Lapset käyttävät ahkerasti luontaistuotteita

Australiassa on havahduttu huomaamaan miten yleistä erilaisten luontaistuotteiden käyttö on lapsilla. Englannissa tutkijat ilmoittavat pysyvästi (kroonisesti) sairaiden lasten käyttävän luontaistuotteita ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja kolme kertaa useammin kuin terveet lapset. Nämä molemmat havainnot on luettavissa tiedelehden Archives of Disease in Childhood helmikuun numerossa vuonna 2006. Molemmissa tutkimuksissa ollaan huolissaan siitä, että vanhemmat ja lapset eivät juurikaan mainitse lääkärille käyttävänsä luontaistuotteita tai saavansa vaihtoehtoisia hoitoja.
Australialaisen tutkimuksen johtaja tohtori Colin Powell (ei se tunnetumpi Powell!) tunnustaa luontaistuotteiden lisääntyneen käytön ja on huolissaan siitä, että ei löydy tutkittua tietoa luontaistuotteiden käytöstä lapsilla. Hän on nyt haastatellut 500 lasta ja vanhempaa Australiassa saadakseen paremman kuvan tilanteesta. Hän huomasi alueellisia eroja, esim. Cardiffin kaupungissa 41% lapsista käyttivät luontaistuotteita ja saivat vaihtoehtoisia hoitoja kun vastaava luku Melbournessa oli 51%. Cardiffissa oltiin myös varovaisempia käyttämään luontaistuotteita lääkkeenomaisesti.
Minun mielestäni huolestuttavinta Powellin raportissa on maininta, että vain 1/3 lapsista tai vanhemmista ilmoittivat lääkärilleen luontaistuotteiden ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen käytöstä. Tohtori Powell peräänkuuluttaa avoimuutta näissä asioissa. Eikö meillä ole vähän sama tilanne Suomessa?
Brittiläisessä tutkimuksessa lääkärit McCann Lontoosta ja Newell Leedsistä haastattelivat vanhempia, joiden lapsilla oli todettu krooninen sairaus. Lapsilla (yhteensä 100 kpl) oli joko CP-vamma, Crohnin tauti, syöpä tai he olivat terveitä. Kumpaankin ryhmään saatiin näin 25 lasta. Kroonisesti sairaat lapset käyttivät huomattavan paljon yleisemmin (40%) luontaistuotteita ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja kuin terveet lapset (12%). Sairaat lapset käyttivät myös todennäköisemmin (21% vastaan 4%) luontaistuotteita lääkkeenomaisesti. Suosituimmat olivat punahattu (Echinacea), erilaiset kasvirohdokset ja kiinalaiset rohdosvalmisteet. Myös brittilääkärit huomasivat australialaisen kolleegansa tapaan vanhempien tai lasten välttelevän kertomista näistä hoitomuodoista lääkärilleen. McCann ja Newell ehdottavatkin, että lääkärit hankkivat perustiedot näistä vaihtoehtoisista hoitomuodoista ja luontaistuotteista voidakseen näistä asioista keskustella potilaittensa kanssa. Minä olen ollut niin lapsellinen, että luulin lääkäreiden näistä asioista olevan tietoisia?
Tohtori Ernst Englannista on arvioinut nämä tutkimukset ja haluaa varoittaa esim. homeopatian villistä käytöstä ja toteaa sen voivan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Hän kuitenkin myöntää, että lääkärit tarvitsevat ajankohtaista tietoa niistä vaihtoehtoisista hoitomuodoista ja luontaistuotteista, jotka toimivat tai joista voi olla huomattavaa haittaa.

Kommentteja saa tulla!
Äskettäin saitte blogissani lukea yhteenvedon LL Anna-Liisa Enkovaaran esitelmästä luontaistuotteiden tutkimisesta.

Lähteet: Archives of Disease in Childhood (helmikuu 2006) ja Reutersin uutistoimiston tiedote (3.3.2006)