Homeopatiakeskustelu on jatkunut!

Missä mennään tällä hetkellä?
Uskon homeopatiasta olevan aidosti hyötyä harvoissa, yksittäisissä sairaustapauksissa. Homeopatia on niin kaukana koululääketieteestä, että samoja tieteellisiä menetelmiä ei voida käyttää tutkimustulosten tarkasteluun. Hoidoissa käytetään niin laimeita hoitoliuoksia ja tabletteja, että näiden ainesosien hoitovaikutuksesta pitää luopua. Homeopatian kannattajien on myönnettävä, että hoidon toimivuus on hämärän peitossa. Homeopatian vastustajien on myönnettävä, että tervehtymistä tapahtuu vaikka se tuntuu järjettömältä.

Voiko tässä ehkä olla kyse tästä?
Nyt aion olla tavattoman rohkea. Vastaan kysymykseen miksi luulen homeopatian toimivan kaiken lukemani perusteella:

Homeopatia toimii siksi, että hoidettava luottaa homeopaatin asiantuntemukseen ja ennen kaikkea ihmistuntemukseen. Valitessaan sopivan lääkkeen homeopaatti nojaa siihen kokemusperäiseen tietoon sairauden oireista (oma kokemus ja muitten homeopaattien kokemus) ja osaa kuunnella potilasta, olla empaattinen ja siinä rauhallisessa hoitotilanteessa vakuuttaa potilaalle, että ottamalla tätä homeopaattista valmistetta autat luontoa parantamaan sinut tästä sairaudesta. Jostain tieteelle käsittämättömästä syystä jotkin homeopaattiset rohdot toimivat tässä hoitotilanteessa ennustettavammin kuin odotettua, eli voidaan luvata tietyntyyppinen hoitovaikutus jonkinlaisella varmuudella (esim. belladonna ja aconitum joiden hoitotulokset ovat liian hyviä ollakseen umpimähkäisiä). Kaikenlaiset aineen ravistelut ja potensoinnit ovat tähän hoitoon liittyviä rituaaleja, joilla etsitään epävarmassa potilaassa hyväksyntää ja koululääketieteenomaisempaa lähestymistapaa sairauden hoitoon. Luultavasti ilman näitä rituaaleja pärjätään sitten kun usko tähän hoitomuotoon on potilaassa saavutettu. Olisikohan hyvän homeopaatin tunnusmerkkeinä se, että hän saa aikaan sellaisen tunteen potilaassa, että tässä potilas hoitaa itse itsensä kuntoon. Koululääketieteessä taas potilas luottaa ”sokeasti” lääkärin taitoon valita lääke joka ilman potilaan sen kummempaa asennoitumista sairauteensa, hoitaa vaivat pois päiväjärjestyksestä.

Olenko ihan hakoteillä? Lopeta silloin tämän kirjoitukseni lukeminen, sillä kirjoitukseni taso ei ainakaan nousee tästä mihinkään!

Hapuilusta selvyyteen?
Viikko sitten raapustin tähän blogiini ensimmäiset hapuilevat rivini, joissa julistin kannanottoni homeopatiaan. Olen saanut runsaasti sähköpostia teiltä ja joitakin kommentteja ilmaantui peräti blogini kommenttiosastolle. Niissä on ollut mielenkiintoisia kuvauksianne miten olette kokeneet homeopaattisen hoidon. Arvostan vaivannäköänne ja pidän kertomuksianne autenttisina. Minulla ei ole epäilystä suhtautua niihin kevyesti. Olette saanut avun homeopatiasta, hieno juttu!
Olen myös saanut runsaasti kirjallisuusvihjeitä teiltä. Olette kertoneet miten minun kannattaisi sivistää itseäni tässä asiassa. Ilta- ja yökaudet olen kirjastosta löytyneitä opuksia selaillut ja lukenut niitä suurella mielenkiinnolla ja osittain kauheata epäuskoa kokien. Yhden kirjan luettuani koin hyvin voimakkaan järkytyksen ja löysin kirjasta paljon sairasta eksytystä. Pistän luettavana olleiden kirjojen nimet ja kirjailijat tähän näkyville sitä mukaa kun saan ne luettua, vaikka se voi tuoda minulle harmia. Erityisesti tuo ongelmaksi kokemani kirja saattaa olla tämän homeopatia-opin peruskirjoja ja se voi loukata syvästi niitä joiden mielestä kirjassa ei suinkaan ole mitään eksytystä. Muista kirjoista ei toistaiseksi ole jäänyt näin epävarma ja kauhea olotila. Itse asiassa asia eteni kirjoissa kiihkottomasti ja monesti oli ihan hauskoja hetkiä lukiessani potenssoinnin saloista ja purkkien ravistelusta tarkkoja kuvauksia. Uskoisin nyt olevani paremmin kärryillä homeopatiasta. Pistän siis tähän tällaisen viiltävän kriittisesti kirjoitetun väliraportin.

