Lapsen halu syödä valkuaisainepitoista (proteiinipitoista) ruokaa voi olla perittyä. Halu syödä lihaa ja kalaa voi siis olla geeneissämme. Sen sijaan vihanneksia ja jälkiruokaa me pikemminkin opimme syömään elämämme aikana. Näin todetaan uudessa tutkimuksessa, joka saattaa auttaa selvittämään ylipainoisuuden syitä. Maailmanlaajuisesti jopa yli 22 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta on vaikeasti ylipainoisia.
“Kun opimme tietämään enemmän siitä, mikä saa lapsen pitämään tai olemaan pitämättä joistakin ruoka-aineista, se auttaa meitä ymmärtämään ylipaino-ongelmia. Lapsen ylipainoisuus saattaa johtaa lukuisiin terveysongelmiin myöhemmällä iällä, mukaan lukien syöpä”, toteaa tutkimuksen johtaja, professori Jane Wardle.
Tutkimus toteutettiin kaksostutkimuksena University Collegen ja Kings College Londonin yhteistyönä. Siinä arvioitiin 103 identtisen kaksosen ja 111 epäidenttisen kaksosen makumieltymyksiä. Tutkijat luokittelivat ruoat seuraaviin ryhmiin: kasvikset, hedelmät ja marjat, liha ja kala sekä jälkiruoat.
Ihan tarkkaan tutkijat eivät osanneet sanoa, mistä johtuu lasten voimakas halu syödä kasviksia tai jälkiruokia. Saattaa olla, että lapset jotka jatkuvasti näkevät vanhempiensa innolla popsivan jälkiruokavanukkaita ja karttavan joitakin tiettyjä ruokia, oppivat samat arvostukset. Toinen vaihtoehto on, että jos jotakin tiettyä ruokaa on aina saatavilla, lapsi tottuu siihen ja oppii pitämään siitä.
”Jos esimerkiksi hedelmäkulho on aina täynnä banaania, lapsi oppii ajattelemaan, että ne ovat lempiruokaa”, toteaa professori Wardle.
Tutkijat totesivat, että vaikka halu syödä valkuaisaineita sisältäviä ruokia näyttäisi perityltä, he eivät osaa sanoa, mitä tarkkaan ottaen periytyy. Saattaa olla että kirpeän ja makean aistimisherkkyydellä on oma roolinsa.
Tämän mielenkiintoisen jutun löysin ATT:n uutistoimistosta. (ATT = Alakarppien Tietotoimisto)
Physiol Behav. May 31, 2006 [Julkaistu elektronisesti ennen painoon menoa]There is persisting interest in the idea that taste preferences are heritable characteristics, but few twin studies have found evidence for a significant genetic component. Small sample sizes and idiosyncratic selection of foods may have contributed to the negative results. We hypothesized that using a larger twin sample and empirical groupings of food types, would give stronger evidence for the heritability of food preferences.
These results provide strong evidence for modest heritability of food preferences when using empirically-derived groupings of foods.
