Lukijoille tiedoksi: Tässä olen hetkeksi antautunut huumorin vietäväksi ilmeisen vakavaksi tarkoitettujen tutkimusten edessä. Tämä laskettakoon minulle rasitukseksi. Älkää pahoittako mieltänne tästä!
On sinulla otsaa, valehdella nyt noin mahdottomasti!
Valheella on lyhyet jalat ja nopeat siivet.
Valehtelijalla pitää olla hyvä muisti!
Valehtelu on totuuden muuntelua.
Oikein hyvä valhe piristää ilmapiiriä?
Valehtelu on varsin kiehtovaa tutkijoidenkin mielestä. Pidetäänhän valehtelua aika vaativana suorituksena. Funktionaalisella magneettikuvauksella on osoitettu, että terveen koehenkilön aivojen otsalohkon toiminta voimistuu molemmilla puolilla hänen valehdellessaan. Nyt on myös ehkä löytynyt selitysmalli hyvän valehtelijan kehittyneelle muistikapasiteetille. Yllättäen on nimittäin käynyt ilmi, että valehtelijoilla on isommat aivot erityisesti otsalohkon kohdalla! Tutkijoilla on ollut otsaa käydä valehtelun kimppuun ihan aivoja kuvaamalla. Kalifornialaistutkijat valitsivat tilapäistyötä hakevista kolme ryhmää:
- patologisia valehtelijoita (huijareita)
- antisosiaalisia
- normaaleja verrokkeja
Näiltä määritettiin aivojen otsalohkon harmaan ja valkean aineen tilavuus. Valehtelijoilla oli valkeaa ainetta 22–26 % enemmän kuin verrokeilla. Harmaata ainetta heillä oli vastaavasti vähiten, jolloin harmaan ja valkean aineen suhde oli valehtelijoilla peräti 35–42 % pienempi kuin vertailuryhmillä. Onkohan tässä syy siihen miksi jotkut innostuvat kertomaan näitä valkoisia valheita? Kaunistelevia valheita, joilla ei välttämättä haeta rikollista hyötyä vaan niitä päästetään suusta lähinnä mielipahan välttämiseksi?
Myös antisosiaalisilla oli harmaata ainetta vähemmän kuin normaaliverrokeilla. Tämä on ymmärrettävää, onhan elämässä harmautta jo kylliksi muutenkin. Tutkijoiden mukaan otsalohkon suuri määrä valkeaa ainetta antaa valehtelevalle ihmiselle hänen ominaisen kyvyn valehdella. Jos tähän sitten liittyy suhteellinen harmaan aineen vähentyminen, on tämä vähäisempi valehtelua ja petkuttamista hillitsevä vaikutus sitten näkyvissä patologisten valehtelijoiden tapauksessa.
Otsalohko on keskeisessä asemassa, kun ihminen arvioi ja ennakoi toimintaansa ja panee ajatuksensa toimeen. Huomaatte sen siitä kun vaikeaa ongelmaa pohtiessanne otsanne menee kurttuun. Valehtelija tarvitsee kykyä kehitellä mielessään erilaisia ratkaisu- ja toimintamahdollisuuksia ja kykyä esittää ne uskottavalla tavalla. Suuri otsalohkon valkea aine on tämänkin kyvyn takana. Valkean aineen vilkas toiminta ja idearikkauteen nähden liian vähäinen harmaan aineen määrä saa ”mopon karkaamaan käsistä” ja niin huijaus käynnistyy. Usein valheen siivet eivät pitkälle jaksa kantaa ja huijaus paljastuu.
Mutta, jospa harmaata ainetta onkin riittävästi eikä petos paljastu? Silloin ei ehkä olekaan kyse valehtelusta, vaan nerokkaasta toiminnasta?
Lähteitä:
Salokangas Raimo K. R. Valehtelijalla on todellakin otsaa. Suomen Lääkärilehti 61(9): 947, 2006
Spence SA. Prefrontal white matter – the tissue of lies? Br J Psychiatry 187: 326–327, 2005
Yang Y, Raine A, Lencz T, Bihrle S, Lacassa L, Colletti P. Prefrontal white matter in pathological liars. Br J Psychiatry 187: 320–325, 2005