Kirjat sivistävät
Ensin se aivan kauheaksi kokemani kirja:
Arto Ingervo ja Pirkko Tamminen. Homeopaattinen ensiapu, Homeo-Art, 1995 (Tämä on aivan kauhea kirja. Tätä älkää lukeko! Yök! Oksettavan pimeästi kirjoitettu kirja, joka tuhoaa kaiken sen myönteisen tunnelman minkä muut homeopaattiset opukset saattavat synnyttää)

Sitten kaksi ihan asiallista kirjaa, joista koin saavani apua tilanteen selvittämiseksi:
Uwe Friedrich. Homeopatia. Homeopaattinen itsehoito akuuteissa tilanteissa. Tammer-Paino Oy, 2004 (Sujuva ja käytännönläheinen kirja, joka ei lupaa liikoja. Tässä on osattu kuvata oikein uskottavasti hoitoon hakeutuvan potilaan tuntoja. Sitä miten paljon malttia tässä tarvitaan ennen kuin hoito mahdollisesti voi auttaa. Hoidon kulku oli selitetty hyvin ja vastasi niitä kuvauksia mitä olen saanut sähköposteissanne. Tässä kirjassa kerrottiin kiertelemättä, että potilaan tilanne voi hoidon aloittamisen jälkeen jopa huonontua parantuakseen sitten kun hoitoa jatketaan. Homeopaatilta tarvitaan juuri tässä tilanteessa kokemusta, taitoa ja herkkyyttä. Akuuttia sairautta hoidettaessa tohtori Friedrich on sen sijaan armoton. Jos lääke ei ”heti” rupea vaikuttamaan se on merkki siitä että hoito kannattaa keskeyttää. Keho ei silloin saa oireista ja vaivoista yliotetta. Friedrich pyytää vertaamaan tätä koululääketieteen suuntaukseen, jossa oireet tukahdutetaan lääkkeillä. Homeopatialla autetaan keho ”lääkitsemään” itsensä. Tämä oli minulle sellainen oivalluksen paikka, että siitä on jopa apua jatkokäsittelyssäni. Kirjassa on lukuisia kuvauksia millaisia oireita hoidetaan milläkin homeopaattisella lääkkeellä. Voin suositella kirjan lukemista!)

Adolf Voegeli. Homeopaattisen hoidon aakkoset. WSOY, 1988 (Tässä kirjassa on runsaasti kuvauksia siitä miten potilasta tarkkailemalla ja hänet tuntemalla voidaan tehdä oikea analyysi tilanteesta. Kirjassa oleva Historia-osa kertoo rehellisesti mistä homeopatiassa on kyse. Kun kirjaa muutenkin tarkastelee niin ei voi välttyä siltä, että tässä on pakko antautua kirjan vietäväksi ja unohdettava koululääketiede kerta kaikkiaan. On tyydyttävä siihen, että jotkut hoidot vain näyttävät toimivan vaikka niitä ei millään järkisyillä tai tieteellisellä päättelyllä voi todistaa. Koululääketieteen ja homeopatian ero on niin suuri, että näitä hoitomuotoja ei voi tarkistaa samoin tieteellisin kriteerein. Mielenkiintoinen kirja. Taitaa olla näitä homeopatian perusteoksia.)

