Diabeteslapsen kannattaa harrastaa liikuntaa

Liiku lapsi, liiku! Tällainen viesti kantautuu Saksasta. Säännöllisesti liikuntaa harjoittavilla, 1-tyypin diabetesta sairastavilla lapsilla ja nuorilla on parempi sokeritasapaino kuin muilla lapsilla.

Tämä ei ole mikää uusi asia, mutta aiemmat tutkimukset veren sokeritasapainon ja liikunnan yhteydestä ovat ollet ristiriitaisia. Nyt on tähän saatu riidaton selvyys laajalla seurantatutkimuksella. Bonnin yliopiston tutkijat selvittivät lähes 20 000 1-tyypin diabetesta sairastavan lapsen ja nuoren liikunnan määrää, HbA(1c)-tasoa, painoa ja pituutta jokaisella lääkärikäynnillä vuosina 1997-2004. Punasolujen pääasiallinen hemoglobiini on HbA (n. 90%) ja tämän lisäksi käytetään laboratoriokokeissa diabeetikoille insuliinin hoitotasapainosta viestittävää 1c-tasoa, minkä vaihtelu riippuu veren sokerin vaihteluista punasolun eliniän aikana. Mitä korkeampi arvo, sitä pahempi tilanne potilaan kannalta.

Liikunnan suhteen nuoret jaettiin kolmeen eri ryhmään: 1) ei lainkaan säännöllistä liikuntaa, 2) 1-2 kertaa viikossa tai 3) vähintään kolme kertaa viikossa liikuntaa. Puolet oli tyttöjä ja puolet poikia, iältään he olivat 3-20-vuotiaita.

Vähiten liikuntaa harrastavilla HbA(1c)-taso oli korkeampi kuin liikuntaa harrastavilla. Kun otettiin lisäksi huomioon muut sokeritasapainoon vaikuttavat tekijät kuten ikä, sairauden kesto ja pistetyn insuliinin määrä, näkyi säännöllisen liikunnan merkitys tosi selvästi. Tytöillä (mutta ei pojilla) ahkera liikunta alensi painoindeksiä (BMI). Mitä vähemmän pojat liikkuivat, sitä enemmän jouduttiin käymään insuliinipiikillä. Tytöillä tätä ei havaittu. Riskiä liian alhaisesta verensokerista ei ollut näyttöä edes vilkkaimmin liikkuvien ryhmässä.

In pediatric patients with type 1 diabetes mellitus, frequency of RPA is a major factor influencing the control of glycemia without increasing the risk for severe hypoglycemia. Regular physical activity should be recommended in pediatric patients with type 1 diabetes mellitus.

Lähde: YLE:n tiedeuutiset ja Arch Pediatr Adolesc Med 160: 573-577, 2006