Pirjo Toikkanen Kotimaiset Kasvikset ry:stä muistuttaa parsakaalin terveellisyydestä. Nyt saa lähellä tuotettua parsakaalia seuraavat viisi kuukautta! Ottakaa tilaisuudesta vaari. Sadon ensimmäisiä parsakaaleja on jo päästy maistelemaan. Parsakaalin tuotanto on keskittynyt Satakuntaan, Hämeeseen, Pirkanmaalle ja Etelä-Savoon. Talvikautena parsakaalia tuodaan Välimeren maista ja Hollannista.Vuoden 2006 Vihannes -titteliä kantava parsakaali on herkullisimmillaan juhannuksesta aina marraskuun loppuun saakka.
Suomessa parsakaali on nostanut suosiotaan 1990-luvulta alkaen. Parsakaali sopii Suomen viileään kasvukauteen. Kysyntää on lisännyt yleinen tietoisuus parsakaalin terveellisyydestä. Tällä hetkellä parsakaalia syödään vain reilu puoli kiloa henkeä kohti vuodessa. Parsakaali on suosituinta nuorissa kotitalouksissa ja Suur-Helsingin alueella. Parsakaalista on tullut trendikäs kasvis.
Parsakaalista käytetään myös nimeä broccoli. Italian sana brocco tarkoittaa nuppuja ja toisaalta myös käsivartta. Englannissa vihreä parsakaali tunnetaan nimellä calabrese ja violetin kukkakaalin näköinen kaali on broccoli. Calabrese-nimitys tulee parsakaalin viljelyn alkusijojen, Italian Calabrian maakunnan mukaan.
Kiehauta, höyrykypsennä tai vokkaa. Gratinoi uunissa tai marinoi salaattiin. Lisää keittoon, pataan tai piirakkaan. Parsakaali maistuu monin tavoin - lisäkkeenä ja osana ruokia ja leivonnaisia. Parsakaali on helppo valmistaa ruoaksi. Kypsennä se kiehauttaen pienessä vesimäärässä tai höyryssä. Lisää kattilaan ensin paloitellut varsiosat. Kukinnoille riittää lyhyt kuumennus. Tavallisin virhe on kypsentää parsakaalia liian pitkään, jolloin se muuttuu mauttomaksi ja ikävän näköiseksi. Keittoihin ja patoihin parsakaali sopii mainiosti, samoin piirakoihin ja gratiineihin. Värin, maun ja ravintoarvon puolesta parsakaalin kanssa sopivat hyvin valkoinen kukkakaali ja punaiset tomaatit. Vokki- tai muurinpohjapannulla parsakaali valmistuu hetkessä herkulliseksi. Lisää pieniksi paloitellut parsakaalin varsiosat kuumennettuun öljytilkkaseen ja reilun minuutin kuluttua nuputkin. Sekoittele kahdella lastalla käännellen. Kunnon kuumennus riittää. Voit maustaa aluksi öljyn hienonnetulla chilillä, valkosipulilla ja inkiväärillä. Pähkinät, mantelit tai esimerkiksi pinjan- tai auringonkukansiemenet viimeistelevät parsakaalivokin.
Parsakaali takaa nauttijalleen hyvän ravintoaineiden ja flavonoidien saannin! Parsakaali sisältää paljon beetakaroteenia, B-ryhmän vitamiineja, C- ja E-vitamiinia. Kivennäisaineista parsakaalista saa erityisesti magnesiumia, rautaa ja kaliumia. Kuitu, foolihappo ja jo mainitsemani flavonoidit edellisten lisäksi tekevät parsakaalista suorastaan terveystuotteen. Energiaa sadasta grammasta parsakaalia kertyy vain 30 kcal. Parsakaalin kukinnot sisältävät enemmän beetakaroteenia kuin varret. Mitä syvemmän vihreät kukinnot ovat, sitä suurempi on niiden ravintoarvo. Silti myös varsiosat ja suojalehdet kannattaa käyttää ravinnoksi jo erinomaisen kuidunkin takia.
Parsakaali on myrkkyä syöpäsoluille (Mediuutiset, 7.12.2005) Parsakaalin sisältämän antioksidantin, sulforafaanin, tiedetään olevan myrkkyä syöpäsoluille. Se parantaa solujen kykyä suojautua vaurioilta ja estää sairaita soluja jakautumasta ja siten jarruttaa syöpäkasvaimen kasvua. Sillä ei kuitenkaan ole ollut kaikkiin ihmisiin samaa vaikutusta. Brittitutkijat havaitsivat, että lähes puolelta ihmisistä puuttuu GSTM1-niminen geeni, minkä takia heidän elimistönsä ei osaa hyödyntää sulforafaania. Kehitteillä onkin nyt superparsakaali, joka sisältää kolminkertaisen määrän sulforafaania tavalliseen parsakaaliin verrattuna. Sen toivotaan vaikuttavan myös niihin ihmisiin, joilta puuttuu GSTM1-geeni. Superparsan odotetaan olevan markkinoilla jo kolmen vuoden kuluttua.
Hyvä parsakaali on napakka, tavallisimmin tummanvihreä, joskus sinipunainen. Kukintojen tulee olla tiiviisti kiinni. Laadukas parsakaali on korjuun jälkeen jäähdytetty mahdollisimman pian kylmävarastossa, jolloin nuput eivät ala aueta keltaisiksi kukiksi. Kun parsakaaliin on jätetty suojalehtiä ja vartta, se säilyy paremmin kuin pieniksi nupuiksi leikattu.
Lähde: Pirjo Toikkasen tiedote, 26.6.2006
