Rovaniemi on kaukana
Etelästä päin katsottuna Rovaniemi on kaukana. Euroopan suurin kaupunki - pinta-alaltaan. Keskiviikkoaamun pitkä ja reipas kävelylenkki (n. 18 km) oli mieliinpanuva. Ylitin kaksi pitkää siltaa, kylmä tuuli puhalsi. Ounasvaaraa on mielestäni nakerrettu liikaa. En oikein ole tajunnutkaan miten paljon maisemaa tuhotaan alamäkihiihdolla. Hikilaudoilla hiihtäminen säästää luontoa. Tavattoman kauniit näkymät Ounasjoelle päin tulen muistamaan pitkään. Keskusta kävelykatuineen vaikutti viihtyisältä. Tavattoman liukasta tosin, joutui vauhtia hiljentämään. Näkyi mieleenpainuvia ilmoituksia. Käynnissä oli Poropeukaloturnaus - keilailuturnaus, Lapin maakuntamuseossa oli valokuvanäyttely - Aanaar Ulmuuh (jos osaan muistiinpanojani oikein tulkita) joka tarkoittaa Inarin ihmisiä, Rovaniemeä haetaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011, Lordi-yhtyeen mainosplakaatteja näkyi monessa paikassa.
Luento oli yllättävän suosittu
"On niin paljon päällekkäisiä tapahtumia kaupungissa ja tämä Rantavitikan koulu on vähän syrjässä", minulle kerrottiin kun odottelimme luentotilaisuuden alkamista. Mahtaako tänne tulla kuuntelijoita?
Jo vain, tulihan niitä yli sata. Eikä pelkästään kuuntelijoita. Täällä luentoon osallistuttiin. Pyydettiin tarkennuksia, kysyttiin saako sitä ja tätä syödä, mitä tarkoittaa tuo goitrogeeninen, onko voi terveellistä, transrasvoja osattiin pelätä, kotimaista kylmäpuristettua rypsiöljyä kehuttiin kilvan. Pidettiin vapauttavana viestinä sitä, että uskalsin puhua kilpirauhassairauteen liittyvistä psyykkisistä ongelmista. Herbalife-vastaisuuteni kirvoitti eräältä kuuntelijalta kipakat kommentit. Luvattiin ottaa yhteyttä ja oikaista "virheelliset" tietoni. Muuten meni hyvin. Kevennyksiä oli ilmeisesti sopivassa määrin luentoani värittämässä. En huomannut kenenkään nukahtaneen kahden tunnin kestäneen esitelmäni aikana. Kaunis, tumma nainen teki kynä savuten muistiinpanoja. Olikohan Lapin Kansan toimittaja? Paikalla oli henkilö joka kehui tulleensa minua jo toistamiseen kuuntelemaan. Tuon on jo vähän liikaa, onko minulla peräti Fan-club? Yritin toistamiseen kuuntelemaan tullutta silmälläpitäen hakea vaihtelua sanomaani. Mukavalta tuntuu kun esiintymisrutiini mahdollistaa poikkeamisen "käsikirjoituksesta" ja tilannekomiikan kautta pystyn luomaan aasinsillan takaisin käsiteltävään asiaan.
Minulle ei koskaan esiintyminen ole ollut vastenmielistä, tavallaan koen siinä suurta vapautta. Nythän minä puhun ihan luvalla ja puheenvuoroni ryöstämiseen täytyy kuuntelijoiden kehittää pätevä syy. Tutun aiheen siivittämänä pystyy vapautumaan itse, tuntee voivansa antaa jotakin merkittävää tietoa ja elämyksiä kuuntelijoille. Osasin käyttää muutamat erikoisrepliikit juuri oikealla tavalla, taktisesti, ikäänkuin olisin ne siinä paikassa keksinyt. Hups! Ei paljasteta liikaa, yritetään säilyttää illuusio Rovaniemellä synnytetystä ahaa-elämyksestä.
Juna vei ja toi sieltä taas pois
Sain kiinnostavan kirjan luettua loppuun. Siitä ja monesta muussa myöhemmin. Nyt urheiluseuran tapaamiseen. Pysykää linjoilla!
