Åbo Akademin etiikan dosentti Mikael Lindfeltiä on haastateltu eilisessä Åbo Underrättelser lehdessä. Hän on julkaissut uuden kirjan "Meningsskapande idrott" (Ajatuksia herättävä urheilu, vap. suom.), joka jatkaa erinomaisen Time-Out-kirjan (Aikalisä, 2004) pohjalta syntyneen haastattelumateriaalin läpikäymistä.
Yhä selkeämmin dosentti Lindfeltille kasvaa esiin huippu-urheilija, joka näkee urheilun uskonnollisena kokemuksena. Urheilu antaa elämälle mielekkyyttä ja arvoja, joita ei tule miettineeksi kun seuraa yksittäisen urheilijan edesottamuksia maailman kilpakentillä. Monet urheilijat valitsevat perinteisiin uskonnollisiin kokemuksiin varattuja sanontoja puhuessaan urheilusta. Eräs urheilija sanoo Jumalan synnyttäneen hänessä tämän urheilun nälän. Mielenkiintoista oli huomata se valtava ristiriita urheilijan ilmoittaessa urheilun olevan hänelle toisaalta vain pelkkä harrastus muiden harrastusten joukossa, toisaalta hän oli valmis uhraamaan sen eteen KAIKEN.
Vanhemmat urheilijat olivat erityisen varovaisia arvioidessaan urheilun merkitystä elämässään. Sen sijaan nuorissa huippu-urheilijoissamme oli näkyvissä voimakkaampi urheilun merkityksen korostaminen. Lindfelt arvelee tämän johtuvan kulttuurimme muutoksista. Ennen oli epäsopivaa sanoa, että urheilu on elämäni tarkoitus.
Erityisen vaikeaksi urheilijalle muodostuu urheilu-uran lopettaminen, jos urheilu on saanut liian tärkeän sijan ihmisen elämässä.
Nämä urheilijat ja urheiluvaikuttajat on käsitelty tutkimuksessa: Hanna-Maria Seppälä, Henrik Dettmann, Mikael Forssell, Piia Pantsu, Teemu Selänne, Marcus Grönholm, Sami Hyypiä, Valentin Kononen, Mikaela Ingberg, Torsten Smedslund, Sari Essayah, Hjallis Harkimo, Jarkko Nieminen, Alpo Suhonen, Kalle Palander, Jani Sievinen, Heli Koivula-Kruger, Mika Myllylä, Saku Koivu, Janne Holmen ja Pia Sundstedt.
Valentin Kononen: Jalo kilpa on pyhä asia
