Liikunta on myös masennuslääke

Amerikkalaisessa tutkimuksessa on selvitetty, miten säännöllisen liikkumisen estyminen esimerkiksi loukkaantumisen tai sairauden takia vaikuttaa mielialaan. Monissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että niukasti liikkuvat henkilöt kärsivät todennäköisemmin masennuksesta kuin aktiiviset. Niin ikään on saatu viitteitä siitä, että aktiivisten ihmisten liikkumisen estyminen voisi aiheuttaa masennusoireilua, kuten väsymystä, jännittyneisyyttä ja ärtyvyyttä.

Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä, joiden keski-ikä oli 31 vuotta. Heistä vähän yli puolet (55%) oli naisia. Osallistujat liikkuivat vähintään kolme kertaa viikossa ainakin puoli tuntia. Heidät arvottiin kahteen ryhmään. Puolet jatkoi liikuntaharrastustaan entiseen tapaan. Muita kehotettiin keskeyttämään liikuntaharrastus kahden viikon ajaksi. Ohjeiden noudattamista valvottiin askelmittarilla. Liikunnan lopettaneilla ilmeni viikon kuluessa väsymystä ja masentuneisuutta. Oireet pahenivat edelleen toisen viikon aikana. Hyväkuntoisimmat kokivat suurimman fyysisen suorituskyvyn laskun ja myös voimakkaimman mielialan laskun.

Tutkimusryhmän mukaan on mahdollista, että liikunta tasapainottaa hermoston toimintaa sympaattisesta parasympaattiseen suuntaan, mikä rauhoittaa mieltä. Liikkuminen saattaa siis parantaa kykyämme rentoutua. Kun esimerkiksi sairaus tai vamma estää säännöllisen liikkumisen, herkkä tasapaino voi häiriintyä. Kyse voi toisaalta olla myös psyykkisestä riippuvuudesta liikuntaa kohtaan. Tällainen riippuvuus on normaalisti vain hyväksi, mutta liikunnassakin on hyvä noudattaa kohtuutta.

Depressed mood and fatigue are commonly observed in individuals deprived of usual exercise activities, and the increase in fatigue may be partially mediated by reduced fitness levels. These findings may explain mood changes in response to short-term exercise withdrawal such as injuries and recovery from medical procedures that do not require full bedrest.

Lähde: Terve.com, 19.6.2006 ja Psychosomatic Medicine 68: 224-230, 2006