Etelästä päin katsottuna Rovaniemi on kaukana. Euroopan suurin kaupunki - pinta-alaltaan. Keskiviikkoaamun pitkä ja reipas kävelylenkki (n. 18 km) oli mieliinpanuva. Ylitin kaksi pitkää siltaa, kylmä tuuli puhalsi. Ounasvaaraa on mielestäni nakerrettu liikaa. En oikein ole tajunnutkaan miten paljon maisemaa tuhotaan alamäkihiihdolla. Hikilaudoilla hiihtäminen säästää luontoa. Tavattoman kauniit näkymät Ounasjoelle päin tulen muistamaan pitkään. Keskusta kävelykatuineen vaikutti viihtyisältä. Tavattoman liukasta tosin, joutui vauhtia hiljentämään. Näkyi mieleenpainuvia ilmoituksia. Käynnissä oli Poropeukaloturnaus - keilailuturnaus, Lapin maakuntamuseossa oli valokuvanäyttely - Aanaar Ulmuuh (jos osaan muistiinpanojani oikein tulkita) joka tarkoittaa Inarin ihmisiä, Rovaniemeä haetaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011, Lordi-yhtyeen mainosplakaatteja näkyi monessa paikassa.
Luento oli yllättävän suosittu
"On niin paljon päällekkäisiä tapahtumia kaupungissa ja tämä Rantavitikan koulu on vähän syrjässä", minulle kerrottiin kun odottelimme luentotilaisuuden alkamista. Mahtaako tänne tulla kuuntelijoita?
Jo vain, tulihan niitä yli sata. Eikä pelkästään kuuntelijoita. Täällä luentoon osallistuttiin. Pyydettiin tarkennuksia, kysyttiin saako sitä ja tätä syödä, mitä tarkoittaa tuo goitrogeeninen, onko voi terveellistä, transrasvoja osattiin pelätä, kotimaista kylmäpuristettua rypsiöljyä kehuttiin kilvan. Pidettiin vapauttavana viestinä sitä, että uskalsin puhua kilpirauhassairauteen liittyvistä psyykkisistä ongelmista. Herbalife-vastaisuuteni kirvoitti eräältä kuuntelijalta kipakat kommentit. Luvattiin ottaa yhteyttä ja oikaista "virheelliset" tietoni. Muuten meni hyvin. Kevennyksiä oli ilmeisesti sopivassa määrin luentoani värittämässä. En huomannut kenenkään nukahtaneen kahden tunnin kestäneen esitelmäni aikana. Kaunis, tumma nainen teki kynä savuten muistiinpanoja. Olikohan Lapin Kansan toimittaja? Paikalla oli henkilö joka kehui tulleensa minua jo toistamiseen kuuntelemaan. Tuon on jo vähän liikaa, onko minulla peräti Fan-club? Yritin toistamiseen kuuntelemaan tullutta silmälläpitäen hakea vaihtelua sanomaani. Mukavalta tuntuu kun esiintymisrutiini mahdollistaa poikkeamisen "käsikirjoituksesta" ja tilannekomiikan kautta pystyn luomaan aasinsillan takaisin käsiteltävään asiaan.
Minulle ei koskaan esiintyminen ole ollut vastenmielistä, tavallaan koen siinä suurta vapautta. Nythän minä puhun ihan luvalla ja puheenvuoroni ryöstämiseen täytyy kuuntelijoiden kehittää pätevä syy. Tutun aiheen siivittämänä pystyy vapautumaan itse, tuntee voivansa antaa jotakin merkittävää tietoa ja elämyksiä kuuntelijoille. Osasin käyttää muutamat erikoisrepliikit juuri oikealla tavalla, taktisesti, ikäänkuin olisin ne siinä paikassa keksinyt. Hups! Ei paljasteta liikaa, yritetään säilyttää illuusio Rovaniemellä synnytetystä ahaa-elämyksestä.
Juna vei ja toi sieltä taas pois
Sain kiinnostavan kirjan luettua loppuun. Siitä ja monesta muussa myöhemmin. Nyt urheiluseuran tapaamiseen. Pysykää linjoilla!
