaen lääkeyhtiöitä. "On eettisesti erittäin arveluttavaa, jos hyvässä hoitotasapainossa olevan potilaan lääkitystä muutetaan halvemman lääkkeen kokeilun vuoksi", sanoo Jarmo Lehtonen. On perin kummallista nähdä sana "eettinen" tässä yhteydessä.

Timo Klaukan mukaan lääkärit ovat saaneet näiltä yrityksiltä tiuhaan opetusta niistä taikasanoista, jotka reseptiin kirjoittamalla voi valita lääkkeeksi joko Lipitorin tai Crestorin. Yritykset puolesta ovat myös puhuneet joitakin avainlääkäreitä sekä muutama potilasjärjestö. Edullisimpien lääkkeiden käyttö säästää rahaa sekä sairausvakuutukselta että potilaalta. Muutosvaihe aiheuttaa tietenkin vaivaa potilaille ja lääkäreille, mutta se vaiva kannattaa kärsiä. Halvinta simvastatiinia käyttävä ostaa lääkettään seitsemän vuotta samalla rahalla, millä Lipitoria saa vuodeksi. Statiineihin käytettävää rahasummaa voitaisiin helposti pienentää alle puoleen hoitotuloksen kärsimättä. Näin säästyvällä summalla pitäisi periaatteessa palkata jokaiseen kuntaan yksi ravitsemusterapeutti ja kaupan päälle pari terveydenhoitajaa, eli kaikkiaan yli 1600 uutteraa työntekijää. Heidät kun usuttaisi ohjaamaan ruokatottumuksia ja elämäntapoja terveellisempään suuntaan niin kansanterveys kohenisi kummasti.

Näin kirjoitti siis tutkimusprofessori Timo Klaukka Kelan Sanomissa numero 3/2006.