Antioksidantteja urheilijalle

Kertomistani yllättävän kielteisistä antioksidanttiuutisista (koski erityisesti antioksidanttien yhteyttä reumatismiin) ei ole kovin pitkä aika. Nyt tulee taas tietoa antioksidanteista. Antioksidanttiuskovaiset (joiden joukkoon minä tunnustaudun) voivat huokaista helpotuksesta ja ennen kaikkea jatkaa lukemista tällä kertaa turvallisella mielellä.

Urheilijalle antioksidantit ovat tärkeitä. Tämä on perussanoma ohiolaisten tutkijoiden selvityksessä Dietary antixodants for the athlete [Antioksidantteja ravinnosta urheilijalle], joka äskettäin ilmestyi eräässä urheilulehdessä.

Liikunta lisää hapetusstressiä ja kudosvaurioita. Sellaisesta perustasolla pysyttelevästä happiradikaalien esiintymisestä on hyötyä, mutta kovin rankan liikunnan jälkeen voi esiintyä reaktiivisia happiradikaaleja (engl. reactive oxygen species, ROS) siinä määrin, että siitä on haittaa. Tähän tilanteeseen antioksidanteista on hyötyä. Tutkijat varoittavat kuitenkin lisäravinteina nautittavista antioksidanteista ja antavat kolme selkeätä ohjenuoraa urheilijalle seurattavaksi:

1) on tärkeää määrittää urheilijan yksilöllinen antioksidanttien tarve
2) monipuolisten ravintolähteiden käyttö on tässä tärkeintä. Sitä vastoin ei pidetä tarkoituksenmukaisena nauttia suuria annoksia jotain yksittäistä antioksidanttia purkista
3) antioksidanttien käytössä ei pidä liikaa tuijottaa mahdollista suorituskyvyn lisäystä. Tärkeämpää on antioksidanteilla kohottaa yleistä hyvinvointia, parantaa palautumista ja minimoida mahdolliset vammat.

Hyviä antioksidanttilähteitä ovat metsissämme kypsyvät marjat, tuoreet vihannekset ja hedelmät.

Lähde: Current Sports Medicine Reports 5: 182-186, 2006