Tällä hetkellä on luettavana vihjeen saatuani tämä kirja:
George Vithoulkas. Homeopatia – tulevaisuuden lääketiede. WSOY, 1990 (Kirjassa näyttäisi olevan runsaanlaisesti esimerkkitapauksia. En voi vielä kertoa enempää kirjasta. Lukunautinto on vielä kesken.)

Muutamia muitakin lukuvihjeitä on tullut, mutta niistä enemmän sitten kun olen saanut kirjan luettua.

Minua on suuresti auttanut biponainen-nimimerkin lähettämä vihje:

Tämän asian käsittelylle toivois jatkoa esim. näin:
1) homeopatian kannattajien argumentit
2) homeopatian vastustajien kannanotto
3) homeopaatin selostus hoidosta
4) tutkimustietoa aiheesta

Juuri tällä tavalla tulenkin tätä asiaa käsittelemään. Kohta 4 tulee olemaan sellainen haaste, että siihen tuskin koskaan saadaan selvyyttä. Oikeastaan olen kovasti pettynyt homeopaatteihin. Pyysin kolmeltakymmeneltä homeopaatilta lyhyen vastauksen miten kokevat voivansa auttaa homeopatian avulla sairaita ihmisiä. Olen toistaiseksi saanut vain yhden vastauksen (Johanna Greenwood). Kiitos tästäkin, mutta siinäkin pyydettiin omatoimisesti käymään läpi eräs homeopatiaa käsittelevä sivusto. En löytänyt sieltä toivomaani vastausta. Eli, homeopaatit vastatkaa kirjeeseeni. Siitä on apua asian jatkokäsittelyssä. Teidän täytyy luottaa minuun. En rupea asialla rienaamaan. Haluan saada tähän asiaan selvyyden. Ehkä moni muukin haluaa saada tähän asiaan lisävalaistusta?

Tämän päivän Åbu Underrättelser – lehdessä (15.3.2006) on takasivulla kaksi potilastapausta, joissa toinen saa avun homeopatiasta, toinen ei. Janne Gröning koki loppuun palamisen työssään, joutui epätasapainoon esim. juotuaan suuria määriä CocaColaa. Homeopatia ja vyöhyketerapia on auttanut hänet taas jaloille. Hän kokee saaneensa suurimman avun elohopeamyrkytykseensä (vanhat amalgaamipaikat poistettiin hampaista, mutta myrkkyä jäi vielä kehoon) homeopatiasta. Sen sijaan puolitoistavuotias Linus Nygård ei saa apua korvasärkyynsä. Päinvastoin tilanne menee niin huonoon suuntaan, että homeopaattinen hoito lopetetaan ja pieni, urhea potilas on nyt tervehtymään päin saatuaan antibioottia, nielurisat on poistettu ja tuubit korviinsa. Homeopaatti Mia Heikkonen selittää homeopatian epäonnistuneen siksi, että potilas tuli liian myöhäisessä vaiheessa hänen hoitoonsa, tulehdus oli liian paha.
Åbo Underrättelser on kertonut aiemmin myöskin homeopatiasta: 10.1.2006 monta turkulaista kokeilee epätoivoissaan homeopatiaa jatkuviin tulehduksiin, 14.1. professori Lars Hertzberg (filosofia) kirjoitta lehteen vastineen missä ilkeään sävyyn kertoo homeopatian olevan humpuukia, 21.1. Stina Miettinen sanoo homeopatian voivan auttaa jos kaikki akuutit sairaudet rajataan pois, 27.1. professori Jouko Suonpää (TYKS) toivoo homeopatian valitsevien myös käyvän lääkärinsä luona, 10.2. lääkäri Mogens Linden Ahvenanmaalla on jyrkästi sitä mieltä, että homeopatian hoitovaikutus ei voi perustua laimennettuihin hoitoliuoksiin ja lehteen ilmestyy useiden muiden kirjoituksia puolesta ja vastaan.

Jatkuu...
Jatkoa silmälläpitäen, kaipaan edelleen lisätietoja homeopatiasta laajalta rintamalta, puolesta ja vastaan. Pistäkää kommenttia tulemaan, lähettäkää sähköpostia tai pukatkaa kirjeellä jos siltä tuntuu.